Tavoitteet korkealle!

"Haamuraja" kuulostaa ärsyttävältä urheilutermiltä, mutta juuri se minulle tuli mieleen saavutettuani viimeinkin ensimmäisen suuren tavoitteeni kiinan kielen opinnoissani: osaan nyt kirjoittaa ja tunnistaa 2000 kirjoitusmerkkiä, ja sanavarastoni on jo reilun neljän tuhannen sanan laajuinen.

Tämän haamurajan saavuttamiseen minulta meni kolme ja puoli vuotta, vaikka vain vuoden opiskelun jälkeen uskoin ihan tosissani voivani saavuttaa kaiken tämän kahdessa vuodessa. Voisi luulla, että otteeni alkoi jossain vaiheessa lipsua ja edistymiseni hidastua, mutta näin ei kuitenkaan ole: opin uutta edelleen lähes samaan tahtiin kuin aina ennenkin. Yksi liuska uutta sanastoa vain ei enää vaadi niin paljon uusien merkkien opettelemista kuin ennen.

Ensimmäiset tuhat kirjoitusmerkkiäni opin alle vuodessa, ehkä noin kymmenessä kuukaudessa, neljän kiinan kurssin aikana ja ohella. Sanavarastoni karttui tuolloin kutakuinkin samaa tahtia merkkivarastoni kanssa. Sitten alkoi uusien merkkien oppimisessa tasainen hidastuminen ja lopulta "romahdus": seuraavien 14 kuukauden aikana opin noin 700 merkkiä, minkä jälkeen meni lähes puolitoista vuotta 300 uuden merkin oppimiseen. Lienee sanomattakin selvää, että kolmeen tuhanteen pääsy vaatii jo vähintään jonkinnäköisen viisivuotissuunnitelman! (Seuraavassa tekstissäni annan vinkkejä niille, joilla mahdollisesti on pakkomielle oppia joka ikinen kiinan kielen merkki. Saatan kuulua joukkoon.)

Yllä mainittujen lukujen avulla haluan rohkaisevasti havainnollistaa sitä, että kiinan kielen opiskelu muuttuu kuukausi kuukaudelta vaivattomammaksi. Jos alkuaikoina todellakin jouduin opettelemaan uuden sanan kohdalla yhden tai kaksi uutta kirjoitusmerkkiä, on uusia tuttavuuksia ollut viimeisimmissä sanalistoissani enää keskimäärin vain kuusi, vaikka uusia sanoja on yleensä 33 tai enemmän. Kun ennestään tuttuja merkkejä tulee jatkuvasti vastaan uusissa asiayhteyksissä, alkaa vanhaa kerratessakin huomata, että sanat, joita ennen ei millään meinannut saada pysymään päässä, ovatkin yhtäkkiä täysin päivänselviä. Kiinan kielestä tulee "läpinäkyvämpi", merkkejä hyvin tunteva alkaa oppia ja tunnistaa uusia sanoja ja rakenteita huomaamattaankin - puhuessakin uskaltaa olla päivä päivältä luovempi.

Kiinan opintojen ensimmäisinä vuosina moni turhautuu ja alkaa miettiä, voiko kieltä koskaan oppia tarpeeksi. Itse kehotan jokaista asettamaan omat tavoitteensa korkealle ja hyväksymään sen, että niiden saavuttaminen vie todennäköisesti pitkän ajan. Pystyykö itse kukin sitten pitämään asenteensa ja antaumuksensa tavoitteidensa mukaisesti korkealla vuodesta toiseen? Se voi riippua monista tekijöistä - motiivina voi olla työ, kumppani, matkailu, tai vaikka kaikki samassa nipussa. Pääasia on, että itselle luonnollinen motiivi on olemassa. Eräs ystäväni totesi kerran, että mikään ei ole niin ikävää kuin kesken jätetty kieli. Itsellänikin on tällaisia kieliä ainakin kaksi, enkä aio tehdä kiinasta kolmatta.

Itselleni kiinan kieli on edelleen se sama mieluisa, kiehtova ja terapeuttinen harrastus kuin aina ennenkin - siksi en näe yhtään syytä sille, että en joskus tämän vuosikymmenen aikana saavuttaisi seuraavia tavoitteitani, 3000 kirjoitusmerkin tuntemusta ja sujuvaa kiinan kielen osaamista.

Jos olet ahkera ja motivoitunut kiinan opiskelija, haluaisin kysyä, mikä sinut saa jaksamaan kuukaudesta toiseen?