Vain yksi asia mielessä

Kuten äidilläni on niin usein tapana muistuttaa, pystyvät miehet ajattelemaan vain yhtä asiaa kerrallaan. Enpä oikein koskaan tiedä, miten hänen kommenttiinsa vastaisin, mutta sen olen huomannut, että kahteen kovin suureen kokonaisuuteen on ainakin minulla ollut viime vuosina vaikeuksia keskittyä tasavertaisesti. Kiinan kielen opiskeluani varjostivat lähes viiden vuoden ajan yliopisto-opinnot: jääräpäinen halu suorittaa maisterin tutkinto jatkossa hankkimani koulutuksen pohjaksi on hidastanut sitä opiskelua, mikä minulle on jo pitkään ollut tärkeintä.

Gradu on kuitenkin nyt tullut painosta ja kursseja on suoritettu tasan sen verran, että parin viikon kuluttua voin käydä noutamassa tutkintotodistuksen ja alkaa kalastella sukulaisilta bonuksia (minusta tulee itse asiassa sukuni ensimmäinen maisteri!). Kuluneiden viikkojen aikana olen päässyt nauttimaan siitä pitkään haaveilemastani tilanteesta, jolloin voin omistautua ”täysipäiväisesti” kiinan kielelle, ja se tuntuu hienolta.

Vaikka en olekaan vielä saanut informaatiota Kiinasta stipendien suhteen, olen jo hyvän aikaa luottavaisin mielin valmistautunut lähtöön. Huonekaluille ja tarpeettomalle tavaralle on hiljalleen löytynyt uusia omistajia, ja pienessä asunnossani alkaa olla oudosti tilaa. Vuokrasopimuksen irtisanoin viime viikolla, mikä tarkoittaa sitä että kesäkuun lopusta alkaen oleskelen kotikaupungissani sekä siskoni luona Helsingissä siihen asti, kunnes Suuri Matkani alkaa.

CIMO:n mukaan stipendeistä tuli viime vuonna tietoa kesäkuun puolivälin tienoilla, joten odottamista riittänee vielä vähän liiankin kanssa. Olen melko luottavainen, sillä tiedän nyt, että paperini ovat ainakin CIMO:sta lähteneet eteenpäin. Lisäksi sieltä kerrottiin, että hakupaperini ovat varmasti kunnossa, koska Kiinan Suomen lähetystöstä ei tullut lisäkyselyitä tai tarkennuspyyntöjä ennen kuin he lähettivät paperini edelleen Kiinaan.

En nyt opintojeni päätyttyä ole juuri jaksanut jännittää stipendejä, vaan keskityn mieluummin rentoutumiseen ja kiinan opiskeluun – haluan ottaa hyvän loppukirin kielen opiskelussa, jotta lähtökohtani Kiinaan päästessäni olisivat mahdollisimman hyvät. Toinen syy huolettomuuteeni on se, että olen päättänyt lähteä Kiinaan joka tapauksessa, vaikkei stipendiä minulle suotaisikaan. Rahaa on jotenkin jäänyt säästöön sen verran, että voin omalla kustannuksellani lähteä ainakin yhdeksi lukukaudeksi seikkailemaan ja katsoa sen jälkeen, mitä muita mahdollisuuksia olisi tarjolla.

Mikäli niin hienosti sattuu, että pääsen ”ilmaiseksi” Kiinaan opiskelemaan, alkaa matkani jo elokuussa, jolloin aion alkajaisiksi suunnata Hong Kongiin jopa kuukauden mittaiselle matkalle. Syyskuun alussa alkaisi sitten lukuvuosi Kiinassa, toivon mukaan jossain valitsemistani kolmesta yliopistosta – määränpääni on siis hyvässä lykyssä joko Hangzhou, Chengdu tai vanha tuttu Peking.

Kaikesta tulevasta kirjoittelen luonnollisesti paljon lisää heinäkuusta alkaen, tosin varmaankin uudessa ja toivottavasti myös uljaammassa blogissa, jonka pistän pystyyn kesän aikana. Dui dui dui -blogin taival on siis päättymäisillään, mutta laitan tänne toki vielä tietoa kohtalostani, ja ilmoitan täällä heti kun olen saanut uuden blogin käyntiin.