Motivaatiota visioinnista?

Tässä parin vuoden aikana saamani palautteen perusteella olen päätellyt, että kiinan kielen opiskeluun liittyvät tekstini auttavat lukijoita pitämään yllä opiskelumotivaatiotaan. Nyt kun sain ihan suoran (tosin varmaankin osittain leikkimielisen) pyynnön kirjoittaa jotakin motivoivaa, menin ihan vaikeaksi. Kuinka voisin levittää omaa intohimoani kiinan kieltä kohtaan, kuinka voisin valjastaa intohimoni suoranaiseksi epidemiaksi? Kysymys on vaikea, mutta kiva että tätä on nyt tullut mietittyä.

Niin kuin moni lukija varmasti tietää, aion viedä kiinan kielen osaamiseni todella pitkälle, sellaiselle tasolle, että jonakin päivänä minut tiedoistani tunnetaan – ainakin Suomessa. Tästä huolimatta minulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, mikä minusta tulee isona, kolmenkymmenen ikävuoden tuolla puolen. Mielessäni pyörii eri viikkoina ja kuukausina aina eri asioita: kääntäjänä, tulkkina tai opettajana toimiminen kiehtovat kukin vuorollaan; välillä ajattelen, että voisin yhdistää useampia rooleja ja perustaa pienen toiminimen – tekisin sitten loppuelämäni ”vähän yhtä sun toista”, aina omien kykyjeni ja kysynnän mukaan, aina juuri sen verran kuin huvittaa.

Tuota opettajan roolia (siis joskus hamassa tulevaisuudessa) olen miettinyt ehkä useimmiten, varmaan juuri sen vuoksi, että minussa näyttäisi piilevän kiinaa opiskelevien innostamiseen ja motivointiin tarvittavia ominaisuuksia. Olen miettinyt opettamista välillä vähän liikaakin: joskus on mennyt jopa yöunet, kun päässäni on alkanut pyöriä hienoja suunnitelmia uudenlaisista opettamisen suuntauksista. Kiinan kurssithan ovat useimpien mielestä tylsiä ja yksitoikkoisia, varsinkin jos opettajana toimii kiinalainen, joka opettaa vähänkin kiinalaiseen tyyliin. Jos minusta tulee joskus opettaja, heitän todennäköisesti kurssikirjat ja perinteiset kurssirakenteet romukoppaan (tai ne kirjat kyllä vien Fidalle) ja toteutan jotain ihan omaani, jotain sellaista, mikä on siinä vaiheessa ehtinyt vuosien ajan hautua pääkopassani. Kerron siitä sitten lisää joskus vuonna 2016!

Visiointi ja suunnittelu on hauskaa, vaikka usein visiot alkavatkin ajan kuluessa naurattaa tai tuntua suorastaan säälittäviltä. Oma motivaationi kiinan opiskeluun kumpuaa jostain syvältä mielestä ja/tai sydämestä, mutta tulevaisuudesta haikailu tuottaa itsellenikin välillä kaivattuja innostuksen puuskia, jotka saavat nenän liimautumaan ainakin vähäksi aikaa tavallista tiukemmin oppikirjojen sivuille. Olen varma, että jossain vaiheessa ainakin jokin visioistani toteutuu, ja mikä olisikaan sen hienompaa kuin ansaita leipänsä tekemällä jotain sellaista, mikä todellakin on omaa alusta loppuun?

Niinpä kehotan motivaatio-ongelmien kanssa painivaa heittäytymään hetkeksi visioinnin maailmaan – joko vakavissaan tai täysin leikillään – ja miettimään omaa elämäänsä vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Missä asut, millaista elämäsi on ja mitä teet työksesi silloin, kun pitkä, vuosia kestänyt ahkerointi kielen parissa on tullut siihen pisteeseen, että voit viimein tehdä kielellä mitä ikinä haluat?

Jätä kommentti (vaikka sitten anonyymisti) ja jaa visiosi – intoillaan ja motivoidutaan hetki porukalla! Ja jos visioita ei kuulu, motivoidun sitten täällä keskenäni!