Aikani omistautuneena kiinan kielen opiskelijana on nyt kestänyt reilusti yli kolme ja puoli vuotta, ja ajattelin, että taas olisi pieni puolivuotisraportti paikallaan; toivon, että tämän lukemisesta on hyötyä sellaisille, joita kiinan opiskelun raskaus turhauttaa, tai niille jotka pohtivat, voiko ahkeruus tämän työlään kielen kanssa johtaa lopulta mihinkään.
Uskon edelleen, että kyllä se voi. Itselläni eivät puhetaidot ole suuremmin ehtineet kehittyä, sillä en ole ollut riittävän rohkea tai oma-aloitteinen aloittaakseni kiinalaisten kanssa keskusteluja heidän omalla kielellään. Tämä vaikuttaisi tällä hetkellä olevan suurin heikkouteni ja ongelmani, enkä varmaan pääse siitä ylitse ennen kuin seuraavan kerran saan tilaisuuden päästä pidemmäksi aikaa manner-Kiinan maaperälle. Monenlaisia suunnitelmia siihen suuntaan minulla onneksi on jo mielessä.
Kuluneen puolivuotisen aikana olen päässyt tavoitteeseeni, joka on yksinkertainen: sanavarastoni kartuttaminen tuhannella sanalla vuodessa. Puolen vuoden aikana kävin läpi viisitoista sanalistaa, opin 520 uutta sanaa tai sanontaa ja tasan sata uutta kirjoitusmerkkiä. Uutta oppiessa vaadittavien kirjoitusmerkkien määrä väheni entisestään: ensimmäiset tuhat merkkiänihän saavutin vuodessa, ja kaksi tuhatta meni rikki noin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Nykyisellä tahdilla kolmannen tuhannen saavuttamiseen menee vielä viisi vuotta, tosin odotettavissa on, että tahti hidastuu entisestään. Ehkä vuosikymmenen loppuun mennessä kuitenkin voin juhlistaa uutta rajapyykkiä...
Viidestätoista sanalistasta on itselleni kehittynyt jo vakio, itseään toistava sykli, jonka opettelemisen aikana myös kertaan kaiken aikaisemmin oppimani muistin virkistämiseksi. Olen huomannut, että vaikka kerrattavia sanoja tulee kuuden kuukauden välein viitisen sataa lisää, vähenee kertaamiseen kuluva aika kuitenkin tasaisen varmasti. Tällä on selvä yhteys siihen, että suurin osa uusista sanoista koostuu tutuista kirjoitusmerkeistä: uutta tutuin merkein opittaessa vanhoista sanoista tulee ällistyttävällä tavalla "läpinäkyvämpiä", itse itseään selittäviä. On ilo kohdata vanhastaan tuttu sana, jonka muistaminen on aina ennen ollut hankalaa, ja huomata, että sen merkitys on yhtäkkiä täysin päivänselvä.
Opiskelussa olen käyttänyt toimivaksi toteamiani lähteitä: New Practical Chinese Reader 4 on tarjonnut erittäin haastavia ja mielenkiintoisia tekstejä sekä loputtoman määrän hienosti selitettyjä kieliopin ja kiinan kielen rakenteiden piirteitä. Tuntuu siltä, että mielipiteiden ja monimutkaisempienkin lauseiden ilmaiseminen alkaa pian olla mahdollista suhteellisen vähällä änkyttämisellä! ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunnit taas ovat pitäneet huolen siitä, että korvani pysyvät vireessä, ja samalla olen saanut harjoitella koneella kirjoittamista kirjoittaessani dialogeja muistiin sanojen pänttäämistä varten.
Olen ollut näihin kahteen lähteeseen niin tyytyväinen, etten oikeastaan ole muuta kaivannut, ja aionkin käyttää niitä myös seuraavan puolen vuoden aikana - oppikirjasarjasta saan pian aloittaa viidennen, vielä haastavamman osan (osia on yhteensä kuusi), ja myös ChinesePod:issa pääsen jossain vaiheessa siirtymään Upper Intermediate -tasolle.
Jatkossa yritän sisällyttää sanaston opettelemisen rinnalle eräitä asioita, joiden toivon nopeuttavan oppimistani ja auttavan aikaisemmin opitun pitämisessä mielessä entistäkin paremmin. Ostin hiljattain MDBG Chinese Reader -ohjelman, jota voin käyttää kiinalaiselta ystävältäni saamani 2000-luvun kiinalaisen romaanin lukemisessa (romaani on minulla Word-tiedostona). Toinen kiinalainen ystäväni puolestaan antoi minulle lahjaksi 35-osaisen kiinalaisen tv-sarjan, joka on viime vuosina ollut suosittu ja aiheeltaan sen verran ikävästi ajankohtainen, että sen esittäminen on Kiinassa kielletty. Tavoitteeni on seurata näissä molemmissa paljon dialogia oppiakseni, kuinka kiinaksi oikeasti arjen keskellä kommunikoidaan.
Kesän jälkeen saan vielä uuden tilaisuuden käyttää oppimaani käytännössä: olen ilmoittautunut vaihto-oppilaiden tuutoriksi syyslukukaudelle, ja kerroin haluavani ensisijaisesti kiinalaisia opiskelijoita autettavakseni. En haluaisi enää kovin kauan jatkaa epäonnistumisen pelon ja epävarmuuden määräilemällä tiellä, vaan silloin minun on viimeistään korkea aika avata rohkeasti suuni ja alkaa suoltaa sitä kiinan kielen tietoani, jonka olen suurella vaivalla ja antaumuksella saavuttanut. Puolen vuoden päästä nähdään, kuinka on käynyt!
lauantai 22. toukokuuta 2010
torstai 13. toukokuuta 2010
Tehtaan tytöt - Kylä
Teoksensa toisen osan otsikolla Chang johdattelee lukijaa hektisen kaupungin jälkeen maaseudulle, pieniin kyliin. Jäljellä olevissa kuudessa luvussa vietetään kuitenkin melko paljon aikaa jo tutuksi käyneessä kaupungissakin, mikä on pienoinen pettymys, sillä subjektiivisia Kiinan maaseutukuvauksia ei mielestäni voi koskaan olla liikaa.
Chang viettää toisessa osassa edelleen aikaa ensimmäisessä osassa esiteltyjen tyttöjen tai naisten kanssa. Kaupungissa seurataan maailman suurimmaksi tituleeratun ostoskeskuksen valmistumista ennenaikaisesti rappeutuvan maalipinnan kautta; tyttöjen vaihtaessa tiheään tahtiin työtä ja asuinpaikkaa tutustumme ihmeellisten uutteiden, tablettien, jauheiden ja muiden ”terveystuotteiden” suoramyyntihuijaukseen sekä liikemaailmassa alati läsnä olevaan korruptioon ja keinotteluun.
Maaseudullekin onneksi ehditään: saamme todistaa elämäntyylien räikeää vastakkainasettelua ja perhehierarkian kääntymistä päälaelleen, kun kaupungista tuleva perheen toinen tytär alkaa neuvoa vanhemmilleen, kuinka heidän tulisi elää, pitäen ohjat melko hyvin käsissään tarjoamansa rahallisen tuen avulla. Maaseutu näyttäytyy kaupunkilaiselämään tottuneen silmissä heti ankeana, tylsänä paikkana, josta pitää päästä suhteellisen pian takaisin pois – ehkä siinä syy sille, ettei kirjakaan pienissä kylissä kovin kauaa viivy.
Chang pääsee haastateltavansa seurassa osallistumaan maaseuduilla häihin; naimisiinmenoon liittyvät rituaalit ovat ehdottoman kiehtovia. Lisäksi hän tapaa monia omaan sukuunsa liittyviä ihmisiä, joilta hän saa arvokasta tietoa isovanhemmistaan, suvustaan, sekä ylipäätään kiinalaisesta tavasta tehdä sukututkimusta. Maaseudun ihmisistä huokuu aito kiinalaisuus, kun taas kaupungissa kaikki tuntuu joko keinotekoiselta tai länsimaalaistuvalta.
Jään mielenkiinnolla odottamaan vastaavanlaista kirjallisuutta miesten näkökulmasta (miten olisi Rakennustyömaan pojat?). Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi nimittäin sellainen mielikuva, että nuorten miesten elämä siirtolaistyöläisenä on paljon vaikeampaa kuin naisten, joista yritteliäimmät usein löytävät tiensä liukuhihnalta vähemmän turruttaviin ja parempipalkkaisiin töihin.
Alla vielä edellisen tekstin tapaan kiinan opiskelijoille sanastoa, johon kiinnitin lukiessani huomiota:
Chang viettää toisessa osassa edelleen aikaa ensimmäisessä osassa esiteltyjen tyttöjen tai naisten kanssa. Kaupungissa seurataan maailman suurimmaksi tituleeratun ostoskeskuksen valmistumista ennenaikaisesti rappeutuvan maalipinnan kautta; tyttöjen vaihtaessa tiheään tahtiin työtä ja asuinpaikkaa tutustumme ihmeellisten uutteiden, tablettien, jauheiden ja muiden ”terveystuotteiden” suoramyyntihuijaukseen sekä liikemaailmassa alati läsnä olevaan korruptioon ja keinotteluun.
Maaseudullekin onneksi ehditään: saamme todistaa elämäntyylien räikeää vastakkainasettelua ja perhehierarkian kääntymistä päälaelleen, kun kaupungista tuleva perheen toinen tytär alkaa neuvoa vanhemmilleen, kuinka heidän tulisi elää, pitäen ohjat melko hyvin käsissään tarjoamansa rahallisen tuen avulla. Maaseutu näyttäytyy kaupunkilaiselämään tottuneen silmissä heti ankeana, tylsänä paikkana, josta pitää päästä suhteellisen pian takaisin pois – ehkä siinä syy sille, ettei kirjakaan pienissä kylissä kovin kauaa viivy.
Chang pääsee haastateltavansa seurassa osallistumaan maaseuduilla häihin; naimisiinmenoon liittyvät rituaalit ovat ehdottoman kiehtovia. Lisäksi hän tapaa monia omaan sukuunsa liittyviä ihmisiä, joilta hän saa arvokasta tietoa isovanhemmistaan, suvustaan, sekä ylipäätään kiinalaisesta tavasta tehdä sukututkimusta. Maaseudun ihmisistä huokuu aito kiinalaisuus, kun taas kaupungissa kaikki tuntuu joko keinotekoiselta tai länsimaalaistuvalta.
Jään mielenkiinnolla odottamaan vastaavanlaista kirjallisuutta miesten näkökulmasta (miten olisi Rakennustyömaan pojat?). Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi nimittäin sellainen mielikuva, että nuorten miesten elämä siirtolaistyöläisenä on paljon vaikeampaa kuin naisten, joista yritteliäimmät usein löytävät tiensä liukuhihnalta vähemmän turruttaviin ja parempipalkkaisiin töihin.
Alla vielä edellisen tekstin tapaan kiinan opiskelijoille sanastoa, johon kiinnitin lukiessani huomiota:
回家 (huí jiā) 'palata kotiin' - 'kotiinpaluusta' puhutaan myös silloin, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa lähes koko elämänsä elänyt kiinalais-amerikkalainen matkustaa paikkaan, josta hänen sukunsa on kauan sitten lähtenyt
平反 (píng fǎn) 'poliittinen rehabilitointi' - esim. kulttuurivallankumouksen aikana uransa, kotinsa ja maineensa menettäneet ihmiset saivat myöhemmin mahdollisuuden ”maineenpalautukseen”
摩 (mó) 'ostoskeskus', lyhenne sanasta 摩登 (mó dēng) 'moderni', joka itsessään on englanninkielisen ääntämyksen pohjalta muodostettu lainasana; myös sanojen mall ja mó lausumisessa voi nähdä yhtäläisyyksiä
佣金 (yòng jīn) 'provisio, lahjus' - alunperin vain provisiota merkinnyt sana on saanut uusia vivahteita, kun tuotteiden kauppaamiseksi myyjien on pitänyt ruveta maksamaan tuleville ostajille lahjuksia; tämä kahta eri asiaa merkitsevä sana on hyvä esimerkki kiinan kielen kontekstisidonnaisesta luonteesta
谈恋爱 (tán liàn ài) 'seurustella, kuherrella' (kirjaimellisesti 'puhua rakkaudesta')
lauantai 8. toukokuuta 2010
Tehtaan tytöt - Kaupunki
Yksi kiinnostavimmista viime aikoina julkaistuista, Kiinaa käsittelevistä kirjoista on Leslie T. Changin kirjoittama Tehtaan tytöt - Unelmia muuttuvassa Kiinassa (Otava, suom. Jaana Iso-Markku). Kahteen osaan - "Kaupunki" ja "Kylä" - jaettu 464-sivuinen teos käsittelee nuorten kiinalaisten siirtotyöläisnaisten (ja -tyttöjen) elämää Dongguanissa, eräässä Kiinan suurimmista tehdaskaupungeista. Amerikkalaissyntyinen kirjailija vietti useita vuosia Kiinassa haastatellen ihmisiä, pääasiassa erilaisissa tehtaissa työskenteleviä naisia.
Kaupunkiin sijoittuva kirjan ensimmäinen osa sisältää jo niin paljon havainnollista ja yksityiskohtaista asiaa nyky-Kiinasta, että minun oli pakko laskea kirja käsistäni ja pitää muutama päivä taukoa – kirjoitan toisesta osasta myöhemmin.
Chang kertoo mm. tyttöjen erilaisista syistä jättää maaseutu ja perheensä ja lähteä kaupunkiin: yllättäen köyhyyttä ei pidetä tärkeimpänä syynä, vaan tyttöjä ajaa kaupunkiin myös toimettomuus maatilalla, josta vanhemmat ja muu perhe pystyvät vaivatta pitämään huolta. Tyttöjen elämää kaupungissa seuratessaan Chang kirjoittaa naisten häikäisevästä sopeutumiskyvystä ja miehiin verrattuna hyvistä mahdollisuuksista uralla etenemiselle, joka tosin usein vaatii häikäilemätöntä valehtelua, mutta mahdollistaa myös luokkarajojen ylittämisen, sosiaalisen nousun, jollaisesta Kiinassa ei 1900-luvulla vielä kannattanut unelmoida.
Vapaa-aikanaan tytöt yrittävät joko parhaansa mukaan kehittää itseään, tai sitten löytää sopivan aviomiehen. Huonosti toimivat treffipalvelut kukoistavat Dongguanissa, samoin kuin käsittämättömiltä kuulostavat englannintunnit tai itsensä kehittämiseen opastava kirjallisuus.
Ihmiskohtaloiden rinnalla Chang antaa lukijalle myös aikaa tutustua tyttöjen ympäristöön, valaisemalla mm. tehdaskaupungin syntyyn ja kehitykseen liittyviä vaiheita, esittelemällä maailman suurimman tehtaan ja kertomalla vielä omankin sukunsa tarinan, joka toimii samalla paitsi Kiinan historian kertauksena, myös oivana rinnakkaiskuvauksena sille, mitä kymmenet miljoonat nuoret tytöt käyvät elämässään läpi tämän päivän Kiinassa.
Kiinan kielen opiskelijana kiinnitin Kaupunki-osassa paljon huomiota pinyinillä tarjottuun, tekstissä silloin tällöin esiintyvään ja selitettyyn kiinankieliseen sanastoon, josta osan esittelen tähän lopuksi:
Kaupunkiin sijoittuva kirjan ensimmäinen osa sisältää jo niin paljon havainnollista ja yksityiskohtaista asiaa nyky-Kiinasta, että minun oli pakko laskea kirja käsistäni ja pitää muutama päivä taukoa – kirjoitan toisesta osasta myöhemmin.
Chang kertoo mm. tyttöjen erilaisista syistä jättää maaseutu ja perheensä ja lähteä kaupunkiin: yllättäen köyhyyttä ei pidetä tärkeimpänä syynä, vaan tyttöjä ajaa kaupunkiin myös toimettomuus maatilalla, josta vanhemmat ja muu perhe pystyvät vaivatta pitämään huolta. Tyttöjen elämää kaupungissa seuratessaan Chang kirjoittaa naisten häikäisevästä sopeutumiskyvystä ja miehiin verrattuna hyvistä mahdollisuuksista uralla etenemiselle, joka tosin usein vaatii häikäilemätöntä valehtelua, mutta mahdollistaa myös luokkarajojen ylittämisen, sosiaalisen nousun, jollaisesta Kiinassa ei 1900-luvulla vielä kannattanut unelmoida.
Vapaa-aikanaan tytöt yrittävät joko parhaansa mukaan kehittää itseään, tai sitten löytää sopivan aviomiehen. Huonosti toimivat treffipalvelut kukoistavat Dongguanissa, samoin kuin käsittämättömiltä kuulostavat englannintunnit tai itsensä kehittämiseen opastava kirjallisuus.
Ihmiskohtaloiden rinnalla Chang antaa lukijalle myös aikaa tutustua tyttöjen ympäristöön, valaisemalla mm. tehdaskaupungin syntyyn ja kehitykseen liittyviä vaiheita, esittelemällä maailman suurimman tehtaan ja kertomalla vielä omankin sukunsa tarinan, joka toimii samalla paitsi Kiinan historian kertauksena, myös oivana rinnakkaiskuvauksena sille, mitä kymmenet miljoonat nuoret tytöt käyvät elämässään läpi tämän päivän Kiinassa.
Kiinan kielen opiskelijana kiinnitin Kaupunki-osassa paljon huomiota pinyinillä tarjottuun, tekstissä silloin tällöin esiintyvään ja selitettyyn kiinankieliseen sanastoon, josta osan esittelen tähän lopuksi:
出去 (chū qù) kirjaimellisesti 'lähteä ulos' tarkoittaa Kiinassa yleisesti myös siirtotyöläiseksi/maailmalle lähtöä
流动人口 (liú dòng rén kǒu) 'ajelehtiva väestö'
外地人 (wài dì rén) alunperin 'vieras, ulkopuolinen', nyttemmin myös yksinkertaisesti 'siirtotyöläinen'
高不成低不就 (gāo bù chéng dī bù jiù) viittaa liukuhihnatyöltä ylenemään onnistuneeseen naiseen, jolle maalaismies ei enää kelpaa, mutta jota kaupunkilaismiehet kuitenkin edelleen halveksivat; sanonta soveltuu myös esimerkiksi työtä etsivään ihmiseen, joka ei halua surkeaa työtä, mutta jolla ei ole valmiuksia parempaankaan
狂离 (kuáng lí) 'hullu lähtö' on tapa jättää työnsä tehtaassa nopeasti siten, että yhden tai kahden kuukauden palkka jää saamatta, eikä vielä ole uutta työpaikkaakaan tiedossa
吃苦耐劳 (chī kǔ nài láo) 'kykeneväinen tekemään kovasti töitä ja kestämään vastoinkäymisiä', tärkeä ominaisuus siirtotyöläiselle
乱 (luàn) 'kaoottinen, vaarallinen' on yleinen käsitys Dongguanin katujen elämästä - usein työläiset mieluummin viettävätkin vapaa-aikansa turvassa tehtaan porttien sisäpuolella, mistä tavallisesti löytyy paljon palveluja ja ajanviettopaikkoja
麻木 (má mù) 'lamaantunut, turta', sana jolla jopa vasta teini-ikäiset, liukuhihnalla elämäänsä kyllästyneet tytöt usein kuvailevat mielialaansa
成功学 (chéng gōng xué) 'menestysoppi' viittaa Dongguanissa kukoistavaan kirjallisuuden lajiin, joka käsittää mitä erikoisimpia teoksia ja jotka "lupaavat" siivittää nuoren lukijan menestyksen tielle
坐台小姐 (zuò tái xiǎo jiě) viittaa esim. karaokebaareissa asiakkaiden kanssa istuviin seuralaistyttöihin, jotka usein tarjoavat myös seksipalveluja; mikäli asiakas haluaa seksiä, he siirtyvät maksua vastaan toiseen huoneeseen 'pikaruoalle', 快餐 (kuàicān)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)