maanantai 28. kesäkuuta 2010

Kiinan kielen lukutaito, ohoi!

”Osaatko lukea kiinaa?” Kuulen tuon kysymyksen melko usein. Vastaan yleensä ylpeänä, että osaan, mutta useimmiten päädyn selittämään yksityiskohtaisesti, miksi toteamukseni ei oikeastaan ihan täysin pidä paikkaansa. Koska sitten voisin alkaa ihan rehellisesti julistaa, että ”kyllä, minä osaan lukea kiinaa!”? Asiasta saa kuulla aina eri arvioita, mutta yleisimmin olen kuullut väitteen, jonka mukaan kiinan kielessä on saavuttanut lukutaidon silloin, kun tuntee 2000 kirjoitusmerkkiä. Silloin jo osaisi kai sanomalehtiäkin silmäillä suhteellisen tehokkaasti.

Noin 2070 merkkiä saavuttaneena voin todeta, että merkkivarastoni ei riitä vielä "minnekään". Lauseiden merkitys nettisivuilla tai sanoma- ja aikakauslehdissä jää useimmiten ainakin jonkin verran hämärän peittoon. Ja vaikka välillä tunnistankin jokaisen merkin lauseessa, se ei välttämättä vielä riitä, sillä lähes jokaisella merkillä on monia eri merkityksiä, ja useimmat merkit voivat esiintyä kymmenissä, ellei jopa sadoissa eri sanoissa. Ilmiön voi kätevästi selittää vertauksella suomen kielestä: vaikka ulkomaalainen suomen opiskelija tuntisikin sanat minuutti ja kauppa, ei hän välttämättä silti ilman selitystä ymmärrä, mitä minuuttikaupalla tarkoittaa. Arvailuja hän voi toki esittää, mutta siinä menee metsään erittäin suurella todennäköisyydellä. Kiinaa opiskeleva joutuu arvailemaan useammin.

Löydettyäni tänään Tampereen pääkirjasto Metsosta yllättävän kattavan kiinankielisen kirjallisuuden hyllyn (aikaisemmin olin löytänyt vain lastenkirjallisuutta, enpä ollut tajunnut etsiä tarkemmin!) sain ajatuksen pistää lukutaitoni peliin. Lainasin hyllystä suhteellisen simppeliltä vaikuttavan romaanin 他的国 (Tadeguo) ja päätin yrittää kääntää sen ensimmäisen kappaleen ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Seuraavassa kolme ensimmäistä lausetta käännettyinä:


Lause 1: ”Vasen pieni lohikäärme pyöräili…” mitä ihmettä? Vasen pieni lohikäärme? No, myönnettäköön, että tähän sentään osasin jo varautua; kyseessä on mitä ilmeisimmin henkilöhahmon nimi. 左 onkin yksi kiinalaisista sukunimistä, ja jälkimmäinen osa, 小龙, on minulle ennestään tuttu mm. Bruce Leen kiinankielisestä nimestä. Voinemme jatkaa: ”Zuo Xiaolong ajoi moottoripyörällään *jotain jotain* kolme kierrosta, koska tuona iltapäivänä ei ollut *jotain* asioita joita voisi tehdä.” Ihan hyvin menee, aikamuotoni tosin voivat olla pielessä, mutta kyllä tästä ihan kelpaa jatkaa.

Lause 2: ”Eilen hän kuuli puhuttavan, että *joku/jokin* aikoo *jotain*, *jotain* bensa-asemalla käydä tankkaamassa tankki täyteen, tänään heti huomattuaan, että *jotain* bensiiniä, hänen mielialansa jonkin verran *jotain*.” Okei, jatketaan nyt vielä, vaikka sattuu ja tekisi mieli lopettaa...

Lause 3: ”Ensin hänestä tuntui, että hän olisi saavuttanut jotakin suurempaakin, ei pitäisi mennä *jonnekin* pienille halvoille, tämä ei ole hänen tyyppistään, mutta kaikkein *jotain* on se, että vaikka päättää *jotain*, lopputulos on silti *jotain*." Jotenkin minusta tuntuu, että tästä nyt puuttuu "jotain" merkityksen kannalta oleellista.

Mitä mieltä olette, riittääkö 2000 kiinalaisen kirjoitusmerkin tuntemus tosiaan lukutaitoon? No eihän se taida vielä riittää, vaikka kyllähän tällaisesta tekstistä selkoa saisi, jos se olisi elektronisessa muodossa (kunhan apuvälineet ovat kunnossa). Itse asiassa epäonnistumiselleni löytyy selitys nopealla googlauksella: lainaus Wikipediasta tuo hieman lohtua ja muistuttaa samalla tylysti siitä, että ei kannata kuvitella saavuttavansa kiinan kielen kanssa suuria ihan muutamassa vuodessa: ”Virallinen lukutaito Kiinassa on 2000 merkkiä. Ne vastaavat 97-98 % normaalitekstistä, jossa kirjallisuuden ja lehtien luku on vielä vaikeaa. 4000 merkkiä vastaa jo 99,8 % tekstistä ja on sujuvaa. 5000 merkkiä vastaa täysin sujuvaa kieltä.” Huokaus. Jatketaan opiskelua!

7 kommenttia:

Sakari kirjoitti...

Mukavaa lueskella kokemuksistasi kielen ja kulttuurin oppimisessa. Aina välillä tulee yhteneväisyyden tunteita oman vieraan kielen ja kulttuurin opiskeluni kanssa, vaikka tämä vieras kieli tapauksessani on niinkin tylsä kuin saksa.

Tuo lukemisen taidon määrittely herätti itsessäni yleisemmänkin pohdinnan. Vaikka itse osaan lukea latinalaisia aakkosia ja todennäköisesti ääntää kutakuinkin oikein suurimman osan saksan sanoista, jotka näen kirjoitettuna, voinko silti väittää osaavani lukea? Kun usein ymmärrys jää puutteelliseksi. Kiinan kielessä tämä lienee konkreettisempaa, kun merkit liittyvät suoraan sanan merkitykseen. Saksan kielessä taas omana ongelmanani ovat sanojen eteen liitettävät erinäiset etuliitteet, jotka antavat sanoille hienovivahteita tai pahimmillaan jopa päinvastaisen merkityksen. Näitä sitten en lukiessa ymmärrä kunnolla ja toisinaan arvaus sanan merkityksestä menee täysin metsään.

Tästäkin huolimatta luin tässä kuussa ensimmäisen romaanini saksaksi. Pääjuonen ymmärsin, mutta usein jäi jopa kokonaisia kappaleita ymmärtämättä. Kuitenkin luin kirjan läpi ja pystyin siitä jopa nauttimaan. Olen itse pitänyt romaanin lukemista vieraalla kielellä jonkinasteisena lukemisen ymmärtämisen rajana, vaikka kaikkea ei ymmärtäisikään.

Kuinka laajaksi muuten arvioisit sanavarastosi kiinaksi? Vaikka en kiinan kielen rakenteesta tiedä mitään, olettaisin, että nuo reilut 2000 merkkiä varmaan antavat laajemman sanavaraston. Kun eikö merkkejä yhdistelemällä muodosteta myös sanoja?

Ja vaikka vielä romaanissa tuntuu olevan liian monta "jotain", luulen, että pikapuoliin (parin-kolmen lähivuoden aikana) saat luettua ensimmäisen romaanisi. Ja oman kokemukseni perusteella mukaan kannattaa ottaa asenne, että ihan kaikkea ei tarvitse ymmärtää sanasta sanaan. Kirjasta pystyy silti nauttimaan ja samalla se laajentaa huomaamatta sanavarastoa.

Rauno Sainio kirjoitti...

Sakari, kiitokset kivasta kommentista, tosiaan nyt kun en Kiinassa ole enää hetkeen ollut niin olen päätynyt kirjoittelemaan enemmän kiel(t)en opiskelusta kiinnostuneita ajatellen. Olen huomannut että muita opiskelijoita ne kiinnostavat, oli kyseessä sitten aloittelija tai jo pidemmälle edennyt.

Itselläni on sellainen tavoite, että jossain vaiheessa pystyisin kirjan lukemaan edes jonkinlaisella menestyksellä läpi - siihen varmaankin menee vielä se muutama vuosi, eli paljon on vielä tekemistä. Mutta siinä vaiheessa alkaisi viimeistään tuntua siltä, että kieltä voi viimein tunnustaa ymmärtävänsä jo kiitettävästi! Luonteeltani olen vähän sellainen perfektionisti, että täytyy ihan tietoisesti opetella lukemaan tekstejä sellaisella asenteella, että ei pysähdy jokaiseen paikkaan, missä lause tai useampikin jää ymmärtämättä. :)

Sanavarastoni on hiljattain ylittänyt 5000 sanan rajapyykin. Ensimmäisen vuoden aikana sanojen ja kirjoitusmerkkien määrä kulki aika lailla käsi kädessä, mutta nykyään opin ehkä noin viisi sanaa jokaista uutta merkkiä kohti. Nykyään suurin osa uusista sanoista koostuu kahdesta tai kolmesta merkistä, vain silloin tällöin tulee vastaan yksitavuisia sanoja - niistäkin löytyy sitten useimmiten se kaksitavuinen versio, jos osaa etsiä. Uuden oppiminen - kuin myös se kovin petollinen arvailu - muuttuu siis hiljalleen helpommaksi.

Niin, ja onnittelut opiskelupaikasta, melkoinen suoritus! :)

Anonyymi kirjoitti...

Mories Rauno! Xiaohang tällä. Mun mielestä 2500-3000 merkkiä riittää päivittäin lukemiseen, mut on parempi jos osaa paljon lausekkeitä, ku joskus vaikka tuntee merkkiä, ei ymmärrä sitä merkitysta.
有时候我也要想一会,才发觉那个是人名。

Ana kirjoitti...

:-D Hauska juttu - kiitos!

Rauno Sainio kirjoitti...

Xiaohang, mulla menee vielä viisi vuotta 2500 merkin saavuttamiseen, 3000 ylittyy ehkä joskus vuonna 2020! :) Hauska kuulla, että kiinalaisetkin joutuvat välillä miettimään hetkeksi, jos tekstissä tulee vastaan ihmisen nimi!

Zepa, kiitokset, oli hauska kirjoittaakin. Ehkä kirjoitan seuraavaksi tuolle kappaleelle "oikean" käännöksen, sitä kautta voisi alkaa useamminkin tuoda esille erilaisia kiinan kielen piirteitä ja yksityiskohtia, lähteä kehittämään blogia jonkinlaiseksi opiskelun apuvälineeksi.

Sara kirjoitti...

Suunnitelmasi blogin kehittämisestä kuulostavat hyvältä! Luen joitakin kiinan kielestä kertovia blogeja englanniksi, mutta mielelläni kuulisin kiinan opiskelusta toiselta suomalaiselta opiskelijalta.

Yaning kirjoitti...

Moi,

mielenkiinnolla lueskelen minäkin tätä juuri löytämääni blogia.

Kiinan lukemisesta - itse olen opiskellut kiinaa Helsingin yliopiston kakkosvuosikurssin verran, ja sitä ennen tovin Taiwanilla (ja japania osasin aloittaessani kohtalaisesti, joten hanzit eivät tuottaneet suunnattomia vaikeuksia alussakaan).

Silti lukutaitoni on vielä niin puutteellinen, etten viitsi pahemmin edes yrittää lukea mitään koulukirjoja kummempaa. Sanakirjan tai Perapera-kunin avulla kuitenkin saan kuitenkin jotakuinkin käännettyä lauseiden merkityksen.

Yleisesti ottaen sanoisin, että suomalainen oppii kiinaa kunnolla vain kiinankielisessä ympäristössä - eli silloin kun voi käyttää ja joutuu käyttämään kieltä ihan oikeissa vuorovaikutustilanteissa.

Vielä anekdoottina: Helsingin yliopistolla pääaineenaan Itä-Aasian tutkimusta lukevista japania pääkielenään opiskelevat osaavat keskustella ihan kohtuullisesti jo ennen vaihto-opiskelua, mutta kiinanlukijat vasta sen jälkeen.

Tsemppiä joka tapauksessa meille kaikille: tämä on monivuotinen projekti, mutta eiköhän se sitten palkitsekin :)