Ennenaikainen talvihorros

Hmm… Blogin kirjoittaminen oli paljon hauskempaa Kiinasta käsin, ja epäilemättä blogini oli silloin myös kiehtovampaa luettavaa. Syksyni on ollut opintojen osalta harvinaisen tiukka (kiva kuitenkin istua taas koulun penkillä), eikä energiaa ole löytynyt minkäänlaiseen ylimääräiseen raapustamiseen. Itse asiassa en ole edes lukenut mitään erityisen kiinnostavaa, mistä voisin kirjoittaa – tällä hetkellä lukemani kiinanalainen Riksapoika-kirjakin on ollut kesken jo melkein kaksi kuukautta!

Pientä syysväsymystä taitaa olla siis ilmassa, mutta kaikesta huolimatta kiinan kieltä olen edelleen jaksanut opiskella lähes päivittäin innolla. Uutta tietoa kertyy samalla, kun kertailen vanhoja juttuja. Olen myös onnistunut kehittämään vähän puhe- ja kuuntelutaitojani tapailemalla paria kiinalaista kaveriani aina silloin tällöin. Kieli näissäkin tapaamisissa vaihtuu aika helposti kiinasta tai suomesta molemmille osapuolille tuttuun englantiin, mikä on päivänselvä merkki siitä, että matkaa on ainakin itselläni vielä sujuvaan kielenkäyttöön pitkälti. No, enpä tainnut englantiakaan vielä kovin sujuvasti puhua kuudennella luokalla, kolmen opiskeluvuoden jälkeen, vaikka olinkin silloin juuri sopivassa iässä toisen kielen oppimiselle.

Tarkoitukseni olisi lähiaikoina kirjoittaa pari juttua kiinan kielestä. Ehkä mittasanoista, sitten pientä raporttia omasta edistyksestäni ja kielitaitoni tilasta. Jälkimmäisen tarkoituksena ei ole millään tavalla leuhkia kirjoitetun kiinan saavutuksillani eikä yrittää masentaa lukijaa, vaan antaa perspektiiviä, kenties myös vinkkejä ja motivaatiota. Kolmen vuoden ahkeruuden jälkeen minulle on nimittäin tullut yhä selvemmäksi se, että kiinalle pitää omistautua, jos sen haluaa kunnolla omaksua. Toivottavasti siis edes jonkin verran hyödyllisiä juttuja olisi tiedossa – vaikka niitä sitten tulisikin vain yksi, kaksi tai kolme. Jotakuta täysin uutta vierasta kuitenkin aina välillä ilahduttaa, kun juttuja on kertynyt, ja niitä voi kerralla lukea hieman useampia.

Hyvää talven odotusta ja voimia, mihin sitten ikinä voimia tarvitsetkaan!

Vain yksi Zhang Yimou -herkku tiedossa

Yle Teema tarjoaa maanantaina 12.10. kiinalaisen kulttuurin ystäville erinomaisen tilaisuuden tutustua erääseen Zhang Yimoun varhaiseen helmeen. Jos seuraavana aamuna on aikainen herätys, kannattaa virittää digiboksiin tallennus kello 22.45 alkaen. Vuonna 1999 valmistunut Tie kotiin (我的父亲母亲) on nimittäin virkistävää vaihtelua niille, joille Zhang Yimou tuo mieleen vain pukujen, lavasteiden ja yliampuvien taistelukohtausten loiston isolla rahalla tehdyistä elokuvista Hero (英雄), Lentävien tikarien talo (十面埋伏) ja Kultaisen kukan kirous (满城尽带黄金甲). Koskettavaa ja viehättävää, pienimuotoisempaa Tie kotiin -elokuvaa katsoessa voi samalla ihailla nuorta Zhang Ziyitä läpimurtoroolissaan.


Teeman ylivertaisen elokuvatarjonnan vuoksi voisin alkaa tulevaisuudessa maksaa YLE-maksua vaikka parin kaverinikin puolesta, mutta silti täytyy Teemaa vähän kritisoida: toistaiseksi kiinalaisen elokuvan tarjonta kanavalla on ollut turhauttavan satunnaista, vaikka esimerkiksi Japani ja Kaakkois-Aasian maat tuntuvat olevan säännöllisesti edustettuina. Zhangin varhaisempi tuotanto tarjoaisi oivan aineiston Kino Zhang -sarjalle, sillä miehen katalogista löytyy helposti kymmenkunta toinen toistaan kauniimpaa, neljän tai viiden tähden arvoista draamaa.

Kino Zhangia tai muuta vastaavaa odotellessa etsivä onneksi löytää haluamansa muualtakin. Rakkautta & Anarkiaa -kiertue on Tampereen osalta mennyt, ja olen tyytyväinen saatuani tilaisuuden katsoa viiden tunnin edestä näyttävää, John Woon ohjaamaa historiallista viihdettä ja ryskettä elokuvien Red Cliff I ja II myötä. Elokuvateatteri Niagara hemmottelee tamperelaisia Kiinan ystäviä heti perään kiinalaisen elokuvan viikolla, joka käynnistyy perjantaina 9.10. Perjantaista keskiviikkoon tarjolla on viisi enemmän tai vähemmän tuoretta elokuvaa englanninkielisin tekstein ja neljän euron kappalehintaan. Suosittelen, vaikken elokuvia olekaan nähnyt!