Tämä vuodatus perustuu pääasiassa omiin kokemuksiini, joten on hyvin mahdollista, että näkemykseni ja mielikuvani ovat kaukana asiain todellisesta tilasta. Siksi kehotan parempaa kokemusta omaavia lukijoita jättämään kommentteja, jotta tästä ilmiöstä tulisi vähemmän tuskallinen kiinan opiskelijoiden päivittäisessä elämässä.
Kuultuaan kiinan opiskelustani yhdeksän kymmenestä ihmisestä toteaa, että "sulla onkin sitten loistava tulevaisuus edessä". Itsekin tykkään aina välillä näin ajatella, vaikken kieltä alun perin alkanutkaan opiskella ammatilliset tavoitteet mielessä. Mietitäänpä tuota kommenttia muutamasta näkökulmasta.
Törmäsin hiljattain täysin sattumalta suomalaiseen naiseen, jonka kirjoittamia kiinalaisia merkkejä kehaisin kiinaksi. Hän on haaveillut kiinaan pääsystä ja opiskellut kieltä ahkerasti uskoen, että sinnikäs työnhaku voisi tuoda mahdollisuuden päästä Kiinaan - onhan Suomessa lukemattomia yhtiöitä, jotka tekevät yhteistyötä kiinalaisten kanssa tai ovat siirtäneet tuotantonsa halvempaan maahan, jolla on lisäksi tarjota valtaisat markkinat. Tämän hän kertoi kuitenkin osoittautuneen valitettavaksi harhakuvitelmaksi. Englanti tuntuu riittävän suomalaisille yrityksille yhteiseksi kieleksi, vaikka yhteistyö- ja liikevoittomahdollisuudet varmasti moninkertaistuisivat, mikäli jollain oikeasti olisi vähän tuntemusta kauppakumppanin kulttuurista ja kielestä. Ylivoimaisesti suurin syy länsimaisten yritysten Aasia-yhteistyön epäonnistumiseen on auttamattoman puutteellinen tietämys paikallisesta business- ja muusta kulttuurista.
Jos suomalainen teollisuus- ja yritysmaailma oikeasti arvostaisi kohdemaidensa kielten ja kulttuurien tuntijoita, voisi luulla, että se myös jollakin tavalla pyrkisi edistämään osaavien ihmisten määrän kasvua. Täällä Tampereella - Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa - omat kieliopintoni olivat tasapainotteluja eri opistojen välillä, kun kursseille ei välttämättä riittänyt rahoitusta (pari viimeistä vuotta on jo mennyt itseopiskelulla). Kuudesta suorittamastani kurssista kävin puolet Tampereen yliopiston ulkopuolella maksua vastaan, vaikka ne on vuodesta toiseen sisällytetty opinto-oppaaseen. Neljän viimeisen kurssin alkamista sai aina jännittää – kuin ihmeen kaupalla ainuttakaan ei lopulta peruutettu. Sen sijaan monille jatkokursseille oli löytänyt tiensä kiinan kieltä aloittelevia opiskelijoita – alkeiskursseja ei ole todellakaan ollut joka vuosi tarjolla, luotettavasta jatkuvuudesta puhumattakaan. Tampereellakin muutama setelinippu ulkopuolista avustusta vuodessa auttaisi kummasti opiskelijoita saavuttamaan tavoitteitaan, mutta valitettavasti suurinta potentiaalista edunsaajaa ei vain taida kiinnostaa (jos olen väärässä, pahoittelen provosoivaa sävyäni).
Kirjastot pursuavat ohuehkoja ja mielenkiintoisia, vuosia Kiinassa asuneiden kirjoittajien teoksia. Kertoessaan kokemuksistaan nämä ulkomaankirjeenvaihtajat, toimittajat, lähetystyöntekijät ja muut useimmiten paljastavat, etteivät osanneet sanaakaan kiinaa lähtiessään Kiinaan - moni ei osaa sitä yhtään vuosikausien mittaisen oleskelunkaan jälkeen. Assimilaatiota ei tapahdu, jos intohimoa ei löydy eikä lähtö ole koskaan käynyt edes mielessä ennen kuin sitä on tultu tarjoamaan. Siellä mennään sitten vuosi toisensa jälkeen englantia puhuvan tulkin välityksellä, ja hommat hoituvat. YLE:n uutisten Kari Ahlbergille on tosin nostettava hattua: hänen juttujaan on mukava seurata. Raportissaan pettäviä puolisoja paljastavasta salapoliisipalvelusta hän jopa kysyi salapoliisilta kysymyksen kiinaksi - lisäksi taustalle hän oli valinnut musiikkia In the Mood for Love -elokuvasta, jonka keskeinen teema on, aivan oikein, uskottomuus! Olisi kiva tietää Ahlbergista lisää.
Alun perin kiinaksi kirjoitetut kirjat ja kiinalaiset elokuvat tuntuvat useimmiten olevan englanninnoksen pohjalta käännettyjä tai tekstitettyjä. Miksi sellaisia suomennoksia tarjotaan maksaville asiakkaille? Kumpi on parempi: Kiina- ja kiina-tuntijan suoraan kiinasta suomeksi kääntämä teos vaiko sellainen, jonka on englanninnoksen pohjalta kääntänyt suomentaja, jonka ainoat työkielet ja -kulttuurit ovat englanti ja suomi, ja joka ainoastaan hyvässä lykyssä saattaa tietää paljon myös Kiinasta? Kääntäjän ammatti on haastavuuteensa nähden yksi törkeimmin alipalkatuista ammateista Suomessa. Siksi tuntuu toivottomalta edes olettaa, että tämän "harvinaisemman" kielen kääntäjille maksettaisiin suorasta ja laadukkaammasta käännöstyöstä juurikaan enempää, jos joku muu voi kuitenkin tehdä saman työn edullisesti englannista - kaikkihan pitää nykyään tuottaa mahdollisimman halvalla.
Muistan, kun kaksi vuotta sitten hain äkkilähtöpaikkaa työharjoitteluun Hainaniin. Englannin kielen taito oli hakijalle välttämätön, mutta myös kiina olisi ollut suureksi eduksi, sillä olisihan tuleva työympäristö sataprosenttisen kiinalainen. Jossain vaiheessa sain kuulla olevani kahden parhaan hakijan joukossa, mikä sai minut jännittämään hulluna päiväkausia. Ajattelin, että mahdollisuuteni olisivat hyvät - olinhan ollut kiinan opettajani lempilapsi puolentoista vuoden ajan, ja muutkin tietoni ja taitoni tuntuivat sopivan työn vaatimuksiin. En kuitenkaan saanut tuota paikkaa, joten pettymyksestä toivuttuani elämä sai luvan jatkua. Viikkoa myöhemmin kiinan tunnilla opettajani (joka oli koko ajan ajan tasalla hakuprosessistani) kertoi kiihtyneenä, että eräs äkkilähtöpestin Hainaniin saanut opiskelijatyttö oli käynyt pyytämässä häneltä materiaalia, jotta tämä voisi tutustua kiinan alkeisiin! Hän ei osannut kuulemma sanaakaan kiinaa. Mieleni valtasi kyynisyys.
Onko mahdollisesti olemassa aktiivinen taho, joka esimerkiksi yhteistyössä Suomessa työskentelevien kiinan opettajien kanssa tarkkailee lupaavia uusia tulokkaita voidakseen sitten tarjota heille antoisia työkokemuksia, joiden parissa virittää äärimmäisen kovalla työllä hankittu kielitaito huippuunsa? Arpooko Suomi vastaisuudessakin Kiina-lähettiläänsä ruletilla sen sijaan, että etsisi aktiivisesti ihmisiä, jotka ovat janonneet sellaista mahdollisuutta vuosia ja tehneet kovasti töitä (lisäys: toki Kiinaan lähetettävät ovat aina tärkeiltä osin ammattitaitoisia). Arvostetaanko kiinan kielen tuntemusta Suomessa oikeasti ollenkaan? Kuinka Kiinasta kiinnostunut yritys ja kiinalaisen kulttuurin ja kielen tunteva, mahdollisuuksia etsivä suomalainen kohtaavat?
