新年快乐 !

Joululomilta palattuani sähköpostissani odotti ilahduttava yllätys, entisen kiinalaisen työkaverini lähettämä kuva tämän vuoden alkupuolelta. Kuvassa olen päässyt osalliseksi koulun lumiriehaan, joka villitsi jokaisen - niin opettajat kuin oppilaatkin - talven ainoana lumisena päivänä. Yleensä käytin tuon aamupäivän ulkoiluhetken tarjoaman tauon livahtamalla kahvihetkelle asuntooni, mutta tuona päivänä en voinut vastustaa lumipallojen ja -ukkojen kutsua tai onnellisten lasten tarttuvaa intoa.


Tämän kuvan myötä esiinnyn muuten tietääkseni ensimmäistä kertaa blogissani! Yritän olla jatkossa vähemmän narsistinen... Kädessäni ei muuten sitten ole kaljatölkki vaan lasillinen kuumaa vettä, johon jäin Pekingissä pahasti koukkuun. Kuvasta tulee ihanasti mieleen myös tämänhetkinen, ihanan talvinen tunnelma täällä Suomessa. Nyt kun vatsa on täynnä vegaanisia jouluherkkuja ja ensimmäisestä Kiinaan lähdöstäni alkaa olla kokonainen vuosi aikaa, on hieno huomata, kuinka pienet asiat muistuttavat menneestä elämänkokemuksesta - kaapista pakkasilla ottamani villapaitakin tuoksui hetken ihan Kiinalta...

Tuleva vuosi näyttää kiinan opiskeluni suhteen melko samanlaiselta kuin mennytkin vuosi - päättäväistä aherrusta viitenä tai kuutena päivänä viikossa. Tarkoitus olisi mennä ainakin syksyllä korottamaan HSK-tasoani (Hanyu Shuiping Kaoshi eli kiinan kielen tasokoe), joten ainakin siltä tiimoilta ajattelin jossain vaiheessa alkaa kirjoitella - ehkä haastan lukijoitakin mukaan yrittämään! Toivottavasti lukijoita riittää tulevanakin vuonna (yritän kirjoitella tiheämpään tahtiin), viimeiset kuukaudet ovat ainakin parantaneet uskoani siihen, että täällä joku oikeasti välillä piipahtaa edes minuutin ajaksi. Antoisaa uutta vuotta itse kullekin, ilahduttavan uuden vuoden laulun löydät täältä!

Harjoittelupaikka tarjolla opiskelijalle

Kiinasta ja kiinasta kiinnostuneet opiskelijat ovat varmasti kiinnostuneita myös tilaisuuksista päästä Kiinaan esimerkiksi työharjoittelun muodossa. Jos olet yhtään suuntautunut valtio-oppiin, kansainväliseen politiikkaan tai poliittiseen historiaan, vilkaise tätä; hakuaikaa ensi vuoden syyskuu-marraskuu-välille sijoittuvaan harjoitteluohjelmaan on vuoden loppuun asti.

Itsekin laittaisin hakupaperit mielelläni menemään siitä huolimatta, että koulutukseltani olen suuntautunut vähän erilaisiin asioihin. Lisäksi graduseminaarini alkaa ensi vuoden syyskuussa, ja haluan sen ehdottomasti alta pois etenkin siksi, että olen ehtinyt gradumateriaalini kasaamisessa jo pitkälle, eivätkä asiat olisi enää vuotta myöhemmin niin tuoreessa muistissa kuin haluaisin. Sinänsä harmittaa, sillä hakeminen erilaisiin hommiin on aina mielenkiintoista ja jännittävää, eikä siinä oikein ole mitään hävittävääkään.

Suomen Pekingin puolustusasiamiestoimiston tarjoaman harjoittelupaikan työtehtävät on tiivistetty viiteen kohtaan:

1. Itsenäinen mediaseuranta ja raportointi
2. Avustaminen puolustusasiamiestoimiston raportoinnissa
3. Taustaselvityksen teko ajankohtaisista turvallisuuspoliittisista kysymyksistä
4. Englannin/Kiinan kielisen aineiston kääntäminen
5. Puolustusasiamiehen erikseen määräämät tehtävät

Ei hullumpaa! Lue siis lisää jos kiinnostuit, ja ei muuta kuin hakemusta kehiin!

Anteeksi, missä on "vessa"?

Tarkoitukseni on jo pitkään ollut kirjoittaa teksti, joka yhdistää Kiinan ja yhden ihmisen olennaisista perustarpeista, vessassa käymisen. Maailman toisella puolella jotkut asiat saattavat tunnetusti olla toisin kuin meillä, ja länsimaalaiset saavatkin usein kuulla tarpeiden hoitamiseen liittyviä kauhutarinoita itämailla vierailleilta tuttaviltaan. Kiina ei tietenkään ole tämän suhteen minkäänlainen poikkeus.

Harjoittelupaikkani Pekingissä tarjosi minulle melko uudenaikaisen asunnon, johon kuului myös länsimaiseen tyyliin rakennettu vessa: pönttö näytti ihan tutulta, ja tiesin kutakuinkin, kuinka toimia. Ennalta saamani vihjeen perusteella kuitenkin tiesin, että WC-paperia ei saisi pönttöön pudottaa (en ole vieläkään ihan varma miksi). Neljännesvuosisataista tottumustaan on kuitenkin hankala hetkessä muuttaa, joten totta kai usein sain huomata, että siellä ne paperit taas lilluivat pöntössä kaiken sen muun tavaran joukossa. Joskus tuttujen asunnoissa käydessäni en aina ollut ihan varma siitä, millainen käytäntö heillä on vessapaperin suhteen - voihan olla, että paperista ei lopulta ole haittaa, jos vain ”satunnainen ulkomaalainen” sillä viemäristöä kuormittaa. Niinpä vieraissa usein pyrin ensiksikin välttelemään vessassa isolla hädällä käyntiä. Tarpeen tullen tilanne saattoi koitua kuitenkin kiusalliseksi: vaikka kuinka katselin vessassa ympärilleni, ei missään tuntunut koskaan näkyvän astiaa, jonne paperit voisi sijoittaa käytön jälkeen. Silloin paperit päätyivät useimmiten pönttöön, kun en halunnut aiheuttaa isännille mitään epämiellyttäviä yllätyksiä – tosin tukkeutunut pönttökään ei tunnu kovin hyvältä tavalta yllättää kaveri. Suomeen palattuani olen tyytyväisenä taas pudotellut paperinpalasia pönttöön, mutta tuohon palautettuun vapauteen tottumiseen meni kyllä jonkin verran aikaa!

Julkisia vessoja löytyy ainakin Pekingissä pilvin pimein, joten kaupungilla ei tarvitse oluesta pitävänkään olla ihan hirveän huolissaan tiukan paikan iskiessä. Näissä hygieniataso onkin sitten jotain ihan muuta, samoin kuin yksityisyyteen liittyvät seikat; myöskään paperia ei tavallisesti julkisissa vessoissa ole tarjolla, joten joka reissulle kannattaa ottaa omaa paperia mukaan. Tavallisimmista Kiinassa nähtävistä "pöntöistä" käytetään englanniksi nimitystä "squatter" tai ”squat toilet” (en keksi suomenkielistä vastinetta, mutta vaikkapa anglismimainen "skvatteri" voisi taittua ihan hyvin suomalaiselta), ja ne ovat periaatteessa reikiä lattiassa, joiden päällä sitten kykitään akrobaattisesti ja löydetään samalla omasta kehosta ihan uusia lihaksia. Skvatterit ovat lähes joka kerta vieri vieressä ilman häiritseviä seiniä, joten ainakin itse saatoin välillä tehdä täyskäännöksen julkisen vessan ovella, mikäli sieltä kuului kiinalaisia elonmerkkejä (kiinalaisethan ovat kaiken lisäksi tunnetusti hyvin uteliaita ulkomaalaisia kohtaan). Tarkemmat ja viihdyttävämmät ohjeet WC-visiittiä varten löydät täältä.


Vessojen suureen määrään liittyen vielä sellainen varoitus, että opasteista huolimatta sellaista ei aina löydykään ihan heti: seurailin kerran yhdessä ostoskeskuksessa opasteita ainakin viitisen minuuttia - vessa löytyi sitten ostoskeskuksen ulkopuolelta, kadun varrelta! Tasokkaammista, selvästi varakkaammille kiinalaisille tai sitten ulkomaalaisille suunnatuista paikoista tosin useimmiten löytyy länsimaisten standardien mukaiset vessat, joissa saa nauttia myös koppien tarjoamasta yksityisyydestä. Vessat ovat myös puhtaita, sillä jokaista vessaa tavallisesti siivoaa kellonajasta riippumatta ainakin pari siivoojaa.

Kesäpalatsista löysinkin sitten ihan oikean pisoaarin, jonka yläpuolella ollut kyltti tiivisti ilahduttavasti sen tosiasian, ettei länsimaiseen vessateknologiaan siirtyminen isossa itäisessä maassa välttämättä tapahdu sormia napsauttamalla. Pieni askel eteenpäin on iso askel sivilisaatiolle!


Tässä vielä sanastoa Kiinassa vessaa kaipaavalle: julkisten vessojen ovissa lukee usein 卫生间 (wèi​shēng​jiān) eli "hygieniahuone" tai 洗手间 (xǐshǒujiān) eli "käsienpesuhuone". 厕所 (cèsuǒ​) on myös hyvä sana vessalle, etenkin jos haluaa tiedustella sellaisen sijaintia. Jos ja kun miehille ja naisille on varattu omat tilansa, kannattaa miesten etsiä ovi, jossa lukee 男 (nán) tai 男厕 (náncè), naistenhuoneen ovessa taas pitäisi lukea 女 (nǚ) tai 女厕 (nǚcè). Onnea matkaan!

Vieraan kielen nimiä kiinaksi

Kiinan kieli on ääntämyksensä ja kirjoitusjärjestelmänsä puolesta hyvin erilainen kieli, ainakin verrattaessa suomalaisille tutumpiin kieliin, kuten suomeen, ruotsiin, englantiin tai saksaan. Tämä tulee esille erityisen hyvin ihmisten tai jonkinlaisten instituutioiden nimissä: monilla, ainakin englantia opiskelevilla, kiinalaisilla on englanninkielinen etunimi (sukunimen säilyessä ennallaan), etenkin jos he asuvat jossain elämänsä vaiheessa ulkomailla - se helpottanee kanssakäymistä paikallisten kanssa huomattavasti.

Toiseen suuntaan liikuttaessa on usein tapana, että myös Kiinassa ulkomaalainen ottaa itselleen kiinalaisen nimen, joskaan ei aina sukunimeä (mikäli sukunimenkin kuitenkin haluaa, tulisi etu- ja sukunimen väliin sijoittaa tällainen piste: "·"). Nimen valinnassa kannattaa pyytää apua kiinalaiselta, sillä omaan kielivaistoon liiaksi luottava saattaa valita itselleen omituisen nimen. Uutta, Kiinassa käytettävää nimeään voi miettiä ainakin kolmella eri tavalla:

- nimi, joka muistuttaa ääntämysasultaan omaa nimeä. Oma kiinalainen nimeni on rakennettu näin: 劳诺·塞尼奥 Laónuò Sàiníào (toivottavasti salainen henkilöllisyyteni ei nyt paljastunut lukijoille!).

- nimi, jolla on jokin erityinen merkitys, esimerkiksi henkilön (toivottuun) luonteeseen tai (suotaviin) mieltymyksiin viittaava. Tällaisia nimiä kiinalaisetkin antavat usein lapsilleen, joten kiinalaisia nimiä tutkimalla saattaa löytää itselleenkin mieluisan nimiehdokkaan. Erityisen kuuluisien henkilöiden kohdalla on improvisoitu enemmänkin: esimerkiksi Elvis Presley tunnetaan Kiinassa "kissakuninkaana" (猫王 Māo Wáng) ja täydellistä kiinaa puhuva superjulkkis, kanadasta kotoisin oleva kiinalaisten suosikkiulkomaalainen Mark Henry Rowswell on nimeltään "iso vuori" (大山 Dà Shān).

- kaksi edellistä kohtaa yhdistävä nimi. Yleensä ulkomaalaisia nimiä kiinaksi käännettäessä suositaan tiettyjä merkkejä, jotka ovat ajan myötä tulleet vakiintuneiksi translitteroinnissa. Esimerkiksi omassa kiinalaisessa sukunimessäni merkit vaikuttavat juuri tällaisilta, enkä ole niiden merkitystä edes jaksanut selvittää, kun taas etunimeni merkit sisältävät hyvinkin positiivisia merkityksiä säilyttäen silti löyhästi suomalaisen nimeni ääntämisasun: 劳 viittaa kovaan työhön ja 诺 merkitsee lupausta.

Olen pitänyt kiinankielistä elokuvalehteä viime kuukaudet iltalukemisena, ja luonnollisesti vastaan on tullut paljon englanninkielisistä maista kotoisin olevien, elokuva-alalla työskentelevien ihmisten kiinalaisia nimiä. Alla jokunen havainto pinyinin kera, vaikkakin toonit jätän nyt suosiolla laiskuuttani väliin (en ole vielä keksinyt, kuinka voin ilman copy-pastea vaivattomasti kirjoittaa vokaaleja, joiden päällä olisi ensimmäisen tai kolmannen toonin ilmaiseva lisä). Laitan oikeat nimet vasta loppuun, jotta lukija voi halutessaan arvata, kenestä on kyse; arvaamista helpottaa lukeminen mahdollisimman nopeasti ääneen. Mikäli tunnistat jokaisen nimen lunttaamatta, jätä kommentti niin saat paljon lämminhenkistä ylistystä osaksesi!

罗伯特·帕丁森 Luobote Badingsen
玛丽莲·梦露 Malilian Menglu
约翰尼·德普 Yuehanni Depu
休·杰克曼 Xiu Jiekeman
文·迪塞尔 Wen Disaier
艾尔·帕西诺 Aier Paxinuo
吉尔摩·德尔·托罗 Jiermo De'er Tuoluo






...ja oikeat vastaukset: Robert Pattinson, Marilyn Monroe, Johnny Depp, Hugh Jackman, Vin Diesel, Al Pacino ja Guillermo Del Toro.

Kiinalaisten lasten taidonnäytteitä

Tämän "tekstin" aihe tuli mieleeni, kun viime aikoina olen nähnyt eri ihmisten taiteellisia lapsuuden tuotoksia ja käynyt samalla läpi myös omia vihkojani ja oppikirjojani. Voin vain haikailla kaiken sen mielikuvituksen perään, mitä alle 10-vuotias tenava omaa etenkin silloin, kun hänen pitäisi keskittyä johonkin tärkeämpään, toisin sanoen johonkin tylsään.

Työharjoitteluni viimeisen viikon aikana kesäkuussa kävin opettamieni lasten työkirjat ja englannin vihot läpi punakynän kanssa, ja otin samalla kuvia ilahduttavimmista tuotoksista. Kuvista heijastuu traumoja, toimintaa ja liikaa omituisia piirrettyjä, ja niitä on piirrelty, jotta 40 minuuttia voimattoman ulkomaalaisopettajan kanssa kuluisi mahdollisimman nopeasti.

Tekstinäytteistä taas heijastuu se, kuinka vaikeaa ykkös- tai kakkosluokkalaiselle voikaan olla alkaa kirjoittaa englanniksi, kun on vasta hiljattain oppinut kiinalaisen kirjoitusmerkkijärjestelmän perusteet. Osa lapsista kirjoitti toki hyvinkin, mutta yleensä silloin ainakin toinen lapsen vanhemmista oli ulkomaalainen - tasoero luokkien sisälläkin oli välillä valtaisa. Kuvia klikkaamalla niistä tulee suurempia; kiinaa opiskeleva saattaa bongata jostain kuvasta kiinalaisia merkkejäkin.

Mittasanoja ilman kyyneleitä?

En ole varma otsikossa käyttämäni mittasana-sanan oikeellisuudesta - olen aina opiskellut kiinaa englannin kielen kautta, mutta erityisesti kiinan kursseilla muut suomalaiset kurssilaiset tykkäsivät aina käyttää tuota sanaa, joka mukavasti kääntyy englannin sanasta measure word (myös sana classifier on yleisesti käytössä). Paremman vastineen puutteessa tyydyn kuitenkin puhumaan mittasanoista.

Mittasanat ovat tunnetusti jokaiselle kiinan opiskelijalle se opiskelun ihanin osuus – näin ainakin kuulen usein vitsailtavan. Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että substantiivien yhteydessä lukusanoja käytettäessä tulisi aina osata käyttää numeron ja substantiivin lisäksi oikeaa mittasanaa, riippuen siitä, mistä puhutaan. Esimerkiksi kissojen ja hevosten lukumäärästä puhuttaessa käytetään eri mittasanoja, vaikka molemmat ovatkin nelijalkaisia eläimiä. Useimmissa muissa kielissä käytetään yksinkertaisesti seuraavankaltaisia ilmaisuja: "yksi kissa/one cat" tai "viisi hevosta/five horses". Sitä vastoin yksi kissa on kiinaksi "一只猫" (”yksi kappale kissa”) kun taas hevosesta puhuttaessa sanotaan "一匹马" (”yksi kappale hevonen”).

Mittasanoista yleisin on 个, jota voi hyvällä omallatunnolla käyttää joka tilanteessa, mikäli ei oikeata mittasanaa tiedä. Oma sanavarastoni käsittää tällä hetkellä viitisenkymmentä mittasanaa, ja niillä pärjääkin jo aika hyvin jokapäiväisissä tilanteissa. Suurimman osan niistä olen oppinut siten, että vieras merkki uudessa tekstissä on pienen hämmennyksen jälkeen osoittautunut mittasanaksi, minkä jälkeen kyseisen sanan käytöstä ei enää ole ollut suurempaa epäselvyyttä – paitsi aina silloin, kun tajuaa, kuinka monien eri sanojen kanssa sitä voikaan käyttää!

Keväällä Pekingin kirjakauppoja kolutessani löysin erittäin käytännöllisen opuksen nimeltä Chinese Measure Words Without Tears, jonka tarkoituksena on nimensä mukaisesti auttaa kiinan opiskelijaa oppimaan mittasanoja ilman kyyneleitä (toisin sanoen turhautumista). Kirja listaa pinyinin mukaan aakkosjärjestyksessä yhteensä 188 mittasanaa siten, että niiden käyttö ohjeistetaan englanniksi, minkä jälkeen voi lukea useita esimerkkejä kiinaksi pinyinillä ja englanninnoksella varustettuina. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan, mikäli mahdollisuus osuu kohdalle; itse maksoin tästä "paikan päällä" vaivaiset 12 yuania, mutta verkkokaupoille joutunee pulittamaan selvästi enemmän. Alla jokunen mielenkiintoinen esimerkki mittasanojen käytöstä kirjan perusteella:

顿 (dùn) for meals; for beating, scolding, trying to persuade
房 (fáng ) (in old times) for daughters-in-law, granddaughters-in-law, concubines
根 (gēn) for vegetables with visible roots; for hair and fur; for long and thin objects
列 (liè) for trains and for a series or row of things


Kun kielitieteessä puhutaan lapsen kielen omaksumisesta, on yksi tyypillisimmistä vaiheista nimeltään overgeneralization. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sanan aurinko opittuaan lapsi saattaa alkaa käyttää sitä ”yliyleistäen”, käyttäen sitten kyseistä sanaa viitatessaan jokaiseen näkemäänsä ympyrän muotoiseen esineeseen, ennen kuin sanavarasto on karttunut riittävästi. Samanlaista lähestymistapaa voisi mielestäni tietyin varauksin soveltaa mittasanoja käyttäessä. Ainakin esineen muodosta tai rakenteesta voi joskus päätellä paljon: jos esimerkiksi tietää mittasanan hampaalle, saattaa siitä olla hyötyä myös muista pienistä, pyöreähköistä asioista puhuttaessa; samoin on usein littanoiden tai vaikkapa pitkulaisten esineiden kanssa.

Pientä lapsekkuutta siis välillä kehiin, niin yksi kiinan kielen hankalimmista osa-alueista saattaa helpottua kummasti!

Puoli vuotta kiinaa

Syyskuun loppupuolella tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun istuin ensimmäistä kertaa kiinan tunnilla ja raapustin vihkooni ensimmäisen kirjoitusmerkkini: 一. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon: vajaassa kahdessa vuodessa onnistuin suorittamaan peräti kuusi kiinalaisen opettajan pitämää kurssia; kurssien päätyttyä jatkoin opiskelua ahkerasti itsenäisesti; tämän vuoden alkupuoliskon vietin Pekingissä, ennen kuin palasin kesätöihin ja loppuvaiheessa olevien opintojeni pariin.

Tänä syksynä olen yrittänyt päästä kiinan kielen makuun myös viettämällä aikaa jokusen kiinalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Pääpainoni on kuitenkin edelleen kirjoitetun kielen parissa, sillä muista kuin arjen perusasioista jutteleminen kiinaksi ei voi mitenkään onnistua ilman laajahkoa sanavarastoa. Tässä tekstissä kertaan lyhyesti viimeisen puolivuotisen edistykseni ja kerron samalla, mihin olen reilussa kolmessa vuodessa päässyt.

Opiskelen edelleen melko tunnollisesti sanalistojen parissa: luen tai kuuntelen jonkin tekstin, säästän sen tai kirjoitan sen muistiin, ja lisään itselleni uuden sanaston omiin sanalistoihini. Väsähtäneen "kiinakäteni" vuoksi olen hieman muuttanut opettelutekniikkaani: kun ennen vain kirjoitin käsin ja kertasin yhä uudestaan ja uudestaan, painotan nykyään uusien sanojen pikaisen opettelun jälkeistä lukemista, jossa sana tai merkki esiintyy tietyssä kontekstissa. Pikainen sanahaku Googlen avulla auttaa myös, sillä jo ensimmäiseltä sivulta löytää yleensä pari vaihtoehtoista esimerkkiä uuden sanan käytöstä. Substantiivien kohdalla kannattaa kokeilla kuvahakua.

Viisitoista sanalistaa tahkottuani sanavarastoni on karttunut 462 sanalla, jotka vaativat yhteensä 123 uuden kirjoitusmerkin opettelemisen. Kokonaisuudessaan kirjoitetun kiinan tuntemukseni saavuttaa piakkoin 4000 sanan merkkipaalun, johon pääsy on vaatinut lähes 2000 erilaisen merkin tuntemuksen. Uuden oppimisesta tulee vähä vähältä helpompaa, kun uudet sanat yhä useammin kokonaan muodostuvat jo ennalta tutuista merkeistä: nykyään opin sanalistoistani jopa neljä uutta sanaa jokaista uutta merkkiä kohden, kun vielä puolitoista vuotta sitten joka toisen sanan opetteluun kuului myös uuteen merkkiin tutustuminen.

Tahtini on jonkin verran hidastunut kahdesta ensimmäisestä vuodesta. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä esimerkiksi motivaation puutteen kanssa, vaan erinäisiä pieniä syitä on ilmaantunut muualta: kesällä työnteko vei energiat, kun taas tänä syksynä olen vienyt muita opintojani eteenpäin vauhdikkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi kun kieltä oppii jatkuvasti lisää, on selvää, että myös kerrattavan sanaston määrä kasvaa. Kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän parissa on erityisen tärkeää, että myös aiemmin opittu pysyy muistissa mahdollisimman hyvin - muuten kirjoitus- ja lukutaito voi taantua turhauttavan, arvailuun perustuvan sekasotkun tasolle.

Mikäli panostat kirjoitettuun kiinaan, ole kärsivällinen. Matka on pitkä, ja jos elämässä on paljon muutakin tärkeätä, voi kolmen vuoden kuluttua ensiaskeleesta olla yhä matkansa alkutaipaleella. Välillä saattaa turhauttaa, mutta motivoituneiden kannattaa aina pitää mielessä, että alussa niin raskaalta tuntuva nousu muuttuu kovan työn myötä tasaisen varmasti kevyemmäksi. Ja kerron kyllä sitten, jos nousu jossain vaiheessa loppuu ja kieliopinnot alkavat tuntua jo laskettelulta!