Kiinalaisten lasten taidonnäytteitä

Tämän "tekstin" aihe tuli mieleeni, kun viime aikoina olen nähnyt eri ihmisten taiteellisia lapsuuden tuotoksia ja käynyt samalla läpi myös omia vihkojani ja oppikirjojani. Voin vain haikailla kaiken sen mielikuvituksen perään, mitä alle 10-vuotias tenava omaa etenkin silloin, kun hänen pitäisi keskittyä johonkin tärkeämpään, toisin sanoen johonkin tylsään.

Työharjoitteluni viimeisen viikon aikana kesäkuussa kävin opettamieni lasten työkirjat ja englannin vihot läpi punakynän kanssa, ja otin samalla kuvia ilahduttavimmista tuotoksista. Kuvista heijastuu traumoja, toimintaa ja liikaa omituisia piirrettyjä, ja niitä on piirrelty, jotta 40 minuuttia voimattoman ulkomaalaisopettajan kanssa kuluisi mahdollisimman nopeasti.

Tekstinäytteistä taas heijastuu se, kuinka vaikeaa ykkös- tai kakkosluokkalaiselle voikaan olla alkaa kirjoittaa englanniksi, kun on vasta hiljattain oppinut kiinalaisen kirjoitusmerkkijärjestelmän perusteet. Osa lapsista kirjoitti toki hyvinkin, mutta yleensä silloin ainakin toinen lapsen vanhemmista oli ulkomaalainen - tasoero luokkien sisälläkin oli välillä valtaisa. Kuvia klikkaamalla niistä tulee suurempia; kiinaa opiskeleva saattaa bongata jostain kuvasta kiinalaisia merkkejäkin.

Mittasanoja ilman kyyneleitä?

En ole varma otsikossa käyttämäni mittasana-sanan oikeellisuudesta - olen aina opiskellut kiinaa englannin kielen kautta, mutta erityisesti kiinan kursseilla muut suomalaiset kurssilaiset tykkäsivät aina käyttää tuota sanaa, joka mukavasti kääntyy englannin sanasta measure word (myös sana classifier on yleisesti käytössä). Paremman vastineen puutteessa tyydyn kuitenkin puhumaan mittasanoista.

Mittasanat ovat tunnetusti jokaiselle kiinan opiskelijalle se opiskelun ihanin osuus – näin ainakin kuulen usein vitsailtavan. Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että substantiivien yhteydessä lukusanoja käytettäessä tulisi aina osata käyttää numeron ja substantiivin lisäksi oikeaa mittasanaa, riippuen siitä, mistä puhutaan. Esimerkiksi kissojen ja hevosten lukumäärästä puhuttaessa käytetään eri mittasanoja, vaikka molemmat ovatkin nelijalkaisia eläimiä. Useimmissa muissa kielissä käytetään yksinkertaisesti seuraavankaltaisia ilmaisuja: "yksi kissa/one cat" tai "viisi hevosta/five horses". Sitä vastoin yksi kissa on kiinaksi "一只猫" (”yksi kappale kissa”) kun taas hevosesta puhuttaessa sanotaan "一匹马" (”yksi kappale hevonen”).

Mittasanoista yleisin on 个, jota voi hyvällä omallatunnolla käyttää joka tilanteessa, mikäli ei oikeata mittasanaa tiedä. Oma sanavarastoni käsittää tällä hetkellä viitisenkymmentä mittasanaa, ja niillä pärjääkin jo aika hyvin jokapäiväisissä tilanteissa. Suurimman osan niistä olen oppinut siten, että vieras merkki uudessa tekstissä on pienen hämmennyksen jälkeen osoittautunut mittasanaksi, minkä jälkeen kyseisen sanan käytöstä ei enää ole ollut suurempaa epäselvyyttä – paitsi aina silloin, kun tajuaa, kuinka monien eri sanojen kanssa sitä voikaan käyttää!

Keväällä Pekingin kirjakauppoja kolutessani löysin erittäin käytännöllisen opuksen nimeltä Chinese Measure Words Without Tears, jonka tarkoituksena on nimensä mukaisesti auttaa kiinan opiskelijaa oppimaan mittasanoja ilman kyyneleitä (toisin sanoen turhautumista). Kirja listaa pinyinin mukaan aakkosjärjestyksessä yhteensä 188 mittasanaa siten, että niiden käyttö ohjeistetaan englanniksi, minkä jälkeen voi lukea useita esimerkkejä kiinaksi pinyinillä ja englanninnoksella varustettuina. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan, mikäli mahdollisuus osuu kohdalle; itse maksoin tästä "paikan päällä" vaivaiset 12 yuania, mutta verkkokaupoille joutunee pulittamaan selvästi enemmän. Alla jokunen mielenkiintoinen esimerkki mittasanojen käytöstä kirjan perusteella:

顿 (dùn) for meals; for beating, scolding, trying to persuade
房 (fáng ) (in old times) for daughters-in-law, granddaughters-in-law, concubines
根 (gēn) for vegetables with visible roots; for hair and fur; for long and thin objects
列 (liè) for trains and for a series or row of things


Kun kielitieteessä puhutaan lapsen kielen omaksumisesta, on yksi tyypillisimmistä vaiheista nimeltään overgeneralization. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sanan aurinko opittuaan lapsi saattaa alkaa käyttää sitä ”yliyleistäen”, käyttäen sitten kyseistä sanaa viitatessaan jokaiseen näkemäänsä ympyrän muotoiseen esineeseen, ennen kuin sanavarasto on karttunut riittävästi. Samanlaista lähestymistapaa voisi mielestäni tietyin varauksin soveltaa mittasanoja käyttäessä. Ainakin esineen muodosta tai rakenteesta voi joskus päätellä paljon: jos esimerkiksi tietää mittasanan hampaalle, saattaa siitä olla hyötyä myös muista pienistä, pyöreähköistä asioista puhuttaessa; samoin on usein littanoiden tai vaikkapa pitkulaisten esineiden kanssa.

Pientä lapsekkuutta siis välillä kehiin, niin yksi kiinan kielen hankalimmista osa-alueista saattaa helpottua kummasti!

Puoli vuotta kiinaa

Syyskuun loppupuolella tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun istuin ensimmäistä kertaa kiinan tunnilla ja raapustin vihkooni ensimmäisen kirjoitusmerkkini: 一. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon: vajaassa kahdessa vuodessa onnistuin suorittamaan peräti kuusi kiinalaisen opettajan pitämää kurssia; kurssien päätyttyä jatkoin opiskelua ahkerasti itsenäisesti; tämän vuoden alkupuoliskon vietin Pekingissä, ennen kuin palasin kesätöihin ja loppuvaiheessa olevien opintojeni pariin.

Tänä syksynä olen yrittänyt päästä kiinan kielen makuun myös viettämällä aikaa jokusen kiinalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Pääpainoni on kuitenkin edelleen kirjoitetun kielen parissa, sillä muista kuin arjen perusasioista jutteleminen kiinaksi ei voi mitenkään onnistua ilman laajahkoa sanavarastoa. Tässä tekstissä kertaan lyhyesti viimeisen puolivuotisen edistykseni ja kerron samalla, mihin olen reilussa kolmessa vuodessa päässyt.

Opiskelen edelleen melko tunnollisesti sanalistojen parissa: luen tai kuuntelen jonkin tekstin, säästän sen tai kirjoitan sen muistiin, ja lisään itselleni uuden sanaston omiin sanalistoihini. Väsähtäneen "kiinakäteni" vuoksi olen hieman muuttanut opettelutekniikkaani: kun ennen vain kirjoitin käsin ja kertasin yhä uudestaan ja uudestaan, painotan nykyään uusien sanojen pikaisen opettelun jälkeistä lukemista, jossa sana tai merkki esiintyy tietyssä kontekstissa. Pikainen sanahaku Googlen avulla auttaa myös, sillä jo ensimmäiseltä sivulta löytää yleensä pari vaihtoehtoista esimerkkiä uuden sanan käytöstä. Substantiivien kohdalla kannattaa kokeilla kuvahakua.

Viisitoista sanalistaa tahkottuani sanavarastoni on karttunut 462 sanalla, jotka vaativat yhteensä 123 uuden kirjoitusmerkin opettelemisen. Kokonaisuudessaan kirjoitetun kiinan tuntemukseni saavuttaa piakkoin 4000 sanan merkkipaalun, johon pääsy on vaatinut lähes 2000 erilaisen merkin tuntemuksen. Uuden oppimisesta tulee vähä vähältä helpompaa, kun uudet sanat yhä useammin kokonaan muodostuvat jo ennalta tutuista merkeistä: nykyään opin sanalistoistani jopa neljä uutta sanaa jokaista uutta merkkiä kohden, kun vielä puolitoista vuotta sitten joka toisen sanan opetteluun kuului myös uuteen merkkiin tutustuminen.

Tahtini on jonkin verran hidastunut kahdesta ensimmäisestä vuodesta. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä esimerkiksi motivaation puutteen kanssa, vaan erinäisiä pieniä syitä on ilmaantunut muualta: kesällä työnteko vei energiat, kun taas tänä syksynä olen vienyt muita opintojani eteenpäin vauhdikkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi kun kieltä oppii jatkuvasti lisää, on selvää, että myös kerrattavan sanaston määrä kasvaa. Kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän parissa on erityisen tärkeää, että myös aiemmin opittu pysyy muistissa mahdollisimman hyvin - muuten kirjoitus- ja lukutaito voi taantua turhauttavan, arvailuun perustuvan sekasotkun tasolle.

Mikäli panostat kirjoitettuun kiinaan, ole kärsivällinen. Matka on pitkä, ja jos elämässä on paljon muutakin tärkeätä, voi kolmen vuoden kuluttua ensiaskeleesta olla yhä matkansa alkutaipaleella. Välillä saattaa turhauttaa, mutta motivoituneiden kannattaa aina pitää mielessä, että alussa niin raskaalta tuntuva nousu muuttuu kovan työn myötä tasaisen varmasti kevyemmäksi. Ja kerron kyllä sitten, jos nousu jossain vaiheessa loppuu ja kieliopinnot alkavat tuntua jo laskettelulta!

Ennenaikainen talvihorros

Hmm… Blogin kirjoittaminen oli paljon hauskempaa Kiinasta käsin, ja epäilemättä blogini oli silloin myös kiehtovampaa luettavaa. Syksyni on ollut opintojen osalta harvinaisen tiukka (kiva kuitenkin istua taas koulun penkillä), eikä energiaa ole löytynyt minkäänlaiseen ylimääräiseen raapustamiseen. Itse asiassa en ole edes lukenut mitään erityisen kiinnostavaa, mistä voisin kirjoittaa – tällä hetkellä lukemani kiinanalainen Riksapoika-kirjakin on ollut kesken jo melkein kaksi kuukautta!

Pientä syysväsymystä taitaa olla siis ilmassa, mutta kaikesta huolimatta kiinan kieltä olen edelleen jaksanut opiskella lähes päivittäin innolla. Uutta tietoa kertyy samalla, kun kertailen vanhoja juttuja. Olen myös onnistunut kehittämään vähän puhe- ja kuuntelutaitojani tapailemalla paria kiinalaista kaveriani aina silloin tällöin. Kieli näissäkin tapaamisissa vaihtuu aika helposti kiinasta tai suomesta molemmille osapuolille tuttuun englantiin, mikä on päivänselvä merkki siitä, että matkaa on ainakin itselläni vielä sujuvaan kielenkäyttöön pitkälti. No, enpä tainnut englantiakaan vielä kovin sujuvasti puhua kuudennella luokalla, kolmen opiskeluvuoden jälkeen, vaikka olinkin silloin juuri sopivassa iässä toisen kielen oppimiselle.

Tarkoitukseni olisi lähiaikoina kirjoittaa pari juttua kiinan kielestä. Ehkä mittasanoista, sitten pientä raporttia omasta edistyksestäni ja kielitaitoni tilasta. Jälkimmäisen tarkoituksena ei ole millään tavalla leuhkia kirjoitetun kiinan saavutuksillani eikä yrittää masentaa lukijaa, vaan antaa perspektiiviä, kenties myös vinkkejä ja motivaatiota. Kolmen vuoden ahkeruuden jälkeen minulle on nimittäin tullut yhä selvemmäksi se, että kiinalle pitää omistautua, jos sen haluaa kunnolla omaksua. Toivottavasti siis edes jonkin verran hyödyllisiä juttuja olisi tiedossa – vaikka niitä sitten tulisikin vain yksi, kaksi tai kolme. Jotakuta täysin uutta vierasta kuitenkin aina välillä ilahduttaa, kun juttuja on kertynyt, ja niitä voi kerralla lukea hieman useampia.

Hyvää talven odotusta ja voimia, mihin sitten ikinä voimia tarvitsetkaan!

Vain yksi Zhang Yimou -herkku tiedossa

Yle Teema tarjoaa maanantaina 12.10. kiinalaisen kulttuurin ystäville erinomaisen tilaisuuden tutustua erääseen Zhang Yimoun varhaiseen helmeen. Jos seuraavana aamuna on aikainen herätys, kannattaa virittää digiboksiin tallennus kello 22.45 alkaen. Vuonna 1999 valmistunut Tie kotiin (我的父亲母亲) on nimittäin virkistävää vaihtelua niille, joille Zhang Yimou tuo mieleen vain pukujen, lavasteiden ja yliampuvien taistelukohtausten loiston isolla rahalla tehdyistä elokuvista Hero (英雄), Lentävien tikarien talo (十面埋伏) ja Kultaisen kukan kirous (满城尽带黄金甲). Koskettavaa ja viehättävää, pienimuotoisempaa Tie kotiin -elokuvaa katsoessa voi samalla ihailla nuorta Zhang Ziyitä läpimurtoroolissaan.


Teeman ylivertaisen elokuvatarjonnan vuoksi voisin alkaa tulevaisuudessa maksaa YLE-maksua vaikka parin kaverinikin puolesta, mutta silti täytyy Teemaa vähän kritisoida: toistaiseksi kiinalaisen elokuvan tarjonta kanavalla on ollut turhauttavan satunnaista, vaikka esimerkiksi Japani ja Kaakkois-Aasian maat tuntuvat olevan säännöllisesti edustettuina. Zhangin varhaisempi tuotanto tarjoaisi oivan aineiston Kino Zhang -sarjalle, sillä miehen katalogista löytyy helposti kymmenkunta toinen toistaan kauniimpaa, neljän tai viiden tähden arvoista draamaa.

Kino Zhangia tai muuta vastaavaa odotellessa etsivä onneksi löytää haluamansa muualtakin. Rakkautta & Anarkiaa -kiertue on Tampereen osalta mennyt, ja olen tyytyväinen saatuani tilaisuuden katsoa viiden tunnin edestä näyttävää, John Woon ohjaamaa historiallista viihdettä ja ryskettä elokuvien Red Cliff I ja II myötä. Elokuvateatteri Niagara hemmottelee tamperelaisia Kiinan ystäviä heti perään kiinalaisen elokuvan viikolla, joka käynnistyy perjantaina 9.10. Perjantaista keskiviikkoon tarjolla on viisi enemmän tai vähemmän tuoretta elokuvaa englanninkielisin tekstein ja neljän euron kappalehintaan. Suosittelen, vaikken elokuvia olekaan nähnyt!

R&A-helmiä myös Tampereella

Jos haluaa elokuvalta välillä jotain muutakin kuin aivotonta amerikkalaista räiskettä tai varman päälle vedettyjä uusintaversioita, on syyskuu vuoden parasta aikaa: silloin järjestetään Helsingissä vuosittainen Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali (tänä vuonna 17.-27.9. eli vielä ehtii). Ketään ei tavallisesti festivaaleilla jätetä huomioimatta, vaan leffoja on tarjolla maailman joka kolkasta pohjoismaista aina Etelä-Amerikkaan. Lisäksi teemat ovat monipuolisia: viime vuosina teemoina ovat olleet esimerkiksi Fashion Forward, Never Mind the Music, Nordic Ego, State of the World ja Gay Pride. Katso tämänvuotisen festivaalin traileri tästä.

Itse vierailin Tampereelta käsin festivaalilla nyt neljättä kertaa peräkkäin. Motiivinani on aina ollut herkullinen ja takuuvarma itä- ja kaakkoisaasialaisen elokuvan tarjonta; tällä kertaa kävin katsomassa eteläkorealaisen mestarin Chan-wook Parkin vampyyriuutuuden Thirst sekä uuden Bruce Leen, thaimaalaisen Tony Jaan ohjaaman ja tähdittämän mäiskepätkän Ong Bak 2. Ohjelmaani täydensi pari koskettavaa brittinuorisodraamaa sekä yksi venäläinen Amelie-yritelmä.

Kiinalaisen elokuvan tarjonta on tänä vuonna valitettavasti hieman vaisu, mutta ainoa listalta löytyvä kiinalainen on kuitenkin hatunnoston arvoinen. Kyseessä on John Woon paluu omalle mantereelleen: kaksiosainen ja lähes viisituntinen jättieepos Red Cliff. Kesällä Suomessakin dvd:llä julkaistu elokuva on jostain syystä leikattu länsimaista yleisöä varten yhdeksi reilun parin tunnin mittaiseksi sekasotkuksi, enkä ole oikein kuullut kenenkään elokuvaa kehuvan. Rakkautta & Anarkiaa esittää ensimmäisenä länsimaissa elokuvan koko komeudessaan, joten kannattaa tarttua tilaisuuteen!

Itse en ehtinyt lyhyen Helsingin-viikonlopun aikana kyseisiin näytöksiin, mutta onneksi osa Rakkautta & Anarkiaa -leffoista lähtee festivaalin päätyttyä maakuntakierrokselle! Ainakin Tampereella loistava elokuvateatteri Niagara näyttää elokuvan molemmat osat, ja tämä poika aikoo silloin olla paikalla. Ensimmäinen osa esitetään 1.10. ja toinen heti seuraavana iltana, eikä lipun hinta päätä huimaa - toivottavasti niitä riittää!

Kunnon sanakirjan tuoma autuus

Enemmistö kiinan kielen opiskelun aloittavista hankkinee ensimmäiseksi sanakirjakseen pienehkön, taskusanakirjamaisen perusopuksen, jolla pääsee mukavasti alkuun. Itse vaihdoin ensimmäisen, epäkäytännölliseksi osoittautuneen ja muovilta löyhkänneen sanakirjani noin vuoden opiskelun jälkeen ABC-sanakirjaan (lyhenne tulee sanoista "alphabetically based computerized”), joka on omasta mielestäni selvästi helppokäyttöisempi, vaikkakin vain yksisuuntainen. Hakusanoja tässä loistavassa "taskuversiossa" on jo 71 400, ja silläkin pääsee jo pitkälle, varsinkin kun nettisanakirjoja löytyy aina tarvittaessa avuksi.

Syksyn alkajaisiksi olen alkanut käydä läpi uutta kiinankielistä materiaalia (mm. lastenkirjaa, elokuvalehteä ja oppikirjaa) ja koota sanalistoja pitkän ja pimeän talven varalle. Samalla siirryin kesällä hankkimaani, isompaan versioon edellisestä sanakirjastani. ABC Chinese English Comprehensive Dictionary on nimensä veroinen, eli kattava: hakusanoja löytyy pienempään versioon verrattuna lähes kolminkertainen määrä, 196 000. Hetken teosta käytettyäni tuntuu nyt siltä, että en muuta enää kotikäytössä tarvitsekaan, mikäli haluan selvittää, mistä paperille painetussa tekstissä on kyse.

Hyvänä esimerkkinä uusien merkkien tunnistamisen mullistumisesta käy se, että shi-tavulle eri tooneineen löytyy uudesta kirjasta peräti 68 eri kirjoitusmerkkiä, kun vanha sanakirjani tuntee "vain" 40. Uskon, että ero on merkittävä, sillä ennen jouduin hyvinkin usein tuskastelemaan harvinaisempien merkkien ja sanojen kohdalla jopa niin pitkään, että vasta kolmatta eri lähdettä kokeillessani tärppäsi, jos silloinkaan. Tänään ”käänsin” Kiinasta ostamani, Tunteeni-lastenkirjasarjan osan Kaipaan sinua (我的感觉: 我想念你), ja löysin jokaisen tuntemattoman sanan uudesta sanakirjastani nopeasti ja helposti.


Saattaa olla, että uudet sanat sattuivat olemaan suhteellisen yleisiä, mutta kyllä sanakirja on jättänyt lyhyessä ajassa kummallisen tyytyväisyyden tunteen. Suosittelen edistyneemmille kiinan opiskelijoille rohkeaa sijoitusta laadukkaaseen sanakirjaan – omani maksoi yli 70 euroa, mutta pärjään sillä todennäköisesti koko loppuelämäni. Tämä ABC-sanakirja ei välttämättä ole jokaisen mieleen, ja aina kannattaakin sanakirjoja vertailtuaan pitäytyä itselleen sopivissa sanakirjatyypeissä. Jos kuitenkin kiinaa opiskellessa usein tuntuu siltä, että sanakirjojen käyttö on äärimmäisen rasittavaa, kannattaa ehdottomasti antaa innovatiivisille ABC-kirjoille mahdollisuus.