Kiinan kielen lukutaito, ohoi!

”Osaatko lukea kiinaa?” Kuulen tuon kysymyksen melko usein. Vastaan yleensä ylpeänä, että osaan, mutta useimmiten päädyn selittämään yksityiskohtaisesti, miksi toteamukseni ei oikeastaan ihan täysin pidä paikkaansa. Koska sitten voisin alkaa ihan rehellisesti julistaa, että ”kyllä, minä osaan lukea kiinaa!”? Asiasta saa kuulla aina eri arvioita, mutta yleisimmin olen kuullut väitteen, jonka mukaan kiinan kielessä on saavuttanut lukutaidon silloin, kun tuntee 2000 kirjoitusmerkkiä. Silloin jo osaisi kai sanomalehtiäkin silmäillä suhteellisen tehokkaasti.

Noin 2070 merkkiä saavuttaneena voin todeta, että merkkivarastoni ei riitä vielä "minnekään". Lauseiden merkitys nettisivuilla tai sanoma- ja aikakauslehdissä jää useimmiten ainakin jonkin verran hämärän peittoon. Ja vaikka välillä tunnistankin jokaisen merkin lauseessa, se ei välttämättä vielä riitä, sillä lähes jokaisella merkillä on monia eri merkityksiä, ja useimmat merkit voivat esiintyä kymmenissä, ellei jopa sadoissa eri sanoissa. Ilmiön voi kätevästi selittää vertauksella suomen kielestä: vaikka ulkomaalainen suomen opiskelija tuntisikin sanat minuutti ja kauppa, ei hän välttämättä silti ilman selitystä ymmärrä, mitä minuuttikaupalla tarkoittaa. Arvailuja hän voi toki esittää, mutta siinä menee metsään erittäin suurella todennäköisyydellä. Kiinaa opiskeleva joutuu arvailemaan useammin.

Löydettyäni tänään Tampereen pääkirjasto Metsosta yllättävän kattavan kiinankielisen kirjallisuuden hyllyn (aikaisemmin olin löytänyt vain lastenkirjallisuutta, enpä ollut tajunnut etsiä tarkemmin!) sain ajatuksen pistää lukutaitoni peliin. Lainasin hyllystä suhteellisen simppeliltä vaikuttavan romaanin 他的国 (Tadeguo) ja päätin yrittää kääntää sen ensimmäisen kappaleen ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Seuraavassa kolme ensimmäistä lausetta käännettyinä:


Lause 1: ”Vasen pieni lohikäärme pyöräili…” mitä ihmettä? Vasen pieni lohikäärme? No, myönnettäköön, että tähän sentään osasin jo varautua; kyseessä on mitä ilmeisimmin henkilöhahmon nimi. 左 onkin yksi kiinalaisista sukunimistä, ja jälkimmäinen osa, 小龙, on minulle ennestään tuttu mm. Bruce Leen kiinankielisestä nimestä. Voinemme jatkaa: ”Zuo Xiaolong ajoi moottoripyörällään *jotain jotain* kolme kierrosta, koska tuona iltapäivänä ei ollut *jotain* asioita joita voisi tehdä.” Ihan hyvin menee, aikamuotoni tosin voivat olla pielessä, mutta kyllä tästä ihan kelpaa jatkaa.

Lause 2: ”Eilen hän kuuli puhuttavan, että *joku/jokin* aikoo *jotain*, *jotain* bensa-asemalla käydä tankkaamassa tankki täyteen, tänään heti huomattuaan, että *jotain* bensiiniä, hänen mielialansa jonkin verran *jotain*.” Okei, jatketaan nyt vielä, vaikka sattuu ja tekisi mieli lopettaa...

Lause 3: ”Ensin hänestä tuntui, että hän olisi saavuttanut jotakin suurempaakin, ei pitäisi mennä *jonnekin* pienille halvoille, tämä ei ole hänen tyyppistään, mutta kaikkein *jotain* on se, että vaikka päättää *jotain*, lopputulos on silti *jotain*." Jotenkin minusta tuntuu, että tästä nyt puuttuu "jotain" merkityksen kannalta oleellista.

Mitä mieltä olette, riittääkö 2000 kiinalaisen kirjoitusmerkin tuntemus tosiaan lukutaitoon? No eihän se taida vielä riittää, vaikka kyllähän tällaisesta tekstistä selkoa saisi, jos se olisi elektronisessa muodossa (kunhan apuvälineet ovat kunnossa). Itse asiassa epäonnistumiselleni löytyy selitys nopealla googlauksella: lainaus Wikipediasta tuo hieman lohtua ja muistuttaa samalla tylysti siitä, että ei kannata kuvitella saavuttavansa kiinan kielen kanssa suuria ihan muutamassa vuodessa: ”Virallinen lukutaito Kiinassa on 2000 merkkiä. Ne vastaavat 97-98 % normaalitekstistä, jossa kirjallisuuden ja lehtien luku on vielä vaikeaa. 4000 merkkiä vastaa jo 99,8 % tekstistä ja on sujuvaa. 5000 merkkiä vastaa täysin sujuvaa kieltä.” Huokaus. Jatketaan opiskelua!