Puoli vuotta kiinaa, II/2010

Aikani omistautuneena kiinan kielen opiskelijana on nyt kestänyt reilusti yli kolme ja puoli vuotta, ja ajattelin, että taas olisi pieni puolivuotisraportti paikallaan; toivon, että tämän lukemisesta on hyötyä sellaisille, joita kiinan opiskelun raskaus turhauttaa, tai niille jotka pohtivat, voiko ahkeruus tämän työlään kielen kanssa johtaa lopulta mihinkään.

Uskon edelleen, että kyllä se voi. Itselläni eivät puhetaidot ole suuremmin ehtineet kehittyä, sillä en ole ollut riittävän rohkea tai oma-aloitteinen aloittaakseni kiinalaisten kanssa keskusteluja heidän omalla kielellään. Tämä vaikuttaisi tällä hetkellä olevan suurin heikkouteni ja ongelmani, enkä varmaan pääse siitä ylitse ennen kuin seuraavan kerran saan tilaisuuden päästä pidemmäksi aikaa manner-Kiinan maaperälle. Monenlaisia suunnitelmia siihen suuntaan minulla onneksi on jo mielessä.

Kuluneen puolivuotisen aikana olen päässyt tavoitteeseeni, joka on yksinkertainen: sanavarastoni kartuttaminen tuhannella sanalla vuodessa. Puolen vuoden aikana kävin läpi viisitoista sanalistaa, opin 520 uutta sanaa tai sanontaa ja tasan sata uutta kirjoitusmerkkiä. Uutta oppiessa vaadittavien kirjoitusmerkkien määrä väheni entisestään: ensimmäiset tuhat merkkiänihän saavutin vuodessa, ja kaksi tuhatta meni rikki noin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Nykyisellä tahdilla kolmannen tuhannen saavuttamiseen menee vielä viisi vuotta, tosin odotettavissa on, että tahti hidastuu entisestään. Ehkä vuosikymmenen loppuun mennessä kuitenkin voin juhlistaa uutta rajapyykkiä...

Viidestätoista sanalistasta on itselleni kehittynyt jo vakio, itseään toistava sykli, jonka opettelemisen aikana myös kertaan kaiken aikaisemmin oppimani muistin virkistämiseksi. Olen huomannut, että vaikka kerrattavia sanoja tulee kuuden kuukauden välein viitisen sataa lisää, vähenee kertaamiseen kuluva aika kuitenkin tasaisen varmasti. Tällä on selvä yhteys siihen, että suurin osa uusista sanoista koostuu tutuista kirjoitusmerkeistä: uutta tutuin merkein opittaessa vanhoista sanoista tulee ällistyttävällä tavalla "läpinäkyvämpiä", itse itseään selittäviä. On ilo kohdata vanhastaan tuttu sana, jonka muistaminen on aina ennen ollut hankalaa, ja huomata, että sen merkitys on yhtäkkiä täysin päivänselvä.

Opiskelussa olen käyttänyt toimivaksi toteamiani lähteitä: New Practical Chinese Reader 4 on tarjonnut erittäin haastavia ja mielenkiintoisia tekstejä sekä loputtoman määrän hienosti selitettyjä kieliopin ja kiinan kielen rakenteiden piirteitä. Tuntuu siltä, että mielipiteiden ja monimutkaisempienkin lauseiden ilmaiseminen alkaa pian olla mahdollista suhteellisen vähällä änkyttämisellä! ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunnit taas ovat pitäneet huolen siitä, että korvani pysyvät vireessä, ja samalla olen saanut harjoitella koneella kirjoittamista kirjoittaessani dialogeja muistiin sanojen pänttäämistä varten.

Olen ollut näihin kahteen lähteeseen niin tyytyväinen, etten oikeastaan ole muuta kaivannut, ja aionkin käyttää niitä myös seuraavan puolen vuoden aikana - oppikirjasarjasta saan pian aloittaa viidennen, vielä haastavamman osan (osia on yhteensä kuusi), ja myös ChinesePod:issa pääsen jossain vaiheessa siirtymään Upper Intermediate -tasolle.

Jatkossa yritän sisällyttää sanaston opettelemisen rinnalle eräitä asioita, joiden toivon nopeuttavan oppimistani ja auttavan aikaisemmin opitun pitämisessä mielessä entistäkin paremmin. Ostin hiljattain MDBG Chinese Reader -ohjelman, jota voin käyttää kiinalaiselta ystävältäni saamani 2000-luvun kiinalaisen romaanin lukemisessa (romaani on minulla Word-tiedostona). Toinen kiinalainen ystäväni puolestaan antoi minulle lahjaksi 35-osaisen kiinalaisen tv-sarjan, joka on viime vuosina ollut suosittu ja aiheeltaan sen verran ikävästi ajankohtainen, että sen esittäminen on Kiinassa kielletty. Tavoitteeni on seurata näissä molemmissa paljon dialogia oppiakseni, kuinka kiinaksi oikeasti arjen keskellä kommunikoidaan.

Kesän jälkeen saan vielä uuden tilaisuuden käyttää oppimaani käytännössä: olen ilmoittautunut vaihto-oppilaiden tuutoriksi syyslukukaudelle, ja kerroin haluavani ensisijaisesti kiinalaisia opiskelijoita autettavakseni. En haluaisi enää kovin kauan jatkaa epäonnistumisen pelon ja epävarmuuden määräilemällä tiellä, vaan silloin minun on viimeistään korkea aika avata rohkeasti suuni ja alkaa suoltaa sitä kiinan kielen tietoani, jonka olen suurella vaivalla ja antaumuksella saavuttanut. Puolen vuoden päästä nähdään, kuinka on käynyt!