Hmm… Blogin kirjoittaminen oli paljon hauskempaa Kiinasta käsin, ja epäilemättä blogini oli silloin myös kiehtovampaa luettavaa. Syksyni on ollut opintojen osalta harvinaisen tiukka (kiva kuitenkin istua taas koulun penkillä), eikä energiaa ole löytynyt minkäänlaiseen ylimääräiseen raapustamiseen. Itse asiassa en ole edes lukenut mitään erityisen kiinnostavaa, mistä voisin kirjoittaa – tällä hetkellä lukemani kiinanalainen Riksapoika-kirjakin on ollut kesken jo melkein kaksi kuukautta!
Pientä syysväsymystä taitaa olla siis ilmassa, mutta kaikesta huolimatta kiinan kieltä olen edelleen jaksanut opiskella lähes päivittäin innolla. Uutta tietoa kertyy samalla, kun kertailen vanhoja juttuja. Olen myös onnistunut kehittämään vähän puhe- ja kuuntelutaitojani tapailemalla paria kiinalaista kaveriani aina silloin tällöin. Kieli näissäkin tapaamisissa vaihtuu aika helposti kiinasta tai suomesta molemmille osapuolille tuttuun englantiin, mikä on päivänselvä merkki siitä, että matkaa on ainakin itselläni vielä sujuvaan kielenkäyttöön pitkälti. No, enpä tainnut englantiakaan vielä kovin sujuvasti puhua kuudennella luokalla, kolmen opiskeluvuoden jälkeen, vaikka olinkin silloin juuri sopivassa iässä toisen kielen oppimiselle.
Tarkoitukseni olisi lähiaikoina kirjoittaa pari juttua kiinan kielestä. Ehkä mittasanoista, sitten pientä raporttia omasta edistyksestäni ja kielitaitoni tilasta. Jälkimmäisen tarkoituksena ei ole millään tavalla leuhkia kirjoitetun kiinan saavutuksillani eikä yrittää masentaa lukijaa, vaan antaa perspektiiviä, kenties myös vinkkejä ja motivaatiota. Kolmen vuoden ahkeruuden jälkeen minulle on nimittäin tullut yhä selvemmäksi se, että kiinalle pitää omistautua, jos sen haluaa kunnolla omaksua. Toivottavasti siis edes jonkin verran hyödyllisiä juttuja olisi tiedossa – vaikka niitä sitten tulisikin vain yksi, kaksi tai kolme. Jotakuta täysin uutta vierasta kuitenkin aina välillä ilahduttaa, kun juttuja on kertynyt, ja niitä voi kerralla lukea hieman useampia.
Hyvää talven odotusta ja voimia, mihin sitten ikinä voimia tarvitsetkaan!
perjantaina 30. lokakuuta 2009
torstaina 8. lokakuuta 2009
Vain yksi Zhang Yimou -herkku tiedossa
Yle Teema tarjoaa maanantaina 12.10. kiinalaisen kulttuurin ystäville erinomaisen tilaisuuden tutustua erääseen Zhang Yimoun varhaiseen helmeen. Jos seuraavana aamuna on aikainen herätys, kannattaa virittää digiboksiin tallennus kello 22.45 alkaen. Vuonna 1999 valmistunut Tie kotiin (我的父亲母亲) on nimittäin virkistävää vaihtelua niille, joille Zhang Yimou tuo mieleen vain pukujen, lavasteiden ja yliampuvien taistelukohtausten loiston isolla rahalla tehdyistä elokuvista Hero (英雄), Lentävien tikarien talo (十面埋伏) ja Kultaisen kukan kirous (满城尽带黄金甲). Koskettavaa ja viehättävää, pienimuotoisempaa Tie kotiin -elokuvaa katsoessa voi samalla ihailla nuorta Zhang Ziyitä läpimurtoroolissaan.
Teeman ylivertaisen elokuvatarjonnan vuoksi voisin alkaa tulevaisuudessa maksaa YLE-maksua vaikka parin kaverinikin puolesta, mutta silti täytyy Teemaa vähän kritisoida: toistaiseksi kiinalaisen elokuvan tarjonta kanavalla on ollut turhauttavan satunnaista, vaikka esimerkiksi Japani ja Kaakkois-Aasian maat tuntuvat olevan säännöllisesti edustettuina. Zhangin varhaisempi tuotanto tarjoaisi oivan aineiston Kino Zhang -sarjalle, sillä miehen katalogista löytyy helposti kymmenkunta toinen toistaan kauniimpaa, neljän tai viiden tähden arvoista draamaa.
Kino Zhangia tai muuta vastaavaa odotellessa etsivä onneksi löytää haluamansa muualtakin. Rakkautta & Anarkiaa -kiertue on Tampereen osalta mennyt, ja olen tyytyväinen saatuani tilaisuuden katsoa viiden tunnin edestä näyttävää, John Woon ohjaamaa historiallista viihdettä ja ryskettä elokuvien Red Cliff I ja II myötä. Elokuvateatteri Niagara hemmottelee tamperelaisia Kiinan ystäviä heti perään kiinalaisen elokuvan viikolla, joka käynnistyy perjantaina 9.10. Perjantaista keskiviikkoon tarjolla on viisi enemmän tai vähemmän tuoretta elokuvaa englanninkielisin tekstein ja neljän euron kappalehintaan. Suosittelen, vaikken elokuvia olekaan nähnyt!
Teeman ylivertaisen elokuvatarjonnan vuoksi voisin alkaa tulevaisuudessa maksaa YLE-maksua vaikka parin kaverinikin puolesta, mutta silti täytyy Teemaa vähän kritisoida: toistaiseksi kiinalaisen elokuvan tarjonta kanavalla on ollut turhauttavan satunnaista, vaikka esimerkiksi Japani ja Kaakkois-Aasian maat tuntuvat olevan säännöllisesti edustettuina. Zhangin varhaisempi tuotanto tarjoaisi oivan aineiston Kino Zhang -sarjalle, sillä miehen katalogista löytyy helposti kymmenkunta toinen toistaan kauniimpaa, neljän tai viiden tähden arvoista draamaa.
Kino Zhangia tai muuta vastaavaa odotellessa etsivä onneksi löytää haluamansa muualtakin. Rakkautta & Anarkiaa -kiertue on Tampereen osalta mennyt, ja olen tyytyväinen saatuani tilaisuuden katsoa viiden tunnin edestä näyttävää, John Woon ohjaamaa historiallista viihdettä ja ryskettä elokuvien Red Cliff I ja II myötä. Elokuvateatteri Niagara hemmottelee tamperelaisia Kiinan ystäviä heti perään kiinalaisen elokuvan viikolla, joka käynnistyy perjantaina 9.10. Perjantaista keskiviikkoon tarjolla on viisi enemmän tai vähemmän tuoretta elokuvaa englanninkielisin tekstein ja neljän euron kappalehintaan. Suosittelen, vaikken elokuvia olekaan nähnyt!
maanantaina 21. syyskuuta 2009
R&A-helmiä myös Tampereella
Jos haluaa elokuvalta välillä jotain muutakin kuin aivotonta amerikkalaista räiskettä tai varman päälle vedettyjä uusintaversioita, on syyskuu vuoden parasta aikaa: silloin järjestetään Helsingissä vuosittainen Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali (tänä vuonna 17.-27.9. eli vielä ehtii). Ketään ei tavallisesti festivaaleilla jätetä huomioimatta, vaan leffoja on tarjolla maailman joka kolkasta pohjoismaista aina Etelä-Amerikkaan. Lisäksi teemat ovat monipuolisia: viime vuosina teemoina ovat olleet esimerkiksi Fashion Forward, Never Mind the Music, Nordic Ego, State of the World ja Gay Pride. Katso tämänvuotisen festivaalin traileri tästä.
Itse vierailin Tampereelta käsin festivaalilla nyt neljättä kertaa peräkkäin. Motiivinani on aina ollut herkullinen ja takuuvarma itä- ja kaakkoisaasialaisen elokuvan tarjonta; tällä kertaa kävin katsomassa eteläkorealaisen mestarin Chan-wook Parkin vampyyriuutuuden Thirst sekä uuden Bruce Leen, thaimaalaisen Tony Jaan ohjaaman ja tähdittämän mäiskepätkän Ong Bak 2. Ohjelmaani täydensi pari koskettavaa brittinuorisodraamaa sekä yksi venäläinen Amelie-yritelmä.
Kiinalaisen elokuvan tarjonta on tänä vuonna valitettavasti hieman vaisu, mutta ainoa listalta löytyvä kiinalainen on kuitenkin hatunnoston arvoinen. Kyseessä on John Woon paluu omalle mantereelleen: kaksiosainen ja lähes viisituntinen jättieepos Red Cliff. Kesällä Suomessakin dvd:llä julkaistu elokuva on jostain syystä leikattu länsimaista yleisöä varten yhdeksi reilun parin tunnin mittaiseksi sekasotkuksi, enkä ole oikein kuullut kenenkään elokuvaa kehuvan. Rakkautta & Anarkiaa esittää ensimmäisenä länsimaissa elokuvan koko komeudessaan, joten kannattaa tarttua tilaisuuteen!
Itse en ehtinyt lyhyen Helsingin-viikonlopun aikana kyseisiin näytöksiin, mutta onneksi osa Rakkautta & Anarkiaa -leffoista lähtee festivaalin päätyttyä maakuntakierrokselle! Ainakin Tampereella loistava elokuvateatteri Niagara näyttää elokuvan molemmat osat, ja tämä poika aikoo silloin olla paikalla. Ensimmäinen osa esitetään 1.10. ja toinen heti seuraavana iltana, eikä lipun hinta päätä huimaa - toivottavasti niitä riittää!
Itse vierailin Tampereelta käsin festivaalilla nyt neljättä kertaa peräkkäin. Motiivinani on aina ollut herkullinen ja takuuvarma itä- ja kaakkoisaasialaisen elokuvan tarjonta; tällä kertaa kävin katsomassa eteläkorealaisen mestarin Chan-wook Parkin vampyyriuutuuden Thirst sekä uuden Bruce Leen, thaimaalaisen Tony Jaan ohjaaman ja tähdittämän mäiskepätkän Ong Bak 2. Ohjelmaani täydensi pari koskettavaa brittinuorisodraamaa sekä yksi venäläinen Amelie-yritelmä.
Kiinalaisen elokuvan tarjonta on tänä vuonna valitettavasti hieman vaisu, mutta ainoa listalta löytyvä kiinalainen on kuitenkin hatunnoston arvoinen. Kyseessä on John Woon paluu omalle mantereelleen: kaksiosainen ja lähes viisituntinen jättieepos Red Cliff. Kesällä Suomessakin dvd:llä julkaistu elokuva on jostain syystä leikattu länsimaista yleisöä varten yhdeksi reilun parin tunnin mittaiseksi sekasotkuksi, enkä ole oikein kuullut kenenkään elokuvaa kehuvan. Rakkautta & Anarkiaa esittää ensimmäisenä länsimaissa elokuvan koko komeudessaan, joten kannattaa tarttua tilaisuuteen!
Itse en ehtinyt lyhyen Helsingin-viikonlopun aikana kyseisiin näytöksiin, mutta onneksi osa Rakkautta & Anarkiaa -leffoista lähtee festivaalin päätyttyä maakuntakierrokselle! Ainakin Tampereella loistava elokuvateatteri Niagara näyttää elokuvan molemmat osat, ja tämä poika aikoo silloin olla paikalla. Ensimmäinen osa esitetään 1.10. ja toinen heti seuraavana iltana, eikä lipun hinta päätä huimaa - toivottavasti niitä riittää!
lauantaina 5. syyskuuta 2009
Kunnon sanakirjan tuoma autuus
Enemmistö kiinan kielen opiskelun aloittavista hankkinee ensimmäiseksi sanakirjakseen pienehkön, taskusanakirjamaisen perusopuksen, jolla pääsee mukavasti alkuun. Itse vaihdoin ensimmäisen, epäkäytännölliseksi osoittautuneen ja muovilta löyhkänneen sanakirjani noin vuoden opiskelun jälkeen ABC-sanakirjaan (lyhenne tulee sanoista "alphabetically based computerized”), joka on omasta mielestäni selvästi helppokäyttöisempi, vaikkakin vain yksisuuntainen. Hakusanoja tässä loistavassa "taskuversiossa" on jo 71 400, ja silläkin pääsee jo pitkälle, varsinkin kun nettisanakirjoja löytyy aina tarvittaessa avuksi.
Syksyn alkajaisiksi olen alkanut käydä läpi uutta kiinankielistä materiaalia (mm. lastenkirjaa, elokuvalehteä ja oppikirjaa) ja koota sanalistoja pitkän ja pimeän talven varalle. Samalla siirryin kesällä hankkimaani, isompaan versioon edellisestä sanakirjastani. ABC Chinese English Comprehensive Dictionary on nimensä veroinen, eli kattava: hakusanoja löytyy pienempään versioon verrattuna lähes kolminkertainen määrä, 196 000. Hetken teosta käytettyäni tuntuu nyt siltä, että en muuta enää kotikäytössä tarvitsekaan, mikäli haluan selvittää, mistä paperille painetussa tekstissä on kyse.
Hyvänä esimerkkinä uusien merkkien tunnistamisen mullistumisesta käy se, että shi-tavulle eri tooneineen löytyy uudesta kirjasta peräti 68 eri kirjoitusmerkkiä, kun vanha sanakirjani tuntee "vain" 40. Uskon, että ero on merkittävä, sillä ennen jouduin hyvinkin usein tuskastelemaan harvinaisempien merkkien ja sanojen kohdalla jopa niin pitkään, että vasta kolmatta eri lähdettä kokeillessani tärppäsi, jos silloinkaan. Tänään ”käänsin” Kiinasta ostamani, Tunteeni-lastenkirjasarjan osan Kaipaan sinua (我的感觉: 我想念你), ja löysin jokaisen tuntemattoman sanan uudesta sanakirjastani nopeasti ja helposti.
Saattaa olla, että uudet sanat sattuivat olemaan suhteellisen yleisiä, mutta kyllä sanakirja on jättänyt lyhyessä ajassa kummallisen tyytyväisyyden tunteen. Suosittelen edistyneemmille kiinan opiskelijoille rohkeaa sijoitusta laadukkaaseen sanakirjaan – omani maksoi yli 70 euroa, mutta pärjään sillä todennäköisesti koko loppuelämäni. Tämä ABC-sanakirja ei välttämättä ole jokaisen mieleen, ja aina kannattaakin sanakirjoja vertailtuaan pitäytyä itselleen sopivissa sanakirjatyypeissä. Jos kuitenkin kiinaa opiskellessa usein tuntuu siltä, että sanakirjojen käyttö on äärimmäisen rasittavaa, kannattaa ehdottomasti antaa innovatiivisille ABC-kirjoille mahdollisuus.
Syksyn alkajaisiksi olen alkanut käydä läpi uutta kiinankielistä materiaalia (mm. lastenkirjaa, elokuvalehteä ja oppikirjaa) ja koota sanalistoja pitkän ja pimeän talven varalle. Samalla siirryin kesällä hankkimaani, isompaan versioon edellisestä sanakirjastani. ABC Chinese English Comprehensive Dictionary on nimensä veroinen, eli kattava: hakusanoja löytyy pienempään versioon verrattuna lähes kolminkertainen määrä, 196 000. Hetken teosta käytettyäni tuntuu nyt siltä, että en muuta enää kotikäytössä tarvitsekaan, mikäli haluan selvittää, mistä paperille painetussa tekstissä on kyse.
Hyvänä esimerkkinä uusien merkkien tunnistamisen mullistumisesta käy se, että shi-tavulle eri tooneineen löytyy uudesta kirjasta peräti 68 eri kirjoitusmerkkiä, kun vanha sanakirjani tuntee "vain" 40. Uskon, että ero on merkittävä, sillä ennen jouduin hyvinkin usein tuskastelemaan harvinaisempien merkkien ja sanojen kohdalla jopa niin pitkään, että vasta kolmatta eri lähdettä kokeillessani tärppäsi, jos silloinkaan. Tänään ”käänsin” Kiinasta ostamani, Tunteeni-lastenkirjasarjan osan Kaipaan sinua (我的感觉: 我想念你), ja löysin jokaisen tuntemattoman sanan uudesta sanakirjastani nopeasti ja helposti.
Saattaa olla, että uudet sanat sattuivat olemaan suhteellisen yleisiä, mutta kyllä sanakirja on jättänyt lyhyessä ajassa kummallisen tyytyväisyyden tunteen. Suosittelen edistyneemmille kiinan opiskelijoille rohkeaa sijoitusta laadukkaaseen sanakirjaan – omani maksoi yli 70 euroa, mutta pärjään sillä todennäköisesti koko loppuelämäni. Tämä ABC-sanakirja ei välttämättä ole jokaisen mieleen, ja aina kannattaakin sanakirjoja vertailtuaan pitäytyä itselleen sopivissa sanakirjatyypeissä. Jos kuitenkin kiinaa opiskellessa usein tuntuu siltä, että sanakirjojen käyttö on äärimmäisen rasittavaa, kannattaa ehdottomasti antaa innovatiivisille ABC-kirjoille mahdollisuus.
tiistaina 1. syyskuuta 2009
Syystunnelmia
Lyhyt kesätyöspurtti on takana päin, samoin kuin sitä seurannut kahden viikon vapaa, ja nyt on mukava aloittaa uusi lukuvuosi Tampereen yliopistolla. Suunnitelmani suomen kielen sivuaineopiskelijaksi ryhtymisestä saivat säälittävän kolauksen, kun erehdyin viikolla lähtötasokokeen päivämäärästä (todellinen ajankohta selvisi minulle vain kaksi tuntia ennen kokeen alkua!). En luonnollisesti päässyt kokeessa viidentoista parhaan joukkoon, joten joudun jatkamaan (tai saan jatkaa) äidinkielen opintojani omatoimisesti ja käytännön pohjalta. Eikä minulla sen suhteen ole oikeastaan mitään valittamista, sillä perusopinnot olisivat sisältäneet paljon nippelitietoa, josta en erityisemmin pidä, sekä viron kielen peruskurssin, joka taas olisi suotta sekoittanut kiinan opintojani samaan tapaan kuin pakolliset ruotsin ja saksan kurssit aikaisempina vuosina.
Lisäksi kurssien häviäminen lukujärjestyksestä toi yhtäkkiä lisää tilaa uusille, kiinnostaville kursseille, ja siltikin aikaa sille tärkeimmälle eli kiinan opiskelulle jää varmasti ihan mukavasti. Aikatauluuni mahtuu nyt monta yleisen käännöstieteen kurssia ja ilmastonmuutosaiheinen luentosarja. Lisäksi verkossa järjestettävien Asianet-opintojen valikoimaan on täksi vuodeksi lisätty monia kiinnostavia kursseja Itä- ja Kaakkois-Aasiaan liittyen, joten näillä näkymin en joudu ainakaan opintopisteiden vähyydestä johtuen kevään puolella perumaan opintotukia. Ajattelin pyrkiä alla oleville verkkokursseille - vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta kaikille kursseille ei oteta ihan hirveästi opiskelijoita, joten pitää toivoa parasta hakemuksia lähetettäessä (ja ennen kaikkea muistaa se hakeminen)!
Chinese Society and Politics in Transition, 4 op
Asia's New Mothers and Fathers: Crafting Gender Roles and Care Networks in East and Southeast Asian Societies, 2 opintopistettä
Moulding Japanese Society 1945-1975, 6 op
Japan In and Out of Asia, 2 op
Jos olet yliopisto-opiskelija ja kiinnostunut Aasiasta, kannattaa ehdottomasti tutustua Itä- ja Kaakkois-Aasian yliopistoverkoston kurssitarjontaan. Näin monipuolista ja mielenkiintoista pakettia ei kovin helpolla löydä sivuaineeksi, ja kaiken lisäksi opintojen suorittaminen internetin välityksellä, itsenäisesti ilman tiukkoja viikoittaisia aikatauluja, on erittäin rentouttavaa! Haku keväisin alkavaan ohjelmaan järjestetään loka-marraskuussa.
Lisäksi kurssien häviäminen lukujärjestyksestä toi yhtäkkiä lisää tilaa uusille, kiinnostaville kursseille, ja siltikin aikaa sille tärkeimmälle eli kiinan opiskelulle jää varmasti ihan mukavasti. Aikatauluuni mahtuu nyt monta yleisen käännöstieteen kurssia ja ilmastonmuutosaiheinen luentosarja. Lisäksi verkossa järjestettävien Asianet-opintojen valikoimaan on täksi vuodeksi lisätty monia kiinnostavia kursseja Itä- ja Kaakkois-Aasiaan liittyen, joten näillä näkymin en joudu ainakaan opintopisteiden vähyydestä johtuen kevään puolella perumaan opintotukia. Ajattelin pyrkiä alla oleville verkkokursseille - vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta kaikille kursseille ei oteta ihan hirveästi opiskelijoita, joten pitää toivoa parasta hakemuksia lähetettäessä (ja ennen kaikkea muistaa se hakeminen)!
Chinese Society and Politics in Transition, 4 op
Asia's New Mothers and Fathers: Crafting Gender Roles and Care Networks in East and Southeast Asian Societies, 2 opintopistettä
Moulding Japanese Society 1945-1975, 6 op
Japan In and Out of Asia, 2 op
Jos olet yliopisto-opiskelija ja kiinnostunut Aasiasta, kannattaa ehdottomasti tutustua Itä- ja Kaakkois-Aasian yliopistoverkoston kurssitarjontaan. Näin monipuolista ja mielenkiintoista pakettia ei kovin helpolla löydä sivuaineeksi, ja kaiken lisäksi opintojen suorittaminen internetin välityksellä, itsenäisesti ilman tiukkoja viikoittaisia aikatauluja, on erittäin rentouttavaa! Haku keväisin alkavaan ohjelmaan järjestetään loka-marraskuussa.
perjantaina 14. elokuuta 2009
Koulunkäynnistä II
Kiinalaisella kaupunkilaislapsella saattaa olla koulussa raskasta, mutta köyhemmille seuduille vilkaistaessa ei valittamisen aihetta pitäisi kauheasti olla. Yhden, koskettavan viipaleen köyhemmän maalaisväestön karusta todellisuudesta tarjoaa Pierre Haskin toimittama The Diary of Ma Yan: The life of a Chinese Schoolgirl. Kirja koostuu 13-vuotiaan kiinalaisen koulutytön päiväkirjasta ja niiden rinnalla kerrotuista, merkintöihin liittyvistä Haskin kirjoittamista faktoista.
Ma Yan on ahkera tyttö: hän haluaa opiskella ahkerasti kovaa työtä tekevien, köyhien vanhempiensa vuoksi, jotta heidän panostamisensa peräti kolmen lapsen koulunkäyntiin ei valuisi hukkaan, ja jotta heillä olisi lasten hyvien työpaikkojen ansiosta vielä jonakin päivänä mahdollisuus ottaa välillä rennosti ja elää edes vähän parempaa elämää. Ikuisesta raatamisesta sairas äiti asettaa tyttärelleen kovia paineita, mutta eniten tyttöä painostaa tyttö itse: päiväkirja on täynnä päättäväisiä ja itsekriittisiä mietteitä siitä, kuinka nyt pitää yrittää vielä entistäkin kovemmin äidin (ja välillä Kiinankin) vuoksi.
Vaikka Pekingissä ihmisten keskimääräiset kuukausiansiot ovat nykyään yli neljä tuhatta yuania, joutuvat Ma Yin ja hänen perheensä käyttämään yhdenkin yuanin tarkoin: lapset kävelevät mieluummin raskaan kuuden tunnin matkan huonokuntoisella ja vaarallisella tiellä kaksi kertaa viikossa kuin maksavat yhden yuanin henkeä kohden yhdensuuntaisesta matkasta traktorin kyydissä. Säästöjä kerätään olemalla syömättä, ja kertyneellä summalla on pakko ostaa kynä tai vihko, sillä koulu ei tarjoa lapsille minkäänlaisia opiskeluvälineitä. Koulussa Ma Yan opiskelee pääasiassa kurnivan mahan kanssa, ja hänen huono näkönsä pakottaa hänet käyttämään korviaan mahdollisimman valppaasti.
Ma Yan on ahkera tyttö: hän haluaa opiskella ahkerasti kovaa työtä tekevien, köyhien vanhempiensa vuoksi, jotta heidän panostamisensa peräti kolmen lapsen koulunkäyntiin ei valuisi hukkaan, ja jotta heillä olisi lasten hyvien työpaikkojen ansiosta vielä jonakin päivänä mahdollisuus ottaa välillä rennosti ja elää edes vähän parempaa elämää. Ikuisesta raatamisesta sairas äiti asettaa tyttärelleen kovia paineita, mutta eniten tyttöä painostaa tyttö itse: päiväkirja on täynnä päättäväisiä ja itsekriittisiä mietteitä siitä, kuinka nyt pitää yrittää vielä entistäkin kovemmin äidin (ja välillä Kiinankin) vuoksi.
”[Mother] wears herself out so that we can have a different future from hers. She exhausts herself to provide food for us when there’s nothing left, and then she exhausts herself all over again, without getting anything out of life for herself. She doesn’t want us to live the way she does. That’s why we have to study. We’ll be happy. Unlike her.”Köyhyys ei tee koulunkäynnistä yhtään helpompaa. Maaseutukouluissa opettajat ovat vain harvoin päteviä, minkä vuoksi lapset oppivat paljon vähemmän kuin heidän kaupunkilaiset ikätoverinsa. Lisäksi opettajat saattavat lyödä lapsia. Kovan kilpailun Kiinassa tällä voi olla ikäviä seurauksia siinä vaiheessa, kun aletaan haaveilla paikasta oikeassa yliopistossa.
Vaikka Pekingissä ihmisten keskimääräiset kuukausiansiot ovat nykyään yli neljä tuhatta yuania, joutuvat Ma Yin ja hänen perheensä käyttämään yhdenkin yuanin tarkoin: lapset kävelevät mieluummin raskaan kuuden tunnin matkan huonokuntoisella ja vaarallisella tiellä kaksi kertaa viikossa kuin maksavat yhden yuanin henkeä kohden yhdensuuntaisesta matkasta traktorin kyydissä. Säästöjä kerätään olemalla syömättä, ja kertyneellä summalla on pakko ostaa kynä tai vihko, sillä koulu ei tarjoa lapsille minkäänlaisia opiskeluvälineitä. Koulussa Ma Yan opiskelee pääasiassa kurnivan mahan kanssa, ja hänen huono näkönsä pakottaa hänet käyttämään korviaan mahdollisimman valppaasti.
”It’s impossible to describe the sensation of HUNGER.”Kirjasta heijastuva todellisuus on karu, siitä ei pääse mihinkään. Aihe on mielenkiintoinen, sillä kirja perustuu jo kahdeksan vuotta vanhaan materiaaliin – Kiinassa on tässä ajassa ehtinyt tapahtua paljon, ja muistan lukeneeni jostain, että myös peruskoulun tarjoaminen jokaiselle Kiinan lapselle on ollut maan kunnianhimoisten tavoitteiden joukossa. Jostain syystä tuntuu kuitenkin siltä, ettei maaseudun lasten tilannetta onnistuta kovin nopeasti merkittävästi parantamaan – huomion pääpainon ollessa suurkaupungeissa unohtuvat syrjäisemmät seudut helposti.
”Do you know what hunger is? It’s an unbearable pain.
I wonder when I’ll stop experiencing hunger at school…”
”Beijing may promise to eradicate illiteracy among fifteen to 24-year-olds by 2005; but the reality is a long way from such triumphalist proclamations. Education is getting worse. Children are excluded from school by their parents’ poverty and there is no public safety net.”
torstaina 6. elokuuta 2009
Koulunkäynnistä I
Lapsuus suomalaisessa pikkukaupungissa tuntuu nyt jälkikäteen ajateltuna melko leppoisalta: koulussa oltiin maksimissaan kuusi tuntia päivässä, yläasteelta eteenpäin joskus ehkä kahdeksan tuntia. Koulun jälkeen oli reilusti aikaa vapaa-ajan harrastuksille silloinkin, kun läksyjä oli tavallista enemmän. Kesäloma oli aina ihanan pitkä, ja säästöjä hamuavan oli mahdollista tehdä pari kuukautta töitä. Lisäksi lukuvuoden aikana sai pitää useamman lyhyemmän paussin.
Opetin Pekingissä pääasiassa varakkaista tai ulkomaalaisista perheistä tulevia lapsia. Osan vanhemmat ovat menestyviä liikemiehiä, toisten vanhemmat filmitähtiä, poliitikkoja tai armeijan isoja kihoja. Lukuvuosimaksut ovat tuossa koulussa suhteellisen korkeat, eikä lasten vanhemmille koskaan saanut paljastaa esimerkiksi sitä, että olen koululle halpa suomalainen harjoittelija enkä kokenut, englantia äidinkielenään puhuva, ihan oikea opettaja.
Vaikka koulun lapset ovat etuoikeutettuja, ei heillä kuitenkaan ole välttämättä kovin helppo lapsuus. Suurin osa heistä saa nähdä kiireiset vanhempansa vain viikonloppuisin, jos edes silloinkaan: jokaisena perjantaina sain huomata, kuinka kourallinen pahantuulisia lapsia jäi viettämään viikonloppua hiljaiselle kampukselle; erään lapsen isä oli tehnyt lapsensa opettajan kanssa sopimuksen, jonka mukaan lapsella ei olisi mitään asiaa viikonloppuisin kotiin, mikäli hän ei käyttäydy kouluviikon aikana kunnolla. Uhkaus taisi tepsiä, sillä kyseinen poika ei koskaan aiheuttanut suuria ongelmia ainakaan minun tunneillani, vaikka vielä saapumistani edeltävänä lukukautena hänellä oli tapana nousta kesken tunnin seisomaan, laskea housunsa alas ja esitellä pientä ylpeyttään.
Koulupäivät olivat todella pitkiä, minkä vuoksi minun kävi usein sääliksi sekä lapsia että heidän opettajiaan – kummankin osapuolen arki näytti olevan yhtä työtä, kun taas ulkomaalaiset opettajat saivat unohtaa työasiat kun kello löi 18. Koulupäivä alkoi puoli kahdeksalta; neljä oppituntia myöhemmin alkoi kahden ja puolen tunnin lounastauko. Iltapäivällä oppitunteja oli kolme tai neljä ennen päivällistä, jonka jälkeen saatettiin tehdä vielä monta tuntia läksyjä ohjatusti luokkahuoneissa. Minulla oli keskiviikkoiltaisin koulun tarjoama kiinan tunti; sen päätyttyä puoli yhdeksältä monet luokkahuoneet olivat vielä täynnä alle 10-vuotiaita lapsia.
Kiinalaisen lapsen – rikkaankin – raskaan lapsuuden selittää osaltaan maan valtaisa väkiluku: kilpailu peruskoulun jälkeisistä opiskelupaikoista on äärimmäisen kova. Se näkyy myös vanhempien odotuksissa, ja monet vanhemmat tekevätkin vaatimuksensa ainoalle lapselleen ja heidän opettajilleen hyvin selväksi. Pitäisi yltää aina parempaan kuin muut. Tapaamieni vanhempien ja kuulemieni kokemusten perusteella kaupunkilaislasten vanhempien keskuudessa vallitsee jonkinlainen epärealistinen ”tietenkin minun lapseni on lahjakas” -mentaliteetti. Kun ”tärkeän” perheen lapsi ei opi halutun nopeasti, löytyy vika helpoiten opettajista. Vanhemmat saattavat silloin täysin sokeasti siirtää rahansa ja lapsensa uuteen, "parempaan" kouluun, jossa lapsi joutuu aloittamaan taas alusta, outojen luokkakavereiden ja vielä oudompien opettajien kanssa. Vaihtamalla paranee?
Olisiko maaseudun lapsilla yhtään helpompaa...
Opetin Pekingissä pääasiassa varakkaista tai ulkomaalaisista perheistä tulevia lapsia. Osan vanhemmat ovat menestyviä liikemiehiä, toisten vanhemmat filmitähtiä, poliitikkoja tai armeijan isoja kihoja. Lukuvuosimaksut ovat tuossa koulussa suhteellisen korkeat, eikä lasten vanhemmille koskaan saanut paljastaa esimerkiksi sitä, että olen koululle halpa suomalainen harjoittelija enkä kokenut, englantia äidinkielenään puhuva, ihan oikea opettaja.
Vaikka koulun lapset ovat etuoikeutettuja, ei heillä kuitenkaan ole välttämättä kovin helppo lapsuus. Suurin osa heistä saa nähdä kiireiset vanhempansa vain viikonloppuisin, jos edes silloinkaan: jokaisena perjantaina sain huomata, kuinka kourallinen pahantuulisia lapsia jäi viettämään viikonloppua hiljaiselle kampukselle; erään lapsen isä oli tehnyt lapsensa opettajan kanssa sopimuksen, jonka mukaan lapsella ei olisi mitään asiaa viikonloppuisin kotiin, mikäli hän ei käyttäydy kouluviikon aikana kunnolla. Uhkaus taisi tepsiä, sillä kyseinen poika ei koskaan aiheuttanut suuria ongelmia ainakaan minun tunneillani, vaikka vielä saapumistani edeltävänä lukukautena hänellä oli tapana nousta kesken tunnin seisomaan, laskea housunsa alas ja esitellä pientä ylpeyttään.
Koulupäivät olivat todella pitkiä, minkä vuoksi minun kävi usein sääliksi sekä lapsia että heidän opettajiaan – kummankin osapuolen arki näytti olevan yhtä työtä, kun taas ulkomaalaiset opettajat saivat unohtaa työasiat kun kello löi 18. Koulupäivä alkoi puoli kahdeksalta; neljä oppituntia myöhemmin alkoi kahden ja puolen tunnin lounastauko. Iltapäivällä oppitunteja oli kolme tai neljä ennen päivällistä, jonka jälkeen saatettiin tehdä vielä monta tuntia läksyjä ohjatusti luokkahuoneissa. Minulla oli keskiviikkoiltaisin koulun tarjoama kiinan tunti; sen päätyttyä puoli yhdeksältä monet luokkahuoneet olivat vielä täynnä alle 10-vuotiaita lapsia.
Kiinalaisen lapsen – rikkaankin – raskaan lapsuuden selittää osaltaan maan valtaisa väkiluku: kilpailu peruskoulun jälkeisistä opiskelupaikoista on äärimmäisen kova. Se näkyy myös vanhempien odotuksissa, ja monet vanhemmat tekevätkin vaatimuksensa ainoalle lapselleen ja heidän opettajilleen hyvin selväksi. Pitäisi yltää aina parempaan kuin muut. Tapaamieni vanhempien ja kuulemieni kokemusten perusteella kaupunkilaislasten vanhempien keskuudessa vallitsee jonkinlainen epärealistinen ”tietenkin minun lapseni on lahjakas” -mentaliteetti. Kun ”tärkeän” perheen lapsi ei opi halutun nopeasti, löytyy vika helpoiten opettajista. Vanhemmat saattavat silloin täysin sokeasti siirtää rahansa ja lapsensa uuteen, "parempaan" kouluun, jossa lapsi joutuu aloittamaan taas alusta, outojen luokkakavereiden ja vielä oudompien opettajien kanssa. Vaihtamalla paranee?
Olisiko maaseudun lapsilla yhtään helpompaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.JPG)
