Tuoreampia blogikirjoituksia alkaa jatkossa löytyä osoitteesta http://kiinablogi.blogspot.com/ eli siis täältä.
Kiitoksia tähän asti mukana pysyneille lukijoille!
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
torstai 14. heinäkuuta 2011
Stipendillä Kiinaan VI ::: Stipendillä Kiinaan!
Niinhän siinä sitten onnellisesti kävi, että neljän ja puolen kuukauden odottelun jälkeen sain viimeinkin tietää olevani yksi hyväksytyistä China Scholarship Council -stipendiä hakeneista suomalaisista. Se hienoinen epävarmuuden tunne, joka tässä viime kuukausina on ajoittain mieltä vaivannut, on nyt poissa, ja voin keskittyä täysillä reissun ensiaskeleiden suunnittelemiseen. Ilmeisesti kaikki CIMO:n välityksellä stipendiä hakeneet hyväksyttiin, joten suuret onnittelut muillekin onnellisille!
Jatkossa on luvassa paljon uutta ja nykyistä kiinnostavampaa tekstiä - nyt tosin uudessa blogissa, johon löytää jossain vaiheessa linkin täältäkin ja johon varmaankin elokuun ensimmäisinä päivinä lisään tarvittavat alkulöpinät ennen kuin lähden matkaan. Tässä kuitenkin vielä sitä ennen pikainen maininta siitä, mitä tällä hetkellä on mielessä.
Seuraavan lukuvuoden vietän Kiinassa, Zhejiang-provinssin Jinhua-kaupungissa sijaitsevassa Zhejiang Normal Universityssa opiskelemassa kiinaa, tunteella ja ajan kanssa. Stipendihakemukseen valitsemani yliopistot osoittautuivat toiveajatteluksi, pääasiassa varmaankin siksi, että pyrin opiskelemaan "vain" kiinaa: valtaosa tunnetuimpiin yliopistoihin hyväksytyistä on maisterin- tai tohtorintutkintoa suorittamaan lähteviä, todennäköisesti aasiasta kotoisin olevia nuoria. Osaan kuvitella, että kiinalaiselle yliopistolle on hyödyllisempää hyväksyä tutkinto-opiskelija kuin pelkkää vuoden tai parin kieliopetusta etsivä.
Kyseisestä "pikkukaupungista" tai itse koulusta en tiedä vielä paljoakaan, mutta uskon vakaasti, että kyllä tästäkin kokemuksesta mahtava tulee - useimmiten kaikki menee hienosti, kunhan osaa olla ennakkoluuloton ja oppii löytämään omasta ympäristöstään ne positiivisimmat puolet. Toisaalta on hienoa päästä vähän tuntemattomampaan paikkaan, josta harvemmalla on pikaista visiittiä parempaa kokemusta. Elinkustannukset ovat Jinhuassa varmasti alhaisemmat kuin kaupungeissa joihin olisin halunnut, lisäksi kielen opiskelun kannalta siinä on etunsa, että ulkomaalaisia ei kaupungista liikaa löydy. Odotan uutta kokemustani ehdottomasti suurella mielenkiinnolla!
Ennen Manner-Kiinaan siirtymistäni aion viettää Hong Kongissa noin 20-25-päiväisen loman, jonka jo kauan sitten päätin antaa itselleni valmistujaislahjaksi yliopisto-opintojeni päätyttyä. Sieltä olisi siis tarkoitus aloittaa ja myöhemmin syyskuun kuudennen ja yhdeksännen välillä matkustaa (mahdollisesti junalla) kohti tähänastisen elämäni suurinta ja tärkeintä seikkailua. Palaan asiaan, kun pakolliset on hoidettu alta pois!
Jatkossa on luvassa paljon uutta ja nykyistä kiinnostavampaa tekstiä - nyt tosin uudessa blogissa, johon löytää jossain vaiheessa linkin täältäkin ja johon varmaankin elokuun ensimmäisinä päivinä lisään tarvittavat alkulöpinät ennen kuin lähden matkaan. Tässä kuitenkin vielä sitä ennen pikainen maininta siitä, mitä tällä hetkellä on mielessä.
Seuraavan lukuvuoden vietän Kiinassa, Zhejiang-provinssin Jinhua-kaupungissa sijaitsevassa Zhejiang Normal Universityssa opiskelemassa kiinaa, tunteella ja ajan kanssa. Stipendihakemukseen valitsemani yliopistot osoittautuivat toiveajatteluksi, pääasiassa varmaankin siksi, että pyrin opiskelemaan "vain" kiinaa: valtaosa tunnetuimpiin yliopistoihin hyväksytyistä on maisterin- tai tohtorintutkintoa suorittamaan lähteviä, todennäköisesti aasiasta kotoisin olevia nuoria. Osaan kuvitella, että kiinalaiselle yliopistolle on hyödyllisempää hyväksyä tutkinto-opiskelija kuin pelkkää vuoden tai parin kieliopetusta etsivä.
Kyseisestä "pikkukaupungista" tai itse koulusta en tiedä vielä paljoakaan, mutta uskon vakaasti, että kyllä tästäkin kokemuksesta mahtava tulee - useimmiten kaikki menee hienosti, kunhan osaa olla ennakkoluuloton ja oppii löytämään omasta ympäristöstään ne positiivisimmat puolet. Toisaalta on hienoa päästä vähän tuntemattomampaan paikkaan, josta harvemmalla on pikaista visiittiä parempaa kokemusta. Elinkustannukset ovat Jinhuassa varmasti alhaisemmat kuin kaupungeissa joihin olisin halunnut, lisäksi kielen opiskelun kannalta siinä on etunsa, että ulkomaalaisia ei kaupungista liikaa löydy. Odotan uutta kokemustani ehdottomasti suurella mielenkiinnolla!
Ennen Manner-Kiinaan siirtymistäni aion viettää Hong Kongissa noin 20-25-päiväisen loman, jonka jo kauan sitten päätin antaa itselleni valmistujaislahjaksi yliopisto-opintojeni päätyttyä. Sieltä olisi siis tarkoitus aloittaa ja myöhemmin syyskuun kuudennen ja yhdeksännen välillä matkustaa (mahdollisesti junalla) kohti tähänastisen elämäni suurinta ja tärkeintä seikkailua. Palaan asiaan, kun pakolliset on hoidettu alta pois!
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Motivaatiota visioinnista?
Tässä parin vuoden aikana saamani palautteen perusteella olen päätellyt, että kiinan kielen opiskeluun liittyvät tekstini auttavat lukijoita pitämään yllä opiskelumotivaatiotaan. Nyt kun sain ihan suoran (tosin varmaankin osittain leikkimielisen) pyynnön kirjoittaa jotakin motivoivaa, menin ihan vaikeaksi. Kuinka voisin levittää omaa intohimoani kiinan kieltä kohtaan, kuinka voisin valjastaa intohimoni suoranaiseksi epidemiaksi? Kysymys on vaikea, mutta kiva että tätä on nyt tullut mietittyä.
Niin kuin moni lukija varmasti tietää, aion viedä kiinan kielen osaamiseni todella pitkälle, sellaiselle tasolle, että jonakin päivänä minut tiedoistani tunnetaan – ainakin Suomessa. Tästä huolimatta minulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, mikä minusta tulee isona, kolmenkymmenen ikävuoden tuolla puolen. Mielessäni pyörii eri viikkoina ja kuukausina aina eri asioita: kääntäjänä, tulkkina tai opettajana toimiminen kiehtovat kukin vuorollaan; välillä ajattelen, että voisin yhdistää useampia rooleja ja perustaa pienen toiminimen – tekisin sitten loppuelämäni ”vähän yhtä sun toista”, aina omien kykyjeni ja kysynnän mukaan, aina juuri sen verran kuin huvittaa.
Tuota opettajan roolia (siis joskus hamassa tulevaisuudessa) olen miettinyt ehkä useimmiten, varmaan juuri sen vuoksi, että minussa näyttäisi piilevän kiinaa opiskelevien innostamiseen ja motivointiin tarvittavia ominaisuuksia. Olen miettinyt opettamista välillä vähän liikaakin: joskus on mennyt jopa yöunet, kun päässäni on alkanut pyöriä hienoja suunnitelmia uudenlaisista opettamisen suuntauksista. Kiinan kurssithan ovat useimpien mielestä tylsiä ja yksitoikkoisia, varsinkin jos opettajana toimii kiinalainen, joka opettaa vähänkin kiinalaiseen tyyliin. Jos minusta tulee joskus opettaja, heitän todennäköisesti kurssikirjat ja perinteiset kurssirakenteet romukoppaan (tai ne kirjat kyllä vien Fidalle) ja toteutan jotain ihan omaani, jotain sellaista, mikä on siinä vaiheessa ehtinyt vuosien ajan hautua pääkopassani. Kerron siitä sitten lisää joskus vuonna 2016!
Visiointi ja suunnittelu on hauskaa, vaikka usein visiot alkavatkin ajan kuluessa naurattaa tai tuntua suorastaan säälittäviltä. Oma motivaationi kiinan opiskeluun kumpuaa jostain syvältä mielestä ja/tai sydämestä, mutta tulevaisuudesta haikailu tuottaa itsellenikin välillä kaivattuja innostuksen puuskia, jotka saavat nenän liimautumaan ainakin vähäksi aikaa tavallista tiukemmin oppikirjojen sivuille. Olen varma, että jossain vaiheessa ainakin jokin visioistani toteutuu, ja mikä olisikaan sen hienompaa kuin ansaita leipänsä tekemällä jotain sellaista, mikä todellakin on omaa alusta loppuun?
Niinpä kehotan motivaatio-ongelmien kanssa painivaa heittäytymään hetkeksi visioinnin maailmaan – joko vakavissaan tai täysin leikillään – ja miettimään omaa elämäänsä vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Missä asut, millaista elämäsi on ja mitä teet työksesi silloin, kun pitkä, vuosia kestänyt ahkerointi kielen parissa on tullut siihen pisteeseen, että voit viimein tehdä kielellä mitä ikinä haluat?
Jätä kommentti (vaikka sitten anonyymisti) ja jaa visiosi – intoillaan ja motivoidutaan hetki porukalla! Ja jos visioita ei kuulu, motivoidun sitten täällä keskenäni!
Niin kuin moni lukija varmasti tietää, aion viedä kiinan kielen osaamiseni todella pitkälle, sellaiselle tasolle, että jonakin päivänä minut tiedoistani tunnetaan – ainakin Suomessa. Tästä huolimatta minulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, mikä minusta tulee isona, kolmenkymmenen ikävuoden tuolla puolen. Mielessäni pyörii eri viikkoina ja kuukausina aina eri asioita: kääntäjänä, tulkkina tai opettajana toimiminen kiehtovat kukin vuorollaan; välillä ajattelen, että voisin yhdistää useampia rooleja ja perustaa pienen toiminimen – tekisin sitten loppuelämäni ”vähän yhtä sun toista”, aina omien kykyjeni ja kysynnän mukaan, aina juuri sen verran kuin huvittaa.
Tuota opettajan roolia (siis joskus hamassa tulevaisuudessa) olen miettinyt ehkä useimmiten, varmaan juuri sen vuoksi, että minussa näyttäisi piilevän kiinaa opiskelevien innostamiseen ja motivointiin tarvittavia ominaisuuksia. Olen miettinyt opettamista välillä vähän liikaakin: joskus on mennyt jopa yöunet, kun päässäni on alkanut pyöriä hienoja suunnitelmia uudenlaisista opettamisen suuntauksista. Kiinan kurssithan ovat useimpien mielestä tylsiä ja yksitoikkoisia, varsinkin jos opettajana toimii kiinalainen, joka opettaa vähänkin kiinalaiseen tyyliin. Jos minusta tulee joskus opettaja, heitän todennäköisesti kurssikirjat ja perinteiset kurssirakenteet romukoppaan (tai ne kirjat kyllä vien Fidalle) ja toteutan jotain ihan omaani, jotain sellaista, mikä on siinä vaiheessa ehtinyt vuosien ajan hautua pääkopassani. Kerron siitä sitten lisää joskus vuonna 2016!
Visiointi ja suunnittelu on hauskaa, vaikka usein visiot alkavatkin ajan kuluessa naurattaa tai tuntua suorastaan säälittäviltä. Oma motivaationi kiinan opiskeluun kumpuaa jostain syvältä mielestä ja/tai sydämestä, mutta tulevaisuudesta haikailu tuottaa itsellenikin välillä kaivattuja innostuksen puuskia, jotka saavat nenän liimautumaan ainakin vähäksi aikaa tavallista tiukemmin oppikirjojen sivuille. Olen varma, että jossain vaiheessa ainakin jokin visioistani toteutuu, ja mikä olisikaan sen hienompaa kuin ansaita leipänsä tekemällä jotain sellaista, mikä todellakin on omaa alusta loppuun?
Niinpä kehotan motivaatio-ongelmien kanssa painivaa heittäytymään hetkeksi visioinnin maailmaan – joko vakavissaan tai täysin leikillään – ja miettimään omaa elämäänsä vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Missä asut, millaista elämäsi on ja mitä teet työksesi silloin, kun pitkä, vuosia kestänyt ahkerointi kielen parissa on tullut siihen pisteeseen, että voit viimein tehdä kielellä mitä ikinä haluat?
Jätä kommentti (vaikka sitten anonyymisti) ja jaa visiosi – intoillaan ja motivoidutaan hetki porukalla! Ja jos visioita ei kuulu, motivoidun sitten täällä keskenäni!
torstai 30. kesäkuuta 2011
Sormia pyöritellessä
Kohta siirrytään heinäkuun puolelle, eikä CSC-stipendiasioiden tiimoilta kauheasti kuulu mitään. Käytänkin nykyään käänteistä psykologiaa, joka toimii tehokkaasti esimerkiksi silloin kun odottaa tärkeää puhelua: jos puhelin ei meinaa soida, kannattaa jättää puhelin pöydälle ja mennä esimerkiksi vessaan tai käydä suihkussa. Pian se puhelin jo soikin.
Stipendin suhteen olenkin nyt pyrkinyt valittamaan mahdollisimman paljon ikuista odottamista, lisäksi olen aloittanut varasuunnitelman toteuttamiseen liittyvien asioiden pohtimisen – ehkä tulokset saapuvat kun pääsen kunnolla vauhtiin. Plan B tarkoittaa sitä, että etsin paikan omalla kustannuksellani, mikäli heinäkuun loppua kohden en ole vieläkään saanut mitään tietoa mistään. Tämänhetkinen varasuunnitelmani veisi minut Yunnan-provinssin pääkaupunkiin Kunmingiin, josta löytynee helpohkosti kursseja alle tuhannen euron lukukausimaksulla.
Odottelussa on huonot puolensa, ja tietämättömyys omasta lähitulevaisuudesta turhauttaa toisinaan, varsinkin kun olen juuri valmistunut. Tarkoitukseni olisi edelleen stipendin saadessani aloittaa reissu usean viikon mittaisella vierailulla Hong Kongiin, mistä siirtyisin sitten mantereen puolelle kun lukukausi Kiinassa alkaa. Mutta mitä pitempään pitää odotella, sitä tiukemmalle menee käytännön asioiden kanssa ja sitä lyhyemmäksi jää tuo kauan odottamani vierailu. Toisaalta ei myöskään ole ollenkaan varmaa, että haluamaani kouluun pystyisi enää heinäkuun lopussa ilmoittautumaan. Huokaus.
Chinese-forums-sivusto on tullut viime päivinä tutuksi ja itse asiassa osoittautunut melkoiseksi kultakaivokseksi Kiinaan aikovalle ja/tai kiinan kieltä opiskelevalle. Muun muassa CSC-aiheesta keskustellaan siellä paljon, ja olen huomannut, että muitakin kärsimättömiä tulosten odottajia löytyy. Jossain maassa oli hakijoiden papereita onnistuttu hukkaamaan oikein urakalla. Keskustelupalstoilta löytyy paljon linkkejä eri oppilaitosten sivuille, joissa CSC-voittajia on jo ehditty listata: hyväksytyt ovat hämmästyttävän suurelta osin kansalaisuudeltaan aasialaisia; miltään listalta ei tunnu löytyvän kiinaa opiskelemaan päässeitä, vaan hyväksytyt ovat pääasiassa maisterin- tai tohtorintutkintoa suorittamaan hakeneita.
Olen luultavasti valinnut liian suosittuja yliopistoja, mikä tarkoittanee sitä, että minut sijoitetaan lopulta täysin satunnaisesti jonnekin päin Kiinaa - eikä se oikeastaan suuremmin haittaa, kunhan jossain pääsee alkuun. Ykkösvaihtoehtoni Zhejiang University on nyt varmuudella pois laskuista, sillä heidän sivuiltaan löytyneestä listasta ei yhtään Raunoa löytynyt. Numero kaksi, Sichuan University, toivottavasti vastaa sähköpostiuteluihini pian; kolmas vaihtoehto, Beijing Language and Culture University, ei foorumilta löytyvien kommenttien perusteella suuremmin tiedusteluihin vastaile.
Jäädään siis edelleen odottelemaan, kielitaitoni ainakin paranee nyt kesän aikana rytinällä, kun muutakaan tekemistä ei ole!
Stipendin suhteen olenkin nyt pyrkinyt valittamaan mahdollisimman paljon ikuista odottamista, lisäksi olen aloittanut varasuunnitelman toteuttamiseen liittyvien asioiden pohtimisen – ehkä tulokset saapuvat kun pääsen kunnolla vauhtiin. Plan B tarkoittaa sitä, että etsin paikan omalla kustannuksellani, mikäli heinäkuun loppua kohden en ole vieläkään saanut mitään tietoa mistään. Tämänhetkinen varasuunnitelmani veisi minut Yunnan-provinssin pääkaupunkiin Kunmingiin, josta löytynee helpohkosti kursseja alle tuhannen euron lukukausimaksulla.
Odottelussa on huonot puolensa, ja tietämättömyys omasta lähitulevaisuudesta turhauttaa toisinaan, varsinkin kun olen juuri valmistunut. Tarkoitukseni olisi edelleen stipendin saadessani aloittaa reissu usean viikon mittaisella vierailulla Hong Kongiin, mistä siirtyisin sitten mantereen puolelle kun lukukausi Kiinassa alkaa. Mutta mitä pitempään pitää odotella, sitä tiukemmalle menee käytännön asioiden kanssa ja sitä lyhyemmäksi jää tuo kauan odottamani vierailu. Toisaalta ei myöskään ole ollenkaan varmaa, että haluamaani kouluun pystyisi enää heinäkuun lopussa ilmoittautumaan. Huokaus.
Chinese-forums-sivusto on tullut viime päivinä tutuksi ja itse asiassa osoittautunut melkoiseksi kultakaivokseksi Kiinaan aikovalle ja/tai kiinan kieltä opiskelevalle. Muun muassa CSC-aiheesta keskustellaan siellä paljon, ja olen huomannut, että muitakin kärsimättömiä tulosten odottajia löytyy. Jossain maassa oli hakijoiden papereita onnistuttu hukkaamaan oikein urakalla. Keskustelupalstoilta löytyy paljon linkkejä eri oppilaitosten sivuille, joissa CSC-voittajia on jo ehditty listata: hyväksytyt ovat hämmästyttävän suurelta osin kansalaisuudeltaan aasialaisia; miltään listalta ei tunnu löytyvän kiinaa opiskelemaan päässeitä, vaan hyväksytyt ovat pääasiassa maisterin- tai tohtorintutkintoa suorittamaan hakeneita.
Olen luultavasti valinnut liian suosittuja yliopistoja, mikä tarkoittanee sitä, että minut sijoitetaan lopulta täysin satunnaisesti jonnekin päin Kiinaa - eikä se oikeastaan suuremmin haittaa, kunhan jossain pääsee alkuun. Ykkösvaihtoehtoni Zhejiang University on nyt varmuudella pois laskuista, sillä heidän sivuiltaan löytyneestä listasta ei yhtään Raunoa löytynyt. Numero kaksi, Sichuan University, toivottavasti vastaa sähköpostiuteluihini pian; kolmas vaihtoehto, Beijing Language and Culture University, ei foorumilta löytyvien kommenttien perusteella suuremmin tiedusteluihin vastaile.
Jäädään siis edelleen odottelemaan, kielitaitoni ainakin paranee nyt kesän aikana rytinällä, kun muutakaan tekemistä ei ole!
torstai 19. toukokuuta 2011
Vain yksi asia mielessä
Kuten äidilläni on niin usein tapana muistuttaa, pystyvät miehet ajattelemaan vain yhtä asiaa kerrallaan. Enpä oikein koskaan tiedä, miten hänen kommenttiinsa vastaisin, mutta sen olen huomannut, että kahteen kovin suureen kokonaisuuteen on ainakin minulla ollut viime vuosina vaikeuksia keskittyä tasavertaisesti. Kiinan kielen opiskeluani varjostivat lähes viiden vuoden ajan yliopisto-opinnot: jääräpäinen halu suorittaa maisterin tutkinto jatkossa hankkimani koulutuksen pohjaksi on hidastanut sitä opiskelua, mikä minulle on jo pitkään ollut tärkeintä.
Gradu on kuitenkin nyt tullut painosta ja kursseja on suoritettu tasan sen verran, että parin viikon kuluttua voin käydä noutamassa tutkintotodistuksen ja alkaa kalastella sukulaisilta bonuksia (minusta tulee itse asiassa sukuni ensimmäinen maisteri!). Kuluneiden viikkojen aikana olen päässyt nauttimaan siitä pitkään haaveilemastani tilanteesta, jolloin voin omistautua ”täysipäiväisesti” kiinan kielelle, ja se tuntuu hienolta.
Vaikka en olekaan vielä saanut informaatiota Kiinasta stipendien suhteen, olen jo hyvän aikaa luottavaisin mielin valmistautunut lähtöön. Huonekaluille ja tarpeettomalle tavaralle on hiljalleen löytynyt uusia omistajia, ja pienessä asunnossani alkaa olla oudosti tilaa. Vuokrasopimuksen irtisanoin viime viikolla, mikä tarkoittaa sitä että kesäkuun lopusta alkaen oleskelen kotikaupungissani sekä siskoni luona Helsingissä siihen asti, kunnes Suuri Matkani alkaa.
CIMO:n mukaan stipendeistä tuli viime vuonna tietoa kesäkuun puolivälin tienoilla, joten odottamista riittänee vielä vähän liiankin kanssa. Olen melko luottavainen, sillä tiedän nyt, että paperini ovat ainakin CIMO:sta lähteneet eteenpäin. Lisäksi sieltä kerrottiin, että hakupaperini ovat varmasti kunnossa, koska Kiinan Suomen lähetystöstä ei tullut lisäkyselyitä tai tarkennuspyyntöjä ennen kuin he lähettivät paperini edelleen Kiinaan.
En nyt opintojeni päätyttyä ole juuri jaksanut jännittää stipendejä, vaan keskityn mieluummin rentoutumiseen ja kiinan opiskeluun – haluan ottaa hyvän loppukirin kielen opiskelussa, jotta lähtökohtani Kiinaan päästessäni olisivat mahdollisimman hyvät. Toinen syy huolettomuuteeni on se, että olen päättänyt lähteä Kiinaan joka tapauksessa, vaikkei stipendiä minulle suotaisikaan. Rahaa on jotenkin jäänyt säästöön sen verran, että voin omalla kustannuksellani lähteä ainakin yhdeksi lukukaudeksi seikkailemaan ja katsoa sen jälkeen, mitä muita mahdollisuuksia olisi tarjolla.
Mikäli niin hienosti sattuu, että pääsen ”ilmaiseksi” Kiinaan opiskelemaan, alkaa matkani jo elokuussa, jolloin aion alkajaisiksi suunnata Hong Kongiin jopa kuukauden mittaiselle matkalle. Syyskuun alussa alkaisi sitten lukuvuosi Kiinassa, toivon mukaan jossain valitsemistani kolmesta yliopistosta – määränpääni on siis hyvässä lykyssä joko Hangzhou, Chengdu tai vanha tuttu Peking.
Kaikesta tulevasta kirjoittelen luonnollisesti paljon lisää heinäkuusta alkaen, tosin varmaankin uudessa ja toivottavasti myös uljaammassa blogissa, jonka pistän pystyyn kesän aikana. Dui dui dui -blogin taival on siis päättymäisillään, mutta laitan tänne toki vielä tietoa kohtalostani, ja ilmoitan täällä heti kun olen saanut uuden blogin käyntiin.
Gradu on kuitenkin nyt tullut painosta ja kursseja on suoritettu tasan sen verran, että parin viikon kuluttua voin käydä noutamassa tutkintotodistuksen ja alkaa kalastella sukulaisilta bonuksia (minusta tulee itse asiassa sukuni ensimmäinen maisteri!). Kuluneiden viikkojen aikana olen päässyt nauttimaan siitä pitkään haaveilemastani tilanteesta, jolloin voin omistautua ”täysipäiväisesti” kiinan kielelle, ja se tuntuu hienolta.
Vaikka en olekaan vielä saanut informaatiota Kiinasta stipendien suhteen, olen jo hyvän aikaa luottavaisin mielin valmistautunut lähtöön. Huonekaluille ja tarpeettomalle tavaralle on hiljalleen löytynyt uusia omistajia, ja pienessä asunnossani alkaa olla oudosti tilaa. Vuokrasopimuksen irtisanoin viime viikolla, mikä tarkoittaa sitä että kesäkuun lopusta alkaen oleskelen kotikaupungissani sekä siskoni luona Helsingissä siihen asti, kunnes Suuri Matkani alkaa.
CIMO:n mukaan stipendeistä tuli viime vuonna tietoa kesäkuun puolivälin tienoilla, joten odottamista riittänee vielä vähän liiankin kanssa. Olen melko luottavainen, sillä tiedän nyt, että paperini ovat ainakin CIMO:sta lähteneet eteenpäin. Lisäksi sieltä kerrottiin, että hakupaperini ovat varmasti kunnossa, koska Kiinan Suomen lähetystöstä ei tullut lisäkyselyitä tai tarkennuspyyntöjä ennen kuin he lähettivät paperini edelleen Kiinaan.
En nyt opintojeni päätyttyä ole juuri jaksanut jännittää stipendejä, vaan keskityn mieluummin rentoutumiseen ja kiinan opiskeluun – haluan ottaa hyvän loppukirin kielen opiskelussa, jotta lähtökohtani Kiinaan päästessäni olisivat mahdollisimman hyvät. Toinen syy huolettomuuteeni on se, että olen päättänyt lähteä Kiinaan joka tapauksessa, vaikkei stipendiä minulle suotaisikaan. Rahaa on jotenkin jäänyt säästöön sen verran, että voin omalla kustannuksellani lähteä ainakin yhdeksi lukukaudeksi seikkailemaan ja katsoa sen jälkeen, mitä muita mahdollisuuksia olisi tarjolla.
Mikäli niin hienosti sattuu, että pääsen ”ilmaiseksi” Kiinaan opiskelemaan, alkaa matkani jo elokuussa, jolloin aion alkajaisiksi suunnata Hong Kongiin jopa kuukauden mittaiselle matkalle. Syyskuun alussa alkaisi sitten lukuvuosi Kiinassa, toivon mukaan jossain valitsemistani kolmesta yliopistosta – määränpääni on siis hyvässä lykyssä joko Hangzhou, Chengdu tai vanha tuttu Peking.
Kaikesta tulevasta kirjoittelen luonnollisesti paljon lisää heinäkuusta alkaen, tosin varmaankin uudessa ja toivottavasti myös uljaammassa blogissa, jonka pistän pystyyn kesän aikana. Dui dui dui -blogin taival on siis päättymäisillään, mutta laitan tänne toki vielä tietoa kohtalostani, ja ilmoitan täällä heti kun olen saanut uuden blogin käyntiin.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Stipendillä Kiinaan V ::: hakupaperit matkaan
China Scholarship Council -hakemukseni alkaa viimein olla valmiina, ja ensi viikolla voin postittaa nipun paperia CIMO:lle hyvissä ajoin ennen hakuajan umpeutumista, eli kuukauden loppua. Kertaan tässä postauksessa hakemukseen liitettävät paperit ja kyselen siinä sivussa vielä toiveikkaana lukijoilta vinkkejä parin pienen asian suhteen.
En ole vielä ihan varma, mitä "notarized copy" tarkoittaa, mutta ensi viikon alkupuolella osa lomakkeista on tarkoitus viedä kopioitavaksi. Riittääköhän kenen tahansa kahden ihmisen allekirjoitus todistamaan kopiot "aidoiksi", vai pitääkö kopiot käydä jossain virastossa teettämässä, jotta niihin saa asianmukaiset leimat tms? UPDATE Ainakin Tampereen yliopistolla voi viedä itse otetut kopiot alkuperäisten kera Juveneksen kauppaan, missä niihin saa aitoustodistuksen sangen edulliseen hintaan 15 snt/sivu.
Hakemukseen liitetään alla listatut paperit ja lomakkeet kaksin kappalein, englanniksi:
- hakemuslomake (kopiota), joka tulisi ensin täyttää ja lähettää netitse CSC:n sivuilta ja sitten tulostaa siitä kaksi kappaletta postitettavaksi
- kopiot korkeimman tutkinnon todistuksesta, minun tapauksessani kandin papereista; joko notarized copy tai yliopistolta tilatut kopiot, jotka taitavat kustantaa ainakin 5€ kopiolta
- opinto-ote, yliopistolta 5€ per kopio; ajattelin ensin vain printata kaksi kopiota pdf-otteesta, mutta ne eivät näyttäisi ehkä riittävän aidoilta
- study plan, jos hakemuslomakkeen tarjoamat viivat eivät riitä; kirjoitin yhden A4-liuskan mittaisen jutun tavoitteistani ja motivaatiostani, vaikka joidenkin lähteiden mukaan tämä ei välttämättä ole niin tärkeä osa hakemusta, jos haluaa lähteä kiinaa opiskelemaan (kaksi allekirjoitettua printtiä)
- kaksi suosittelukirjettä, toinen laitokseni professorilta ja toinen entiseltä kiinan opettajaltani (molemmista kaksi allekirjoitettua printtiä)
- Foreigner Physical Examination Form (kaksi kopiota, alkuperäisen pidän itselläni) liitteineen; en ehkä ota kopiota ekg-käyrästä, koska se on kolmen liuskan mittainen eikä siten oikein sovellu kopioitavaksi...
- HSK-todistus (kaksi kopiota)
Hakemus liitteineen saa ilmeisesti koostua enintään 20 paperiarkista, mikä herättää kysymyksiä, sillä yksi setti yllä mainittuja papereita käsittää jo viitisentoista sivua - yhteensä papereita tulee siis noin 30. Voin vain olettaa, että luku 20 viittaa nimenomaan yhteen settiin papereita, eikä siihen, kuinka paljon paperia kirjekuoressa CIMO:lle saan postittaa. Kommentteja otetaan vastaan! UPDATE Hakupaperissa lukeekin että "each set of the complete materials should not exceed 20 pages".
Hakemus lähtee siis ensin CIMO:on ja sieltä Kiinan Suomen suurlähetystöön. Jos onni on myötäinen, he lähettävät sen Pekingiin CSC-keskukseen, josta se ohjataan edelleen niihin yliopistoihin, jotka olen hakemukseeni merkinnyt. Jos/kun joku kouluista hyväksyy hakemukseni, lähetetään tieto hyväksymisestä ensin Pekingiin, sieltä Kiinan Suomen suurlähetystöön, ja lopulta omaan postiluukkuuni. Hyvässä lykyssä tiedon hyväksymisestä saa touko- tai kesäkuussa. Pitkä odotus on siis tiedossa, ja on vaikea sanoa, onko oma hakemukseni sellainen, joka voitaisiin todennäköisesti hyväksyä. Chinese Forums pukee asian hienosti sanoiksi:
Eli ei muuta kuin peukut pystyyn ja arpaonnea toivomaan! Hakemuksen postitettuani pyrin unohtamaan asian pariksi kuukaudeksi ja saamaan graduni valmiiksi. Valmistelut ovat muilta osin jo mukavasti vauhdissa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että elokuussa vien joka tapauksessa vähäisen maallisen omaisuuteni jonnekin varastoon ja lähden Kiinaan, tavalla tai toisella, opiskelemaan tai etsimään jotain muuta.
En ole vielä ihan varma, mitä "notarized copy" tarkoittaa, mutta ensi viikon alkupuolella osa lomakkeista on tarkoitus viedä kopioitavaksi. Riittääköhän kenen tahansa kahden ihmisen allekirjoitus todistamaan kopiot "aidoiksi", vai pitääkö kopiot käydä jossain virastossa teettämässä, jotta niihin saa asianmukaiset leimat tms? UPDATE Ainakin Tampereen yliopistolla voi viedä itse otetut kopiot alkuperäisten kera Juveneksen kauppaan, missä niihin saa aitoustodistuksen sangen edulliseen hintaan 15 snt/sivu.
Hakemukseen liitetään alla listatut paperit ja lomakkeet kaksin kappalein, englanniksi:
- hakemuslomake (kopiota), joka tulisi ensin täyttää ja lähettää netitse CSC:n sivuilta ja sitten tulostaa siitä kaksi kappaletta postitettavaksi
- kopiot korkeimman tutkinnon todistuksesta, minun tapauksessani kandin papereista; joko notarized copy tai yliopistolta tilatut kopiot, jotka taitavat kustantaa ainakin 5€ kopiolta
- opinto-ote, yliopistolta 5€ per kopio; ajattelin ensin vain printata kaksi kopiota pdf-otteesta, mutta ne eivät näyttäisi ehkä riittävän aidoilta
- study plan, jos hakemuslomakkeen tarjoamat viivat eivät riitä; kirjoitin yhden A4-liuskan mittaisen jutun tavoitteistani ja motivaatiostani, vaikka joidenkin lähteiden mukaan tämä ei välttämättä ole niin tärkeä osa hakemusta, jos haluaa lähteä kiinaa opiskelemaan (kaksi allekirjoitettua printtiä)
- kaksi suosittelukirjettä, toinen laitokseni professorilta ja toinen entiseltä kiinan opettajaltani (molemmista kaksi allekirjoitettua printtiä)
- Foreigner Physical Examination Form (kaksi kopiota, alkuperäisen pidän itselläni) liitteineen; en ehkä ota kopiota ekg-käyrästä, koska se on kolmen liuskan mittainen eikä siten oikein sovellu kopioitavaksi...
- HSK-todistus (kaksi kopiota)
Hakemus liitteineen saa ilmeisesti koostua enintään 20 paperiarkista, mikä herättää kysymyksiä, sillä yksi setti yllä mainittuja papereita käsittää jo viitisentoista sivua - yhteensä papereita tulee siis noin 30. Voin vain olettaa, että luku 20 viittaa nimenomaan yhteen settiin papereita, eikä siihen, kuinka paljon paperia kirjekuoressa CIMO:lle saan postittaa. Kommentteja otetaan vastaan! UPDATE Hakupaperissa lukeekin että "each set of the complete materials should not exceed 20 pages".
Hakemus lähtee siis ensin CIMO:on ja sieltä Kiinan Suomen suurlähetystöön. Jos onni on myötäinen, he lähettävät sen Pekingiin CSC-keskukseen, josta se ohjataan edelleen niihin yliopistoihin, jotka olen hakemukseeni merkinnyt. Jos/kun joku kouluista hyväksyy hakemukseni, lähetetään tieto hyväksymisestä ensin Pekingiin, sieltä Kiinan Suomen suurlähetystöön, ja lopulta omaan postiluukkuuni. Hyvässä lykyssä tiedon hyväksymisestä saa touko- tai kesäkuussa. Pitkä odotus on siis tiedossa, ja on vaikea sanoa, onko oma hakemukseni sellainen, joka voitaisiin todennäköisesti hyväksyä. Chinese Forums pukee asian hienosti sanoiksi:
"What we know? Very close to absolutely nothing. None of us know how this process works - and no one that is part of the process can tell us how it works. This is because even they don't know how it works. So just follow the rules. Trust me. Try calling the CSC people. I dare you."
"We don't know if you have a better chance of getting a partial or full scholarship, or if it's easier to get it if you request 1 or 2 years. Nor do we know how much your GPA matters, or if already having Chinese language skills hurts/helps you, or if having been to China before means you get extra points, or if having six toes will increase your chances. Whatever it is, we don't know. Quit asking. Please."
Eli ei muuta kuin peukut pystyyn ja arpaonnea toivomaan! Hakemuksen postitettuani pyrin unohtamaan asian pariksi kuukaudeksi ja saamaan graduni valmiiksi. Valmistelut ovat muilta osin jo mukavasti vauhdissa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että elokuussa vien joka tapauksessa vähäisen maallisen omaisuuteni jonnekin varastoon ja lähden Kiinaan, tavalla tai toisella, opiskelemaan tai etsimään jotain muuta.
tiistai 8. helmikuuta 2011
Stipendillä Kiinaan IV ::: Foreigner Physical Examination Form
Kävin eilen YTHS:llä hoitamassa lääkärintarkastuksen, josta stipendihakemukseen liitetään englanniksi (tai kiinaksi) täytetty lomake sekä mahdollisesti muita papereita. Tästäkin asiasta on tullut kuultua erilaisia ohjeita ja mielipiteitä: yksi sanoo, että röntgenkuvat keuhkoista pitää liittää hakemukseen, toinen taas on saanut stipendin ilmankin; CIMO:sta kerrottiin, että "mitään liitteitä kuten röntgenkuvia ei tarvita" ja että se lääkärintodistus voi olla melko ”yleisluontoinen”. Ketä tässä sitten uskoisi, CIMO:a vaiko Simoa? (Anteeksi, Simo, en voinut vastustaa kiusausta! Olen erittäin kiitollinen aktiivisesta kommentoinnistasi!)
Oli miten oli, oloni on nyt huojentunut, kun sain asiat ainakin jonkinasteisesti hoidettua yhdellä käynnillä. Mukaani tuli täytetyn lomakkeen lisäksi tällaista:
- liuska EKG-käyrää
- YTHS:n oma todistuslappu, jossa todetaan, että olen terve eikä minulla näyttäisi olevan tarttuvia tauteja
- YTHS:n oma paperi, jossa perustellaan englanniksi, miksi röntgenkuvaa ei ole otettu eikä verikoetta suoritettu. Lapun tarkoitus on viestiä, että näihin liittyvät sairaudet ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia: ihmiset on rokotettu tuberkuloosia vastaan, eikä röntgenkuvia oteta Suomessa muuten vain; HIV-tapauksia meillä on noin 0,04 prosentilla väestöstä; kuppa todetaan vain noin 150 suomalaisella vuosittain, jne. jne...
On täysin mahdollista, että tämä ei nyt alkuunkaan riitä, ja Kiinassa hakemuksen käsittelijä levittää kätensä ja sytyttää paperit tupakallaan tuleen. Jostain syystä en nyt kuitenkaan jaksa ottaa asiasta liikaa paineita, vaan toivon vain parasta ja uskottelen itselleni, että Kiinan päässä ei nyt ihan järjettömiä olla. Asenteeni voi johtua siitä, että hakemuksen pitää olla perillä jo kolmen viikon kuluttua, eli aikaa ei ihan liiaksi ole jäljellä; toisaalta olen myös tietoinen siitä, että minut joka tapauksessa pistetään uudestaan röntgeniin ja muihin testeihin heti Kiinaan päästyäni, kun eilen saamani paperit eivät ole enää syksyllä voimassa. Jos nyt jollain lukijalla kuitenkin alkavat hälytyskellot soida, kommentoikaa ihmeessä niin voin juosta vielä lähimmälle yksityiselle ja hoitaa kaiken viimeisen päälle kunnolla.
Nämä pari seikkaa tulivat vielä mieleen lappuja täytellessä:
- Tulostamassani pdf-tiedostossa on jonkin verran kiroitusvrheitä, joten esim. korvista puhuttaessa paperissa lukee "Rars" ja värinäöstä puhuttaessa "Colour senes". Kannattaa käydä lomake läpi ennen lääkärille menemistä ja katsoa myös vähän, mitkä lomakkeessa mainituista taudeista on mahdollisesti joskus sairastanut (tulee sanakirjallekin käyttöä).
(2) Valokuva pitää ilmeisesti varustaa leimalla siten, että siitä osa on kuvan päällä ja osa paperilla. Vaan kiiltäväpintaisessa valokuvassapa ei tuollainen leima pysy jos sitä vähänkin vahingossa hankaa. Niinpä minun pitää mennä pyytämään vielä uusi leima paperiin ja peittää se saman tien vaikka teipillä, jotta valokopiossa leima sitten näkyy niin kuin pitää.
Loppuviikosta pohdiskelen täällä blogissa vielä varsinaista hakemuslomaketta hämärine osioineen sekä muita hakemukseen liitettäviä lappuja, ennen kuin hakemus ensi viikolla lähtee postiin.
Oli miten oli, oloni on nyt huojentunut, kun sain asiat ainakin jonkinasteisesti hoidettua yhdellä käynnillä. Mukaani tuli täytetyn lomakkeen lisäksi tällaista:
- liuska EKG-käyrää
- YTHS:n oma todistuslappu, jossa todetaan, että olen terve eikä minulla näyttäisi olevan tarttuvia tauteja
- YTHS:n oma paperi, jossa perustellaan englanniksi, miksi röntgenkuvaa ei ole otettu eikä verikoetta suoritettu. Lapun tarkoitus on viestiä, että näihin liittyvät sairaudet ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia: ihmiset on rokotettu tuberkuloosia vastaan, eikä röntgenkuvia oteta Suomessa muuten vain; HIV-tapauksia meillä on noin 0,04 prosentilla väestöstä; kuppa todetaan vain noin 150 suomalaisella vuosittain, jne. jne...
On täysin mahdollista, että tämä ei nyt alkuunkaan riitä, ja Kiinassa hakemuksen käsittelijä levittää kätensä ja sytyttää paperit tupakallaan tuleen. Jostain syystä en nyt kuitenkaan jaksa ottaa asiasta liikaa paineita, vaan toivon vain parasta ja uskottelen itselleni, että Kiinan päässä ei nyt ihan järjettömiä olla. Asenteeni voi johtua siitä, että hakemuksen pitää olla perillä jo kolmen viikon kuluttua, eli aikaa ei ihan liiaksi ole jäljellä; toisaalta olen myös tietoinen siitä, että minut joka tapauksessa pistetään uudestaan röntgeniin ja muihin testeihin heti Kiinaan päästyäni, kun eilen saamani paperit eivät ole enää syksyllä voimassa. Jos nyt jollain lukijalla kuitenkin alkavat hälytyskellot soida, kommentoikaa ihmeessä niin voin juosta vielä lähimmälle yksityiselle ja hoitaa kaiken viimeisen päälle kunnolla.
Nämä pari seikkaa tulivat vielä mieleen lappuja täytellessä:
- Tulostamassani pdf-tiedostossa on jonkin verran kiroitusvrheitä, joten esim. korvista puhuttaessa paperissa lukee "Rars" ja värinäöstä puhuttaessa "Colour senes". Kannattaa käydä lomake läpi ennen lääkärille menemistä ja katsoa myös vähän, mitkä lomakkeessa mainituista taudeista on mahdollisesti joskus sairastanut (tulee sanakirjallekin käyttöä).
(2) Valokuva pitää ilmeisesti varustaa leimalla siten, että siitä osa on kuvan päällä ja osa paperilla. Vaan kiiltäväpintaisessa valokuvassapa ei tuollainen leima pysy jos sitä vähänkin vahingossa hankaa. Niinpä minun pitää mennä pyytämään vielä uusi leima paperiin ja peittää se saman tien vaikka teipillä, jotta valokopiossa leima sitten näkyy niin kuin pitää.
Loppuviikosta pohdiskelen täällä blogissa vielä varsinaista hakemuslomaketta hämärine osioineen sekä muita hakemukseen liitettäviä lappuja, ennen kuin hakemus ensi viikolla lähtee postiin.
torstai 3. helmikuuta 2011
Stipendillä Kiinaan III ::: CIMO it is
Kuin sattumalta sain edelliseen postaukseeni liittyen kommentin vain pari päivää sen jälkeen, kun olin itse löytänyt samat tiedot ja ajatellut jakaa ne seuraavassa tekstissäni. CIMO:n sivuille on ilmestynyt tietoa China Scholarship Counsil:in apurahoihin liittyen, joten periaatteessa Konfutse-instituutin ja CSC:n välisen yhteyden voi nyt unohtaa ja hakea suoraan CIMO:n kautta. CIMO tarjoaa vieläpä 1200 euron arvoisen matka-avustuksen.
Apurahoja on tarjolla lukuvuodeksi 2011–2012 paitsi kiinan kieltä opiskelemaan pyrkiville, myös maisterin tai tohtorin tutkintoa suorittamaan halajaville. Ohessa lainaukset tiedotuksen oleellisimmista kohdista:
Hakuaika päättyy helmikuun lopussa, jolloin hakemusten tulee olla CIMO:ssa. Printtasin itselleni kaksi kopiota hakupaperista sekä lääkärintarkastuslomakkeesta. Kaksi sen vuoksi, että ensin on hyvä ”harjoitella” toisen kanssa, koska sillä tavoin löytää ajoissa mahdolliset ongelmakohdat, joista voi sitten kysellä lisätietoja. Ensi maanantaille varasin ajan lääkärintarkastukseen. Kirjoitan molemmista lomakkeista vielä erikseen, vaikkei se tänä vuonna hakevia enää ehtisikään hyödyttää.
Aion myös tutustua säntillisesti Chinese Forums -sivuston tarjoamaan, CSC-hakemusta käsittelevään osioon, josta löytyy paljon tietoa ja mielipiteitä prosessiin liittyvistä asioista. Lukijoilta otetaan edelleen kaikki kommentit, kokemukset ja vinkit vastaan, etenkin tuohon lääkärintarkastukseen liittyen. Kaikkiin kysymyksiin pyrin tosin saamaan vastauksen parilla puhelinsoitolla ja tuon foorumin läpikäymisellä, joten eivätköhän asiat tästä viikon kuluessa ala selvitä…
- linkki maakohtaisiin tietoihin apurahoista
- linkki Kiina-pdf-tiedotteeseen
Apurahoja on tarjolla lukuvuodeksi 2011–2012 paitsi kiinan kieltä opiskelemaan pyrkiville, myös maisterin tai tohtorin tutkintoa suorittamaan halajaville. Ohessa lainaukset tiedotuksen oleellisimmista kohdista:
Edellytykset: korkeakoulututkinto tai yliopisto-opintojen loppuvaihe; vähintään perustiedot kiinan kielessä; maisterin tutkintoa suorittamaan lähtevillä korkeintaan 35 vuoden ikä; tohtorin tutkintoa suorittamaan lähtevillä korkeintaan 40 vuoden ikä
Edut: CSC maksaa asunnon, opiskelumateriaalin, terveydenhoidon lukukausien aikana sekä kuukausittaisen apurahan (CNY 1400, 1700 tai 2000 riippuen siitä, mitä opiskelee).
Hakuaika päättyy helmikuun lopussa, jolloin hakemusten tulee olla CIMO:ssa. Printtasin itselleni kaksi kopiota hakupaperista sekä lääkärintarkastuslomakkeesta. Kaksi sen vuoksi, että ensin on hyvä ”harjoitella” toisen kanssa, koska sillä tavoin löytää ajoissa mahdolliset ongelmakohdat, joista voi sitten kysellä lisätietoja. Ensi maanantaille varasin ajan lääkärintarkastukseen. Kirjoitan molemmista lomakkeista vielä erikseen, vaikkei se tänä vuonna hakevia enää ehtisikään hyödyttää.
Aion myös tutustua säntillisesti Chinese Forums -sivuston tarjoamaan, CSC-hakemusta käsittelevään osioon, josta löytyy paljon tietoa ja mielipiteitä prosessiin liittyvistä asioista. Lukijoilta otetaan edelleen kaikki kommentit, kokemukset ja vinkit vastaan, etenkin tuohon lääkärintarkastukseen liittyen. Kaikkiin kysymyksiin pyrin tosin saamaan vastauksen parilla puhelinsoitolla ja tuon foorumin läpikäymisellä, joten eivätköhän asiat tästä viikon kuluessa ala selvitä…
- linkki maakohtaisiin tietoihin apurahoista
- linkki Kiina-pdf-tiedotteeseen
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Stipendillä Kiinaan II ::: opettajankoulutus?
Tänään sain pitkästä aikaa esimakua siitä, millaiseksi elämäni muuttuu kun saan graduni jossain vaiheessa valmiiksi. Jätin tänään nimittäin gradun vaihteeksi vaille minkäänlaista huomiota ja keskityin pelkästään kiinan opiskeluun. Viisi tuntia vierähti kiinan parissa, Björkin ja vihreän teen säestämänä - opiskelin uusia sanoja ja kertasin vanhaa, käänsin oppikirjastani uuden tekstin ja kuuntelin muutaman ChinesePod-oppitunnin. Samassa tuli hoidettua tiskivuori pois päiväjärjestyksestä ja taisteltua huomionkipeän kollikissan kanssa. En ole ollut aikoihin yhtä rentoutunut; niinpä huomenna onkin hyvä taas palata gradun pariin muistaen, että mitä nopeammin se on valmis, sitä nopeammin pääsen keskittymään sataprosenttisesti kiinaan ja Kiinaan!
Stipendirintamaltakin kuuluu uutta, vaikken mitään konkreettista ole vielä saanutkaan aikaiseksi. Haluan kiittää edelliseen postaukseeni kommentteja kirjoittaneita ja tiivistää ensin, mistä niissä oli puhetta:
Tällä hetkellä oloni on kaiken suhteen luottavainen, etenkin kun gradukin oikeasti etenee vauhdilla. Laskeskelin nimittäin, että vaikka jostain kumman syystä jäisinkin stipendin saamisen sijaan nuolemaan näppejäni, voin silti järjestää itseni Kiinaan. Siinä tapauksessa kyseessä olisi omakustanteinen syyslukukausi jossain päin Kiinaa, minkä aikana sitten voisin etsiä uusia kursseja ja siinä sivussa kysellä, josko englannin kielen maisterille olisi jossain käyttöä.
Entinen kiinan opettajani lähetti minulle tietoja stipendistä, jota olen ajatellut harkita vietettyäni ensin yhden vuoden Kiinassa. Konfutse-instituutin MTCSOL-stipendillä pääsisi kouluttautumaan esimerkiksi Suzhoun yliopistossa kahdessa vuodessa kiinan opettajaksi. Tämän stipendin tasovaatimuksiin taitoni eivät ihan vielä yllä, sillä minun pitäisi esimerkiksi kyetä lukemaan kiinankielisiä sanomalehtiä ja pärjäämään ongelmitta päivittäisissä kommunikaatiotilanteissa. Jostain syystä ajatus kiinan opettajan pätevyydestä on viime viikkoina alkanut kiehtoa mieltäni päivä päivältä enemmän, vaikkei hommia ihan ylenpalttisesti esimerkiksi Suomessa olisikaan tarjolla.
En tiedä mistä sähköpostiini saamani PDF:t ovat kotoisin, mutta Konfutse-instituutin sivuilta löytyy tietoa monenlaisista stipendeistä. Ilmeisesti osaa tiedoista ollaan myös päivittämässä, joten sivustoa kannattaa pitää silmällä. Kirjoittelen näistä ja varmaan muistakin löydöksistä lisää mahdollisimman pian.
Tuntuu taas kummalliselta, kun mieli on täynnä suunnitelmia. Nämäkin ajatukset saattavat naurattaa jos luen näitä vaikkapa vuoden päästä. Tärkeintä on kuitenkin se, että tällä hetkellä tuntuu siltä, että Kiinaan ollaan oikeasti lähdössä ja luultavasti pitkäksi ajaksi - voi alkaa puhua ihan realistisesti jo tulevista Kiinan-vuosistaan monikossa! Ja ehkä omaa innostustaan jakamalla ja suunnitelmiaan pohtimalla voi tarjota inspiraatiota joillekin lukijoistaankin...
Stipendirintamaltakin kuuluu uutta, vaikken mitään konkreettista ole vielä saanutkaan aikaiseksi. Haluan kiittää edelliseen postaukseeni kommentteja kirjoittaneita ja tiivistää ensin, mistä niissä oli puhetta:
- hakuprosessi vaikuttaa jonkun muunkin mielestä tuskalliselta
- paikka, jossa ei ole juuri yhtään ulkomaalaisia, olisi ihanteellinen kielen oppimisen kannalta, mutta mahdollisesti haitallinen mielenterveydelle (kiitos tästä tiedosta, Sara!)
- täältä löytyy paljon tietoa CSC-stipendiin liittyen (tosin linkki ei tätä julkaistessa toiminut). Enpä ole vielä itse ehtinyt lukea, pitäisi oikeasti alkaa pyhittää joka viikosta vaikka yksi päivä näille asioille
- ilmeisesti CSC-asioita hoitaa Suomessa Konfutse-instituutti, joten sinne olisi tarkoitus olla seuraavaksi yhteydessä
- Taiwania ei kannata unohtaa, sillä sinne voi löytää melko avokätisiäkin stipendejä (mutta ne perinteiset kirjoitusmerkit!)
- Chongqing mainittu suosituksissa kahteen otteeseen!
Tällä hetkellä oloni on kaiken suhteen luottavainen, etenkin kun gradukin oikeasti etenee vauhdilla. Laskeskelin nimittäin, että vaikka jostain kumman syystä jäisinkin stipendin saamisen sijaan nuolemaan näppejäni, voin silti järjestää itseni Kiinaan. Siinä tapauksessa kyseessä olisi omakustanteinen syyslukukausi jossain päin Kiinaa, minkä aikana sitten voisin etsiä uusia kursseja ja siinä sivussa kysellä, josko englannin kielen maisterille olisi jossain käyttöä.
Entinen kiinan opettajani lähetti minulle tietoja stipendistä, jota olen ajatellut harkita vietettyäni ensin yhden vuoden Kiinassa. Konfutse-instituutin MTCSOL-stipendillä pääsisi kouluttautumaan esimerkiksi Suzhoun yliopistossa kahdessa vuodessa kiinan opettajaksi. Tämän stipendin tasovaatimuksiin taitoni eivät ihan vielä yllä, sillä minun pitäisi esimerkiksi kyetä lukemaan kiinankielisiä sanomalehtiä ja pärjäämään ongelmitta päivittäisissä kommunikaatiotilanteissa. Jostain syystä ajatus kiinan opettajan pätevyydestä on viime viikkoina alkanut kiehtoa mieltäni päivä päivältä enemmän, vaikkei hommia ihan ylenpalttisesti esimerkiksi Suomessa olisikaan tarjolla.
En tiedä mistä sähköpostiini saamani PDF:t ovat kotoisin, mutta Konfutse-instituutin sivuilta löytyy tietoa monenlaisista stipendeistä. Ilmeisesti osaa tiedoista ollaan myös päivittämässä, joten sivustoa kannattaa pitää silmällä. Kirjoittelen näistä ja varmaan muistakin löydöksistä lisää mahdollisimman pian.
Tuntuu taas kummalliselta, kun mieli on täynnä suunnitelmia. Nämäkin ajatukset saattavat naurattaa jos luen näitä vaikkapa vuoden päästä. Tärkeintä on kuitenkin se, että tällä hetkellä tuntuu siltä, että Kiinaan ollaan oikeasti lähdössä ja luultavasti pitkäksi ajaksi - voi alkaa puhua ihan realistisesti jo tulevista Kiinan-vuosistaan monikossa! Ja ehkä omaa innostustaan jakamalla ja suunnitelmiaan pohtimalla voi tarjota inspiraatiota joillekin lukijoistaankin...
tiistai 11. tammikuuta 2011
Stipendillä Kiinaan I ::: alkuhaparointia
Kiinassa opiskelun mahdollistavien stipendien etsiminen netistä on ollut jotenkin puuduttavaa puuhaa, mutta onneksi olen viimein onnistunut löytämään jotain sellaista, minkä kriteerit minäkin täytän. Monet aikaisemmin löytämistäni ovat esimerkiksi alle 25-vuotiaille tarkoitettuja, toisissa kielitaitovaatimukset taas tuntuvat liian korkeilta.
Ajattelin nyt jakaa tietojani näistä, vaikka ensimmäisenä mieleni valtasikin lapsellinen itsesuojeluvaisto, ajatus siitä, että mainostamalla mahdollisuuksia muille potentiaalisille stipendin etsijöille heikennän vain omia mahdollisuuksiani. Tämän nettisivun nyt löytäisi kuitenkin jokainen, kunhan vain tietää, mikä on Google ja osaa kirjoittaa englanniksi sanat kiina ja stipendi.
China Scholarship Council tarjoaa paljon tietoa stipendeistä, vaikka sivusto tuntuukin toimivan välillä hieman hitaasti. Etusivulta jatkoin tälle sivulle, josta silmäni poimivat kaiken muun keskeltä tietoa 1-2 vuotta kestävästä Chinese Language Training -ohjelmasta. Sellaiseen olen ajatellut pyrkiä.
Stipendin saaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lukukausimaksuja ei ole ja ainakin majoitus ja oppimateriaalit ovat maksuttomia. Jonkinlainen vakuutus tulee kaupan päälle, lisäksi päivittäisiä menoja varten saa kuukausittain jonkin verran taskurahaa, tässä tapauksessa 1400 yuania. Matkat Kiinaan ja takaisin sekä viisumin hankkimisesta aiheutuvat kulut saanee stipendin hankkinut kustantaa itse.
Haun yhteydessä voi kertoa, mitkä kolme koulua olisivat omasta mielestä kiinnostavimmat; käytännössä tämä kuulemma kuitenkin tarkoittaa sitä, että opiskelijoita sijoitellaan heidän toiveistaan riippumatta sinne tänne, jotta mahdollisimman moni koulu Kiinassa voi tavoitella ulkomaalaisista opiskelijoista saatavia määrärahoja. Laaja lista 161 eri vaihtoehdosta löytyy joka tapauksessa (uskoakseni, jos linkki toimii) täältä. Uskoisin kuitenkin, että mahdollisuudet päästä haluamaansa paikkaan ovat sitä paremmat, mitä tuntemattomampi paikka on kyseessä.
Kiinalaisia tai Kiinassa oleskelleita tavatessa tekee aina mieli kysyä suosituksia, mutta olen saanut niistä aina vain pääni kipeäksi. Jos nimittäin yksi kaveri sanoo, että hänen mielestään paras paikka on vaikkapa Kunming, löytyy aina pari muuta, jotka kehottavat nimenomaan kiertämään kyseisen kaupungin mahdollisimman kaukaa. Siinä mielessä on melkeinpä jännittävää vain jättää sijoittumisensa kohtalon huomaan ja päätyä sinne, minne ikinä päätyykin. Jokaisesta kaupungista oppii varmasti vuoden tai kahden aikana pitämään niin paljon, että se säilyy muistoissa rakkaana paikkana koko loppuelämän.
Sivusto kertoo, että hakuaika on vuosittain tammi- ja huhtikuun välillä; hakupaperit toimitetaan ilmeisesti Kiinan Suomen suurlähetystöön asiasta vastaavalle henkilölle. Lähetin hakuprosessiin liittyen juuri sähköpostitiedustelun, ja vastauksen saatuani alan suunnitella haun toimeen panemista. Aikaisemmin Kiinassa stipendin voimin opiskelleiden mukaan hakuprosessi saattaa osoittautua turhauttavaksi ja hankalaksi, joten ajattelinkin jakaa siltä osin tulevat kokemukseni täällä blogissa, muiden ja tulevien hakijoiden iloksi/pelotteluksi. Kesällä voitte sitten iloita puolestani tai vaihtoehtoisesti lukea siitä, kuinka paljon vituttaa, kun stipendi jäi haaveeksi.
Jos joku lukijoista on China Scholarship Councilin kautta hakenut aikaisemmin stipendiä, vihjeitä ja kokemuksia otetaan mielellään vastaan jo tässä vaiheessa. Ja kyllä niitä suosituksia kaupunkien ja koulujenkin suhteen saa kertoa, en pistä ollenkaan pahakseni!
Ajattelin nyt jakaa tietojani näistä, vaikka ensimmäisenä mieleni valtasikin lapsellinen itsesuojeluvaisto, ajatus siitä, että mainostamalla mahdollisuuksia muille potentiaalisille stipendin etsijöille heikennän vain omia mahdollisuuksiani. Tämän nettisivun nyt löytäisi kuitenkin jokainen, kunhan vain tietää, mikä on Google ja osaa kirjoittaa englanniksi sanat kiina ja stipendi.
China Scholarship Council tarjoaa paljon tietoa stipendeistä, vaikka sivusto tuntuukin toimivan välillä hieman hitaasti. Etusivulta jatkoin tälle sivulle, josta silmäni poimivat kaiken muun keskeltä tietoa 1-2 vuotta kestävästä Chinese Language Training -ohjelmasta. Sellaiseen olen ajatellut pyrkiä.
Stipendin saaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lukukausimaksuja ei ole ja ainakin majoitus ja oppimateriaalit ovat maksuttomia. Jonkinlainen vakuutus tulee kaupan päälle, lisäksi päivittäisiä menoja varten saa kuukausittain jonkin verran taskurahaa, tässä tapauksessa 1400 yuania. Matkat Kiinaan ja takaisin sekä viisumin hankkimisesta aiheutuvat kulut saanee stipendin hankkinut kustantaa itse.
Haun yhteydessä voi kertoa, mitkä kolme koulua olisivat omasta mielestä kiinnostavimmat; käytännössä tämä kuulemma kuitenkin tarkoittaa sitä, että opiskelijoita sijoitellaan heidän toiveistaan riippumatta sinne tänne, jotta mahdollisimman moni koulu Kiinassa voi tavoitella ulkomaalaisista opiskelijoista saatavia määrärahoja. Laaja lista 161 eri vaihtoehdosta löytyy joka tapauksessa (uskoakseni, jos linkki toimii) täältä. Uskoisin kuitenkin, että mahdollisuudet päästä haluamaansa paikkaan ovat sitä paremmat, mitä tuntemattomampi paikka on kyseessä.
Kiinalaisia tai Kiinassa oleskelleita tavatessa tekee aina mieli kysyä suosituksia, mutta olen saanut niistä aina vain pääni kipeäksi. Jos nimittäin yksi kaveri sanoo, että hänen mielestään paras paikka on vaikkapa Kunming, löytyy aina pari muuta, jotka kehottavat nimenomaan kiertämään kyseisen kaupungin mahdollisimman kaukaa. Siinä mielessä on melkeinpä jännittävää vain jättää sijoittumisensa kohtalon huomaan ja päätyä sinne, minne ikinä päätyykin. Jokaisesta kaupungista oppii varmasti vuoden tai kahden aikana pitämään niin paljon, että se säilyy muistoissa rakkaana paikkana koko loppuelämän.
Sivusto kertoo, että hakuaika on vuosittain tammi- ja huhtikuun välillä; hakupaperit toimitetaan ilmeisesti Kiinan Suomen suurlähetystöön asiasta vastaavalle henkilölle. Lähetin hakuprosessiin liittyen juuri sähköpostitiedustelun, ja vastauksen saatuani alan suunnitella haun toimeen panemista. Aikaisemmin Kiinassa stipendin voimin opiskelleiden mukaan hakuprosessi saattaa osoittautua turhauttavaksi ja hankalaksi, joten ajattelinkin jakaa siltä osin tulevat kokemukseni täällä blogissa, muiden ja tulevien hakijoiden iloksi/pelotteluksi. Kesällä voitte sitten iloita puolestani tai vaihtoehtoisesti lukea siitä, kuinka paljon vituttaa, kun stipendi jäi haaveeksi.
Jos joku lukijoista on China Scholarship Councilin kautta hakenut aikaisemmin stipendiä, vihjeitä ja kokemuksia otetaan mielellään vastaan jo tässä vaiheessa. Ja kyllä niitä suosituksia kaupunkien ja koulujenkin suhteen saa kertoa, en pistä ollenkaan pahakseni!
maanantai 3. tammikuuta 2011
Uusi vuosi, uudet suunnitelmat
Mikäli joku tätä pystyyn kuollutta blogia vielä seuraa, haluan toivottaa oikein hyvää uutta vuotta! Voisin oikeastaan heti alkuun luvata, että tämän vuoden jälkipuoliskolla Dui dui dui siirtyy uuteen osoitteeseen ja muuttuu pitkästä aikaa sisällöltäänkin astetta kiinnostavammaksi (ehkä nimikin vaihtuu?). Etenen nimittäin tällä hetkellä vakaasti kohti valmistumistani, ja pyrin hoitamaan asiani siten, että viimeistään syyskuussa kirjoittelen kokemuksistani taas Kiinan maaperältä käsin. Siellähän tämä Blogger on tietääkseni edelleen pannassa.
Olen viime aikoina havainnut, että vanhojen, omien blogitekstiensä seuraaminen voi olla hauskaa puuhaa. Blogiin tulee nimittäin kirjoittaneeksi siitä, miltä juuri kullakin hetkellä tuntuu, ja itse olen aina tykännyt kertoa tulevaisuudensuunnitelmistani, tavoitteistani ja haaveistani. Jossain vaiheessa olen suunnitellut kesäkurssin suorittamista Kiinassa vuonna 2011 ja jopa ajatellut kilpailuttaa eri kouluja omiin tarpeisiini räätälöidyn kurssin tarjoamisessa! Kuulostaa nyt jotenkin kaukaa haetulta, suunnitelmani kun ovat tällä hetkellä jo jotain aivan muuta. Syynä tähän on valmistumisen lisäksi tuo niin klassinen "elämäntilanteen muutos". Sanotaan nyt vaikka niin, että enää ei ole niin väliä sillä, vietänkö Kiinassa kolme kuukautta vai kolme vuotta.
Vuoden 2011 ensimmäisinä kuukausina alan gradun kirjoittamisen ohella perehtyä erilaisiin tarjolla oleviin stipendeihin. Yritän löytää sellaisen, jonka tasoiseni opiskelija voisi saada suhteellisen helposti ja joka tarjoaisi mahdollisuuden opiskella kiinaa Kiinassa yhden vuoden ajan ilman lukuvuosi- tai asumiskustannuksia. Kaksi vuotta olisi myös hyvä vaihtoehto, mutta jotenkin minusta tuntuu, etten halua sitoutua kiinalaiseen opetukseen yhtä intensiivistä vuotta pidemmäksi aikaa.
Kiinassa vietetyn lukuvuoden jälkeen haluaisin (ainakin tällä hetkellä!) pistäytyä Kiinan ulkopuolella, tai esimerkiksi Hong Kongissa, ja hankkia itselleni kunnon turistiviisumin, jotta voisin oleskella Kiinassa esimerkiksi kuuden kuukauden tai vuoden verran. Ajatuksissani on matkustaa eri puolilla Kiinaa sekä tuttavia tapaamassa että vapaaehtoistyötä tehden (jälkimmäisen suhteen mielessäni on päällimmäisenä WWOOF China, johon täytyy tutustua vielä tarkemmin). Tarkoitus olisi nähdä ja kokea myös muuta kuin miljoonakaupunkeja. Rahallisesti kaiken tämän mahdollistaisi koko opintojeni ajan kestänyt hillitty elämäntyylini, joka on mahdollistanut säästöjen kertymisen pelkästään opintotuen ja kesätöiden avulla. Lisäksi olen viime kuukausina saanut bonusta satunnaisista töistä kirjoittamisen ja oikoluvun parissa.
Vaikka kaikki tulevan kesän jälkeen tapahtuva on vielä epävarmaa, suunnittelen matkojani jo innolla, ja odotukseni ovat korkealla. Olen jo hyvän aikaa sitten aloittanut suuren Huuto.net- ja kirpputorihankkeen, jonka tarkoituksena on supistaa maallisen omaisuuteni määrä mahdollisimman pieneksi loppukesään mennessä, sillä minulla ei oikeastaan ole mitään paikkaa, minne sijoittaa suurta määrää tavaraa ja huonekaluja (vinkkejä tai tarjouksia varastojen suhteen otetaan kyllä vastaan). Isoimmat esineet saavat siis mennä kiertoon, hankin sitten joskus Suomeen asetuttuani kirpputoreilta uusia tilalle.
On aika terapeuttista käydä läpi kirja-, levy- ja elokuvahyllyjään sekä muita kaappeja, katsoa jokaista esinettä tarkkaan ja pohtia, tarvitsenko minä todella tätä. Kierrätys on lähellä sydäntäni, eikä Kiinaan lähdön koittaessa yksikään muovikassillinen käyttökelpoista tavaraa päädy sekajätteeseen.
Olen viime aikoina havainnut, että vanhojen, omien blogitekstiensä seuraaminen voi olla hauskaa puuhaa. Blogiin tulee nimittäin kirjoittaneeksi siitä, miltä juuri kullakin hetkellä tuntuu, ja itse olen aina tykännyt kertoa tulevaisuudensuunnitelmistani, tavoitteistani ja haaveistani. Jossain vaiheessa olen suunnitellut kesäkurssin suorittamista Kiinassa vuonna 2011 ja jopa ajatellut kilpailuttaa eri kouluja omiin tarpeisiini räätälöidyn kurssin tarjoamisessa! Kuulostaa nyt jotenkin kaukaa haetulta, suunnitelmani kun ovat tällä hetkellä jo jotain aivan muuta. Syynä tähän on valmistumisen lisäksi tuo niin klassinen "elämäntilanteen muutos". Sanotaan nyt vaikka niin, että enää ei ole niin väliä sillä, vietänkö Kiinassa kolme kuukautta vai kolme vuotta.
Vuoden 2011 ensimmäisinä kuukausina alan gradun kirjoittamisen ohella perehtyä erilaisiin tarjolla oleviin stipendeihin. Yritän löytää sellaisen, jonka tasoiseni opiskelija voisi saada suhteellisen helposti ja joka tarjoaisi mahdollisuuden opiskella kiinaa Kiinassa yhden vuoden ajan ilman lukuvuosi- tai asumiskustannuksia. Kaksi vuotta olisi myös hyvä vaihtoehto, mutta jotenkin minusta tuntuu, etten halua sitoutua kiinalaiseen opetukseen yhtä intensiivistä vuotta pidemmäksi aikaa.
Kiinassa vietetyn lukuvuoden jälkeen haluaisin (ainakin tällä hetkellä!) pistäytyä Kiinan ulkopuolella, tai esimerkiksi Hong Kongissa, ja hankkia itselleni kunnon turistiviisumin, jotta voisin oleskella Kiinassa esimerkiksi kuuden kuukauden tai vuoden verran. Ajatuksissani on matkustaa eri puolilla Kiinaa sekä tuttavia tapaamassa että vapaaehtoistyötä tehden (jälkimmäisen suhteen mielessäni on päällimmäisenä WWOOF China, johon täytyy tutustua vielä tarkemmin). Tarkoitus olisi nähdä ja kokea myös muuta kuin miljoonakaupunkeja. Rahallisesti kaiken tämän mahdollistaisi koko opintojeni ajan kestänyt hillitty elämäntyylini, joka on mahdollistanut säästöjen kertymisen pelkästään opintotuen ja kesätöiden avulla. Lisäksi olen viime kuukausina saanut bonusta satunnaisista töistä kirjoittamisen ja oikoluvun parissa.
Vaikka kaikki tulevan kesän jälkeen tapahtuva on vielä epävarmaa, suunnittelen matkojani jo innolla, ja odotukseni ovat korkealla. Olen jo hyvän aikaa sitten aloittanut suuren Huuto.net- ja kirpputorihankkeen, jonka tarkoituksena on supistaa maallisen omaisuuteni määrä mahdollisimman pieneksi loppukesään mennessä, sillä minulla ei oikeastaan ole mitään paikkaa, minne sijoittaa suurta määrää tavaraa ja huonekaluja (vinkkejä tai tarjouksia varastojen suhteen otetaan kyllä vastaan). Isoimmat esineet saavat siis mennä kiertoon, hankin sitten joskus Suomeen asetuttuani kirpputoreilta uusia tilalle.
On aika terapeuttista käydä läpi kirja-, levy- ja elokuvahyllyjään sekä muita kaappeja, katsoa jokaista esinettä tarkkaan ja pohtia, tarvitsenko minä todella tätä. Kierrätys on lähellä sydäntäni, eikä Kiinaan lähdön koittaessa yksikään muovikassillinen käyttökelpoista tavaraa päädy sekajätteeseen.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Puoli vuotta kiinaa, osa III
Jatkan nyt tätä itseään toistavaa perinnettä – vaikkei raporttini ketään kiinnostaisikaan, on itselleni hyödyllistä pohtia, mitä olen puolen vuoden aikana saanut aikaan ja millä keinoin. Ainakin pystyn tarjoamaan kiinnostuneille mahdollisuuden vilkaista yhden kiinan kielen opiskelijan tekemisiä. Blogiani säännöllisemmin lukevat löytävät varmasti alta pointteja, jotka olen maininnut aikaisemminkin.
Aloitetaan uutisilla, ja hyvillä sellaisilla: pääsin heittämällä läpi uuden HSK-kokeen nelostasosta! Vaatimuksena oli saada oikein 60 % kysymyksistä, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa 180/300 pistettä. Oma pistemääräni oli 249 (kuuntelu 77/100, luetunymmärtäminen 85/100, kirjoittaminen 87/100), mikä tuli yllätyksenä ainakin siinä mielessä, että oikea testi ei suuresti eronnut netissä tarjolla olevasta mallikokeesta (jonka oletin olevan selvästi helpompi). Viisi kuudesta vastauksesta meni siis oikein, ja jäänkin nyt vain tyytyväisenä odottelemaan nimelläni ja kuvallani varustettua todistusta Kiinasta. Viitostasoa suorittamaan minulla ei ole erityisen suuri hoppu – ehkä kokeilen sitä joskus Kiinassa (jatkosuunnitelmistani lisää myöhemmissä postauksissa).
Viimeiset puoli vuotta olen opiskellut kiinaa tutuiksi tullein keinoin, mutta onneksi sieltä täältä olen onnistunut löytämään vaihtelua yksin opiskeluuni. Uusia kirjoitusmerkkejä opin 105 kappaletta, mikä on edelleen hyvin alhainen määrä sanavarastoni karttumiseen nähden: opin noin viisi uutta sanaa tai sanontaa jokaista uutta merkkiä kohden. Opiskelutahtini olen pyrkinyt pitämään sellaisena, että sanavarastoni karttuisi vuoden aikana 1000–1200 sanalla. Näin siksi, että haluan antaa riittävästi aikaa muille opinnoilleni, jotta varmasti valmistun ensi kesään mennessä. Toisaalta muistini on erittäin rajallinen, ja jos yritän liikaa, alkaa kirjoittava käteni kitistä; myös aktiivinen vanhan kertaaminen vie paljon aikaa uuden oppimiselta, mutta niin sen kai pitäisikin. Uusia sanalistoja kootessani olen edelleen käyttänyt materiaalia New Practical Chinese Reader -kirjoista (olen edennyt kirjasarjan viidenteen osaan, joka on jo melko työläs ja haastava) sekä ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunneista.
Kertaamiseni mullistui täysin, kun päätin lainata kirjastosta kiinankielisen romaanin. 190-sivuinen ihmissuhdedraama turhautti ja ilahdutti minua lähes puolen vuoden ajan, kunnes viimein sain sen luettua loppuun. Välillä lukiessa ahdisti, kun en tiennyt, mistä kertoja tai henkilöhahmot puhuvat. Päätin kuitenkin jo alussa, että luen kirjan läpi ilman sanakirjaa harjoitellakseni vain ääneen lukemista ja palauttaakseni ennestään oppimaani sanastoa mieleeni. Kokemus oli erittäin positiivinen, ja aionkin pian hakea tilalle uuden kirjan. Itse asiassa ei olisi pahitteeksi alkaa lukea samaa kirjaa toistamiseen, mutta enpä taida kehdata omia kirjaston kirjaa liian pitkäksi ajaksi! Jonakin päivänä, kun oppikirjat ja ChinesePod alkavat viimein tympäistä oikein kunnolla, alan melko varmasti käyttää romaaneja pääsääntöisenä opiskelumateriaalinani.
Tämän lukukauden aikana olen myös saanut jonkin verran paremmin tuntumaa puhuttuun mandariinikiinaan. Tästä kiitos uusille tuttavilleni sekä yllättävän korkeatasoisille Chinese Language Group -tapaamisille, joita olemme pitäneet Tampereen yliopistolla – sitkeästi perjantai-iltapäivisin. Olemme pelanneet mm. kiinalaista 三国杀-korttipeliä ja sanaselityspelejä, katselleet videoita, harjoitelleet mittasanoja, pohtineet eri sanoille vastakohtia, tai jutelleet muuten vain, vaikka kissoista tai juustosta. Kiinalaisopiskelijoita on ollut paikalla yleensä enemmän kuin kiinaa opiskelevia, mistä suuri kiitos ystävällisille kiinalaisille!
Joko sujuvaa tai melko hyvää kiinaa puhuvia suomalaisopiskelijoita paikalla on ollut yleensä 2–4, lisäksi eräs amerikkalainen vaihto-oppilas on ollut aktiivisesti mukana. Ryhmään on periaatteessa jokainen tervetullut, mutta käytännössä on käynyt niin, että vähemmän edistyneet ovat lakanneet käymästä tapaamisissa. Tätä ilmiötä on vaikea kommentoida ilman, että jotakuta alkaa harmittaa: toisaalta ryhmätapaamisten järjestäminen on palkitsevinta ja järkevintä, kun kieltä oikeasti käytetään – viime lukuvuonnahan vastaavassa ryhmässä ei puhuttu kiinaa oikeastaan ollenkaan. Toisaalta myös vähemmän edistyneet tarvitsevat mahdollisuuksia päästä puhumaan edes vähän. Jos kiinalaiset eivät jo valmiiksi olisi niin ihailtavan aktiivisia, voisi joku suomalainen opiskelija kohteliaasti tiedustella, josko joku heistä olisi kiinnostunut vetämään toista, vähemmän edistyneille tarkoitettua ryhmää...
Aloitetaan uutisilla, ja hyvillä sellaisilla: pääsin heittämällä läpi uuden HSK-kokeen nelostasosta! Vaatimuksena oli saada oikein 60 % kysymyksistä, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa 180/300 pistettä. Oma pistemääräni oli 249 (kuuntelu 77/100, luetunymmärtäminen 85/100, kirjoittaminen 87/100), mikä tuli yllätyksenä ainakin siinä mielessä, että oikea testi ei suuresti eronnut netissä tarjolla olevasta mallikokeesta (jonka oletin olevan selvästi helpompi). Viisi kuudesta vastauksesta meni siis oikein, ja jäänkin nyt vain tyytyväisenä odottelemaan nimelläni ja kuvallani varustettua todistusta Kiinasta. Viitostasoa suorittamaan minulla ei ole erityisen suuri hoppu – ehkä kokeilen sitä joskus Kiinassa (jatkosuunnitelmistani lisää myöhemmissä postauksissa).
Viimeiset puoli vuotta olen opiskellut kiinaa tutuiksi tullein keinoin, mutta onneksi sieltä täältä olen onnistunut löytämään vaihtelua yksin opiskeluuni. Uusia kirjoitusmerkkejä opin 105 kappaletta, mikä on edelleen hyvin alhainen määrä sanavarastoni karttumiseen nähden: opin noin viisi uutta sanaa tai sanontaa jokaista uutta merkkiä kohden. Opiskelutahtini olen pyrkinyt pitämään sellaisena, että sanavarastoni karttuisi vuoden aikana 1000–1200 sanalla. Näin siksi, että haluan antaa riittävästi aikaa muille opinnoilleni, jotta varmasti valmistun ensi kesään mennessä. Toisaalta muistini on erittäin rajallinen, ja jos yritän liikaa, alkaa kirjoittava käteni kitistä; myös aktiivinen vanhan kertaaminen vie paljon aikaa uuden oppimiselta, mutta niin sen kai pitäisikin. Uusia sanalistoja kootessani olen edelleen käyttänyt materiaalia New Practical Chinese Reader -kirjoista (olen edennyt kirjasarjan viidenteen osaan, joka on jo melko työläs ja haastava) sekä ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunneista.
Kertaamiseni mullistui täysin, kun päätin lainata kirjastosta kiinankielisen romaanin. 190-sivuinen ihmissuhdedraama turhautti ja ilahdutti minua lähes puolen vuoden ajan, kunnes viimein sain sen luettua loppuun. Välillä lukiessa ahdisti, kun en tiennyt, mistä kertoja tai henkilöhahmot puhuvat. Päätin kuitenkin jo alussa, että luen kirjan läpi ilman sanakirjaa harjoitellakseni vain ääneen lukemista ja palauttaakseni ennestään oppimaani sanastoa mieleeni. Kokemus oli erittäin positiivinen, ja aionkin pian hakea tilalle uuden kirjan. Itse asiassa ei olisi pahitteeksi alkaa lukea samaa kirjaa toistamiseen, mutta enpä taida kehdata omia kirjaston kirjaa liian pitkäksi ajaksi! Jonakin päivänä, kun oppikirjat ja ChinesePod alkavat viimein tympäistä oikein kunnolla, alan melko varmasti käyttää romaaneja pääsääntöisenä opiskelumateriaalinani.
Tämän lukukauden aikana olen myös saanut jonkin verran paremmin tuntumaa puhuttuun mandariinikiinaan. Tästä kiitos uusille tuttavilleni sekä yllättävän korkeatasoisille Chinese Language Group -tapaamisille, joita olemme pitäneet Tampereen yliopistolla – sitkeästi perjantai-iltapäivisin. Olemme pelanneet mm. kiinalaista 三国杀-korttipeliä ja sanaselityspelejä, katselleet videoita, harjoitelleet mittasanoja, pohtineet eri sanoille vastakohtia, tai jutelleet muuten vain, vaikka kissoista tai juustosta. Kiinalaisopiskelijoita on ollut paikalla yleensä enemmän kuin kiinaa opiskelevia, mistä suuri kiitos ystävällisille kiinalaisille!
Joko sujuvaa tai melko hyvää kiinaa puhuvia suomalaisopiskelijoita paikalla on ollut yleensä 2–4, lisäksi eräs amerikkalainen vaihto-oppilas on ollut aktiivisesti mukana. Ryhmään on periaatteessa jokainen tervetullut, mutta käytännössä on käynyt niin, että vähemmän edistyneet ovat lakanneet käymästä tapaamisissa. Tätä ilmiötä on vaikea kommentoida ilman, että jotakuta alkaa harmittaa: toisaalta ryhmätapaamisten järjestäminen on palkitsevinta ja järkevintä, kun kieltä oikeasti käytetään – viime lukuvuonnahan vastaavassa ryhmässä ei puhuttu kiinaa oikeastaan ollenkaan. Toisaalta myös vähemmän edistyneet tarvitsevat mahdollisuuksia päästä puhumaan edes vähän. Jos kiinalaiset eivät jo valmiiksi olisi niin ihailtavan aktiivisia, voisi joku suomalainen opiskelija kohteliaasti tiedustella, josko joku heistä olisi kiinnostunut vetämään toista, vähemmän edistyneille tarkoitettua ryhmää...
perjantai 19. marraskuuta 2010
Hiljaa hyvä tulee?
"Ei kiinaa voi oppia muualla kuin Kiinassa. Opin vuoden aikana Kiinassa paljon enemmän kuin olisin voinut kahden tai kolmen vuoden aikana oppia täällä Suomessa." – lukuisat lähteet
Jos väittää kaverilleen, että kiina on yksi maailman vaikeimmista kielistä oppia, ei sen suurempia jatkoargumentteja yleensä pyydetä - sitä pidetään jotenkin itsestään selvänä. Itse en pidä kiinaa erityisen vaikeana, vain kirjoitusjärjestelmänsä vuoksi se on niin vaivalloinen. Kiina on myös aikaa ja aitoa kiinnostusta vaativa kieli, mutta mikäpä kieli ei sellainen olisi? Silti kiinaa pidetään kielenä, jonka voi oppia "vain paikan päällä". Suurin osa kielen hallitsevista tuntuu olevan sitä mieltä, että kiinan kieli pitää takomalla takoa päähän, muilla keinoin oppiminen ei ole mahdollista.
Tämä mielikuva, tai asenne, johtunee osittain siitä, että suurin osa suomalaisista ei ole voinut aloittaa kiinan opintojaan ennen aikuisikää. Siksi kieli halutaan oppia nopeasti ja tehokkaasti, jotta taidoista päästään myös hyötymään suhteellisen nopeasti. Täytyy silti myöntää, etten tunne ainoatakaan ihmistä, joka olisi jotain muuta kieltä lähtenyt opiskelemaan samalla tavoin kuin kiinan kanssa tehdään. Tunnetko sinä jonkun, joka olisi lähtenyt vaikkapa Saksaan opiskelemaan vain ja ainoastaan saksaa, 20 tuntia viikossa, vuoden tai kahden ajaksi? Mikä juuri kiinasta tekee niin erityisen?
Tapasin taannoin erään suomalaisen, joka oli aloittanut kiinan opintonsa lähtemällä vuodeksi Kiinaan opiskelemaan intensiivisesti, parinkymmenen viikkotunnin tahdilla. Hän puhui ryhmässämme kiinalaisten kanssa mukavan rohkeasti, ja myönsin itsellenikin, että hän oli saanut hienon startin kieliopinnoilleen. Sitten hän kysyi, kuinka kauan ja missä olen itse opiskellut kiinaa. Hänen reaktionsa saattoi olla vahinko, tai ehkä tulkitsin sen itse väärin, mutta kuultuaan että olen opiskellut kiinaa neljä vuotta pääasiassa Suomessa, hän vain tuhahti ja katsoi minua kuin säälien. Olen siis haaskannut aikaani, kun muut elämäni pyrkimykset ovat pitäneet minut kotimaassa.
Silti moni hienon tilaisuuden saanut heittää paljon hukkaan paluumuuttonsa jälkeen, mikä pistää miettimään, millä perusteilla näitä tilaisuuksia Suomessa oikein jaetaan. "Ei mulla nyt ole oikein ollut aikaa eikä motivaatiota, olen unohtanut varmaan puolet siitä mitä Kiinassa opin." Tällaisia kommentteja saa kuulla silloin tällöin. Tunnen onneksi monia, jotka ovat ottaneet vuodesta Kiinassa kaiken irti ja kehittäneet kielitaitoaan myös sen jälkeen Suomessa. Tunnen myös monia, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta pakata laukkujaan ja lähteä toiselle puolelle maailmaa keskittymään pitkäksi ajaksi vain ja ainoastaan yhteen asiaan, kieleen. Empatiani ovat heidän puolellaan, sillä tunnen itsekin lukeutuvani heihin, ainakin toistaiseksi.
Vaikka olenkin jo ehtinyt viettää puoli vuotta Kiinassa, oli matkani tarkoitus enemminkin suorittaa työharjoittelu kuin opiskella itse kieltä. Minulla on lähtenyt käyntiin viides vuosi hitaan ahkeroinnin parissa; puurtamisesta ei ole opiskelussani tietoakaan, eikä kärsivällisyyttäni juuri koetella, sillä teen tätä edelleen omaksi ilokseni.
Kuitenkin joskus, kun tapaan Kiinasta palanneita ikätovereitani, jotka puhuvat sujuvaa kiinaa tai pystyvät jo esimerkiksi lukemaan kiinankielisiä kirjoja, mietin ja harmittelen vähän aikaa, että olisinpa itsekin jo yhtä edistynyt. Sitten huomaan taas melko pian sen, että minulla ei oikeastaan ole mikään kiire. Kilpailu tässä maailmassa on aina ankaraa, mutta en ole kiinnostunut kilpailemaan ketään vastaan - kielitaitoni kehittyy nyt sitä vauhtia kuin haluankin sen kehittyvän, tasaisen varmasti.
Ensi syksynä, jos onni suo, olen minäkin todennäköisesti lähdössä Kiinaan intensiivikoulutukseen. Odotan innolla kyseistä mahdollisuutta, sillä uskon, että Suomesta ei ihan joka päivä lähde yhtä vahvalla kielipohjalla ja motivaatiolla varustettua opiskelijaa Kiinaan. Mitä lukuvuosi tai kaksi Kiinassa voi tehdä kielitaidolle, jota on jo ennestään hiottu intohimoisesti viiden vuoden ajan? Vaikken sitä välttämättä liian avoimesti haluakaan myöntää, ovat tavoitteeni korkealla. Haluan vielä joskus olla kiinan opiskelijoille esimerkki siitä, että hiljaa hyvä tulee, ja että kärsivällisyys ja kova työ lopulta palkitaan moninkertaisesti.
torstai 21. lokakuuta 2010
HSK: kolmas kerta toden sanoo
Lauantaina suoritin kolmatta kertaa elämässäni HSK:n eli kiinan kielen tasokokeen. Kahdella ensimmäisellä kerralla olin suorittanut vanhaa HSK:ta, mutta tällä kertaa sain tilaisuuden kokeilla uudistunutta, kuuteen eri vaikeustasoon jaettua testiä.
Olin etukäteen hieman huolissani siitä, olinko valinnut itselleni sopivan tason. Netistä löydetyt kuvaukset eri tasojen vaatimuksista vaikuttivat epämääräisiltä, enkä oikein tiennyt, kuinka hyvin löytämäni mallikokeet vastasivat todellista testiä vaikeustasonsa suhteen. Kirjoitin kuitenkin sähköpostia testin järjestäneen Konfutse-instituutin opettajalle, kerroin hänelle hieman opiskelutaustastani ja tämänhetkisestä tasostani, ja hän suositteli minua yrittämään nelostasoa.
Nelostason mallikokeen kirjallisessa osiossa sain vastauksistani 88 % oikein, ja kuuntelukokeen tulos oli vielä parempi: 95 %. HSK:n läpäistäkseen pitää vastauksista 60 % saada oikein (en ole varma, pitääkö jokaisesta osiosta saada vähintään tuon verran vai riittääkö, että yhteispistemäärä on 60 % kokonaispistemäärästä), joten tiesin, että oikea testi saisi olla vaikeustasoltaan jopa selvästi hankalampi.
Mutta kuinkas kävikään? Mielestäni oikea testi oli tasan tarkkaan yhtä helppo kuin tekemäni mallitestikin! En oikein voinut uskoa sitä todeksi, ja koetta suorittaessa teki välillä mieli hihkua riemusta, kun tehtävistä osa oli niin yksinkertaisia - tai siltä ainakin tuntui. HSK:n nelostaso oli todellakin rakennettu ennalta määrätyn, 1200-sanaisen sanaston pohjalle; koska minulle suurin osa tuosta sanastosta oli ennestään tuttua, jäi minulle vain muutamissa kohdissa epäselväksi jonkin lauseen merkitys. Ainoa selkeä ero mallikokeeseen nähden oli se, että aika loppui luetunymmärtämisosion lopussa kesken, ja jouduin arvaamaan neljä viimeistä vastausta. Tässäkin kohtaa vika löytyi ehkä enemmän koetilannetta valvoneesta opettajasta, jonka olisi käsittääkseni pitänyt jokaisen osion loppupuolella ilmoittaa, kun koeaikaa on jäljellä enää viisi minuuttia. Luulin siis koko ajan, että minulla olisi aikaa jäljellä ihan mukavasti, enkä siksi pitänyt erityisempää kiirettä. Myös kaksi muuta koetta suorittanutta ilmaisivat jälkikäteen pettymyksensä asian suhteen.
Vaikka kokeen aikana minun tekikin mieli hihkua riemusta ja kokeesta poistuessani olin hyväntuulinen, en silti luonteelleni ominaisesti vielä uskalla toivoa liikoja tulokselta. Odotan siis kärsivällisesti kuukauden verran, ja jossain vaiheessa voin ilmeisesti netistä käydä tarkistamassa tuloksen. Siihen asti täytyy elää pienessä jännityksessä, vaikka hyvältä edelleen tuntuukin!
P.S. Testilomaketta tarkistellessani huomasin vielä minuutin verran ennen ajan loppumista, että sukupuoli-kenttään en ollut ruksannut mitään. Kiinalaiset toimintatavat tuntien en yhtään ihmettelisi, jos tällainen pieni huolimattomuusvirhe olisi johtanut koko suorituksen hylkäämiseen. Kannattanee siis täyttää laput tarkasti!
Olin etukäteen hieman huolissani siitä, olinko valinnut itselleni sopivan tason. Netistä löydetyt kuvaukset eri tasojen vaatimuksista vaikuttivat epämääräisiltä, enkä oikein tiennyt, kuinka hyvin löytämäni mallikokeet vastasivat todellista testiä vaikeustasonsa suhteen. Kirjoitin kuitenkin sähköpostia testin järjestäneen Konfutse-instituutin opettajalle, kerroin hänelle hieman opiskelutaustastani ja tämänhetkisestä tasostani, ja hän suositteli minua yrittämään nelostasoa.
Nelostason mallikokeen kirjallisessa osiossa sain vastauksistani 88 % oikein, ja kuuntelukokeen tulos oli vielä parempi: 95 %. HSK:n läpäistäkseen pitää vastauksista 60 % saada oikein (en ole varma, pitääkö jokaisesta osiosta saada vähintään tuon verran vai riittääkö, että yhteispistemäärä on 60 % kokonaispistemäärästä), joten tiesin, että oikea testi saisi olla vaikeustasoltaan jopa selvästi hankalampi.
Mutta kuinkas kävikään? Mielestäni oikea testi oli tasan tarkkaan yhtä helppo kuin tekemäni mallitestikin! En oikein voinut uskoa sitä todeksi, ja koetta suorittaessa teki välillä mieli hihkua riemusta, kun tehtävistä osa oli niin yksinkertaisia - tai siltä ainakin tuntui. HSK:n nelostaso oli todellakin rakennettu ennalta määrätyn, 1200-sanaisen sanaston pohjalle; koska minulle suurin osa tuosta sanastosta oli ennestään tuttua, jäi minulle vain muutamissa kohdissa epäselväksi jonkin lauseen merkitys. Ainoa selkeä ero mallikokeeseen nähden oli se, että aika loppui luetunymmärtämisosion lopussa kesken, ja jouduin arvaamaan neljä viimeistä vastausta. Tässäkin kohtaa vika löytyi ehkä enemmän koetilannetta valvoneesta opettajasta, jonka olisi käsittääkseni pitänyt jokaisen osion loppupuolella ilmoittaa, kun koeaikaa on jäljellä enää viisi minuuttia. Luulin siis koko ajan, että minulla olisi aikaa jäljellä ihan mukavasti, enkä siksi pitänyt erityisempää kiirettä. Myös kaksi muuta koetta suorittanutta ilmaisivat jälkikäteen pettymyksensä asian suhteen.
Vaikka kokeen aikana minun tekikin mieli hihkua riemusta ja kokeesta poistuessani olin hyväntuulinen, en silti luonteelleni ominaisesti vielä uskalla toivoa liikoja tulokselta. Odotan siis kärsivällisesti kuukauden verran, ja jossain vaiheessa voin ilmeisesti netistä käydä tarkistamassa tuloksen. Siihen asti täytyy elää pienessä jännityksessä, vaikka hyvältä edelleen tuntuukin!
P.S. Testilomaketta tarkistellessani huomasin vielä minuutin verran ennen ajan loppumista, että sukupuoli-kenttään en ollut ruksannut mitään. Kiinalaiset toimintatavat tuntien en yhtään ihmettelisi, jos tällainen pieni huolimattomuusvirhe olisi johtanut koko suorituksen hylkäämiseen. Kannattanee siis täyttää laput tarkasti!
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Kiinalaisten kirjojen näyttely + HSK-linkki
Nytpä kirjoitan vain laiskan lyhyesti, turvautuen linkkeihin ja muilta sivuilta kopioituun aineistoon.
Edelliseen HSK-tekstiini liittyen haluan nostaa esiin kommenteissa vihjatun linkin. Tältä sivulta löydät Excel-muodossa sanastolistat jokaiselle HSK:n kuudelle tasolle. Sanalistan tunteminen ei luonnollisestikaan vielä takaa, että testin automaattisesti läpäisee, mutta on siitä varmasti silti suunnattomasti hyötyä koetilanteessa.
Tampereen yliopiston Humanika-kirjastossa avattiin eilen kiinan kielen oppimateriaaleja esittelevä, monipuolinen kirjanäyttely. Olin itse näyttelyn avajaisissa paikalla, ja niin oli myös Radio86, joka julkaisikin jo aiheesta jutun. Jos jaksat lukea jutun loppuun asti, voit bongata tekstistä ja kuvasta tutun Kiina/kiina-bloggaajan!
Näyttely lähtee viikon esilläolon jälkeen kiertueelle muihinkin suomalaisiin yliopistoihin, ja lopulta ainakin osa materiaalista jaetaan kyseisten yliopistojen kesken. Tämä on erittäin positiivinen uutinen, sillä ainakin Tampereen yliopiston kirjaston tarjoama kiinankielisten kirjojen valikoima on tähän asti ollut suoraan sanottuna säälittävä. Alla vielä lainaus kirjaston nettisivuilta, tästä selvinnee kaikki tarvittava info näyttelystä:
Edelliseen HSK-tekstiini liittyen haluan nostaa esiin kommenteissa vihjatun linkin. Tältä sivulta löydät Excel-muodossa sanastolistat jokaiselle HSK:n kuudelle tasolle. Sanalistan tunteminen ei luonnollisestikaan vielä takaa, että testin automaattisesti läpäisee, mutta on siitä varmasti silti suunnattomasti hyötyä koetilanteessa.
Tampereen yliopiston Humanika-kirjastossa avattiin eilen kiinan kielen oppimateriaaleja esittelevä, monipuolinen kirjanäyttely. Olin itse näyttelyn avajaisissa paikalla, ja niin oli myös Radio86, joka julkaisikin jo aiheesta jutun. Jos jaksat lukea jutun loppuun asti, voit bongata tekstistä ja kuvasta tutun Kiina/kiina-bloggaajan!
Näyttely lähtee viikon esilläolon jälkeen kiertueelle muihinkin suomalaisiin yliopistoihin, ja lopulta ainakin osa materiaalista jaetaan kyseisten yliopistojen kesken. Tämä on erittäin positiivinen uutinen, sillä ainakin Tampereen yliopiston kirjaston tarjoama kiinankielisten kirjojen valikoima on tähän asti ollut suoraan sanottuna säälittävä. Alla vielä lainaus kirjaston nettisivuilta, tästä selvinnee kaikki tarvittava info näyttelystä:
Kiinalaisen oppimateriaalin näyttely Humanikassa 12.10 – 19.10.2010. Näyttelyn avajaiset pidetään Humanikassa 12.10.2010 klo 10.30 alkaen (osoite: Kanslerinrinne 1, Tampere).
Näyttelyn avaa kansleri Krista Varantola. Esillä on kirjoja ja dvd-tallenteita erityisesti kiinan kielestä ja sen opiskelusta.
Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina: ma – to 8 – 18, pe 8 – 16.
Näyttelyn järjestävät Konfutse-instituutti, Helsingin yliopisto ja Tampereen yliopiston Kielikeskus sekä Tampereen yliopiston kirjaston Humanistis-kasvatustieteellinen osasto.
Information:
Leena Horsma-aho, osastonjohtaja, Humanika
leena.horsma-aho@uta.fi
maanantai 11. lokakuuta 2010
HSK-jännitystä ilmassa
Lauantaina pääsen taas pitkästä aikaa testaamaan kiinan kielen osaamistani oikein virallisen testin parissa: junailen Helsinkiin suorittamaan uudistunutta HSK-testiä. Kuudesta tasovaihtoehdosta valitsin tason neljä, enkä tällä hetkellä osaa yhtään sanoa, oliko valintani vaatimaton vaiko rohkea. Aikaisemmin olen kuullut huhuja siitä, että testin vaikeustaso saattaa neljännen ja viidennen tason välillä pompata selvästi, joten siinä mielessä halusin ottaa varman päälle - tärkeintä olisi saada hyväksytty tulos, eikä asteikolla yhdestä kuuteen nelostasolta saatu kielitaitotodistus kuulosta mielestäni yhtään hullummalta.
Lähes parituntisen kokeen läpäistäkseen pitää saada vähintään tai yli 60 % vastauksista oikein, joten jännitystä ja paineita varmasti lauantaina riittää. Rohkaiseviakin asioita mielessäni onneksi on ennen koetta: jokunen aika sitten suoritin netissä nelostason mallikoetta, ja sain vastauksista 88 % oikein. Tiedän, että kyseessä on jonkin verran tai jopa selkeästi helpotettu versio todellisesta kokeesta, mutta on tuloksessa kuitenkin 28 prosentin verran sähläämisen varaa vaadittavaan tulokseen nähden. Lisäksi olen viimeisen viikon aikana ehtinyt kerrata jonkin verran "HSK-sanastoa" - sain Konfutse-instituutista yhden päivän lainaan nelostason kokeesta kertovan läpyskän, joka esittelee itse testin ja jonka loppuosa koostuu 1200 sanan listasta. Ainakin tämä sanasto olisi parasta olla kokeen suorittajalla hallussa.
Käytyäni sanalistan läpi ("skannasin" koko kirjasen kamerallani) minulle jäi käteen noin 180 sanan lista, josta vajaa puolet koostuu minulle ennestään tuntemattomasta sanastosta. Loput sanoista ovat sellaisia, jotka tuntuvat karkaavan mielestä vaikka niitä kuinka kertaisi, tai joita en välttämästä osaisi ulkomuistista ihan täydellisesti käsin kirjoittaa. Tätä listaa olen nyt katsellut aamuisin ja iltaisin, vaikka suhtaudunkin hieman nihkeästi moisten ennalta määrättyjen sanastojen pänttäämiseen pelkkää kielitaitotestiä varten.
Sanalistasta tuntuu silti olevan paljon hyötyä. Luen nimittäin edelleen ahkerasti ensimmäistä kiinankielistä romaaniani, ja vaikka en ymmärrä sen tapahtumista välillä kovinkaan paljoa, olen ilokseni saanut huomata, että HSK-sanalistasta poimimaani hankalaa sanastoa esiintyy kirjan sivuilla jatkuvasti! Vaadittava sanasto ei siis missään nimessä ole mitään turhaa ja satunnaista, vaan sanoja oikeasti käytetään kielessä säännöllisesti tai jopa usein.
En ole vielä ehtinyt tutustua HSK-kirjasen muihin osioihin, jotka kertovan enemmän testin rakenteesta ja siitä, mitä eri osioissa pitäisi tehdä. En ehkä yritäkään liikaa "suorittaa" mallikysymyksiä ennen lauantaita; tärkeintä on, että osioiden ohjeistukset ovat tuttuja, jotta niiden lukemiseen ei koetilanteessa haaskaa aikaansa. Kuunteluosion esimerkkeihin ajattelin vielä tutustua, jotta koetilanteessa ei sitten tule suurena järkytyksenä, jos dialogit ja muut kuulostavat siltä, että ne olisivat pekingiläisten taksikuskien puhumia!
Toivotan onnea kaikille kokeeseen osallistujille, ja muistuttaisin vielä, että myös Jyväskylään voi mennä suorittamaan marraskuussa - ilmoittautuminen päättyy tietääkseni tämän kuun loppupuolella. Mikäli joku lukijoista on oikeasti menossa Helsinkiin viikonloppuna, kuulisin mielelläni myös teiltä ennakkoajatuksia: mitä tasoa suoritat ja mitkä ovat tunnelmat? Ehkä kiinnostavinta olisi kuitenkin kuulla tunnelmia kokeen suorittamisen jälkeen, joten tänne blogiin saa tulla jälkipeliä pelaamaan ja riemua/ahdistusta purkamaan!
Lähes parituntisen kokeen läpäistäkseen pitää saada vähintään tai yli 60 % vastauksista oikein, joten jännitystä ja paineita varmasti lauantaina riittää. Rohkaiseviakin asioita mielessäni onneksi on ennen koetta: jokunen aika sitten suoritin netissä nelostason mallikoetta, ja sain vastauksista 88 % oikein. Tiedän, että kyseessä on jonkin verran tai jopa selkeästi helpotettu versio todellisesta kokeesta, mutta on tuloksessa kuitenkin 28 prosentin verran sähläämisen varaa vaadittavaan tulokseen nähden. Lisäksi olen viimeisen viikon aikana ehtinyt kerrata jonkin verran "HSK-sanastoa" - sain Konfutse-instituutista yhden päivän lainaan nelostason kokeesta kertovan läpyskän, joka esittelee itse testin ja jonka loppuosa koostuu 1200 sanan listasta. Ainakin tämä sanasto olisi parasta olla kokeen suorittajalla hallussa.
Käytyäni sanalistan läpi ("skannasin" koko kirjasen kamerallani) minulle jäi käteen noin 180 sanan lista, josta vajaa puolet koostuu minulle ennestään tuntemattomasta sanastosta. Loput sanoista ovat sellaisia, jotka tuntuvat karkaavan mielestä vaikka niitä kuinka kertaisi, tai joita en välttämästä osaisi ulkomuistista ihan täydellisesti käsin kirjoittaa. Tätä listaa olen nyt katsellut aamuisin ja iltaisin, vaikka suhtaudunkin hieman nihkeästi moisten ennalta määrättyjen sanastojen pänttäämiseen pelkkää kielitaitotestiä varten.
Sanalistasta tuntuu silti olevan paljon hyötyä. Luen nimittäin edelleen ahkerasti ensimmäistä kiinankielistä romaaniani, ja vaikka en ymmärrä sen tapahtumista välillä kovinkaan paljoa, olen ilokseni saanut huomata, että HSK-sanalistasta poimimaani hankalaa sanastoa esiintyy kirjan sivuilla jatkuvasti! Vaadittava sanasto ei siis missään nimessä ole mitään turhaa ja satunnaista, vaan sanoja oikeasti käytetään kielessä säännöllisesti tai jopa usein.
En ole vielä ehtinyt tutustua HSK-kirjasen muihin osioihin, jotka kertovan enemmän testin rakenteesta ja siitä, mitä eri osioissa pitäisi tehdä. En ehkä yritäkään liikaa "suorittaa" mallikysymyksiä ennen lauantaita; tärkeintä on, että osioiden ohjeistukset ovat tuttuja, jotta niiden lukemiseen ei koetilanteessa haaskaa aikaansa. Kuunteluosion esimerkkeihin ajattelin vielä tutustua, jotta koetilanteessa ei sitten tule suurena järkytyksenä, jos dialogit ja muut kuulostavat siltä, että ne olisivat pekingiläisten taksikuskien puhumia!
Toivotan onnea kaikille kokeeseen osallistujille, ja muistuttaisin vielä, että myös Jyväskylään voi mennä suorittamaan marraskuussa - ilmoittautuminen päättyy tietääkseni tämän kuun loppupuolella. Mikäli joku lukijoista on oikeasti menossa Helsinkiin viikonloppuna, kuulisin mielelläni myös teiltä ennakkoajatuksia: mitä tasoa suoritat ja mitkä ovat tunnelmat? Ehkä kiinnostavinta olisi kuitenkin kuulla tunnelmia kokeen suorittamisen jälkeen, joten tänne blogiin saa tulla jälkipeliä pelaamaan ja riemua/ahdistusta purkamaan!
maanantai 27. syyskuuta 2010
Kymmenentuhatta aaltoa
Kiinalaiset elokuvat jäivät osaltani haaveeksi, kun Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin viimeisen viikonlopun bonusnäytöksien joukossa ei niitä juuri ollut. Eipä siinä mitään, näkemäni neljä elokuvaa olivat silti kukin noin neljän tähden arvoisia, eikä viikonloppu todellakaan ollut pettymys. Lisäksi Zhang Yimoun Blood Simple -remake esitetään tulevana viikonloppuna Tampereen Niagarassa.
Sain kuitenkin aimo annoksen kiinalaista kulttuuria - hieman yllättävästä suunnasta: Helsingin taidehallissa on nähtävissä vielä lokakuun 10. päivään asti britti Isaac Julienin hieno videoinstallaatio Ten Thousand Waves. Olin täysin myyty heti taidehallin mainosjulisteen nähtyäni: maailman upein nainen (oma mielipiteeni!) Maggie Cheung kuvankauniissa kiinalaisessa maisemassa...
Elegantin viehättävä Maggie oli vahvasti esillä nelisen vuotta sitten, kun kiinalaisen ja hongkongilaisen elokuvan yliannostus työnsi minua kohti ensimmäistä kiinan kielen kurssiani. Vielä tänäkin päivänä, kun kiinalaiset tiedustelevat syitä kiinnostukselleni kiinaa ja Kiinaa kohtaan, vastaan leikilläni: 因为我很喜欢张曼玉。 ("Koska pidän niin paljon Maggie Cheungista.")
Valkokankaalla lähes sadassa elokuvassa loistanut supertähti on viime vuosina loistanut lähinnä poissaolollaan: hänen edellinen kunnon roolityönsä on vuoden 2004 elokuvassa Clean. Sittemmin on "nähty" vain pari Special Appearance -roolia sekä pois leikattu kohtaus viimeisimmässä Tarantinon leffassa. Wikipedian mukaan Maggie olisi siirtynyt näyttelemisestä elokuvasäveltämisen puolelle.
Ten Thousand Waves tarjoaa yllin kyllin taivaalla liitelevää Maggieta, mutta onneksi paljon muutakin. Kolmessa eri salissa yhdeksällä valkokankaalla esitettävä installaatio pyörii muun muassa nykyajassa, muinaisessa Kiinassa, Maon ajassa ja Shanghailaisella elokuvastudiolla. Välillä nähdään kikkailua kalligrafialla sekä kohtauksia kulissien takaa - taustalla kuullaan musiikkia, englanniksi lausuttuja runoja ja kiinankielisiä huudahduksia.
Helsingin taidehalli sai kunnian ensimmäisenä Euroopassa esittää Julienin installaation. Kannattaa siis rientää vielä paikalle, jos vain suinkin ehtii! Vinkkinä mainittakoon vielä, että 50-minuuttinen näytös pyörii eri huoneissa ilmeisesti samassa tahdissa, eli katsoja voi harrastaa samalla liikuntaa huoneesta toiseen ilman pelkoa siitä, että jotain jäisi näkemättä. Itse istuin koko ajan yhdessä ja samassa huoneessa, mikä ei tosin sekään ollut yhtään hullumpaa - kolmeltakin hieman toisistaan poikkeavaa materiaalia näyttäneeltä kankaalta sai mukavan monipuolisesti vaihtelua.
Sain kuitenkin aimo annoksen kiinalaista kulttuuria - hieman yllättävästä suunnasta: Helsingin taidehallissa on nähtävissä vielä lokakuun 10. päivään asti britti Isaac Julienin hieno videoinstallaatio Ten Thousand Waves. Olin täysin myyty heti taidehallin mainosjulisteen nähtyäni: maailman upein nainen (oma mielipiteeni!) Maggie Cheung kuvankauniissa kiinalaisessa maisemassa...
Elegantin viehättävä Maggie oli vahvasti esillä nelisen vuotta sitten, kun kiinalaisen ja hongkongilaisen elokuvan yliannostus työnsi minua kohti ensimmäistä kiinan kielen kurssiani. Vielä tänäkin päivänä, kun kiinalaiset tiedustelevat syitä kiinnostukselleni kiinaa ja Kiinaa kohtaan, vastaan leikilläni: 因为我很喜欢张曼玉。 ("Koska pidän niin paljon Maggie Cheungista.")
Valkokankaalla lähes sadassa elokuvassa loistanut supertähti on viime vuosina loistanut lähinnä poissaolollaan: hänen edellinen kunnon roolityönsä on vuoden 2004 elokuvassa Clean. Sittemmin on "nähty" vain pari Special Appearance -roolia sekä pois leikattu kohtaus viimeisimmässä Tarantinon leffassa. Wikipedian mukaan Maggie olisi siirtynyt näyttelemisestä elokuvasäveltämisen puolelle.
Ten Thousand Waves tarjoaa yllin kyllin taivaalla liitelevää Maggieta, mutta onneksi paljon muutakin. Kolmessa eri salissa yhdeksällä valkokankaalla esitettävä installaatio pyörii muun muassa nykyajassa, muinaisessa Kiinassa, Maon ajassa ja Shanghailaisella elokuvastudiolla. Välillä nähdään kikkailua kalligrafialla sekä kohtauksia kulissien takaa - taustalla kuullaan musiikkia, englanniksi lausuttuja runoja ja kiinankielisiä huudahduksia.
Helsingin taidehalli sai kunnian ensimmäisenä Euroopassa esittää Julienin installaation. Kannattaa siis rientää vielä paikalle, jos vain suinkin ehtii! Vinkkinä mainittakoon vielä, että 50-minuuttinen näytös pyörii eri huoneissa ilmeisesti samassa tahdissa, eli katsoja voi harrastaa samalla liikuntaa huoneesta toiseen ilman pelkoa siitä, että jotain jäisi näkemättä. Itse istuin koko ajan yhdessä ja samassa huoneessa, mikä ei tosin sekään ollut yhtään hullumpaa - kolmeltakin hieman toisistaan poikkeavaa materiaalia näyttäneeltä kankaalta sai mukavan monipuolisesti vaihtelua.
perjantai 17. syyskuuta 2010
Lue! Lue! Lue!
Lukuvuosi on alkanut Tampereen yliopistolla kiinan opiskelijoiden kannalta suotuisasti, vaikka kurssitarjontaa ei edistyneemmille olekaan tarjolla. Itse olen kv-tuutorin ominaisuudessa onnistunut tutustumaan kymmeniseen uuteen kiinalaiseen tai hongkongilaiseen, ja mandariinia olen saanut suoltaa ainakin jonkin verran melkeinpä päivänä kuin päivänä. Ilahduttavaa on myös ollut törmätä uusiin kiinan opiskelijoihin, joiden kielitaito on samaa luokkaa kuin omani tai sitä selvästi parempaa. Loppuvuodelta voi odottaa paljon muutakin kuin pänttäämistä kirjojen kanssa.
Myös ensi kuun HSK-testiä ajatellen vertaistuen löytäminen on ollut hyödyllistä. Aikaisempien HSK-mietteideni kommenteissa mainittiin, että testiin kannattaa valmistautua lukemalla kiinalaisia tekstejä niin paljon kuin sielu sietää. Pari viikkoa sitten tapaamani yhdysvaltalainen kiinan opiskelija otti opiskelumetodeista keskustellessamme repustaan esille kiinankielisen Harry Potter -kirjan, joka sanakirjan kanssa on tällä hetkellä hänen tärkein oppimateriaalinsa. Pari tuntia päivässä hän on kirjaa tahkonnut eteenpäin, tuntemattomia sanoja käännellen ja outoja rakenteita merkkaillen – kiinalaiseen tuttuun törmätessään hän voi sitten pyytää kertomaan, mistä hankalissa kohdissa on kysymys.
Päätin itsekin käydä hakemassa kirjastosta (ohuen) kiinankielisen romaanin ja alkaa käydä sitä hiljalleen läpi. Vaikka jokin aika sitten turhautuneena demonstroinkin vaikeaselkoista tekstinpätkää eräästä toisesta kiinankielisestä kirjasta, olen nyt alkanut huomata, että raskas ja vaivalloinen lukeminen sittenkin kannattaa, vaikka tarinan sisällöstä jäisikin olennainen osa ymmärtämättä. Kun lukee yhdenkin aukeaman päivässä ääneen kiinaksi, alkaa nopeasti huomata mielenkiintoisia asioita; tässä joitain omista havainnoistani:
- Lukunopeus paranee, mikä on erityisen tärkeää vaikkapa HSK:ssa, jossa aika saattaa tasosta riippuen enemmän tai vähemmän helposti loppua kesken. Edellisellä kerralla HSK:n luetunymmärtämisosiossa jouduin itse heittämään viimeisiin kohtiin pelkkiä villejä arvauksia.
- Suun lihakset kokevat kummia, kun ne pakotetaan vierasta kieltä äännettäessä liikkumaan eri tavalla. Kiinaksi lukeminen ääneen on itselleni joskus aiheuttanut oikein kunnollisia fyysisen uupumuksen tunteita – aivothan siinä uupuvat joka tapauksessa.
- Aikaisempina kuukausina/vuosina opitun sanaston kertaaminen tehostuu huomattavasti: lähes jokaisella lukemallani aukeamalla on sanoja, jotka olen joko hiljattain oppinut tai kerrannut, tai jotka palaavat mieleeni siinä kontekstissa, josta ne olen alun perin sanalistoihini poiminut. Kun ennestään tuttuja sanoja tulee vastaan uusissa yhteyksissä, oppii niitä mukavasti käyttämään monipuolisemmin myös omassa kielenkäytössään.
- Tuntuma kiinan kielen lauserakenteisiin paranee roimasti, oli sitten kyse lyhyistä ja yksinkertaisista tai piiiiiitkistä ja monimutkaisista lauseista.
- Merkkien välisiä pieniä eroja harjaantuu tunnistamaan paremmin.
- Tuntemattomien sanojen merkityksen arvaamisessa kehittyy. Ensimmäinen lause kirjassani oli jotakuinkin näin: 闹钟还没响。Mietin aluksi hetken, että mistäköhän tässä on kyse, olisiko tässä tietysti heti aluksi joku kiinalainen nimi. Sitten mietin uudestaan, ja kellot alkoivat soida: 闹 tarkoittaa 'äänekästä', 钟 'kelloa' - 闹钟 on siis 'herätyskello'! Verbiin 响 taas olen törmännyt joskus kännykän soimisen yhteydessä. 'Herätyskello ei ollut vielä soinut'!
Suosittelen hankalankin materiaalin lukemista lämpimästi jokaiselle: tarttukaa rohkeasti kiinankieliseen kirjaan, etsikää käsiinne kiinalaisia lehtiä tai pyörikää kiinalaisilla nettisivuilla! Lukeminen on varmasti raskasta, etenkin jos ei ole vielä ehtinyt kieltä opiskella kymmentä, neljää, tai edes yhtä vuotta. Alkeistasonkin opiskelija saa varmasti kokemuksesta jotain irti: vaikka osaisi vasta sata kiinan kielen sanaa ja merkkiä, on silti upeaa ja mieltä ylentävää löytää juuri niitä harvoja sieltä tekstin joukosta. Yleisimmin käytetyt ja tärkeimmät sanathan opitaan heti ensimmäisillä kursseilla, joten niitä tuttuja sanoja vilisee teksteissä ihan varmasti!
Olisin kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kiinankielisten tekstien parissa: millä tasolla olet, kuinka kauan kieliopintoja takana? Turhauttaako lukeminen, vai innostaako se oppimaan lisää? Tehostaako lukeminen oppimista ja ennestään opitun kertaamista, vai sekoittaako se vain kielipäätä? Kommentteja otetaan vastaan.
Myös ensi kuun HSK-testiä ajatellen vertaistuen löytäminen on ollut hyödyllistä. Aikaisempien HSK-mietteideni kommenteissa mainittiin, että testiin kannattaa valmistautua lukemalla kiinalaisia tekstejä niin paljon kuin sielu sietää. Pari viikkoa sitten tapaamani yhdysvaltalainen kiinan opiskelija otti opiskelumetodeista keskustellessamme repustaan esille kiinankielisen Harry Potter -kirjan, joka sanakirjan kanssa on tällä hetkellä hänen tärkein oppimateriaalinsa. Pari tuntia päivässä hän on kirjaa tahkonnut eteenpäin, tuntemattomia sanoja käännellen ja outoja rakenteita merkkaillen – kiinalaiseen tuttuun törmätessään hän voi sitten pyytää kertomaan, mistä hankalissa kohdissa on kysymys.
Päätin itsekin käydä hakemassa kirjastosta (ohuen) kiinankielisen romaanin ja alkaa käydä sitä hiljalleen läpi. Vaikka jokin aika sitten turhautuneena demonstroinkin vaikeaselkoista tekstinpätkää eräästä toisesta kiinankielisestä kirjasta, olen nyt alkanut huomata, että raskas ja vaivalloinen lukeminen sittenkin kannattaa, vaikka tarinan sisällöstä jäisikin olennainen osa ymmärtämättä. Kun lukee yhdenkin aukeaman päivässä ääneen kiinaksi, alkaa nopeasti huomata mielenkiintoisia asioita; tässä joitain omista havainnoistani:
- Lukunopeus paranee, mikä on erityisen tärkeää vaikkapa HSK:ssa, jossa aika saattaa tasosta riippuen enemmän tai vähemmän helposti loppua kesken. Edellisellä kerralla HSK:n luetunymmärtämisosiossa jouduin itse heittämään viimeisiin kohtiin pelkkiä villejä arvauksia.
- Suun lihakset kokevat kummia, kun ne pakotetaan vierasta kieltä äännettäessä liikkumaan eri tavalla. Kiinaksi lukeminen ääneen on itselleni joskus aiheuttanut oikein kunnollisia fyysisen uupumuksen tunteita – aivothan siinä uupuvat joka tapauksessa.
- Aikaisempina kuukausina/vuosina opitun sanaston kertaaminen tehostuu huomattavasti: lähes jokaisella lukemallani aukeamalla on sanoja, jotka olen joko hiljattain oppinut tai kerrannut, tai jotka palaavat mieleeni siinä kontekstissa, josta ne olen alun perin sanalistoihini poiminut. Kun ennestään tuttuja sanoja tulee vastaan uusissa yhteyksissä, oppii niitä mukavasti käyttämään monipuolisemmin myös omassa kielenkäytössään.
- Tuntuma kiinan kielen lauserakenteisiin paranee roimasti, oli sitten kyse lyhyistä ja yksinkertaisista tai piiiiiitkistä ja monimutkaisista lauseista.
- Merkkien välisiä pieniä eroja harjaantuu tunnistamaan paremmin.
- Tuntemattomien sanojen merkityksen arvaamisessa kehittyy. Ensimmäinen lause kirjassani oli jotakuinkin näin: 闹钟还没响。Mietin aluksi hetken, että mistäköhän tässä on kyse, olisiko tässä tietysti heti aluksi joku kiinalainen nimi. Sitten mietin uudestaan, ja kellot alkoivat soida: 闹 tarkoittaa 'äänekästä', 钟 'kelloa' - 闹钟 on siis 'herätyskello'! Verbiin 响 taas olen törmännyt joskus kännykän soimisen yhteydessä. 'Herätyskello ei ollut vielä soinut'!
Suosittelen hankalankin materiaalin lukemista lämpimästi jokaiselle: tarttukaa rohkeasti kiinankieliseen kirjaan, etsikää käsiinne kiinalaisia lehtiä tai pyörikää kiinalaisilla nettisivuilla! Lukeminen on varmasti raskasta, etenkin jos ei ole vielä ehtinyt kieltä opiskella kymmentä, neljää, tai edes yhtä vuotta. Alkeistasonkin opiskelija saa varmasti kokemuksesta jotain irti: vaikka osaisi vasta sata kiinan kielen sanaa ja merkkiä, on silti upeaa ja mieltä ylentävää löytää juuri niitä harvoja sieltä tekstin joukosta. Yleisimmin käytetyt ja tärkeimmät sanathan opitaan heti ensimmäisillä kursseilla, joten niitä tuttuja sanoja vilisee teksteissä ihan varmasti!
Olisin kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kiinankielisten tekstien parissa: millä tasolla olet, kuinka kauan kieliopintoja takana? Turhauttaako lukeminen, vai innostaako se oppimaan lisää? Tehostaako lukeminen oppimista ja ennestään opitun kertaamista, vai sekoittaako se vain kielipäätä? Kommentteja otetaan vastaan.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Rakkautta, anarkiaa ja itäaasialaista elokuvaa
On taas se aika vuodesta, kun lehdissä kirjoitellaan syksyn taiasta, siitä, kuinka ihanalta tuntuu kun helteisen ja valoisan kesän tilalle on nyt vihdoin tulossa se autuaan viileä ja tunnelmallisen pimeä syksy. Itse olen syksyn ihastelijoiden kanssa samaa mieltä, vaikka syksy jo kuudetta kertaa peräkkäin tarkoittaakin minulle paluuta yliopisto-opintoihin, opintopisteiden metsästämiseen. Minulle syksy tarkoittaa myös heittäytymistä sohvan nurkkaan - kun ulkona on pimeää ja koleaa, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että viettää iltansa leffamaratonien parissa.
Televisiokanavien itäaasialaisen elokuvan tarjonta on ollut pitkästä aikaa piristävää seurattavaa. Japanilainen mestariteos Dyynien daami (Suna no onna, 1964) meni jo, mutta torstai-iltana kannattaa laittaa digiboksi valmiiksi, kun kolmoselta tulee eteläkorealainen sotaelokuva Brotherhood of War (Taegukgi hwinalrimyeo) vuodelta 2004. Lauantai-iltana Kiinan ystäviä hemmotellaan Nelosen toimesta hienolla Mountain Patrol (可可西里) -elokuvalla; elokuvan ohjaaja Chuan Lu on ohjannut myös jokin aika sitten tv:stä tulleen Ase kateissa -elokuvan. Ensi viikon maanantaina YLE Teema näyttää uusintana vielä toisen japanilaisen mestariteoksen Alaston saari (Hadaka no shima, 1960), joka kuvaa verkkaisella tahdilla pienellä, kuivalla saarella asuvan perheen raskasta elämää. Suosittelen kutakin elokuvaa omakohtaisen kokemuksen pohjalta!
Jos itäaasialainen elokuva kiinnostaa, on parasta syksyssä ehdottomasti 16.-26.9. Helsingissä jo 23. kertaa järjestettävä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali. Joka vuosi elo-syyskuun vaihteessa saan käsiini festivaalin infolehden ja selaan kuola valuen uutta tarjontaa. Alla oma Top 5 -toivelistani, mainittakoon, että festivaalin muuta, varmasti yhtä loistavaa tarjontaa en ole malttanut vielä edes vilkaista - tiedän vain, että tarjolla on myös murhanhimoisesta autonrenkaasta kertova elokuva... Elokuvien kuvaukset lainattu HIFF:n infolehdestä.
Nainen, ase ja nuudelipuoti (Kiina)
Coenin veljesten synkeä murhakaruselli, Blood Simple, kiinalaisittain! Vision toteuttajana Zhang Yimou.
City of Life and Death (Kiina)
Intensiivinen, kunnianhimoinen ja väkevä draama japanilaisvalloittajien 1937 Kiinassa suorittamasta brutaalista kansanmurhasta ja sodan järjettömyydestä.
Love Exposure (Japani)
Sion Sonon nelituntisessa rakkauseepoksessa perversiot, uskonto, anteeksianto sekä ongelmalliset isäsuhteet nivoutuvat satiiriseksi analyysiksi ihmisyydestä.
Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Thaimaa)
Cannesin kultaisen palmun voittaja on unenomainen runoelma muistoista.
Mother (Etelä-Korea)
Joon-ho Bongin elokuva on omaperäinen sekoitus trilleriä, rikoselokuvaa ja mustaa komediaa. Keskiössä on äiti, joka on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen.
Televisiokanavien itäaasialaisen elokuvan tarjonta on ollut pitkästä aikaa piristävää seurattavaa. Japanilainen mestariteos Dyynien daami (Suna no onna, 1964) meni jo, mutta torstai-iltana kannattaa laittaa digiboksi valmiiksi, kun kolmoselta tulee eteläkorealainen sotaelokuva Brotherhood of War (Taegukgi hwinalrimyeo) vuodelta 2004. Lauantai-iltana Kiinan ystäviä hemmotellaan Nelosen toimesta hienolla Mountain Patrol (可可西里) -elokuvalla; elokuvan ohjaaja Chuan Lu on ohjannut myös jokin aika sitten tv:stä tulleen Ase kateissa -elokuvan. Ensi viikon maanantaina YLE Teema näyttää uusintana vielä toisen japanilaisen mestariteoksen Alaston saari (Hadaka no shima, 1960), joka kuvaa verkkaisella tahdilla pienellä, kuivalla saarella asuvan perheen raskasta elämää. Suosittelen kutakin elokuvaa omakohtaisen kokemuksen pohjalta!
Jos itäaasialainen elokuva kiinnostaa, on parasta syksyssä ehdottomasti 16.-26.9. Helsingissä jo 23. kertaa järjestettävä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali. Joka vuosi elo-syyskuun vaihteessa saan käsiini festivaalin infolehden ja selaan kuola valuen uutta tarjontaa. Alla oma Top 5 -toivelistani, mainittakoon, että festivaalin muuta, varmasti yhtä loistavaa tarjontaa en ole malttanut vielä edes vilkaista - tiedän vain, että tarjolla on myös murhanhimoisesta autonrenkaasta kertova elokuva... Elokuvien kuvaukset lainattu HIFF:n infolehdestä.
Nainen, ase ja nuudelipuoti (Kiina)
Coenin veljesten synkeä murhakaruselli, Blood Simple, kiinalaisittain! Vision toteuttajana Zhang Yimou.
City of Life and Death (Kiina)
Intensiivinen, kunnianhimoinen ja väkevä draama japanilaisvalloittajien 1937 Kiinassa suorittamasta brutaalista kansanmurhasta ja sodan järjettömyydestä.
Love Exposure (Japani)
Sion Sonon nelituntisessa rakkauseepoksessa perversiot, uskonto, anteeksianto sekä ongelmalliset isäsuhteet nivoutuvat satiiriseksi analyysiksi ihmisyydestä.
Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Thaimaa)
Cannesin kultaisen palmun voittaja on unenomainen runoelma muistoista.
Mother (Etelä-Korea)
Joon-ho Bongin elokuva on omaperäinen sekoitus trilleriä, rikoselokuvaa ja mustaa komediaa. Keskiössä on äiti, joka on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen.
tiistai 24. elokuuta 2010
Pieni HSK-kooste
Tässä lupaamani tiivistelmä uudistettuun HSK-testiin liittyen. Valitettavasti kirjoittamisessa hieman kesti, sillä odotin saavani Konfutse-instituutista lisää vastauksia kysymyksiini, mutta tavoittelemani opettaja ei ole vielä vastannut kyselyihini. Siellä se viestini jossain roskapostikansiossa yrittää epätoivoisesti herättää huomiota... Laitan tähän ihan ranskalaisin viivoin pointteja; kiitokset edellisiä tekstejä kommentoineelle Sonjalle sekä Leenalle, joka vastaili kysymyksiini Konfutse-instituutin puolesta, vaikkei enää olekaan siellä töissä.
- Uudessa HSK:ssa kirjoitettu ja puhuttu osuus ovat eri kokonaisuuksia, ja ne myös järjestetään eri ajankohtana. Konfutse-instituutti järjestää kirjallisen kokeen (jossa on kuusi eri tasoa) seuraavan kerran 16. lokakuuta, mutta puhutusta kokeesta (joka puolestaan on jaettu kolmeen eri tasoon) ei ole vielä tietoa - edellisen kerran sellainen järjestettiin kesäkuussa. Eri tasojen osallistumismaksut ja muuta lisäinfoa löytyy instituutin nettisivuilta.
- Eri HSK-tasojen vaatimuksissa ilmaistut, hieman alhaisilta (ja mahdollisesti harhaanjohtavilta) tuntuvat sanamäärät ovat todellakin sanoja, eivät merkkejä. Konfutse-instituutista voi ilmeisesti lainata valmistautumista varten mallikoe-kirjasen, josta löytyy myös sanalistat jokaista tasoa varten. Niinpä ilmoitetut sanamäärät saattavat (tätä ei ole kukaan suoraan vahvistanut) perustua pitkälti tai jossain määrin ennalta määrättyihin listoihin, joten suomalaisen keskiverto-opiskelijan sanastontuntemus saattaa poiketa vaatimuksista paljonkin. Omaa sana- ja merkkivarastoaan ei siis kannata liikaa tuijotella, niin kuin ainakin allekirjoittanut on usein taipuvainen tekemään.
- Myös vaatimuksissa ilmaistujen opiskeluaikojen suhde saavutettuun kielitaitoon tuntuu olevan hieman yllättävä suomalaisille, Suomessa kiinaa opiskeleville; ne tuntuvat sopivan paremminkin itäaasialaisille tai Kiinassa kieltä opiskeleville. Lisäksi kokeen eri tasojen vaatima lukunopeus saattaa yllättää suomalaisen. (Yli)opistojen tarjoama yksi kurssi per lukukausi -tahti esimerkiksi kahden vuoden ajan ei Suomessa takaa kovin kaksista kielitaitoa, kun opiskelu- ja elinympäristö ei ole sellainen, että oppimaansa pitää jatkuvasti käyttää arjesta selviytyäkseen.
- Netistä löytyvät mallikokeet ovat huomattavasti helpompia versioita todellisista testeistä ainakin kahdella ylimmällä tasolla; tasoilla yhdestä neljään ero ei välttämättä ole yhtä merkittävä. Testejä kannattaa kokeilla kun kerran voi, sillä todellista testiä suorittaessa helpottaa huomattavasti, kun ainakaan tehtävänantojen tulkitsemiseen ei kunkin osion alussa tarvitse käyttää liikaa/ollenkaan aikaa. Mallitestejä osoitteesta http://confuciusinstitute.ie/cptest/index.php?file=kop21.php
- Hyväksymisraja kullakin tasolla on ilmeisesti 60 %, joten mallikokeen suoritettuaan kannattaa puntaroida sitä, kuinka lähellä oma tulos vaadittavaa prosenttimäärää oli, ja ottaa huomioon, että oikea testi on todennäköisesti jonkin verran vaikeampi. Itse sain nelostason mallitestin kysymyksistä noin 90 % oikein, joten päätän tänä vuonna rohkeasti yrittää nelosta. Jos taas olisin saanut tulokseksi esimerkiksi 70 % tai hieman vähemmän, nyt voisi olla jonkin verran hankalampi päättää kolmos- ja nelostason välillä.
- Viimeksi Konfutse-instituutin järjestämään testiin osallistui eri tasoille 25 henkilöä, joista kahta lukuunottamatta jokainen läpäisi testin; osallistujilla oli siis erittäin hyvin tiedossa etukäteen, minkä tason testiä heidän kielitaidollaan voi yrittää. Jos ei tiedä, minkä tasoista testiä kokeilla, kannattaa ottaa yhteyttä instituutin opettajaan Cen Yuzheniin ja kertoa hänelle omasta kiinan kielen opiskeluun liittyvästä taustasta.
- Uudessa HSK:ssa kirjoitettu ja puhuttu osuus ovat eri kokonaisuuksia, ja ne myös järjestetään eri ajankohtana. Konfutse-instituutti järjestää kirjallisen kokeen (jossa on kuusi eri tasoa) seuraavan kerran 16. lokakuuta, mutta puhutusta kokeesta (joka puolestaan on jaettu kolmeen eri tasoon) ei ole vielä tietoa - edellisen kerran sellainen järjestettiin kesäkuussa. Eri tasojen osallistumismaksut ja muuta lisäinfoa löytyy instituutin nettisivuilta.
- Eri HSK-tasojen vaatimuksissa ilmaistut, hieman alhaisilta (ja mahdollisesti harhaanjohtavilta) tuntuvat sanamäärät ovat todellakin sanoja, eivät merkkejä. Konfutse-instituutista voi ilmeisesti lainata valmistautumista varten mallikoe-kirjasen, josta löytyy myös sanalistat jokaista tasoa varten. Niinpä ilmoitetut sanamäärät saattavat (tätä ei ole kukaan suoraan vahvistanut) perustua pitkälti tai jossain määrin ennalta määrättyihin listoihin, joten suomalaisen keskiverto-opiskelijan sanastontuntemus saattaa poiketa vaatimuksista paljonkin. Omaa sana- ja merkkivarastoaan ei siis kannata liikaa tuijotella, niin kuin ainakin allekirjoittanut on usein taipuvainen tekemään.
- Myös vaatimuksissa ilmaistujen opiskeluaikojen suhde saavutettuun kielitaitoon tuntuu olevan hieman yllättävä suomalaisille, Suomessa kiinaa opiskeleville; ne tuntuvat sopivan paremminkin itäaasialaisille tai Kiinassa kieltä opiskeleville. Lisäksi kokeen eri tasojen vaatima lukunopeus saattaa yllättää suomalaisen. (Yli)opistojen tarjoama yksi kurssi per lukukausi -tahti esimerkiksi kahden vuoden ajan ei Suomessa takaa kovin kaksista kielitaitoa, kun opiskelu- ja elinympäristö ei ole sellainen, että oppimaansa pitää jatkuvasti käyttää arjesta selviytyäkseen.
- Netistä löytyvät mallikokeet ovat huomattavasti helpompia versioita todellisista testeistä ainakin kahdella ylimmällä tasolla; tasoilla yhdestä neljään ero ei välttämättä ole yhtä merkittävä. Testejä kannattaa kokeilla kun kerran voi, sillä todellista testiä suorittaessa helpottaa huomattavasti, kun ainakaan tehtävänantojen tulkitsemiseen ei kunkin osion alussa tarvitse käyttää liikaa/ollenkaan aikaa. Mallitestejä osoitteesta http://confuciusinstitute.ie/cptest/index.php?file=kop21.php
- Hyväksymisraja kullakin tasolla on ilmeisesti 60 %, joten mallikokeen suoritettuaan kannattaa puntaroida sitä, kuinka lähellä oma tulos vaadittavaa prosenttimäärää oli, ja ottaa huomioon, että oikea testi on todennäköisesti jonkin verran vaikeampi. Itse sain nelostason mallitestin kysymyksistä noin 90 % oikein, joten päätän tänä vuonna rohkeasti yrittää nelosta. Jos taas olisin saanut tulokseksi esimerkiksi 70 % tai hieman vähemmän, nyt voisi olla jonkin verran hankalampi päättää kolmos- ja nelostason välillä.
- Viimeksi Konfutse-instituutin järjestämään testiin osallistui eri tasoille 25 henkilöä, joista kahta lukuunottamatta jokainen läpäisi testin; osallistujilla oli siis erittäin hyvin tiedossa etukäteen, minkä tason testiä heidän kielitaidollaan voi yrittää. Jos ei tiedä, minkä tasoista testiä kokeilla, kannattaa ottaa yhteyttä instituutin opettajaan Cen Yuzheniin ja kertoa hänelle omasta kiinan kielen opiskeluun liittyvästä taustasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)