Uusi, raikas HSK

Heh, kannatti näköjään kirjoittaa HSK-ajatuksista, vaikka asenteeni testiä kohtaan onkin viime aikoina ollut hieman nihkeä. Muutaman hyvän kommentin ansiosta pääni on nyt täynnä uutta tietoa, lisäksi HSK-fiilikset ovat ainakin väliaikaisesti katossa. Kiitos kommenteista!

Eli: Helsingin Konfutse-instituutti on myös alkanut järjestää testiä, joten enää ei tarvitse välttämättä reissata Keski-Suomeen sitä suorittamaan. Seuraava testi järjestetään 16. lokakuuta. Helsinkiin kannattaisi lähteä erityisesti siksi, että siellä voi nyt ottaa osaa uudistuneeseen kokeeseen, eikä siis vanhaan, tuttuun (ja turvalliseen?) versioon, joka todennäköisesti häviää jossain vaiheessa maailmankartalta kuitenkin. Voisi myös kuvitella, että vanhasta kokeesta saatu arvosana ei näytä yhtä hyvältä paperilla kuin sen tuoreempi vastine.

Uuden HSK:n kirjallinen puoli on jaettu kuuteen eri tasoon - Level 1 kustantaa kaksikymppiä, ja hinnat nousevat pikkuhiljaa siten, että Level 6 maksaa jo 65€. Hintaero selittynee testien ajallisella pituudella: Ykköstason koe kestää vain 40 minuuttia, kun taas kuutostaso vie peräti 140 minuuttia. Lisäksi uhkarohkea opiskelija voi suorittaa puhutun kiinan testin, jossa on kolme eri tasoa: Elementary (20€), Intermediate (30€) ja Advanced (45€). Ilmeisesti Konfutse-instituutti kuitenkin järjestää kirjalliset ja puhutut testit eri aikoina vuodesta, joten suorittaja voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Netistä löytyvä info-pdf (linkki alla) kertoo myös, mitä eri tasojen suorittaminen käytännössä vaatii. Taulukkoa lukiessani alkoi tuntua siltä, että sanoja "vocabulary" ja "words" käytetään väärin, kun tilalla pitäisi kenties olla "characters". Esimerkiksi 5- ja 6-tason vaatimuksista kerrotaan seuraavaa:

Taso 6:

"Designed for learners who can easily understand any information communicated in Chinese and are capable of smoothly expressing themselves in written or oral form. The student knows 5000 or more Chinese words."

Taso 5:

"Designed for learners who can read Chinese newspapers and magazines, watch Chinese films and are capable of writing and delivering a lengthy speech in Chinese. The student has studied Chinese for more than two years, 2-4 hours each week and knows approximately 2500 words."

Itse tunnen tällä hetkellä 2100 merkkiä, kun taas sanavarastoni laajuus on jo ylittänyt 5000 sanaa jokunen kuukausi sitten. Pystynkö lukemaan kiinaksi sanoma- ja aikakauslehtiä, katsomaan elokuvia ilman tekstitystä tai pitämään pitkiä puheita? En todellakaan, en vielä pitkään aikaan. Kuutostason vatimukset taas kuulostavat jo melkeinpä natiivipuhujan taidoilta, enkä ihan usko, että 5000 sanaa riittää missään kielessä lähellekään.

Nelostason vaatimukset sen sijaan alkavat jo kuulostaa järkevämmiltä, siis omasta näkökulmastani:

Taso 4

"Designed for intermediate learners who can discuss a relatively wide range of topics in Chinese and are capable of communicating with Chinese speakers at a high standard. The student has studied Chinese for four semesters, 2-4 hours each week and knows approximately 1200 words."

En ehkä pysty vielä kovin laajasti asioista puhumaan kiinaksi, mutta se saattaa jo johtua ennemminkin kokemuksen puutteesta: jos joutuisi päivittäin puhumaan kiinalaisille kiinaksi, oppisi nopeasti käyttämään hyväksi kaikkea sitä tietoa, jonka on ehtinyt oppia ja omaksua. Kokeilin mielenkiinnosta alla olevasta linkistä löytyvää mallitestiä 4-tasolta, ja 50 kysymyksestä sain hämmästyttävästi oikein peräti 44. Tulos rohkaisi kummasti, vaikka kyseessä olikin testin "simplified edition" - ajattelin aluksi, että kyseessä on yksinkertaistetuilla merkeillä varustettu versio, mutta kyseessä lieneekin selkeästi helpompi versio, jonka tarkoitus on tutustuttaa opiskelija kokeen rakenteeseen.

Suosittelen kokeilemaan, mallitestit on tehty hienosti siten, että erilaisista osioista (ei kuitenkaan ihan jokaisesta, sillä mm. kuuntelut puuttuvat täysin, vaikka niistäkin löytyy muunlaisia mallikappaleita) on sopiva määrä kysymyksiä. Myös kello tikittää, eli kiire saattaa tulla jos valittu taso on liian korkea. Oman testini perusteella voisin lähteä hyvillä mielin suorittamaan nelostasoa toivoen, että nettiin tarjolle laitetut mallitestit eivät ole ihan hirveästi helpotettuja versioita todellisuudesta. Ja jos nelostasolta pääsisin läpi, olisin jo aika pitkällä, ja tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista lähteä kokeilemaan, riittävätkö rahkeet mihinkään kahden viimeisen tason testeissä.

Linkkejä:

Konfutse-instituutin sivut (englanninkieliseltä puolelta löytyy enemmän tietoa ja linkkejä): http://www.helsinki.fi/hum/confucius/suomi/ (Löysin linkkejä seuraamalla vielä useita pdf-tiedostoja eri tasojen eri osioista, mutta en tätä kirjoittaessani enää onnistunut päätymään kyseiselle sivulle. Joka tapauksessa jotain kautta löytyy sivu, jolla voi myös harjoitella monen murheenkryyniä, kuullunymmärtämisosiota.)

HSK-info (kätevä kolmesivuinen pdf-tiedosto, josta löytyy perustiedot uudistuneesta HSK:sta): http://www.helsinki.fi/hum/confucius/archive/HSK/HSK_info2010.pdf

Mallitestejä: http://www.chinesetesting.cn/gosimexam.do#

Lamauttavat kielitaitotestit

Olen tässä kesän aikana jatkuvasti uskotellut itselleni, että marraskuun kolmanteentoista päivään on vielä pitkä aika. Silloin Jyväskylässä voi käydä ottamassa osaa HSK-testiin eli kiinan kielen tasokokeeseen. Vuosi sitten onnistuin elementary-intermediate-tason kokeessa sen verran hyvin, että tasokseni tuli Elementary C, tai numeroissa ilmaistuna 3级.

Tällä kertaa tavoitteeni on ottaa kaksi askelta eteenpäin. Uskon, että voin realistisesti odottaa tasoni olevan tuolloin Elementary A:n tienoilla (5级, olettaen että vanhalla HSK-systeemillä mennään edelleen - reformia on ollut ilmoilla jo hyvän aikaa). Nelonen saattaisi tuntua jopa karvaalta pettymykseltä, vaikka askel eteenpäin sekin olisi; toisaalta olen laskeskellut, ettei kutonenkaan ihan mikään mahdottomuus olisi...

...kunhan vain jaksaisin innostua asiasta ja alkaa valmistautua. Kielitaidon testauttaminen voi toisinaan olla hauskaa, etenkin jos sillä tavalla voi huomata oman kehityksensä ja saada siitä todistuksenkin kehystettäväksi. HSK on varmasti ihan samanlainen ja yhtä hyödyllinen vaikkapa ura- ja opiskelumahdollisuuksien kannalta kuin kaikkien muidenkin kielten testit. En silti pidä siitä, että jossain vaiheessa kokeessa kuin kokeessa voi tavallaan "oppia" menestymään, kunhan siihen osallistuu tarpeeksi usein, ja kunhan pänttää oppaita tai käy kursseilla, jotka varta vasten opettavat, mitä sen pari- kolmetuntisen aikana pitäisi hallita. Minua jotenkin puistattaa ajatus siitä, että tänäkin syksynä jossain päin Suomea varmasti käynnistyy kurssi, jonka nimessä esiintyy lyhenne "HSK".

Olen viritellyt mielessäni suuria suunnitelmia HSK-blogitekstien sarjasta, joka mahdollistaisi ajatusten ja vinkkien jakamisen ja auttaisi muita kiinnostuneita nyt tai tulevaisuudessa valmistautumaan kyseiseen koitokseen. Enpä ole kuitenkaan jaksanut laittaa tikkua ristiin asian eteen, vaikka ideoita olisi. Myös kiinan opettajaltani viime vuonna saamani mallikoe lojuu jossain jonkun pinkan alimmaisena - viimeksi kun sitä yritin alkaa käydä läpi, väsähdin nopeasti, kun tuntemattomia merkkejä alkoi tulla vastaan useampia peräkkäin. Kokeeseen pitäisi osata suhtautua siten, että kun vastaan tulee ongelma, se ratkaistaan olankohautuksella ja nopealla arvauksella, jotta aikaa ei menisi hukkaan. En ole koskaan osannut opiskella tällä tavalla.

Niinpä palasin opiskelemaan omalla tavallani: kärsivällisesti, hitaasti, päivä kerrallaan, ilman stressiä tai stressaavia tavoitteita. Luen mitä luen, opin mitä opin, pääasia että kehityn joka päivä ja nautin opiskelusta. Teen uuden sanalistan ChinesePodin ja oppikirjani avulla - siitä nelisenkymmentä uutta sanaa ja vajaa kymmenen uutta merkkiä, sitten uutta listaa kehiin ja vanhan kertausta päälle. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että haluan valmistautua myös marraskuiseen kokeeseen yksinkertaisesti toteuttamalla omaa juttuani. Tasoni olkoon silloin se mikä se on, kielitaitoaan ei voi väärentää, eikä siitä kannata ottaa stressiä. Hiljaa hyvä tulee.

Marraskuukin tuntuu yhtäkkiä ihan oikeasti olevan vielä melko kaukana, tässähän ehtii oppia vielä vaikka kuinka paljon! Jos aiot osallistua - Suomessa tai muualla, lähiaikoina tai myöhemmin - toivotan voimia valmistautumiseen, oli oma tapasi valmistautua millainen hyvänsä!

(Tämä oli muuten sadas kirjoitus tässä blogissa! Tahti on viime aikoina hieman hidastunut, mutta enköhän jossain vaiheessa saa taas uutta virtaa ja keksi uusia aiheita. Kiitos lukijoille - kaikesta päätellen täällä ainakin jokunen ihminen käy säännöllisesti vilkaisemassa!)

Kiinan kielen lukutaito, ohoi!

”Osaatko lukea kiinaa?” Kuulen tuon kysymyksen melko usein. Vastaan yleensä ylpeänä, että osaan, mutta useimmiten päädyn selittämään yksityiskohtaisesti, miksi toteamukseni ei oikeastaan ihan täysin pidä paikkaansa. Koska sitten voisin alkaa ihan rehellisesti julistaa, että ”kyllä, minä osaan lukea kiinaa!”? Asiasta saa kuulla aina eri arvioita, mutta yleisimmin olen kuullut väitteen, jonka mukaan kiinan kielessä on saavuttanut lukutaidon silloin, kun tuntee 2000 kirjoitusmerkkiä. Silloin jo osaisi kai sanomalehtiäkin silmäillä suhteellisen tehokkaasti.

Noin 2070 merkkiä saavuttaneena voin todeta, että merkkivarastoni ei riitä vielä "minnekään". Lauseiden merkitys nettisivuilla tai sanoma- ja aikakauslehdissä jää useimmiten ainakin jonkin verran hämärän peittoon. Ja vaikka välillä tunnistankin jokaisen merkin lauseessa, se ei välttämättä vielä riitä, sillä lähes jokaisella merkillä on monia eri merkityksiä, ja useimmat merkit voivat esiintyä kymmenissä, ellei jopa sadoissa eri sanoissa. Ilmiön voi kätevästi selittää vertauksella suomen kielestä: vaikka ulkomaalainen suomen opiskelija tuntisikin sanat minuutti ja kauppa, ei hän välttämättä silti ilman selitystä ymmärrä, mitä minuuttikaupalla tarkoittaa. Arvailuja hän voi toki esittää, mutta siinä menee metsään erittäin suurella todennäköisyydellä. Kiinaa opiskeleva joutuu arvailemaan useammin.

Löydettyäni tänään Tampereen pääkirjasto Metsosta yllättävän kattavan kiinankielisen kirjallisuuden hyllyn (aikaisemmin olin löytänyt vain lastenkirjallisuutta, enpä ollut tajunnut etsiä tarkemmin!) sain ajatuksen pistää lukutaitoni peliin. Lainasin hyllystä suhteellisen simppeliltä vaikuttavan romaanin 他的国 (Tadeguo) ja päätin yrittää kääntää sen ensimmäisen kappaleen ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Seuraavassa kolme ensimmäistä lausetta käännettyinä:


Lause 1: ”Vasen pieni lohikäärme pyöräili…” mitä ihmettä? Vasen pieni lohikäärme? No, myönnettäköön, että tähän sentään osasin jo varautua; kyseessä on mitä ilmeisimmin henkilöhahmon nimi. 左 onkin yksi kiinalaisista sukunimistä, ja jälkimmäinen osa, 小龙, on minulle ennestään tuttu mm. Bruce Leen kiinankielisestä nimestä. Voinemme jatkaa: ”Zuo Xiaolong ajoi moottoripyörällään *jotain jotain* kolme kierrosta, koska tuona iltapäivänä ei ollut *jotain* asioita joita voisi tehdä.” Ihan hyvin menee, aikamuotoni tosin voivat olla pielessä, mutta kyllä tästä ihan kelpaa jatkaa.

Lause 2: ”Eilen hän kuuli puhuttavan, että *joku/jokin* aikoo *jotain*, *jotain* bensa-asemalla käydä tankkaamassa tankki täyteen, tänään heti huomattuaan, että *jotain* bensiiniä, hänen mielialansa jonkin verran *jotain*.” Okei, jatketaan nyt vielä, vaikka sattuu ja tekisi mieli lopettaa...

Lause 3: ”Ensin hänestä tuntui, että hän olisi saavuttanut jotakin suurempaakin, ei pitäisi mennä *jonnekin* pienille halvoille, tämä ei ole hänen tyyppistään, mutta kaikkein *jotain* on se, että vaikka päättää *jotain*, lopputulos on silti *jotain*." Jotenkin minusta tuntuu, että tästä nyt puuttuu "jotain" merkityksen kannalta oleellista.

Mitä mieltä olette, riittääkö 2000 kiinalaisen kirjoitusmerkin tuntemus tosiaan lukutaitoon? No eihän se taida vielä riittää, vaikka kyllähän tällaisesta tekstistä selkoa saisi, jos se olisi elektronisessa muodossa (kunhan apuvälineet ovat kunnossa). Itse asiassa epäonnistumiselleni löytyy selitys nopealla googlauksella: lainaus Wikipediasta tuo hieman lohtua ja muistuttaa samalla tylysti siitä, että ei kannata kuvitella saavuttavansa kiinan kielen kanssa suuria ihan muutamassa vuodessa: ”Virallinen lukutaito Kiinassa on 2000 merkkiä. Ne vastaavat 97-98 % normaalitekstistä, jossa kirjallisuuden ja lehtien luku on vielä vaikeaa. 4000 merkkiä vastaa jo 99,8 % tekstistä ja on sujuvaa. 5000 merkkiä vastaa täysin sujuvaa kieltä.” Huokaus. Jatketaan opiskelua!

Käsialanäytteitä

Kiinalaisia kirjoitusmerkkejä opiskellessani minua on motivaation lisäksi auttanut suuresti siisti käsiala, josta olin kuuluisa jo peruskoulun ensimmäisillä luokilla. Jos alkuaikojen merkkikoukeroita ei oteta lukuun, olen aina voinut ylpeänä esitellä muille "kiinavihkoani", ja myös kiinan opettajani otti jossain vaiheessa tavakseen viedä vihkon tunnilla nenäni edestä ja esitellä sitä luokan edessä muille todeten, että "this is how you should do it".

Yleensä kiinalaisia merkkejä aletaan harjoitella sellaisen vihkon avulla, jossa merkkien mallit ovat neliön muotoisissa ruuduissa, sillä hyvin kirjoitettuna jokainen kiinan kielen merkki sopii täydellisesti neliön sisään. Muistelen nähneeni myös Pekingissä, että lasten harjoitusvihkot olivat juuri tällaisia.

Itse olen kuitenkin ollut aina hirveän tarkka sen suhteen, millaisesta paperista käyttämäni vihko on valmistettu ja millaiset ruudut/viivat siinä on, enkä itse asiassa pidä ruuduista ollenkaan. Onnekseni löysin heti aluksi Stockmannilta täydellisen Basic Black -vihkon, joita jossain välissä oli pakko sitten käydä rohmuamassa useampi kappale siltä varalta, että niiden myynti joskus lopetetaan! Vihkossa ei ole ruutuja, mutta en ole niitä jostain syystä tarvinnutkaan - eräs kiinalainen ystäväni teki minut taannoin hyvin onnelliseksi erittäin suurella kohteliaisuudellaan: 你的字很方 eli ”merkkisi ovat hyvin neliönmuotoisia”.

Hiljattain päätin suursiivouksen yhteydessä pistää muutamia kappaleita kyseisiä vihkoja paperinkeräykseen, mutta en hennonut olla ottamatta niistä erinäisiä sivuja muistoksi. Muistan nimittäin, kuinka hauskalta tuntui aina yhden vihkon täytyttyä vilkaista käsialaani edellisestä vihkosta, joka oli tullut täyteen ehkä puolisen vuotta aikaisemmin: vanha käsiala näytti aina jotenkin yksinkertaiselta ja kömpelöltä, mikä oli kuitenkin hieno merkki siitä, että edistystä oli tapahtunut. Laitan tämän tekstin perään näytteitä aikajärjestyksessä vuosien varrelta. Kuvista pitäisi klikkaamalla tulla melko isoja.

Nykyään en enää huomaa kovin suurta eroa esimerkiksi tänään ja puolitoista vuotta sitten kirjoittamieni merkkien välillä. Kuitenkin kirjoitellessani havaitsen yllättävän usein, kuinka selvästikin olen alkanut vetää jonkin merkin jotain tiettyä vetoa eri tavalla. Niinpä tiedän, että käsialani muuttuu edelleen koko ajan. En ole koskaan halunnut merkkieni näyttävän samalta kuin tietokoneen ruudulla perusfontissa: vaakavetojen ei aina tarvitse olla täysin vaakatasossa, eikä neliöiden tai suorakulmioiden symmetrisiä. Välillä pätee sellainen sääntö, että mitä sotkuisempi, sitä parempi - kunhan kirjoitusmerkin saa mahtumaan sen kuvitteellisen neliön sisään. Kenties jonakin päivänä käsialani on niin viimeisen päälle hiottu, ettei sitä pysty lukemaan kukaan muu kuin minä!

Mielelläni kuulisin muilta kommentteja kirjoittamisesta - kirjoitatko ruutuvihkoon, millaisia hankaluuksia olet kohdannut, oletko huomannut käsialassasi muutoksia ajan myötä, jne.?

Kiinaa taivaalta nähtynä

Olen aikaisemminkin täällä kertonut kirppislöytöjen tuomasta riemusta, joten jatkan tällä: useaan otteeseen olen Tampereen kirppiksillä törmännyt pöytiin, joissa myynnissä on ollut iso nippu vanhoja National Geographic -lehtiä. Niitä selatessani olen aina löytänyt jokusen numeron, jossa on Kiinaan liittyvä artikkeli. Nimensä veroisesta lehdestä voi aina odottaa löytävänsä kauniita kuvia, mutta täytyy myöntää, että itse tekstit artikkeleissa ovat usein puuduttavaa luettavaa, vaikka ne tarjoavatkin tärkeää taustatietoa kuvien aiheista ja kohteista. Alla valikoima lehdestä skannaamiani hienoja kuvia eri puolilta Kiinaa - osa kuvista on kuin kuva-arvoituksia! Kuvat on ottanut Georg Gerster, ja ne ovat ilmestyneet Larry Kohlin artikkelissa "Above China" maaliskuussa 1989.

Puoli vuotta kiinaa, II/2010

Aikani omistautuneena kiinan kielen opiskelijana on nyt kestänyt reilusti yli kolme ja puoli vuotta, ja ajattelin, että taas olisi pieni puolivuotisraportti paikallaan; toivon, että tämän lukemisesta on hyötyä sellaisille, joita kiinan opiskelun raskaus turhauttaa, tai niille jotka pohtivat, voiko ahkeruus tämän työlään kielen kanssa johtaa lopulta mihinkään.

Uskon edelleen, että kyllä se voi. Itselläni eivät puhetaidot ole suuremmin ehtineet kehittyä, sillä en ole ollut riittävän rohkea tai oma-aloitteinen aloittaakseni kiinalaisten kanssa keskusteluja heidän omalla kielellään. Tämä vaikuttaisi tällä hetkellä olevan suurin heikkouteni ja ongelmani, enkä varmaan pääse siitä ylitse ennen kuin seuraavan kerran saan tilaisuuden päästä pidemmäksi aikaa manner-Kiinan maaperälle. Monenlaisia suunnitelmia siihen suuntaan minulla onneksi on jo mielessä.

Kuluneen puolivuotisen aikana olen päässyt tavoitteeseeni, joka on yksinkertainen: sanavarastoni kartuttaminen tuhannella sanalla vuodessa. Puolen vuoden aikana kävin läpi viisitoista sanalistaa, opin 520 uutta sanaa tai sanontaa ja tasan sata uutta kirjoitusmerkkiä. Uutta oppiessa vaadittavien kirjoitusmerkkien määrä väheni entisestään: ensimmäiset tuhat merkkiänihän saavutin vuodessa, ja kaksi tuhatta meni rikki noin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Nykyisellä tahdilla kolmannen tuhannen saavuttamiseen menee vielä viisi vuotta, tosin odotettavissa on, että tahti hidastuu entisestään. Ehkä vuosikymmenen loppuun mennessä kuitenkin voin juhlistaa uutta rajapyykkiä...

Viidestätoista sanalistasta on itselleni kehittynyt jo vakio, itseään toistava sykli, jonka opettelemisen aikana myös kertaan kaiken aikaisemmin oppimani muistin virkistämiseksi. Olen huomannut, että vaikka kerrattavia sanoja tulee kuuden kuukauden välein viitisen sataa lisää, vähenee kertaamiseen kuluva aika kuitenkin tasaisen varmasti. Tällä on selvä yhteys siihen, että suurin osa uusista sanoista koostuu tutuista kirjoitusmerkeistä: uutta tutuin merkein opittaessa vanhoista sanoista tulee ällistyttävällä tavalla "läpinäkyvämpiä", itse itseään selittäviä. On ilo kohdata vanhastaan tuttu sana, jonka muistaminen on aina ennen ollut hankalaa, ja huomata, että sen merkitys on yhtäkkiä täysin päivänselvä.

Opiskelussa olen käyttänyt toimivaksi toteamiani lähteitä: New Practical Chinese Reader 4 on tarjonnut erittäin haastavia ja mielenkiintoisia tekstejä sekä loputtoman määrän hienosti selitettyjä kieliopin ja kiinan kielen rakenteiden piirteitä. Tuntuu siltä, että mielipiteiden ja monimutkaisempienkin lauseiden ilmaiseminen alkaa pian olla mahdollista suhteellisen vähällä änkyttämisellä! ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunnit taas ovat pitäneet huolen siitä, että korvani pysyvät vireessä, ja samalla olen saanut harjoitella koneella kirjoittamista kirjoittaessani dialogeja muistiin sanojen pänttäämistä varten.

Olen ollut näihin kahteen lähteeseen niin tyytyväinen, etten oikeastaan ole muuta kaivannut, ja aionkin käyttää niitä myös seuraavan puolen vuoden aikana - oppikirjasarjasta saan pian aloittaa viidennen, vielä haastavamman osan (osia on yhteensä kuusi), ja myös ChinesePod:issa pääsen jossain vaiheessa siirtymään Upper Intermediate -tasolle.

Jatkossa yritän sisällyttää sanaston opettelemisen rinnalle eräitä asioita, joiden toivon nopeuttavan oppimistani ja auttavan aikaisemmin opitun pitämisessä mielessä entistäkin paremmin. Ostin hiljattain MDBG Chinese Reader -ohjelman, jota voin käyttää kiinalaiselta ystävältäni saamani 2000-luvun kiinalaisen romaanin lukemisessa (romaani on minulla Word-tiedostona). Toinen kiinalainen ystäväni puolestaan antoi minulle lahjaksi 35-osaisen kiinalaisen tv-sarjan, joka on viime vuosina ollut suosittu ja aiheeltaan sen verran ikävästi ajankohtainen, että sen esittäminen on Kiinassa kielletty. Tavoitteeni on seurata näissä molemmissa paljon dialogia oppiakseni, kuinka kiinaksi oikeasti arjen keskellä kommunikoidaan.

Kesän jälkeen saan vielä uuden tilaisuuden käyttää oppimaani käytännössä: olen ilmoittautunut vaihto-oppilaiden tuutoriksi syyslukukaudelle, ja kerroin haluavani ensisijaisesti kiinalaisia opiskelijoita autettavakseni. En haluaisi enää kovin kauan jatkaa epäonnistumisen pelon ja epävarmuuden määräilemällä tiellä, vaan silloin minun on viimeistään korkea aika avata rohkeasti suuni ja alkaa suoltaa sitä kiinan kielen tietoani, jonka olen suurella vaivalla ja antaumuksella saavuttanut. Puolen vuoden päästä nähdään, kuinka on käynyt!

Tehtaan tytöt - Kylä

Teoksensa toisen osan otsikolla Chang johdattelee lukijaa hektisen kaupungin jälkeen maaseudulle, pieniin kyliin. Jäljellä olevissa kuudessa luvussa vietetään kuitenkin melko paljon aikaa jo tutuksi käyneessä kaupungissakin, mikä on pienoinen pettymys, sillä subjektiivisia Kiinan maaseutukuvauksia ei mielestäni voi koskaan olla liikaa.

Chang viettää toisessa osassa edelleen aikaa ensimmäisessä osassa esiteltyjen tyttöjen tai naisten kanssa. Kaupungissa seurataan maailman suurimmaksi tituleeratun ostoskeskuksen valmistumista ennenaikaisesti rappeutuvan maalipinnan kautta; tyttöjen vaihtaessa tiheään tahtiin työtä ja asuinpaikkaa tutustumme ihmeellisten uutteiden, tablettien, jauheiden ja muiden ”terveystuotteiden” suoramyyntihuijaukseen sekä liikemaailmassa alati läsnä olevaan korruptioon ja keinotteluun.

Maaseudullekin onneksi ehditään: saamme todistaa elämäntyylien räikeää vastakkainasettelua ja perhehierarkian kääntymistä päälaelleen, kun kaupungista tuleva perheen toinen tytär alkaa neuvoa vanhemmilleen, kuinka heidän tulisi elää, pitäen ohjat melko hyvin käsissään tarjoamansa rahallisen tuen avulla. Maaseutu näyttäytyy kaupunkilaiselämään tottuneen silmissä heti ankeana, tylsänä paikkana, josta pitää päästä suhteellisen pian takaisin pois – ehkä siinä syy sille, ettei kirjakaan pienissä kylissä kovin kauaa viivy.

Chang pääsee haastateltavansa seurassa osallistumaan maaseuduilla häihin; naimisiinmenoon liittyvät rituaalit ovat ehdottoman kiehtovia. Lisäksi hän tapaa monia omaan sukuunsa liittyviä ihmisiä, joilta hän saa arvokasta tietoa isovanhemmistaan, suvustaan, sekä ylipäätään kiinalaisesta tavasta tehdä sukututkimusta. Maaseudun ihmisistä huokuu aito kiinalaisuus, kun taas kaupungissa kaikki tuntuu joko keinotekoiselta tai länsimaalaistuvalta.

Jään mielenkiinnolla odottamaan vastaavanlaista kirjallisuutta miesten näkökulmasta (miten olisi Rakennustyömaan pojat?). Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi nimittäin sellainen mielikuva, että nuorten miesten elämä siirtolaistyöläisenä on paljon vaikeampaa kuin naisten, joista yritteliäimmät usein löytävät tiensä liukuhihnalta vähemmän turruttaviin ja parempipalkkaisiin töihin.

Alla vielä edellisen tekstin tapaan kiinan opiskelijoille sanastoa, johon kiinnitin lukiessani huomiota:

回家 (huí jiā) 'palata kotiin' - 'kotiinpaluusta' puhutaan myös silloin, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa lähes koko elämänsä elänyt kiinalais-amerikkalainen matkustaa paikkaan, josta hänen sukunsa on kauan sitten lähtenyt

平反 (píng fǎn) 'poliittinen rehabilitointi' - esim. kulttuurivallankumouksen aikana uransa, kotinsa ja maineensa menettäneet ihmiset saivat myöhemmin mahdollisuuden ”maineenpalautukseen”

摩 (mó) 'ostoskeskus', lyhenne sanasta 摩登 (mó dēng) 'moderni', joka itsessään on englanninkielisen ääntämyksen pohjalta muodostettu lainasana; myös sanojen mall ja mó lausumisessa voi nähdä yhtäläisyyksiä

佣金 (yòng jīn) 'provisio, lahjus' - alunperin vain provisiota merkinnyt sana on saanut uusia vivahteita, kun tuotteiden kauppaamiseksi myyjien on pitänyt ruveta maksamaan tuleville ostajille lahjuksia; tämä kahta eri asiaa merkitsevä sana on hyvä esimerkki kiinan kielen kontekstisidonnaisesta luonteesta

谈恋爱 (tán liàn ài) 'seurustella, kuherrella' (kirjaimellisesti 'puhua rakkaudesta')