Tässä lupaamani tiivistelmä uudistettuun HSK-testiin liittyen. Valitettavasti kirjoittamisessa hieman kesti, sillä odotin saavani Konfutse-instituutista lisää vastauksia kysymyksiini, mutta tavoittelemani opettaja ei ole vielä vastannut kyselyihini. Siellä se viestini jossain roskapostikansiossa yrittää epätoivoisesti herättää huomiota... Laitan tähän ihan ranskalaisin viivoin pointteja; kiitokset edellisiä tekstejä kommentoineelle Sonjalle sekä Leenalle, joka vastaili kysymyksiini Konfutse-instituutin puolesta, vaikkei enää olekaan siellä töissä.
- Uudessa HSK:ssa kirjoitettu ja puhuttu osuus ovat eri kokonaisuuksia, ja ne myös järjestetään eri ajankohtana. Konfutse-instituutti järjestää kirjallisen kokeen (jossa on kuusi eri tasoa) seuraavan kerran 16. lokakuuta, mutta puhutusta kokeesta (joka puolestaan on jaettu kolmeen eri tasoon) ei ole vielä tietoa - edellisen kerran sellainen järjestettiin kesäkuussa. Eri tasojen osallistumismaksut ja muuta lisäinfoa löytyy instituutin nettisivuilta.
- Eri HSK-tasojen vaatimuksissa ilmaistut, hieman alhaisilta (ja mahdollisesti harhaanjohtavilta) tuntuvat sanamäärät ovat todellakin sanoja, eivät merkkejä. Konfutse-instituutista voi ilmeisesti lainata valmistautumista varten mallikoe-kirjasen, josta löytyy myös sanalistat jokaista tasoa varten. Niinpä ilmoitetut sanamäärät saattavat (tätä ei ole kukaan suoraan vahvistanut) perustua pitkälti tai jossain määrin ennalta määrättyihin listoihin, joten suomalaisen keskiverto-opiskelijan sanastontuntemus saattaa poiketa vaatimuksista paljonkin. Omaa sana- ja merkkivarastoaan ei siis kannata liikaa tuijotella, niin kuin ainakin allekirjoittanut on usein taipuvainen tekemään.
- Myös vaatimuksissa ilmaistujen opiskeluaikojen suhde saavutettuun kielitaitoon tuntuu olevan hieman yllättävä suomalaisille, Suomessa kiinaa opiskeleville; ne tuntuvat sopivan paremminkin itäaasialaisille tai Kiinassa kieltä opiskeleville. Lisäksi kokeen eri tasojen vaatima lukunopeus saattaa yllättää suomalaisen. (Yli)opistojen tarjoama yksi kurssi per lukukausi -tahti esimerkiksi kahden vuoden ajan ei Suomessa takaa kovin kaksista kielitaitoa, kun opiskelu- ja elinympäristö ei ole sellainen, että oppimaansa pitää jatkuvasti käyttää arjesta selviytyäkseen.
- Netistä löytyvät mallikokeet ovat huomattavasti helpompia versioita todellisista testeistä ainakin kahdella ylimmällä tasolla; tasoilla yhdestä neljään ero ei välttämättä ole yhtä merkittävä. Testejä kannattaa kokeilla kun kerran voi, sillä todellista testiä suorittaessa helpottaa huomattavasti, kun ainakaan tehtävänantojen tulkitsemiseen ei kunkin osion alussa tarvitse käyttää liikaa/ollenkaan aikaa. Mallitestejä osoitteesta http://confuciusinstitute.ie/cptest/index.php?file=kop21.php
- Hyväksymisraja kullakin tasolla on ilmeisesti 60 %, joten mallikokeen suoritettuaan kannattaa puntaroida sitä, kuinka lähellä oma tulos vaadittavaa prosenttimäärää oli, ja ottaa huomioon, että oikea testi on todennäköisesti jonkin verran vaikeampi. Itse sain nelostason mallitestin kysymyksistä noin 90 % oikein, joten päätän tänä vuonna rohkeasti yrittää nelosta. Jos taas olisin saanut tulokseksi esimerkiksi 70 % tai hieman vähemmän, nyt voisi olla jonkin verran hankalampi päättää kolmos- ja nelostason välillä.
- Viimeksi Konfutse-instituutin järjestämään testiin osallistui eri tasoille 25 henkilöä, joista kahta lukuunottamatta jokainen läpäisi testin; osallistujilla oli siis erittäin hyvin tiedossa etukäteen, minkä tason testiä heidän kielitaidollaan voi yrittää. Jos ei tiedä, minkä tasoista testiä kokeilla, kannattaa ottaa yhteyttä instituutin opettajaan Cen Yuzheniin ja kertoa hänelle omasta kiinan kielen opiskeluun liittyvästä taustasta.
tiistai 24. elokuuta 2010
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Pieni onnistuminen piristää
Kiinan kielen opiskelu Suomesta käsin ei välttämättä aina tunnu kovin palkitsevalta, kun oppimaansa ei heti pääse soveltamaan käytännössä. Ainakin itse olen huomannut, että vaikka edistyn opinnoissani lähes päivittäin, palan kuitenkin jatkuvasti halusta päästä tallustamaan kiinalaisille kaduille, syömään katujen varsilla sijaitsevissa pienissä pöydissä ja käyttämään kielitaitoani, joka kaikesta päätellen on parantunut roimasti siitä, kun reilu vuosi sitten palasin Pekingistä Suomeen. Jaksankohan odottaa vielä vuoden...
Tasaiseen ahkerointiinkin voi onneksi saada valonpilkahduksia, jos vain on rohkea ja tietää mistä etsiä. Esimerkiksi Tampereen yliopistolla tapaa silloin tällöin kiinalaisia vaihto-oppilaita, ja heidän kanssaan on tullut jonkin verran yritettyä, vaikka muut yhteiset kielet usein ottavatkin vallan. Opiskelumotivaatioon saan itse parhaita lisätehoja silloin, kun onnistun aivan puun takaa yllättämään jonkun puhumalla hieman kiinaa.
Näin minulle kävi viimeksi heinäkuussa kotikaupungissani, missä kiinaa varmasti kuulee harvemmin puhuttavan. Vanhempani tiesivät kertoa, että viereisellä kadulla asuu kiinalainen nainen tyttärensä ja suomalaisen miehensä kanssa. Olin menossa aikani kuluksi poimimaan mustikoita, ja hieman tarkoituksella valitsin heidän taloaan lähellä sijaitsevan paikan. Kuin kohtalon iskusta kiinalaiset tulivat juuri silloin minua vastaan, ja pulssini kiihdyttyä älyttömästä jännityksestä sain viimeinkin änkytettyä: 你们是中国人吧。 En varmasti koskaan unohda hämmästynyttä ilmettä naisen kasvoilla, kun hän sanani kuultuaan käveli suu ammollaan minua kohti ja kysyi, 你怎么会说中文？ Juttelimme siinä kymmenisen minuuttia; hän kyseli, kyseli ja kyseli, kehui kovasti ääntämystäni, osoitti sitten minulle parhaat mustikkapaikat ennen kuin toivotti minut tervetulleeksi heidän kotiinsa syömään ja opettamaan hänen tyttärelleen vähän suomea, milloin vain satun olemaan kaupungissa. Mieleeni palautui heti muistoja siitä, kuinka mielettömän ystävällisiä ja kohteliaita kiinalaiset osaavat olla, ja luonnollisesti olin koko loppupäivän onneni kukkuloilla.
Toisen piristysruiskeen sain pari päivää sitten. Olin aikaisemmin lähettänyt entiselle kiinalaiselle työtoverilleni pitkästä aikaa sähköpostia, ja tällä kertaa olin vihdoin uskaltautunut kirjoittamaan kiinaksi. Paluuviestissä hän sitten onnitteli minua edistymisestäni kirjoitetun kiinan parissa todeten, että viestini olisi yhtä hyvin voinut olla ihan oikean kiinalaisen kirjoittama!
Jälleen mielessäni nousi mieletön riemu yhdestä pienestä kohteliaisuudesta, ja mieleni teki unohtaa kaikki muu viikoksi ja painaa vain nenä kiinni kiinan kielen oppikirjoihin. Tunnen itseni välillä hieman lapselliseksi innostuksen puuskieni kanssa, vaikka ehkä ne kuitenkin ovat vain positiivisia merkkejä siitä, että opiskelen kiinaa edelleen pääasiassa omaksi ilokseni. Toivon, että muillakin opiskelijoilla se sisäinen lapsi (edes joskus) herää onnistumisen hetkinä.
Joka tapauksessa, palatakseni vielä viime aikoina pohdiskelemaani HSK-aiheeseen: sähköpostirohkaisun myötä päätin uskaltautua kirjoittamaan eräälle Konfutse-instituutin kiinalaiselle professorille testiin liittyvän sähköpostin kiinan kielellä. Yritän kertoa hänelle lyhyesti opiskeluhistoriani ja ilmaista tämänhetkisen kielitaitoni (varmaankin pääasiassa lukuina), minkä jälkeen pyydän häntä kertomaan, minkä tason testiin minun kannattaisi osallistua. Vastauksen saatuani kirjoittelen HSK:sta taas lisää.
Tasaiseen ahkerointiinkin voi onneksi saada valonpilkahduksia, jos vain on rohkea ja tietää mistä etsiä. Esimerkiksi Tampereen yliopistolla tapaa silloin tällöin kiinalaisia vaihto-oppilaita, ja heidän kanssaan on tullut jonkin verran yritettyä, vaikka muut yhteiset kielet usein ottavatkin vallan. Opiskelumotivaatioon saan itse parhaita lisätehoja silloin, kun onnistun aivan puun takaa yllättämään jonkun puhumalla hieman kiinaa.
Näin minulle kävi viimeksi heinäkuussa kotikaupungissani, missä kiinaa varmasti kuulee harvemmin puhuttavan. Vanhempani tiesivät kertoa, että viereisellä kadulla asuu kiinalainen nainen tyttärensä ja suomalaisen miehensä kanssa. Olin menossa aikani kuluksi poimimaan mustikoita, ja hieman tarkoituksella valitsin heidän taloaan lähellä sijaitsevan paikan. Kuin kohtalon iskusta kiinalaiset tulivat juuri silloin minua vastaan, ja pulssini kiihdyttyä älyttömästä jännityksestä sain viimeinkin änkytettyä: 你们是中国人吧。 En varmasti koskaan unohda hämmästynyttä ilmettä naisen kasvoilla, kun hän sanani kuultuaan käveli suu ammollaan minua kohti ja kysyi, 你怎么会说中文？ Juttelimme siinä kymmenisen minuuttia; hän kyseli, kyseli ja kyseli, kehui kovasti ääntämystäni, osoitti sitten minulle parhaat mustikkapaikat ennen kuin toivotti minut tervetulleeksi heidän kotiinsa syömään ja opettamaan hänen tyttärelleen vähän suomea, milloin vain satun olemaan kaupungissa. Mieleeni palautui heti muistoja siitä, kuinka mielettömän ystävällisiä ja kohteliaita kiinalaiset osaavat olla, ja luonnollisesti olin koko loppupäivän onneni kukkuloilla.
Toisen piristysruiskeen sain pari päivää sitten. Olin aikaisemmin lähettänyt entiselle kiinalaiselle työtoverilleni pitkästä aikaa sähköpostia, ja tällä kertaa olin vihdoin uskaltautunut kirjoittamaan kiinaksi. Paluuviestissä hän sitten onnitteli minua edistymisestäni kirjoitetun kiinan parissa todeten, että viestini olisi yhtä hyvin voinut olla ihan oikean kiinalaisen kirjoittama!
Jälleen mielessäni nousi mieletön riemu yhdestä pienestä kohteliaisuudesta, ja mieleni teki unohtaa kaikki muu viikoksi ja painaa vain nenä kiinni kiinan kielen oppikirjoihin. Tunnen itseni välillä hieman lapselliseksi innostuksen puuskieni kanssa, vaikka ehkä ne kuitenkin ovat vain positiivisia merkkejä siitä, että opiskelen kiinaa edelleen pääasiassa omaksi ilokseni. Toivon, että muillakin opiskelijoilla se sisäinen lapsi (edes joskus) herää onnistumisen hetkinä.
Joka tapauksessa, palatakseni vielä viime aikoina pohdiskelemaani HSK-aiheeseen: sähköpostirohkaisun myötä päätin uskaltautua kirjoittamaan eräälle Konfutse-instituutin kiinalaiselle professorille testiin liittyvän sähköpostin kiinan kielellä. Yritän kertoa hänelle lyhyesti opiskeluhistoriani ja ilmaista tämänhetkisen kielitaitoni (varmaankin pääasiassa lukuina), minkä jälkeen pyydän häntä kertomaan, minkä tason testiin minun kannattaisi osallistua. Vastauksen saatuani kirjoittelen HSK:sta taas lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)