Kymmenentuhatta aaltoa

Kiinalaiset elokuvat jäivät osaltani haaveeksi, kun Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin viimeisen viikonlopun bonusnäytöksien joukossa ei niitä juuri ollut. Eipä siinä mitään, näkemäni neljä elokuvaa olivat silti kukin noin neljän tähden arvoisia, eikä viikonloppu todellakaan ollut pettymys. Lisäksi Zhang Yimoun Blood Simple -remake esitetään tulevana viikonloppuna Tampereen Niagarassa.

Sain kuitenkin aimo annoksen kiinalaista kulttuuria - hieman yllättävästä suunnasta: Helsingin taidehallissa on nähtävissä vielä lokakuun 10. päivään asti britti Isaac Julienin hieno videoinstallaatio Ten Thousand Waves. Olin täysin myyty heti taidehallin mainosjulisteen nähtyäni: maailman upein nainen (oma mielipiteeni!) Maggie Cheung kuvankauniissa kiinalaisessa maisemassa...


Elegantin viehättävä Maggie oli vahvasti esillä nelisen vuotta sitten, kun kiinalaisen ja hongkongilaisen elokuvan yliannostus työnsi minua kohti ensimmäistä kiinan kielen kurssiani. Vielä tänäkin päivänä, kun kiinalaiset tiedustelevat syitä kiinnostukselleni kiinaa ja Kiinaa kohtaan, vastaan leikilläni: 因为我很喜欢张曼玉。 ("Koska pidän niin paljon Maggie Cheungista.")

Valkokankaalla lähes sadassa elokuvassa loistanut supertähti on viime vuosina loistanut lähinnä poissaolollaan: hänen edellinen kunnon roolityönsä on vuoden 2004 elokuvassa Clean. Sittemmin on "nähty" vain pari Special Appearance -roolia sekä pois leikattu kohtaus viimeisimmässä Tarantinon leffassa. Wikipedian mukaan Maggie olisi siirtynyt näyttelemisestä elokuvasäveltämisen puolelle.

Ten Thousand Waves tarjoaa yllin kyllin taivaalla liitelevää Maggieta, mutta onneksi paljon muutakin. Kolmessa eri salissa yhdeksällä valkokankaalla esitettävä installaatio pyörii muun muassa nykyajassa, muinaisessa Kiinassa, Maon ajassa ja Shanghailaisella elokuvastudiolla. Välillä nähdään kikkailua kalligrafialla sekä kohtauksia kulissien takaa - taustalla kuullaan musiikkia, englanniksi lausuttuja runoja ja kiinankielisiä huudahduksia.

Helsingin taidehalli sai kunnian ensimmäisenä Euroopassa esittää Julienin installaation. Kannattaa siis rientää vielä paikalle, jos vain suinkin ehtii! Vinkkinä mainittakoon vielä, että 50-minuuttinen näytös pyörii eri huoneissa ilmeisesti samassa tahdissa, eli katsoja voi harrastaa samalla liikuntaa huoneesta toiseen ilman pelkoa siitä, että jotain jäisi näkemättä. Itse istuin koko ajan yhdessä ja samassa huoneessa, mikä ei tosin sekään ollut yhtään hullumpaa - kolmeltakin hieman toisistaan poikkeavaa materiaalia näyttäneeltä kankaalta sai mukavan monipuolisesti vaihtelua.

Lue! Lue! Lue!

Lukuvuosi on alkanut Tampereen yliopistolla kiinan opiskelijoiden kannalta suotuisasti, vaikka kurssitarjontaa ei edistyneemmille olekaan tarjolla. Itse olen kv-tuutorin ominaisuudessa onnistunut tutustumaan kymmeniseen uuteen kiinalaiseen tai hongkongilaiseen, ja mandariinia olen saanut suoltaa ainakin jonkin verran melkeinpä päivänä kuin päivänä. Ilahduttavaa on myös ollut törmätä uusiin kiinan opiskelijoihin, joiden kielitaito on samaa luokkaa kuin omani tai sitä selvästi parempaa. Loppuvuodelta voi odottaa paljon muutakin kuin pänttäämistä kirjojen kanssa.

Myös ensi kuun HSK-testiä ajatellen vertaistuen löytäminen on ollut hyödyllistä. Aikaisempien HSK-mietteideni kommenteissa mainittiin, että testiin kannattaa valmistautua lukemalla kiinalaisia tekstejä niin paljon kuin sielu sietää. Pari viikkoa sitten tapaamani yhdysvaltalainen kiinan opiskelija otti opiskelumetodeista keskustellessamme repustaan esille kiinankielisen Harry Potter -kirjan, joka sanakirjan kanssa on tällä hetkellä hänen tärkein oppimateriaalinsa. Pari tuntia päivässä hän on kirjaa tahkonnut eteenpäin, tuntemattomia sanoja käännellen ja outoja rakenteita merkkaillen – kiinalaiseen tuttuun törmätessään hän voi sitten pyytää kertomaan, mistä hankalissa kohdissa on kysymys.

Päätin itsekin käydä hakemassa kirjastosta (ohuen) kiinankielisen romaanin ja alkaa käydä sitä hiljalleen läpi. Vaikka jokin aika sitten turhautuneena demonstroinkin vaikeaselkoista tekstinpätkää eräästä toisesta kiinankielisestä kirjasta, olen nyt alkanut huomata, että raskas ja vaivalloinen lukeminen sittenkin kannattaa, vaikka tarinan sisällöstä jäisikin olennainen osa ymmärtämättä. Kun lukee yhdenkin aukeaman päivässä ääneen kiinaksi, alkaa nopeasti huomata mielenkiintoisia asioita; tässä joitain omista havainnoistani:

- Lukunopeus paranee, mikä on erityisen tärkeää vaikkapa HSK:ssa, jossa aika saattaa tasosta riippuen enemmän tai vähemmän helposti loppua kesken. Edellisellä kerralla HSK:n luetunymmärtämisosiossa jouduin itse heittämään viimeisiin kohtiin pelkkiä villejä arvauksia.

- Suun lihakset kokevat kummia, kun ne pakotetaan vierasta kieltä äännettäessä liikkumaan eri tavalla. Kiinaksi lukeminen ääneen on itselleni joskus aiheuttanut oikein kunnollisia fyysisen uupumuksen tunteita – aivothan siinä uupuvat joka tapauksessa.

- Aikaisempina kuukausina/vuosina opitun sanaston kertaaminen tehostuu huomattavasti: lähes jokaisella lukemallani aukeamalla on sanoja, jotka olen joko hiljattain oppinut tai kerrannut, tai jotka palaavat mieleeni siinä kontekstissa, josta ne olen alun perin sanalistoihini poiminut. Kun ennestään tuttuja sanoja tulee vastaan uusissa yhteyksissä, oppii niitä mukavasti käyttämään monipuolisemmin myös omassa kielenkäytössään.

- Tuntuma kiinan kielen lauserakenteisiin paranee roimasti, oli sitten kyse lyhyistä ja yksinkertaisista tai piiiiiitkistä ja monimutkaisista lauseista.

- Merkkien välisiä pieniä eroja harjaantuu tunnistamaan paremmin.

- Tuntemattomien sanojen merkityksen arvaamisessa kehittyy. Ensimmäinen lause kirjassani oli jotakuinkin näin: 闹钟还没响。Mietin aluksi hetken, että mistäköhän tässä on kyse, olisiko tässä tietysti heti aluksi joku kiinalainen nimi. Sitten mietin uudestaan, ja kellot alkoivat soida: 闹 tarkoittaa 'äänekästä', 钟 'kelloa' - 闹钟 on siis 'herätyskello'! Verbiin 响 taas olen törmännyt joskus kännykän soimisen yhteydessä. 'Herätyskello ei ollut vielä soinut'!

Suosittelen hankalankin materiaalin lukemista lämpimästi jokaiselle: tarttukaa rohkeasti kiinankieliseen kirjaan, etsikää käsiinne kiinalaisia lehtiä tai pyörikää kiinalaisilla nettisivuilla! Lukeminen on varmasti raskasta, etenkin jos ei ole vielä ehtinyt kieltä opiskella kymmentä, neljää, tai edes yhtä vuotta. Alkeistasonkin opiskelija saa varmasti kokemuksesta jotain irti: vaikka osaisi vasta sata kiinan kielen sanaa ja merkkiä, on silti upeaa ja mieltä ylentävää löytää juuri niitä harvoja sieltä tekstin joukosta. Yleisimmin käytetyt ja tärkeimmät sanathan opitaan heti ensimmäisillä kursseilla, joten niitä tuttuja sanoja vilisee teksteissä ihan varmasti!

Olisin kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kiinankielisten tekstien parissa: millä tasolla olet, kuinka kauan kieliopintoja takana? Turhauttaako lukeminen, vai innostaako se oppimaan lisää? Tehostaako lukeminen oppimista ja ennestään opitun kertaamista, vai sekoittaako se vain kielipäätä? Kommentteja otetaan vastaan.

Rakkautta, anarkiaa ja itäaasialaista elokuvaa

On taas se aika vuodesta, kun lehdissä kirjoitellaan syksyn taiasta, siitä, kuinka ihanalta tuntuu kun helteisen ja valoisan kesän tilalle on nyt vihdoin tulossa se autuaan viileä ja tunnelmallisen pimeä syksy. Itse olen syksyn ihastelijoiden kanssa samaa mieltä, vaikka syksy jo kuudetta kertaa peräkkäin tarkoittaakin minulle paluuta yliopisto-opintoihin, opintopisteiden metsästämiseen. Minulle syksy tarkoittaa myös heittäytymistä sohvan nurkkaan - kun ulkona on pimeää ja koleaa, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että viettää iltansa leffamaratonien parissa.

Televisiokanavien itäaasialaisen elokuvan tarjonta on ollut pitkästä aikaa piristävää seurattavaa. Japanilainen mestariteos Dyynien daami (Suna no onna, 1964) meni jo, mutta torstai-iltana kannattaa laittaa digiboksi valmiiksi, kun kolmoselta tulee eteläkorealainen sotaelokuva Brotherhood of War (Taegukgi hwinalrimyeo) vuodelta 2004. Lauantai-iltana Kiinan ystäviä hemmotellaan Nelosen toimesta hienolla Mountain Patrol (可可西里) -elokuvalla; elokuvan ohjaaja Chuan Lu on ohjannut myös jokin aika sitten tv:stä tulleen Ase kateissa -elokuvan. Ensi viikon maanantaina YLE Teema näyttää uusintana vielä toisen japanilaisen mestariteoksen Alaston saari (Hadaka no shima, 1960), joka kuvaa verkkaisella tahdilla pienellä, kuivalla saarella asuvan perheen raskasta elämää. Suosittelen kutakin elokuvaa omakohtaisen kokemuksen pohjalta!

Jos itäaasialainen elokuva kiinnostaa, on parasta syksyssä ehdottomasti 16.-26.9. Helsingissä jo 23. kertaa järjestettävä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali. Joka vuosi elo-syyskuun vaihteessa saan käsiini festivaalin infolehden ja selaan kuola valuen uutta tarjontaa. Alla oma Top 5 -toivelistani, mainittakoon, että festivaalin muuta, varmasti yhtä loistavaa tarjontaa en ole malttanut vielä edes vilkaista - tiedän vain, että tarjolla on myös murhanhimoisesta autonrenkaasta kertova elokuva... Elokuvien kuvaukset lainattu HIFF:n infolehdestä.

Nainen, ase ja nuudelipuoti (Kiina)

Coenin veljesten synkeä murhakaruselli, Blood Simple, kiinalaisittain! Vision toteuttajana Zhang Yimou.

City of Life and Death (Kiina)

Intensiivinen, kunnianhimoinen ja väkevä draama japanilaisvalloittajien 1937 Kiinassa suorittamasta brutaalista kansanmurhasta ja sodan järjettömyydestä.

Love Exposure (Japani)

Sion Sonon nelituntisessa rakkauseepoksessa perversiot, uskonto, anteeksianto sekä ongelmalliset isäsuhteet nivoutuvat satiiriseksi analyysiksi ihmisyydestä.

Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Thaimaa)

Cannesin kultaisen palmun voittaja on unenomainen runoelma muistoista.

Mother (Etelä-Korea)

Joon-ho Bongin elokuva on omaperäinen sekoitus trilleriä, rikoselokuvaa ja mustaa komediaa. Keskiössä on äiti, joka on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen.

Pieni HSK-kooste

Tässä lupaamani tiivistelmä uudistettuun HSK-testiin liittyen. Valitettavasti kirjoittamisessa hieman kesti, sillä odotin saavani Konfutse-instituutista lisää vastauksia kysymyksiini, mutta tavoittelemani opettaja ei ole vielä vastannut kyselyihini. Siellä se viestini jossain roskapostikansiossa yrittää epätoivoisesti herättää huomiota... Laitan tähän ihan ranskalaisin viivoin pointteja; kiitokset edellisiä tekstejä kommentoineelle Sonjalle sekä Leenalle, joka vastaili kysymyksiini Konfutse-instituutin puolesta, vaikkei enää olekaan siellä töissä.

- Uudessa HSK:ssa kirjoitettu ja puhuttu osuus ovat eri kokonaisuuksia, ja ne myös järjestetään eri ajankohtana. Konfutse-instituutti järjestää kirjallisen kokeen (jossa on kuusi eri tasoa) seuraavan kerran 16. lokakuuta, mutta puhutusta kokeesta (joka puolestaan on jaettu kolmeen eri tasoon) ei ole vielä tietoa - edellisen kerran sellainen järjestettiin kesäkuussa. Eri tasojen osallistumismaksut ja muuta lisäinfoa löytyy instituutin nettisivuilta.

- Eri HSK-tasojen vaatimuksissa ilmaistut, hieman alhaisilta (ja mahdollisesti harhaanjohtavilta) tuntuvat sanamäärät ovat todellakin sanoja, eivät merkkejä. Konfutse-instituutista voi ilmeisesti lainata valmistautumista varten mallikoe-kirjasen, josta löytyy myös sanalistat jokaista tasoa varten. Niinpä ilmoitetut sanamäärät saattavat (tätä ei ole kukaan suoraan vahvistanut) perustua pitkälti tai jossain määrin ennalta määrättyihin listoihin, joten suomalaisen keskiverto-opiskelijan sanastontuntemus saattaa poiketa vaatimuksista paljonkin. Omaa sana- ja merkkivarastoaan ei siis kannata liikaa tuijotella, niin kuin ainakin allekirjoittanut on usein taipuvainen tekemään.

- Myös vaatimuksissa ilmaistujen opiskeluaikojen suhde saavutettuun kielitaitoon tuntuu olevan hieman yllättävä suomalaisille, Suomessa kiinaa opiskeleville; ne tuntuvat sopivan paremminkin itäaasialaisille tai Kiinassa kieltä opiskeleville. Lisäksi kokeen eri tasojen vaatima lukunopeus saattaa yllättää suomalaisen. (Yli)opistojen tarjoama yksi kurssi per lukukausi -tahti esimerkiksi kahden vuoden ajan ei Suomessa takaa kovin kaksista kielitaitoa, kun opiskelu- ja elinympäristö ei ole sellainen, että oppimaansa pitää jatkuvasti käyttää arjesta selviytyäkseen.

- Netistä löytyvät mallikokeet ovat huomattavasti helpompia versioita todellisista testeistä ainakin kahdella ylimmällä tasolla; tasoilla yhdestä neljään ero ei välttämättä ole yhtä merkittävä. Testejä kannattaa kokeilla kun kerran voi, sillä todellista testiä suorittaessa helpottaa huomattavasti, kun ainakaan tehtävänantojen tulkitsemiseen ei kunkin osion alussa tarvitse käyttää liikaa/ollenkaan aikaa. Mallitestejä osoitteesta http://confuciusinstitute.ie/cptest/index.php?file=kop21.php

- Hyväksymisraja kullakin tasolla on ilmeisesti 60 %, joten mallikokeen suoritettuaan kannattaa puntaroida sitä, kuinka lähellä oma tulos vaadittavaa prosenttimäärää oli, ja ottaa huomioon, että oikea testi on todennäköisesti jonkin verran vaikeampi. Itse sain nelostason mallitestin kysymyksistä noin 90 % oikein, joten päätän tänä vuonna rohkeasti yrittää nelosta. Jos taas olisin saanut tulokseksi esimerkiksi 70 % tai hieman vähemmän, nyt voisi olla jonkin verran hankalampi päättää kolmos- ja nelostason välillä.

- Viimeksi Konfutse-instituutin järjestämään testiin osallistui eri tasoille 25 henkilöä, joista kahta lukuunottamatta jokainen läpäisi testin; osallistujilla oli siis erittäin hyvin tiedossa etukäteen, minkä tason testiä heidän kielitaidollaan voi yrittää. Jos ei tiedä, minkä tasoista testiä kokeilla, kannattaa ottaa yhteyttä instituutin opettajaan Cen Yuzheniin ja kertoa hänelle omasta kiinan kielen opiskeluun liittyvästä taustasta.

Pieni onnistuminen piristää

Kiinan kielen opiskelu Suomesta käsin ei välttämättä aina tunnu kovin palkitsevalta, kun oppimaansa ei heti pääse soveltamaan käytännössä. Ainakin itse olen huomannut, että vaikka edistyn opinnoissani lähes päivittäin, palan kuitenkin jatkuvasti halusta päästä tallustamaan kiinalaisille kaduille, syömään katujen varsilla sijaitsevissa pienissä pöydissä ja käyttämään kielitaitoani, joka kaikesta päätellen on parantunut roimasti siitä, kun reilu vuosi sitten palasin Pekingistä Suomeen. Jaksankohan odottaa vielä vuoden...

Tasaiseen ahkerointiinkin voi onneksi saada valonpilkahduksia, jos vain on rohkea ja tietää mistä etsiä. Esimerkiksi Tampereen yliopistolla tapaa silloin tällöin kiinalaisia vaihto-oppilaita, ja heidän kanssaan on tullut jonkin verran yritettyä, vaikka muut yhteiset kielet usein ottavatkin vallan. Opiskelumotivaatioon saan itse parhaita lisätehoja silloin, kun onnistun aivan puun takaa yllättämään jonkun puhumalla hieman kiinaa.

Näin minulle kävi viimeksi heinäkuussa kotikaupungissani, missä kiinaa varmasti kuulee harvemmin puhuttavan. Vanhempani tiesivät kertoa, että viereisellä kadulla asuu kiinalainen nainen tyttärensä ja suomalaisen miehensä kanssa. Olin menossa aikani kuluksi poimimaan mustikoita, ja hieman tarkoituksella valitsin heidän taloaan lähellä sijaitsevan paikan. Kuin kohtalon iskusta kiinalaiset tulivat juuri silloin minua vastaan, ja pulssini kiihdyttyä älyttömästä jännityksestä sain viimeinkin änkytettyä: 你们是中国人吧。 En varmasti koskaan unohda hämmästynyttä ilmettä naisen kasvoilla, kun hän sanani kuultuaan käveli suu ammollaan minua kohti ja kysyi, 你怎么会说中文？ Juttelimme siinä kymmenisen minuuttia; hän kyseli, kyseli ja kyseli, kehui kovasti ääntämystäni, osoitti sitten minulle parhaat mustikkapaikat ennen kuin toivotti minut tervetulleeksi heidän kotiinsa syömään ja opettamaan hänen tyttärelleen vähän suomea, milloin vain satun olemaan kaupungissa. Mieleeni palautui heti muistoja siitä, kuinka mielettömän ystävällisiä ja kohteliaita kiinalaiset osaavat olla, ja luonnollisesti olin koko loppupäivän onneni kukkuloilla.

Toisen piristysruiskeen sain pari päivää sitten. Olin aikaisemmin lähettänyt entiselle kiinalaiselle työtoverilleni pitkästä aikaa sähköpostia, ja tällä kertaa olin vihdoin uskaltautunut kirjoittamaan kiinaksi. Paluuviestissä hän sitten onnitteli minua edistymisestäni kirjoitetun kiinan parissa todeten, että viestini olisi yhtä hyvin voinut olla ihan oikean kiinalaisen kirjoittama!

Jälleen mielessäni nousi mieletön riemu yhdestä pienestä kohteliaisuudesta, ja mieleni teki unohtaa kaikki muu viikoksi ja painaa vain nenä kiinni kiinan kielen oppikirjoihin. Tunnen itseni välillä hieman lapselliseksi innostuksen puuskieni kanssa, vaikka ehkä ne kuitenkin ovat vain positiivisia merkkejä siitä, että opiskelen kiinaa edelleen pääasiassa omaksi ilokseni. Toivon, että muillakin opiskelijoilla se sisäinen lapsi (edes joskus) herää onnistumisen hetkinä.

Joka tapauksessa, palatakseni vielä viime aikoina pohdiskelemaani HSK-aiheeseen: sähköpostirohkaisun myötä päätin uskaltautua kirjoittamaan eräälle Konfutse-instituutin kiinalaiselle professorille testiin liittyvän sähköpostin kiinan kielellä. Yritän kertoa hänelle lyhyesti opiskeluhistoriani ja ilmaista tämänhetkisen kielitaitoni (varmaankin pääasiassa lukuina), minkä jälkeen pyydän häntä kertomaan, minkä tason testiin minun kannattaisi osallistua. Vastauksen saatuani kirjoittelen HSK:sta taas lisää.

Uusi, raikas HSK

Heh, kannatti näköjään kirjoittaa HSK-ajatuksista, vaikka asenteeni testiä kohtaan onkin viime aikoina ollut hieman nihkeä. Muutaman hyvän kommentin ansiosta pääni on nyt täynnä uutta tietoa, lisäksi HSK-fiilikset ovat ainakin väliaikaisesti katossa. Kiitos kommenteista!

Eli: Helsingin Konfutse-instituutti on myös alkanut järjestää testiä, joten enää ei tarvitse välttämättä reissata Keski-Suomeen sitä suorittamaan. Seuraava testi järjestetään 16. lokakuuta. Helsinkiin kannattaisi lähteä erityisesti siksi, että siellä voi nyt ottaa osaa uudistuneeseen kokeeseen, eikä siis vanhaan, tuttuun (ja turvalliseen?) versioon, joka todennäköisesti häviää jossain vaiheessa maailmankartalta kuitenkin. Voisi myös kuvitella, että vanhasta kokeesta saatu arvosana ei näytä yhtä hyvältä paperilla kuin sen tuoreempi vastine.

Uuden HSK:n kirjallinen puoli on jaettu kuuteen eri tasoon - Level 1 kustantaa kaksikymppiä, ja hinnat nousevat pikkuhiljaa siten, että Level 6 maksaa jo 65€. Hintaero selittynee testien ajallisella pituudella: Ykköstason koe kestää vain 40 minuuttia, kun taas kuutostaso vie peräti 140 minuuttia. Lisäksi uhkarohkea opiskelija voi suorittaa puhutun kiinan testin, jossa on kolme eri tasoa: Elementary (20€), Intermediate (30€) ja Advanced (45€). Ilmeisesti Konfutse-instituutti kuitenkin järjestää kirjalliset ja puhutut testit eri aikoina vuodesta, joten suorittaja voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Netistä löytyvä info-pdf (linkki alla) kertoo myös, mitä eri tasojen suorittaminen käytännössä vaatii. Taulukkoa lukiessani alkoi tuntua siltä, että sanoja "vocabulary" ja "words" käytetään väärin, kun tilalla pitäisi kenties olla "characters". Esimerkiksi 5- ja 6-tason vaatimuksista kerrotaan seuraavaa:

Taso 6:

"Designed for learners who can easily understand any information communicated in Chinese and are capable of smoothly expressing themselves in written or oral form. The student knows 5000 or more Chinese words."

Taso 5:

"Designed for learners who can read Chinese newspapers and magazines, watch Chinese films and are capable of writing and delivering a lengthy speech in Chinese. The student has studied Chinese for more than two years, 2-4 hours each week and knows approximately 2500 words."

Itse tunnen tällä hetkellä 2100 merkkiä, kun taas sanavarastoni laajuus on jo ylittänyt 5000 sanaa jokunen kuukausi sitten. Pystynkö lukemaan kiinaksi sanoma- ja aikakauslehtiä, katsomaan elokuvia ilman tekstitystä tai pitämään pitkiä puheita? En todellakaan, en vielä pitkään aikaan. Kuutostason vatimukset taas kuulostavat jo melkeinpä natiivipuhujan taidoilta, enkä ihan usko, että 5000 sanaa riittää missään kielessä lähellekään.

Nelostason vaatimukset sen sijaan alkavat jo kuulostaa järkevämmiltä, siis omasta näkökulmastani:

Taso 4

"Designed for intermediate learners who can discuss a relatively wide range of topics in Chinese and are capable of communicating with Chinese speakers at a high standard. The student has studied Chinese for four semesters, 2-4 hours each week and knows approximately 1200 words."

En ehkä pysty vielä kovin laajasti asioista puhumaan kiinaksi, mutta se saattaa jo johtua ennemminkin kokemuksen puutteesta: jos joutuisi päivittäin puhumaan kiinalaisille kiinaksi, oppisi nopeasti käyttämään hyväksi kaikkea sitä tietoa, jonka on ehtinyt oppia ja omaksua. Kokeilin mielenkiinnosta alla olevasta linkistä löytyvää mallitestiä 4-tasolta, ja 50 kysymyksestä sain hämmästyttävästi oikein peräti 44. Tulos rohkaisi kummasti, vaikka kyseessä olikin testin "simplified edition" - ajattelin aluksi, että kyseessä on yksinkertaistetuilla merkeillä varustettu versio, mutta kyseessä lieneekin selkeästi helpompi versio, jonka tarkoitus on tutustuttaa opiskelija kokeen rakenteeseen.

Suosittelen kokeilemaan, mallitestit on tehty hienosti siten, että erilaisista osioista (ei kuitenkaan ihan jokaisesta, sillä mm. kuuntelut puuttuvat täysin, vaikka niistäkin löytyy muunlaisia mallikappaleita) on sopiva määrä kysymyksiä. Myös kello tikittää, eli kiire saattaa tulla jos valittu taso on liian korkea. Oman testini perusteella voisin lähteä hyvillä mielin suorittamaan nelostasoa toivoen, että nettiin tarjolle laitetut mallitestit eivät ole ihan hirveästi helpotettuja versioita todellisuudesta. Ja jos nelostasolta pääsisin läpi, olisin jo aika pitkällä, ja tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista lähteä kokeilemaan, riittävätkö rahkeet mihinkään kahden viimeisen tason testeissä.

Linkkejä:

Konfutse-instituutin sivut (englanninkieliseltä puolelta löytyy enemmän tietoa ja linkkejä): http://www.helsinki.fi/hum/confucius/suomi/ (Löysin linkkejä seuraamalla vielä useita pdf-tiedostoja eri tasojen eri osioista, mutta en tätä kirjoittaessani enää onnistunut päätymään kyseiselle sivulle. Joka tapauksessa jotain kautta löytyy sivu, jolla voi myös harjoitella monen murheenkryyniä, kuullunymmärtämisosiota.)

HSK-info (kätevä kolmesivuinen pdf-tiedosto, josta löytyy perustiedot uudistuneesta HSK:sta): http://www.helsinki.fi/hum/confucius/archive/HSK/HSK_info2010.pdf

Mallitestejä: http://www.chinesetesting.cn/gosimexam.do#

Lamauttavat kielitaitotestit

Olen tässä kesän aikana jatkuvasti uskotellut itselleni, että marraskuun kolmanteentoista päivään on vielä pitkä aika. Silloin Jyväskylässä voi käydä ottamassa osaa HSK-testiin eli kiinan kielen tasokokeeseen. Vuosi sitten onnistuin elementary-intermediate-tason kokeessa sen verran hyvin, että tasokseni tuli Elementary C, tai numeroissa ilmaistuna 3级.

Tällä kertaa tavoitteeni on ottaa kaksi askelta eteenpäin. Uskon, että voin realistisesti odottaa tasoni olevan tuolloin Elementary A:n tienoilla (5级, olettaen että vanhalla HSK-systeemillä mennään edelleen - reformia on ollut ilmoilla jo hyvän aikaa). Nelonen saattaisi tuntua jopa karvaalta pettymykseltä, vaikka askel eteenpäin sekin olisi; toisaalta olen laskeskellut, ettei kutonenkaan ihan mikään mahdottomuus olisi...

...kunhan vain jaksaisin innostua asiasta ja alkaa valmistautua. Kielitaidon testauttaminen voi toisinaan olla hauskaa, etenkin jos sillä tavalla voi huomata oman kehityksensä ja saada siitä todistuksenkin kehystettäväksi. HSK on varmasti ihan samanlainen ja yhtä hyödyllinen vaikkapa ura- ja opiskelumahdollisuuksien kannalta kuin kaikkien muidenkin kielten testit. En silti pidä siitä, että jossain vaiheessa kokeessa kuin kokeessa voi tavallaan "oppia" menestymään, kunhan siihen osallistuu tarpeeksi usein, ja kunhan pänttää oppaita tai käy kursseilla, jotka varta vasten opettavat, mitä sen pari- kolmetuntisen aikana pitäisi hallita. Minua jotenkin puistattaa ajatus siitä, että tänäkin syksynä jossain päin Suomea varmasti käynnistyy kurssi, jonka nimessä esiintyy lyhenne "HSK".

Olen viritellyt mielessäni suuria suunnitelmia HSK-blogitekstien sarjasta, joka mahdollistaisi ajatusten ja vinkkien jakamisen ja auttaisi muita kiinnostuneita nyt tai tulevaisuudessa valmistautumaan kyseiseen koitokseen. Enpä ole kuitenkaan jaksanut laittaa tikkua ristiin asian eteen, vaikka ideoita olisi. Myös kiinan opettajaltani viime vuonna saamani mallikoe lojuu jossain jonkun pinkan alimmaisena - viimeksi kun sitä yritin alkaa käydä läpi, väsähdin nopeasti, kun tuntemattomia merkkejä alkoi tulla vastaan useampia peräkkäin. Kokeeseen pitäisi osata suhtautua siten, että kun vastaan tulee ongelma, se ratkaistaan olankohautuksella ja nopealla arvauksella, jotta aikaa ei menisi hukkaan. En ole koskaan osannut opiskella tällä tavalla.

Niinpä palasin opiskelemaan omalla tavallani: kärsivällisesti, hitaasti, päivä kerrallaan, ilman stressiä tai stressaavia tavoitteita. Luen mitä luen, opin mitä opin, pääasia että kehityn joka päivä ja nautin opiskelusta. Teen uuden sanalistan ChinesePodin ja oppikirjani avulla - siitä nelisenkymmentä uutta sanaa ja vajaa kymmenen uutta merkkiä, sitten uutta listaa kehiin ja vanhan kertausta päälle. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että haluan valmistautua myös marraskuiseen kokeeseen yksinkertaisesti toteuttamalla omaa juttuani. Tasoni olkoon silloin se mikä se on, kielitaitoaan ei voi väärentää, eikä siitä kannata ottaa stressiä. Hiljaa hyvä tulee.

Marraskuukin tuntuu yhtäkkiä ihan oikeasti olevan vielä melko kaukana, tässähän ehtii oppia vielä vaikka kuinka paljon! Jos aiot osallistua - Suomessa tai muualla, lähiaikoina tai myöhemmin - toivotan voimia valmistautumiseen, oli oma tapasi valmistautua millainen hyvänsä!

(Tämä oli muuten sadas kirjoitus tässä blogissa! Tahti on viime aikoina hieman hidastunut, mutta enköhän jossain vaiheessa saa taas uutta virtaa ja keksi uusia aiheita. Kiitos lukijoille - kaikesta päätellen täällä ainakin jokunen ihminen käy säännöllisesti vilkaisemassa!)