perjantai 19. marraskuuta 2010

Hiljaa hyvä tulee?

"Ei kiinaa voi oppia muualla kuin Kiinassa. Opin vuoden aikana Kiinassa paljon enemmän kuin olisin voinut kahden tai kolmen vuoden aikana oppia täällä Suomessa." – lukuisat lähteet

Jos väittää kaverilleen, että kiina on yksi maailman vaikeimmista kielistä oppia, ei sen suurempia jatkoargumentteja yleensä pyydetä - sitä pidetään jotenkin itsestään selvänä. Itse en pidä kiinaa erityisen vaikeana, vain kirjoitusjärjestelmänsä vuoksi se on niin vaivalloinen. Kiina on myös aikaa ja aitoa kiinnostusta vaativa kieli, mutta mikäpä kieli ei sellainen olisi? Silti kiinaa pidetään kielenä, jonka voi oppia "vain paikan päällä". Suurin osa kielen hallitsevista tuntuu olevan sitä mieltä, että kiinan kieli pitää takomalla takoa päähän, muilla keinoin oppiminen ei ole mahdollista.

Tämä mielikuva, tai asenne, johtunee osittain siitä, että suurin osa suomalaisista ei ole voinut aloittaa kiinan opintojaan ennen aikuisikää. Siksi kieli halutaan oppia nopeasti ja tehokkaasti, jotta taidoista päästään myös hyötymään suhteellisen nopeasti. Täytyy silti myöntää, etten tunne ainoatakaan ihmistä, joka olisi jotain muuta kieltä lähtenyt opiskelemaan samalla tavoin kuin kiinan kanssa tehdään. Tunnetko sinä jonkun, joka olisi lähtenyt vaikkapa Saksaan opiskelemaan vain ja ainoastaan saksaa, 20 tuntia viikossa, vuoden tai kahden ajaksi? Mikä juuri kiinasta tekee niin erityisen?

Tapasin taannoin erään suomalaisen, joka oli aloittanut kiinan opintonsa lähtemällä vuodeksi Kiinaan opiskelemaan intensiivisesti, parinkymmenen viikkotunnin tahdilla. Hän puhui ryhmässämme kiinalaisten kanssa mukavan rohkeasti, ja myönsin itsellenikin, että hän oli saanut hienon startin kieliopinnoilleen. Sitten hän kysyi, kuinka kauan ja missä olen itse opiskellut kiinaa. Hänen reaktionsa saattoi olla vahinko, tai ehkä tulkitsin sen itse väärin, mutta kuultuaan että olen opiskellut kiinaa neljä vuotta pääasiassa Suomessa, hän vain tuhahti ja katsoi minua kuin säälien. Olen siis haaskannut aikaani, kun muut elämäni pyrkimykset ovat pitäneet minut kotimaassa.

Silti moni hienon tilaisuuden saanut heittää paljon hukkaan paluumuuttonsa jälkeen, mikä pistää miettimään, millä perusteilla näitä tilaisuuksia Suomessa oikein jaetaan. "Ei mulla nyt ole oikein ollut aikaa eikä motivaatiota, olen unohtanut varmaan puolet siitä mitä Kiinassa opin." Tällaisia kommentteja saa kuulla silloin tällöin. Tunnen onneksi monia, jotka ovat ottaneet vuodesta Kiinassa kaiken irti ja kehittäneet kielitaitoaan myös sen jälkeen Suomessa. Tunnen myös monia, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta pakata laukkujaan ja lähteä toiselle puolelle maailmaa keskittymään pitkäksi ajaksi vain ja ainoastaan yhteen asiaan, kieleen. Empatiani ovat heidän puolellaan, sillä tunnen itsekin lukeutuvani heihin, ainakin toistaiseksi.

Vaikka olenkin jo ehtinyt viettää puoli vuotta Kiinassa, oli matkani tarkoitus enemminkin suorittaa työharjoittelu kuin opiskella itse kieltä. Minulla on lähtenyt käyntiin viides vuosi hitaan ahkeroinnin parissa; puurtamisesta ei ole opiskelussani tietoakaan, eikä kärsivällisyyttäni juuri koetella, sillä teen tätä edelleen omaksi ilokseni.

Kuitenkin joskus, kun tapaan Kiinasta palanneita ikätovereitani, jotka puhuvat sujuvaa kiinaa tai pystyvät jo esimerkiksi lukemaan kiinankielisiä kirjoja, mietin ja harmittelen vähän aikaa, että olisinpa itsekin jo yhtä edistynyt. Sitten huomaan taas melko pian sen, että minulla ei oikeastaan ole mikään kiire. Kilpailu tässä maailmassa on aina ankaraa, mutta en ole kiinnostunut kilpailemaan ketään vastaan - kielitaitoni kehittyy nyt sitä vauhtia kuin haluankin sen kehittyvän, tasaisen varmasti.

Ensi syksynä, jos onni suo, olen minäkin todennäköisesti lähdössä Kiinaan intensiivikoulutukseen. Odotan innolla kyseistä mahdollisuutta, sillä uskon, että Suomesta ei ihan joka päivä lähde yhtä vahvalla kielipohjalla ja motivaatiolla varustettua opiskelijaa Kiinaan. Mitä lukuvuosi tai kaksi Kiinassa voi tehdä kielitaidolle, jota on jo ennestään hiottu intohimoisesti viiden vuoden ajan? Vaikken sitä välttämättä liian avoimesti haluakaan myöntää, ovat tavoitteeni korkealla. Haluan vielä joskus olla kiinan opiskelijoille esimerkki siitä, että hiljaa hyvä tulee, ja että kärsivällisyys ja kova työ lopulta palkitaan moninkertaisesti.

torstai 21. lokakuuta 2010

HSK: kolmas kerta toden sanoo

Lauantaina suoritin kolmatta kertaa elämässäni HSK:n eli kiinan kielen tasokokeen. Kahdella ensimmäisellä kerralla olin suorittanut vanhaa HSK:ta, mutta tällä kertaa sain tilaisuuden kokeilla uudistunutta, kuuteen eri vaikeustasoon jaettua testiä.

Olin etukäteen hieman huolissani siitä, olinko valinnut itselleni sopivan tason. Netistä löydetyt kuvaukset eri tasojen vaatimuksista vaikuttivat epämääräisiltä, enkä oikein tiennyt, kuinka hyvin löytämäni mallikokeet vastasivat todellista testiä vaikeustasonsa suhteen. Kirjoitin kuitenkin sähköpostia testin järjestäneen Konfutse-instituutin opettajalle, kerroin hänelle hieman opiskelutaustastani ja tämänhetkisestä tasostani, ja hän suositteli minua yrittämään nelostasoa.

Nelostason mallikokeen kirjallisessa osiossa sain vastauksistani 88 % oikein, ja kuuntelukokeen tulos oli vielä parempi: 95 %. HSK:n läpäistäkseen pitää vastauksista 60 % saada oikein (en ole varma, pitääkö jokaisesta osiosta saada vähintään tuon verran vai riittääkö, että yhteispistemäärä on 60 % kokonaispistemäärästä), joten tiesin, että oikea testi saisi olla vaikeustasoltaan jopa selvästi hankalampi.

Mutta kuinkas kävikään? Mielestäni oikea testi oli tasan tarkkaan yhtä helppo kuin tekemäni mallitestikin! En oikein voinut uskoa sitä todeksi, ja koetta suorittaessa teki välillä mieli hihkua riemusta, kun tehtävistä osa oli niin yksinkertaisia - tai siltä ainakin tuntui. HSK:n nelostaso oli todellakin rakennettu ennalta määrätyn, 1200-sanaisen sanaston pohjalle; koska minulle suurin osa tuosta sanastosta oli ennestään tuttua, jäi minulle vain muutamissa kohdissa epäselväksi jonkin lauseen merkitys. Ainoa selkeä ero mallikokeeseen nähden oli se, että aika loppui luetunymmärtämisosion lopussa kesken, ja jouduin arvaamaan neljä viimeistä vastausta. Tässäkin kohtaa vika löytyi ehkä enemmän koetilannetta valvoneesta opettajasta, jonka olisi käsittääkseni pitänyt jokaisen osion loppupuolella ilmoittaa, kun koeaikaa on jäljellä enää viisi minuuttia. Luulin siis koko ajan, että minulla olisi aikaa jäljellä ihan mukavasti, enkä siksi pitänyt erityisempää kiirettä. Myös kaksi muuta koetta suorittanutta ilmaisivat jälkikäteen pettymyksensä asian suhteen.

Vaikka kokeen aikana minun tekikin mieli hihkua riemusta ja kokeesta poistuessani olin hyväntuulinen, en silti luonteelleni ominaisesti vielä uskalla toivoa liikoja tulokselta. Odotan siis kärsivällisesti kuukauden verran, ja jossain vaiheessa voin ilmeisesti netistä käydä tarkistamassa tuloksen. Siihen asti täytyy elää pienessä jännityksessä, vaikka hyvältä edelleen tuntuukin!

P.S. Testilomaketta tarkistellessani huomasin vielä minuutin verran ennen ajan loppumista, että sukupuoli-kenttään en ollut ruksannut mitään. Kiinalaiset toimintatavat tuntien en yhtään ihmettelisi, jos tällainen pieni huolimattomuusvirhe olisi johtanut koko suorituksen hylkäämiseen. Kannattanee siis täyttää laput tarkasti!

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kiinalaisten kirjojen näyttely + HSK-linkki

Nytpä kirjoitan vain laiskan lyhyesti, turvautuen linkkeihin ja muilta sivuilta kopioituun aineistoon.

Edelliseen HSK-tekstiini liittyen haluan nostaa esiin kommenteissa vihjatun linkin. Tältä sivulta löydät Excel-muodossa sanastolistat jokaiselle HSK:n kuudelle tasolle. Sanalistan tunteminen ei luonnollisestikaan vielä takaa, että testin automaattisesti läpäisee, mutta on siitä varmasti silti suunnattomasti hyötyä koetilanteessa.

Tampereen yliopiston Humanika-kirjastossa avattiin eilen kiinan kielen oppimateriaaleja esittelevä, monipuolinen kirjanäyttely. Olin itse näyttelyn avajaisissa paikalla, ja niin oli myös Radio86, joka julkaisikin jo aiheesta jutun. Jos jaksat lukea jutun loppuun asti, voit bongata tekstistä ja kuvasta tutun Kiina/kiina-bloggaajan!

Näyttely lähtee viikon esilläolon jälkeen kiertueelle muihinkin suomalaisiin yliopistoihin, ja lopulta ainakin osa materiaalista jaetaan kyseisten yliopistojen kesken. Tämä on erittäin positiivinen uutinen, sillä ainakin Tampereen yliopiston kirjaston tarjoama kiinankielisten kirjojen valikoima on tähän asti ollut suoraan sanottuna säälittävä. Alla vielä lainaus kirjaston nettisivuilta, tästä selvinnee kaikki tarvittava info näyttelystä:

Kiinalaisen oppimateriaalin näyttely Humanikassa 12.10 – 19.10.2010. Näyttelyn avajaiset pidetään Humanikassa 12.10.2010 klo 10.30 alkaen (osoite: Kanslerinrinne 1, Tampere).

Näyttelyn avaa kansleri Krista Varantola. Esillä on kirjoja ja dvd-tallenteita erityisesti kiinan kielestä ja sen opiskelusta.

Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina: ma – to 8 – 18, pe 8 – 16.

Näyttelyn järjestävät Konfutse-instituutti, Helsingin yliopisto ja Tampereen yliopiston Kielikeskus sekä Tampereen yliopiston kirjaston Humanistis-kasvatustieteellinen osasto.

Information:
Leena Horsma-aho, osastonjohtaja, Humanika
leena.horsma-aho@uta.fi

maanantai 11. lokakuuta 2010

HSK-jännitystä ilmassa

Lauantaina pääsen taas pitkästä aikaa testaamaan kiinan kielen osaamistani oikein virallisen testin parissa: junailen Helsinkiin suorittamaan uudistunutta HSK-testiä. Kuudesta tasovaihtoehdosta valitsin tason neljä, enkä tällä hetkellä osaa yhtään sanoa, oliko valintani vaatimaton vaiko rohkea. Aikaisemmin olen kuullut huhuja siitä, että testin vaikeustaso saattaa neljännen ja viidennen tason välillä pompata selvästi, joten siinä mielessä halusin ottaa varman päälle - tärkeintä olisi saada hyväksytty tulos, eikä asteikolla yhdestä kuuteen nelostasolta saatu kielitaitotodistus kuulosta mielestäni yhtään hullummalta.

Lähes parituntisen kokeen läpäistäkseen pitää saada vähintään tai yli 60 % vastauksista oikein, joten jännitystä ja paineita varmasti lauantaina riittää. Rohkaiseviakin asioita mielessäni onneksi on ennen koetta: jokunen aika sitten suoritin netissä nelostason mallikoetta, ja sain vastauksista 88 % oikein. Tiedän, että kyseessä on jonkin verran tai jopa selkeästi helpotettu versio todellisesta kokeesta, mutta on tuloksessa kuitenkin 28 prosentin verran sähläämisen varaa vaadittavaan tulokseen nähden. Lisäksi olen viimeisen viikon aikana ehtinyt kerrata jonkin verran "HSK-sanastoa" - sain Konfutse-instituutista yhden päivän lainaan nelostason kokeesta kertovan läpyskän, joka esittelee itse testin ja jonka loppuosa koostuu 1200 sanan listasta. Ainakin tämä sanasto olisi parasta olla kokeen suorittajalla hallussa.

Käytyäni sanalistan läpi ("skannasin" koko kirjasen kamerallani) minulle jäi käteen noin 180 sanan lista, josta vajaa puolet koostuu minulle ennestään tuntemattomasta sanastosta. Loput sanoista ovat sellaisia, jotka tuntuvat karkaavan mielestä vaikka niitä kuinka kertaisi, tai joita en välttämästä osaisi ulkomuistista ihan täydellisesti käsin kirjoittaa. Tätä listaa olen nyt katsellut aamuisin ja iltaisin, vaikka suhtaudunkin hieman nihkeästi moisten ennalta määrättyjen sanastojen pänttäämiseen pelkkää kielitaitotestiä varten.

Sanalistasta tuntuu silti olevan paljon hyötyä. Luen nimittäin edelleen ahkerasti ensimmäistä kiinankielistä romaaniani, ja vaikka en ymmärrä sen tapahtumista välillä kovinkaan paljoa, olen ilokseni saanut huomata, että HSK-sanalistasta poimimaani hankalaa sanastoa esiintyy kirjan sivuilla jatkuvasti! Vaadittava sanasto ei siis missään nimessä ole mitään turhaa ja satunnaista, vaan sanoja oikeasti käytetään kielessä säännöllisesti tai jopa usein.

En ole vielä ehtinyt tutustua HSK-kirjasen muihin osioihin, jotka kertovan enemmän testin rakenteesta ja siitä, mitä eri osioissa pitäisi tehdä. En ehkä yritäkään liikaa "suorittaa" mallikysymyksiä ennen lauantaita; tärkeintä on, että osioiden ohjeistukset ovat tuttuja, jotta niiden lukemiseen ei koetilanteessa haaskaa aikaansa. Kuunteluosion esimerkkeihin ajattelin vielä tutustua, jotta koetilanteessa ei sitten tule suurena järkytyksenä, jos dialogit ja muut kuulostavat siltä, että ne olisivat pekingiläisten taksikuskien puhumia!

Toivotan onnea kaikille kokeeseen osallistujille, ja muistuttaisin vielä, että myös Jyväskylään voi mennä suorittamaan marraskuussa - ilmoittautuminen päättyy tietääkseni tämän kuun loppupuolella. Mikäli joku lukijoista on oikeasti menossa Helsinkiin viikonloppuna, kuulisin mielelläni myös teiltä ennakkoajatuksia: mitä tasoa suoritat ja mitkä ovat tunnelmat? Ehkä kiinnostavinta olisi kuitenkin kuulla tunnelmia kokeen suorittamisen jälkeen, joten tänne blogiin saa tulla jälkipeliä pelaamaan ja riemua/ahdistusta purkamaan!

maanantai 27. syyskuuta 2010

Kymmenentuhatta aaltoa

Kiinalaiset elokuvat jäivät osaltani haaveeksi, kun Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin viimeisen viikonlopun bonusnäytöksien joukossa ei niitä juuri ollut. Eipä siinä mitään, näkemäni neljä elokuvaa olivat silti kukin noin neljän tähden arvoisia, eikä viikonloppu todellakaan ollut pettymys. Lisäksi Zhang Yimoun Blood Simple -remake esitetään tulevana viikonloppuna Tampereen Niagarassa.

Sain kuitenkin aimo annoksen kiinalaista kulttuuria - hieman yllättävästä suunnasta: Helsingin taidehallissa on nähtävissä vielä lokakuun 10. päivään asti britti Isaac Julienin hieno videoinstallaatio Ten Thousand Waves. Olin täysin myyty heti taidehallin mainosjulisteen nähtyäni: maailman upein nainen (oma mielipiteeni!) Maggie Cheung kuvankauniissa kiinalaisessa maisemassa...


Elegantin viehättävä Maggie oli vahvasti esillä nelisen vuotta sitten, kun kiinalaisen ja hongkongilaisen elokuvan yliannostus työnsi minua kohti ensimmäistä kiinan kielen kurssiani. Vielä tänäkin päivänä, kun kiinalaiset tiedustelevat syitä kiinnostukselleni kiinaa ja Kiinaa kohtaan, vastaan leikilläni: 因为我很喜欢张曼玉。 ("Koska pidän niin paljon Maggie Cheungista.")

Valkokankaalla lähes sadassa elokuvassa loistanut supertähti on viime vuosina loistanut lähinnä poissaolollaan: hänen edellinen kunnon roolityönsä on vuoden 2004 elokuvassa Clean. Sittemmin on "nähty" vain pari Special Appearance -roolia sekä pois leikattu kohtaus viimeisimmässä Tarantinon leffassa. Wikipedian mukaan Maggie olisi siirtynyt näyttelemisestä elokuvasäveltämisen puolelle.

Ten Thousand Waves tarjoaa yllin kyllin taivaalla liitelevää Maggieta, mutta onneksi paljon muutakin. Kolmessa eri salissa yhdeksällä valkokankaalla esitettävä installaatio pyörii muun muassa nykyajassa, muinaisessa Kiinassa, Maon ajassa ja Shanghailaisella elokuvastudiolla. Välillä nähdään kikkailua kalligrafialla sekä kohtauksia kulissien takaa - taustalla kuullaan musiikkia, englanniksi lausuttuja runoja ja kiinankielisiä huudahduksia.

Helsingin taidehalli sai kunnian ensimmäisenä Euroopassa esittää Julienin installaation. Kannattaa siis rientää vielä paikalle, jos vain suinkin ehtii! Vinkkinä mainittakoon vielä, että 50-minuuttinen näytös pyörii eri huoneissa ilmeisesti samassa tahdissa, eli katsoja voi harrastaa samalla liikuntaa huoneesta toiseen ilman pelkoa siitä, että jotain jäisi näkemättä. Itse istuin koko ajan yhdessä ja samassa huoneessa, mikä ei tosin sekään ollut yhtään hullumpaa - kolmeltakin hieman toisistaan poikkeavaa materiaalia näyttäneeltä kankaalta sai mukavan monipuolisesti vaihtelua.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Lue! Lue! Lue!

Lukuvuosi on alkanut Tampereen yliopistolla kiinan opiskelijoiden kannalta suotuisasti, vaikka kurssitarjontaa ei edistyneemmille olekaan tarjolla. Itse olen kv-tuutorin ominaisuudessa onnistunut tutustumaan kymmeniseen uuteen kiinalaiseen tai hongkongilaiseen, ja mandariinia olen saanut suoltaa ainakin jonkin verran melkeinpä päivänä kuin päivänä. Ilahduttavaa on myös ollut törmätä uusiin kiinan opiskelijoihin, joiden kielitaito on samaa luokkaa kuin omani tai sitä selvästi parempaa. Loppuvuodelta voi odottaa paljon muutakin kuin pänttäämistä kirjojen kanssa.

Myös ensi kuun HSK-testiä ajatellen vertaistuen löytäminen on ollut hyödyllistä. Aikaisempien HSK-mietteideni kommenteissa mainittiin, että testiin kannattaa valmistautua lukemalla kiinalaisia tekstejä niin paljon kuin sielu sietää. Pari viikkoa sitten tapaamani yhdysvaltalainen kiinan opiskelija otti opiskelumetodeista keskustellessamme repustaan esille kiinankielisen Harry Potter -kirjan, joka sanakirjan kanssa on tällä hetkellä hänen tärkein oppimateriaalinsa. Pari tuntia päivässä hän on kirjaa tahkonnut eteenpäin, tuntemattomia sanoja käännellen ja outoja rakenteita merkkaillen – kiinalaiseen tuttuun törmätessään hän voi sitten pyytää kertomaan, mistä hankalissa kohdissa on kysymys.

Päätin itsekin käydä hakemassa kirjastosta (ohuen) kiinankielisen romaanin ja alkaa käydä sitä hiljalleen läpi. Vaikka jokin aika sitten turhautuneena demonstroinkin vaikeaselkoista tekstinpätkää eräästä toisesta kiinankielisestä kirjasta, olen nyt alkanut huomata, että raskas ja vaivalloinen lukeminen sittenkin kannattaa, vaikka tarinan sisällöstä jäisikin olennainen osa ymmärtämättä. Kun lukee yhdenkin aukeaman päivässä ääneen kiinaksi, alkaa nopeasti huomata mielenkiintoisia asioita; tässä joitain omista havainnoistani:

- Lukunopeus paranee, mikä on erityisen tärkeää vaikkapa HSK:ssa, jossa aika saattaa tasosta riippuen enemmän tai vähemmän helposti loppua kesken. Edellisellä kerralla HSK:n luetunymmärtämisosiossa jouduin itse heittämään viimeisiin kohtiin pelkkiä villejä arvauksia.

- Suun lihakset kokevat kummia, kun ne pakotetaan vierasta kieltä äännettäessä liikkumaan eri tavalla. Kiinaksi lukeminen ääneen on itselleni joskus aiheuttanut oikein kunnollisia fyysisen uupumuksen tunteita – aivothan siinä uupuvat joka tapauksessa.

- Aikaisempina kuukausina/vuosina opitun sanaston kertaaminen tehostuu huomattavasti: lähes jokaisella lukemallani aukeamalla on sanoja, jotka olen joko hiljattain oppinut tai kerrannut, tai jotka palaavat mieleeni siinä kontekstissa, josta ne olen alun perin sanalistoihini poiminut. Kun ennestään tuttuja sanoja tulee vastaan uusissa yhteyksissä, oppii niitä mukavasti käyttämään monipuolisemmin myös omassa kielenkäytössään.

- Tuntuma kiinan kielen lauserakenteisiin paranee roimasti, oli sitten kyse lyhyistä ja yksinkertaisista tai piiiiiitkistä ja monimutkaisista lauseista.

- Merkkien välisiä pieniä eroja harjaantuu tunnistamaan paremmin.

- Tuntemattomien sanojen merkityksen arvaamisessa kehittyy. Ensimmäinen lause kirjassani oli jotakuinkin näin: 闹钟还没响。Mietin aluksi hetken, että mistäköhän tässä on kyse, olisiko tässä tietysti heti aluksi joku kiinalainen nimi. Sitten mietin uudestaan, ja kellot alkoivat soida: 闹 tarkoittaa 'äänekästä', 钟 'kelloa' - 闹钟 on siis 'herätyskello'! Verbiin 响 taas olen törmännyt joskus kännykän soimisen yhteydessä. 'Herätyskello ei ollut vielä soinut'!

Suosittelen hankalankin materiaalin lukemista lämpimästi jokaiselle: tarttukaa rohkeasti kiinankieliseen kirjaan, etsikää käsiinne kiinalaisia lehtiä tai pyörikää kiinalaisilla nettisivuilla! Lukeminen on varmasti raskasta, etenkin jos ei ole vielä ehtinyt kieltä opiskella kymmentä, neljää, tai edes yhtä vuotta. Alkeistasonkin opiskelija saa varmasti kokemuksesta jotain irti: vaikka osaisi vasta sata kiinan kielen sanaa ja merkkiä, on silti upeaa ja mieltä ylentävää löytää juuri niitä harvoja sieltä tekstin joukosta. Yleisimmin käytetyt ja tärkeimmät sanathan opitaan heti ensimmäisillä kursseilla, joten niitä tuttuja sanoja vilisee teksteissä ihan varmasti!

Olisin kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kiinankielisten tekstien parissa: millä tasolla olet, kuinka kauan kieliopintoja takana? Turhauttaako lukeminen, vai innostaako se oppimaan lisää? Tehostaako lukeminen oppimista ja ennestään opitun kertaamista, vai sekoittaako se vain kielipäätä? Kommentteja otetaan vastaan.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Rakkautta, anarkiaa ja itäaasialaista elokuvaa

On taas se aika vuodesta, kun lehdissä kirjoitellaan syksyn taiasta, siitä, kuinka ihanalta tuntuu kun helteisen ja valoisan kesän tilalle on nyt vihdoin tulossa se autuaan viileä ja tunnelmallisen pimeä syksy. Itse olen syksyn ihastelijoiden kanssa samaa mieltä, vaikka syksy jo kuudetta kertaa peräkkäin tarkoittaakin minulle paluuta yliopisto-opintoihin, opintopisteiden metsästämiseen. Minulle syksy tarkoittaa myös heittäytymistä sohvan nurkkaan - kun ulkona on pimeää ja koleaa, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että viettää iltansa leffamaratonien parissa.

Televisiokanavien itäaasialaisen elokuvan tarjonta on ollut pitkästä aikaa piristävää seurattavaa. Japanilainen mestariteos Dyynien daami (Suna no onna, 1964) meni jo, mutta torstai-iltana kannattaa laittaa digiboksi valmiiksi, kun kolmoselta tulee eteläkorealainen sotaelokuva Brotherhood of War (Taegukgi hwinalrimyeo) vuodelta 2004. Lauantai-iltana Kiinan ystäviä hemmotellaan Nelosen toimesta hienolla Mountain Patrol (可可西里) -elokuvalla; elokuvan ohjaaja Chuan Lu on ohjannut myös jokin aika sitten tv:stä tulleen Ase kateissa -elokuvan. Ensi viikon maanantaina YLE Teema näyttää uusintana vielä toisen japanilaisen mestariteoksen Alaston saari (Hadaka no shima, 1960), joka kuvaa verkkaisella tahdilla pienellä, kuivalla saarella asuvan perheen raskasta elämää. Suosittelen kutakin elokuvaa omakohtaisen kokemuksen pohjalta!

Jos itäaasialainen elokuva kiinnostaa, on parasta syksyssä ehdottomasti 16.-26.9. Helsingissä jo 23. kertaa järjestettävä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali. Joka vuosi elo-syyskuun vaihteessa saan käsiini festivaalin infolehden ja selaan kuola valuen uutta tarjontaa. Alla oma Top 5 -toivelistani, mainittakoon, että festivaalin muuta, varmasti yhtä loistavaa tarjontaa en ole malttanut vielä edes vilkaista - tiedän vain, että tarjolla on myös murhanhimoisesta autonrenkaasta kertova elokuva... Elokuvien kuvaukset lainattu HIFF:n infolehdestä.

Nainen, ase ja nuudelipuoti (Kiina)

Coenin veljesten synkeä murhakaruselli, Blood Simple, kiinalaisittain! Vision toteuttajana Zhang Yimou.

City of Life and Death (Kiina)

Intensiivinen, kunnianhimoinen ja väkevä draama japanilaisvalloittajien 1937 Kiinassa suorittamasta brutaalista kansanmurhasta ja sodan järjettömyydestä.

Love Exposure (Japani)

Sion Sonon nelituntisessa rakkauseepoksessa perversiot, uskonto, anteeksianto sekä ongelmalliset isäsuhteet nivoutuvat satiiriseksi analyysiksi ihmisyydestä.

Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Thaimaa)

Cannesin kultaisen palmun voittaja on unenomainen runoelma muistoista.

Mother (Etelä-Korea)

Joon-ho Bongin elokuva on omaperäinen sekoitus trilleriä, rikoselokuvaa ja mustaa komediaa. Keskiössä on äiti, joka on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen.