tiistai 24. marraskuuta 2009

Kiinalaisten lasten taidonnäytteitä

Tämän "tekstin" aihe tuli mieleeni, kun viime aikoina olen nähnyt eri ihmisten taiteellisia lapsuuden tuotoksia ja käynyt samalla läpi myös omia vihkojani ja oppikirjojani. Voin vain haikailla kaiken sen mielikuvituksen perään, mitä alle 10-vuotias tenava omaa etenkin silloin, kun hänen pitäisi keskittyä johonkin tärkeämpään, toisin sanoen johonkin tylsään.

Työharjoitteluni viimeisen viikon aikana kesäkuussa kävin opettamieni lasten työkirjat ja englannin vihot läpi punakynän kanssa, ja otin samalla kuvia ilahduttavimmista tuotoksista. Kuvista heijastuu traumoja, toimintaa ja liikaa omituisia piirrettyjä, ja niitä on piirrelty, jotta 40 minuuttia voimattoman ulkomaalaisopettajan kanssa kuluisi mahdollisimman nopeasti.

Tekstinäytteistä taas heijastuu se, kuinka vaikeaa ykkös- tai kakkosluokkalaiselle voikaan olla alkaa kirjoittaa englanniksi, kun on vasta hiljattain oppinut kiinalaisen kirjoitusmerkkijärjestelmän perusteet. Osa lapsista kirjoitti toki hyvinkin, mutta yleensä silloin ainakin toinen lapsen vanhemmista oli ulkomaalainen - tasoero luokkien sisälläkin oli välillä valtaisa. Kuvia klikkaamalla niistä tulee suurempia; kiinaa opiskeleva saattaa bongata jostain kuvasta kiinalaisia merkkejäkin.








lauantai 21. marraskuuta 2009

Mittasanoja ilman kyyneleitä?

En ole varma otsikossa käyttämäni mittasana-sanan oikeellisuudesta - olen aina opiskellut kiinaa englannin kielen kautta, mutta erityisesti kiinan kursseilla muut suomalaiset kurssilaiset tykkäsivät aina käyttää tuota sanaa, joka mukavasti kääntyy englannin sanasta measure word (myös sana classifier on yleisesti käytössä). Paremman vastineen puutteessa tyydyn kuitenkin puhumaan mittasanoista.

Mittasanat ovat tunnetusti jokaiselle kiinan opiskelijalle se opiskelun ihanin osuus – näin ainakin kuulen usein vitsailtavan. Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että substantiivien yhteydessä lukusanoja käytettäessä tulisi aina osata käyttää numeron ja substantiivin lisäksi oikeaa mittasanaa, riippuen siitä, mistä puhutaan. Esimerkiksi kissojen ja hevosten lukumäärästä puhuttaessa käytetään eri mittasanoja, vaikka molemmat ovatkin nelijalkaisia eläimiä. Useimmissa muissa kielissä käytetään yksinkertaisesti seuraavankaltaisia ilmaisuja: "yksi kissa/one cat" tai "viisi hevosta/five horses". Sitä vastoin yksi kissa on kiinaksi "一只猫" (”yksi kappale kissa”) kun taas hevosesta puhuttaessa sanotaan "一匹马" (”yksi kappale hevonen”).

Mittasanoista yleisin on 个, jota voi hyvällä omallatunnolla käyttää joka tilanteessa, mikäli ei oikeata mittasanaa tiedä. Oma sanavarastoni käsittää tällä hetkellä viitisenkymmentä mittasanaa, ja niillä pärjääkin jo aika hyvin jokapäiväisissä tilanteissa. Suurimman osan niistä olen oppinut siten, että vieras merkki uudessa tekstissä on pienen hämmennyksen jälkeen osoittautunut mittasanaksi, minkä jälkeen kyseisen sanan käytöstä ei enää ole ollut suurempaa epäselvyyttä – paitsi aina silloin, kun tajuaa, kuinka monien eri sanojen kanssa sitä voikaan käyttää!

Keväällä Pekingin kirjakauppoja kolutessani löysin erittäin käytännöllisen opuksen nimeltä Chinese Measure Words Without Tears, jonka tarkoituksena on nimensä mukaisesti auttaa kiinan opiskelijaa oppimaan mittasanoja ilman kyyneleitä (toisin sanoen turhautumista). Kirja listaa pinyinin mukaan aakkosjärjestyksessä yhteensä 188 mittasanaa siten, että niiden käyttö ohjeistetaan englanniksi, minkä jälkeen voi lukea useita esimerkkejä kiinaksi pinyinillä ja englanninnoksella varustettuina. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan, mikäli mahdollisuus osuu kohdalle; itse maksoin tästä "paikan päällä" vaivaiset 12 yuania, mutta verkkokaupoille joutunee pulittamaan selvästi enemmän. Alla jokunen mielenkiintoinen esimerkki mittasanojen käytöstä kirjan perusteella:

顿 (dùn) for meals; for beating, scolding, trying to persuade
房 (fáng ) (in old times) for daughters-in-law, granddaughters-in-law, concubines
根 (gēn) for vegetables with visible roots; for hair and fur; for long and thin objects
列 (liè) for trains and for a series or row of things


Kun kielitieteessä puhutaan lapsen kielen omaksumisesta, on yksi tyypillisimmistä vaiheista nimeltään overgeneralization. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sanan aurinko opittuaan lapsi saattaa alkaa käyttää sitä ”yliyleistäen”, käyttäen sitten kyseistä sanaa viitatessaan jokaiseen näkemäänsä ympyrän muotoiseen esineeseen, ennen kuin sanavarasto on karttunut riittävästi. Samanlaista lähestymistapaa voisi mielestäni tietyin varauksin soveltaa mittasanoja käyttäessä. Ainakin esineen muodosta tai rakenteesta voi joskus päätellä paljon: jos esimerkiksi tietää mittasanan hampaalle, saattaa siitä olla hyötyä myös muista pienistä, pyöreähköistä asioista puhuttaessa; samoin on usein littanoiden tai vaikkapa pitkulaisten esineiden kanssa.

Pientä lapsekkuutta siis välillä kehiin, niin yksi kiinan kielen hankalimmista osa-alueista saattaa helpottua kummasti!

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Puoli vuotta kiinaa

Syyskuun loppupuolella tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun istuin ensimmäistä kertaa kiinan tunnilla ja raapustin vihkooni ensimmäisen kirjoitusmerkkini: 一. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon: vajaassa kahdessa vuodessa onnistuin suorittamaan peräti kuusi kiinalaisen opettajan pitämää kurssia; kurssien päätyttyä jatkoin opiskelua ahkerasti itsenäisesti; tämän vuoden alkupuoliskon vietin Pekingissä, ennen kuin palasin kesätöihin ja loppuvaiheessa olevien opintojeni pariin.

Tänä syksynä olen yrittänyt päästä kiinan kielen makuun myös viettämällä aikaa jokusen kiinalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Pääpainoni on kuitenkin edelleen kirjoitetun kielen parissa, sillä muista kuin arjen perusasioista jutteleminen kiinaksi ei voi mitenkään onnistua ilman laajahkoa sanavarastoa. Tässä tekstissä kertaan lyhyesti viimeisen puolivuotisen edistykseni ja kerron samalla, mihin olen reilussa kolmessa vuodessa päässyt.

Opiskelen edelleen melko tunnollisesti sanalistojen parissa: luen tai kuuntelen jonkin tekstin, säästän sen tai kirjoitan sen muistiin, ja lisään itselleni uuden sanaston omiin sanalistoihini. Väsähtäneen "kiinakäteni" vuoksi olen hieman muuttanut opettelutekniikkaani: kun ennen vain kirjoitin käsin ja kertasin yhä uudestaan ja uudestaan, painotan nykyään uusien sanojen pikaisen opettelun jälkeistä lukemista, jossa sana tai merkki esiintyy tietyssä kontekstissa. Pikainen sanahaku Googlen avulla auttaa myös, sillä jo ensimmäiseltä sivulta löytää yleensä pari vaihtoehtoista esimerkkiä uuden sanan käytöstä. Substantiivien kohdalla kannattaa kokeilla kuvahakua.

Viisitoista sanalistaa tahkottuani sanavarastoni on karttunut 462 sanalla, jotka vaativat yhteensä 123 uuden kirjoitusmerkin opettelemisen. Kokonaisuudessaan kirjoitetun kiinan tuntemukseni saavuttaa piakkoin 4000 sanan merkkipaalun, johon pääsy on vaatinut lähes 2000 erilaisen merkin tuntemuksen. Uuden oppimisesta tulee vähä vähältä helpompaa, kun uudet sanat yhä useammin kokonaan muodostuvat jo ennalta tutuista merkeistä: nykyään opin sanalistoistani jopa neljä uutta sanaa jokaista uutta merkkiä kohden, kun vielä puolitoista vuotta sitten joka toisen sanan opetteluun kuului myös uuteen merkkiin tutustuminen.

Tahtini on jonkin verran hidastunut kahdesta ensimmäisestä vuodesta. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä esimerkiksi motivaation puutteen kanssa, vaan erinäisiä pieniä syitä on ilmaantunut muualta: kesällä työnteko vei energiat, kun taas tänä syksynä olen vienyt muita opintojani eteenpäin vauhdikkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi kun kieltä oppii jatkuvasti lisää, on selvää, että myös kerrattavan sanaston määrä kasvaa. Kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän parissa on erityisen tärkeää, että myös aiemmin opittu pysyy muistissa mahdollisimman hyvin - muuten kirjoitus- ja lukutaito voi taantua turhauttavan, arvailuun perustuvan sekasotkun tasolle.

Mikäli panostat kirjoitettuun kiinaan, ole kärsivällinen. Matka on pitkä, ja jos elämässä on paljon muutakin tärkeätä, voi kolmen vuoden kuluttua ensiaskeleesta olla yhä matkansa alkutaipaleella. Välillä saattaa turhauttaa, mutta motivoituneiden kannattaa aina pitää mielessä, että alussa niin raskaalta tuntuva nousu muuttuu kovan työn myötä tasaisen varmasti kevyemmäksi. Ja kerron kyllä sitten, jos nousu jossain vaiheessa loppuu ja kieliopinnot alkavat tuntua jo laskettelulta!