tiistai 15. joulukuuta 2009

Anteeksi, missä on "vessa"?

Tarkoitukseni on jo pitkään ollut kirjoittaa teksti, joka yhdistää Kiinan ja yhden ihmisen olennaisista perustarpeista, vessassa käymisen. Maailman toisella puolella jotkut asiat saattavat tunnetusti olla toisin kuin meillä, ja länsimaalaiset saavatkin usein kuulla tarpeiden hoitamiseen liittyviä kauhutarinoita itämailla vierailleilta tuttaviltaan. Kiina ei tietenkään ole tämän suhteen minkäänlainen poikkeus.

Harjoittelupaikkani Pekingissä tarjosi minulle melko uudenaikaisen asunnon, johon kuului myös länsimaiseen tyyliin rakennettu vessa: pönttö näytti ihan tutulta, ja tiesin kutakuinkin, kuinka toimia. Ennalta saamani vihjeen perusteella kuitenkin tiesin, että WC-paperia ei saisi pönttöön pudottaa (en ole vieläkään ihan varma miksi). Neljännesvuosisataista tottumustaan on kuitenkin hankala hetkessä muuttaa, joten totta kai usein sain huomata, että siellä ne paperit taas lilluivat pöntössä kaiken sen muun tavaran joukossa. Joskus tuttujen asunnoissa käydessäni en aina ollut ihan varma siitä, millainen käytäntö heillä on vessapaperin suhteen - voihan olla, että paperista ei lopulta ole haittaa, jos vain ”satunnainen ulkomaalainen” sillä viemäristöä kuormittaa. Niinpä vieraissa usein pyrin ensiksikin välttelemään vessassa isolla hädällä käyntiä. Tarpeen tullen tilanne saattoi koitua kuitenkin kiusalliseksi: vaikka kuinka katselin vessassa ympärilleni, ei missään tuntunut koskaan näkyvän astiaa, jonne paperit voisi sijoittaa käytön jälkeen. Silloin paperit päätyivät useimmiten pönttöön, kun en halunnut aiheuttaa isännille mitään epämiellyttäviä yllätyksiä – tosin tukkeutunut pönttökään ei tunnu kovin hyvältä tavalta yllättää kaveri. Suomeen palattuani olen tyytyväisenä taas pudotellut paperinpalasia pönttöön, mutta tuohon palautettuun vapauteen tottumiseen meni kyllä jonkin verran aikaa!

Julkisia vessoja löytyy ainakin Pekingissä pilvin pimein, joten kaupungilla ei tarvitse oluesta pitävänkään olla ihan hirveän huolissaan tiukan paikan iskiessä. Näissä hygieniataso onkin sitten jotain ihan muuta, samoin kuin yksityisyyteen liittyvät seikat; myöskään paperia ei tavallisesti julkisissa vessoissa ole tarjolla, joten joka reissulle kannattaa ottaa omaa paperia mukaan. Tavallisimmista Kiinassa nähtävistä "pöntöistä" käytetään englanniksi nimitystä "squatter" tai ”squat toilet” (en keksi suomenkielistä vastinetta, mutta vaikkapa anglismimainen "skvatteri" voisi taittua ihan hyvin suomalaiselta), ja ne ovat periaatteessa reikiä lattiassa, joiden päällä sitten kykitään akrobaattisesti ja löydetään samalla omasta kehosta ihan uusia lihaksia. Skvatterit ovat lähes joka kerta vieri vieressä ilman häiritseviä seiniä, joten ainakin itse saatoin välillä tehdä täyskäännöksen julkisen vessan ovella, mikäli sieltä kuului kiinalaisia elonmerkkejä (kiinalaisethan ovat kaiken lisäksi tunnetusti hyvin uteliaita ulkomaalaisia kohtaan). Tarkemmat ja viihdyttävämmät ohjeet WC-visiittiä varten löydät täältä.


Vessojen suureen määrään liittyen vielä sellainen varoitus, että opasteista huolimatta sellaista ei aina löydykään ihan heti: seurailin kerran yhdessä ostoskeskuksessa opasteita ainakin viitisen minuuttia - vessa löytyi sitten ostoskeskuksen ulkopuolelta, kadun varrelta! Tasokkaammista, selvästi varakkaammille kiinalaisille tai sitten ulkomaalaisille suunnatuista paikoista tosin useimmiten löytyy länsimaisten standardien mukaiset vessat, joissa saa nauttia myös koppien tarjoamasta yksityisyydestä. Vessat ovat myös puhtaita, sillä jokaista vessaa tavallisesti siivoaa kellonajasta riippumatta ainakin pari siivoojaa.

Kesäpalatsista löysinkin sitten ihan oikean pisoaarin, jonka yläpuolella ollut kyltti tiivisti ilahduttavasti sen tosiasian, ettei länsimaiseen vessateknologiaan siirtyminen isossa itäisessä maassa välttämättä tapahdu sormia napsauttamalla. Pieni askel eteenpäin on iso askel sivilisaatiolle!


Tässä vielä sanastoa Kiinassa vessaa kaipaavalle: julkisten vessojen ovissa lukee usein 卫生间 (wèi​shēng​jiān) eli "hygieniahuone" tai 洗手间 (xǐshǒujiān) eli "käsienpesuhuone". 厕所 (cèsuǒ​) on myös hyvä sana vessalle, etenkin jos haluaa tiedustella sellaisen sijaintia. Jos ja kun miehille ja naisille on varattu omat tilansa, kannattaa miesten etsiä ovi, jossa lukee 男 (nán) tai 男厕 (náncè), naistenhuoneen ovessa taas pitäisi lukea 女 (nǚ) tai 女厕 (nǚcè). Onnea matkaan!

2 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Tämä on yksi niistä asioista, joita en riemulla odota. Kiitos tästä erittäin käytännönläheisestä ohjeistuksesta!

Rusina kirjoitti...

Tutulta kuulosti ja aika monta erilaista paikkaa olen kokeillut. Myös tutustunut siihen tosiasiaan, että kiinalaiset naiset tekivät oman muurin minun ja toisen kiinalaisen naisen väliin. Pitivät sentään metrin raon kyykkiessäni bussipysäkin reijällä. Minua kovasti nauratti katsellessani tusinaa erilaista tossua nenäni edessä. Sillä kertaa tarve tyhjentyä oli isompi kuin ujostelu ; )