Kiinalaiset elokuvat jäivät osaltani haaveeksi, kun Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin viimeisen viikonlopun bonusnäytöksien joukossa ei niitä juuri ollut. Eipä siinä mitään, näkemäni neljä elokuvaa olivat silti kukin noin neljän tähden arvoisia, eikä viikonloppu todellakaan ollut pettymys. Lisäksi Zhang Yimoun Blood Simple -remake esitetään tulevana viikonloppuna Tampereen Niagarassa.
Sain kuitenkin aimo annoksen kiinalaista kulttuuria - hieman yllättävästä suunnasta: Helsingin taidehallissa on nähtävissä vielä lokakuun 10. päivään asti britti Isaac Julienin hieno videoinstallaatio Ten Thousand Waves. Olin täysin myyty heti taidehallin mainosjulisteen nähtyäni: maailman upein nainen (oma mielipiteeni!) Maggie Cheung kuvankauniissa kiinalaisessa maisemassa...
Elegantin viehättävä Maggie oli vahvasti esillä nelisen vuotta sitten, kun kiinalaisen ja hongkongilaisen elokuvan yliannostus työnsi minua kohti ensimmäistä kiinan kielen kurssiani. Vielä tänäkin päivänä, kun kiinalaiset tiedustelevat syitä kiinnostukselleni kiinaa ja Kiinaa kohtaan, vastaan leikilläni: 因为我很喜欢张曼玉。 ("Koska pidän niin paljon Maggie Cheungista.")
Valkokankaalla lähes sadassa elokuvassa loistanut supertähti on viime vuosina loistanut lähinnä poissaolollaan: hänen edellinen kunnon roolityönsä on vuoden 2004 elokuvassa Clean. Sittemmin on "nähty" vain pari Special Appearance -roolia sekä pois leikattu kohtaus viimeisimmässä Tarantinon leffassa. Wikipedian mukaan Maggie olisi siirtynyt näyttelemisestä elokuvasäveltämisen puolelle.
Ten Thousand Waves tarjoaa yllin kyllin taivaalla liitelevää Maggieta, mutta onneksi paljon muutakin. Kolmessa eri salissa yhdeksällä valkokankaalla esitettävä installaatio pyörii muun muassa nykyajassa, muinaisessa Kiinassa, Maon ajassa ja Shanghailaisella elokuvastudiolla. Välillä nähdään kikkailua kalligrafialla sekä kohtauksia kulissien takaa - taustalla kuullaan musiikkia, englanniksi lausuttuja runoja ja kiinankielisiä huudahduksia.
Helsingin taidehalli sai kunnian ensimmäisenä Euroopassa esittää Julienin installaation. Kannattaa siis rientää vielä paikalle, jos vain suinkin ehtii! Vinkkinä mainittakoon vielä, että 50-minuuttinen näytös pyörii eri huoneissa ilmeisesti samassa tahdissa, eli katsoja voi harrastaa samalla liikuntaa huoneesta toiseen ilman pelkoa siitä, että jotain jäisi näkemättä. Itse istuin koko ajan yhdessä ja samassa huoneessa, mikä ei tosin sekään ollut yhtään hullumpaa - kolmeltakin hieman toisistaan poikkeavaa materiaalia näyttäneeltä kankaalta sai mukavan monipuolisesti vaihtelua.
maanantai 27. syyskuuta 2010
perjantai 17. syyskuuta 2010
Lue! Lue! Lue!
Lukuvuosi on alkanut Tampereen yliopistolla kiinan opiskelijoiden kannalta suotuisasti, vaikka kurssitarjontaa ei edistyneemmille olekaan tarjolla. Itse olen kv-tuutorin ominaisuudessa onnistunut tutustumaan kymmeniseen uuteen kiinalaiseen tai hongkongilaiseen, ja mandariinia olen saanut suoltaa ainakin jonkin verran melkeinpä päivänä kuin päivänä. Ilahduttavaa on myös ollut törmätä uusiin kiinan opiskelijoihin, joiden kielitaito on samaa luokkaa kuin omani tai sitä selvästi parempaa. Loppuvuodelta voi odottaa paljon muutakin kuin pänttäämistä kirjojen kanssa.
Myös ensi kuun HSK-testiä ajatellen vertaistuen löytäminen on ollut hyödyllistä. Aikaisempien HSK-mietteideni kommenteissa mainittiin, että testiin kannattaa valmistautua lukemalla kiinalaisia tekstejä niin paljon kuin sielu sietää. Pari viikkoa sitten tapaamani yhdysvaltalainen kiinan opiskelija otti opiskelumetodeista keskustellessamme repustaan esille kiinankielisen Harry Potter -kirjan, joka sanakirjan kanssa on tällä hetkellä hänen tärkein oppimateriaalinsa. Pari tuntia päivässä hän on kirjaa tahkonnut eteenpäin, tuntemattomia sanoja käännellen ja outoja rakenteita merkkaillen – kiinalaiseen tuttuun törmätessään hän voi sitten pyytää kertomaan, mistä hankalissa kohdissa on kysymys.
Päätin itsekin käydä hakemassa kirjastosta (ohuen) kiinankielisen romaanin ja alkaa käydä sitä hiljalleen läpi. Vaikka jokin aika sitten turhautuneena demonstroinkin vaikeaselkoista tekstinpätkää eräästä toisesta kiinankielisestä kirjasta, olen nyt alkanut huomata, että raskas ja vaivalloinen lukeminen sittenkin kannattaa, vaikka tarinan sisällöstä jäisikin olennainen osa ymmärtämättä. Kun lukee yhdenkin aukeaman päivässä ääneen kiinaksi, alkaa nopeasti huomata mielenkiintoisia asioita; tässä joitain omista havainnoistani:
- Lukunopeus paranee, mikä on erityisen tärkeää vaikkapa HSK:ssa, jossa aika saattaa tasosta riippuen enemmän tai vähemmän helposti loppua kesken. Edellisellä kerralla HSK:n luetunymmärtämisosiossa jouduin itse heittämään viimeisiin kohtiin pelkkiä villejä arvauksia.
- Suun lihakset kokevat kummia, kun ne pakotetaan vierasta kieltä äännettäessä liikkumaan eri tavalla. Kiinaksi lukeminen ääneen on itselleni joskus aiheuttanut oikein kunnollisia fyysisen uupumuksen tunteita – aivothan siinä uupuvat joka tapauksessa.
- Aikaisempina kuukausina/vuosina opitun sanaston kertaaminen tehostuu huomattavasti: lähes jokaisella lukemallani aukeamalla on sanoja, jotka olen joko hiljattain oppinut tai kerrannut, tai jotka palaavat mieleeni siinä kontekstissa, josta ne olen alun perin sanalistoihini poiminut. Kun ennestään tuttuja sanoja tulee vastaan uusissa yhteyksissä, oppii niitä mukavasti käyttämään monipuolisemmin myös omassa kielenkäytössään.
- Tuntuma kiinan kielen lauserakenteisiin paranee roimasti, oli sitten kyse lyhyistä ja yksinkertaisista tai piiiiiitkistä ja monimutkaisista lauseista.
- Merkkien välisiä pieniä eroja harjaantuu tunnistamaan paremmin.
- Tuntemattomien sanojen merkityksen arvaamisessa kehittyy. Ensimmäinen lause kirjassani oli jotakuinkin näin: 闹钟还没响。Mietin aluksi hetken, että mistäköhän tässä on kyse, olisiko tässä tietysti heti aluksi joku kiinalainen nimi. Sitten mietin uudestaan, ja kellot alkoivat soida: 闹 tarkoittaa 'äänekästä', 钟 'kelloa' - 闹钟 on siis 'herätyskello'! Verbiin 响 taas olen törmännyt joskus kännykän soimisen yhteydessä. 'Herätyskello ei ollut vielä soinut'!
Suosittelen hankalankin materiaalin lukemista lämpimästi jokaiselle: tarttukaa rohkeasti kiinankieliseen kirjaan, etsikää käsiinne kiinalaisia lehtiä tai pyörikää kiinalaisilla nettisivuilla! Lukeminen on varmasti raskasta, etenkin jos ei ole vielä ehtinyt kieltä opiskella kymmentä, neljää, tai edes yhtä vuotta. Alkeistasonkin opiskelija saa varmasti kokemuksesta jotain irti: vaikka osaisi vasta sata kiinan kielen sanaa ja merkkiä, on silti upeaa ja mieltä ylentävää löytää juuri niitä harvoja sieltä tekstin joukosta. Yleisimmin käytetyt ja tärkeimmät sanathan opitaan heti ensimmäisillä kursseilla, joten niitä tuttuja sanoja vilisee teksteissä ihan varmasti!
Olisin kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kiinankielisten tekstien parissa: millä tasolla olet, kuinka kauan kieliopintoja takana? Turhauttaako lukeminen, vai innostaako se oppimaan lisää? Tehostaako lukeminen oppimista ja ennestään opitun kertaamista, vai sekoittaako se vain kielipäätä? Kommentteja otetaan vastaan.
Myös ensi kuun HSK-testiä ajatellen vertaistuen löytäminen on ollut hyödyllistä. Aikaisempien HSK-mietteideni kommenteissa mainittiin, että testiin kannattaa valmistautua lukemalla kiinalaisia tekstejä niin paljon kuin sielu sietää. Pari viikkoa sitten tapaamani yhdysvaltalainen kiinan opiskelija otti opiskelumetodeista keskustellessamme repustaan esille kiinankielisen Harry Potter -kirjan, joka sanakirjan kanssa on tällä hetkellä hänen tärkein oppimateriaalinsa. Pari tuntia päivässä hän on kirjaa tahkonnut eteenpäin, tuntemattomia sanoja käännellen ja outoja rakenteita merkkaillen – kiinalaiseen tuttuun törmätessään hän voi sitten pyytää kertomaan, mistä hankalissa kohdissa on kysymys.
Päätin itsekin käydä hakemassa kirjastosta (ohuen) kiinankielisen romaanin ja alkaa käydä sitä hiljalleen läpi. Vaikka jokin aika sitten turhautuneena demonstroinkin vaikeaselkoista tekstinpätkää eräästä toisesta kiinankielisestä kirjasta, olen nyt alkanut huomata, että raskas ja vaivalloinen lukeminen sittenkin kannattaa, vaikka tarinan sisällöstä jäisikin olennainen osa ymmärtämättä. Kun lukee yhdenkin aukeaman päivässä ääneen kiinaksi, alkaa nopeasti huomata mielenkiintoisia asioita; tässä joitain omista havainnoistani:
- Lukunopeus paranee, mikä on erityisen tärkeää vaikkapa HSK:ssa, jossa aika saattaa tasosta riippuen enemmän tai vähemmän helposti loppua kesken. Edellisellä kerralla HSK:n luetunymmärtämisosiossa jouduin itse heittämään viimeisiin kohtiin pelkkiä villejä arvauksia.
- Suun lihakset kokevat kummia, kun ne pakotetaan vierasta kieltä äännettäessä liikkumaan eri tavalla. Kiinaksi lukeminen ääneen on itselleni joskus aiheuttanut oikein kunnollisia fyysisen uupumuksen tunteita – aivothan siinä uupuvat joka tapauksessa.
- Aikaisempina kuukausina/vuosina opitun sanaston kertaaminen tehostuu huomattavasti: lähes jokaisella lukemallani aukeamalla on sanoja, jotka olen joko hiljattain oppinut tai kerrannut, tai jotka palaavat mieleeni siinä kontekstissa, josta ne olen alun perin sanalistoihini poiminut. Kun ennestään tuttuja sanoja tulee vastaan uusissa yhteyksissä, oppii niitä mukavasti käyttämään monipuolisemmin myös omassa kielenkäytössään.
- Tuntuma kiinan kielen lauserakenteisiin paranee roimasti, oli sitten kyse lyhyistä ja yksinkertaisista tai piiiiiitkistä ja monimutkaisista lauseista.
- Merkkien välisiä pieniä eroja harjaantuu tunnistamaan paremmin.
- Tuntemattomien sanojen merkityksen arvaamisessa kehittyy. Ensimmäinen lause kirjassani oli jotakuinkin näin: 闹钟还没响。Mietin aluksi hetken, että mistäköhän tässä on kyse, olisiko tässä tietysti heti aluksi joku kiinalainen nimi. Sitten mietin uudestaan, ja kellot alkoivat soida: 闹 tarkoittaa 'äänekästä', 钟 'kelloa' - 闹钟 on siis 'herätyskello'! Verbiin 响 taas olen törmännyt joskus kännykän soimisen yhteydessä. 'Herätyskello ei ollut vielä soinut'!
Suosittelen hankalankin materiaalin lukemista lämpimästi jokaiselle: tarttukaa rohkeasti kiinankieliseen kirjaan, etsikää käsiinne kiinalaisia lehtiä tai pyörikää kiinalaisilla nettisivuilla! Lukeminen on varmasti raskasta, etenkin jos ei ole vielä ehtinyt kieltä opiskella kymmentä, neljää, tai edes yhtä vuotta. Alkeistasonkin opiskelija saa varmasti kokemuksesta jotain irti: vaikka osaisi vasta sata kiinan kielen sanaa ja merkkiä, on silti upeaa ja mieltä ylentävää löytää juuri niitä harvoja sieltä tekstin joukosta. Yleisimmin käytetyt ja tärkeimmät sanathan opitaan heti ensimmäisillä kursseilla, joten niitä tuttuja sanoja vilisee teksteissä ihan varmasti!
Olisin kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kiinankielisten tekstien parissa: millä tasolla olet, kuinka kauan kieliopintoja takana? Turhauttaako lukeminen, vai innostaako se oppimaan lisää? Tehostaako lukeminen oppimista ja ennestään opitun kertaamista, vai sekoittaako se vain kielipäätä? Kommentteja otetaan vastaan.
Tunnisteet:
HSK,
kiinan kieli,
kirjallisuus
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Rakkautta, anarkiaa ja itäaasialaista elokuvaa
On taas se aika vuodesta, kun lehdissä kirjoitellaan syksyn taiasta, siitä, kuinka ihanalta tuntuu kun helteisen ja valoisan kesän tilalle on nyt vihdoin tulossa se autuaan viileä ja tunnelmallisen pimeä syksy. Itse olen syksyn ihastelijoiden kanssa samaa mieltä, vaikka syksy jo kuudetta kertaa peräkkäin tarkoittaakin minulle paluuta yliopisto-opintoihin, opintopisteiden metsästämiseen. Minulle syksy tarkoittaa myös heittäytymistä sohvan nurkkaan - kun ulkona on pimeää ja koleaa, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että viettää iltansa leffamaratonien parissa.
Televisiokanavien itäaasialaisen elokuvan tarjonta on ollut pitkästä aikaa piristävää seurattavaa. Japanilainen mestariteos Dyynien daami (Suna no onna, 1964) meni jo, mutta torstai-iltana kannattaa laittaa digiboksi valmiiksi, kun kolmoselta tulee eteläkorealainen sotaelokuva Brotherhood of War (Taegukgi hwinalrimyeo) vuodelta 2004. Lauantai-iltana Kiinan ystäviä hemmotellaan Nelosen toimesta hienolla Mountain Patrol (可可西里) -elokuvalla; elokuvan ohjaaja Chuan Lu on ohjannut myös jokin aika sitten tv:stä tulleen Ase kateissa -elokuvan. Ensi viikon maanantaina YLE Teema näyttää uusintana vielä toisen japanilaisen mestariteoksen Alaston saari (Hadaka no shima, 1960), joka kuvaa verkkaisella tahdilla pienellä, kuivalla saarella asuvan perheen raskasta elämää. Suosittelen kutakin elokuvaa omakohtaisen kokemuksen pohjalta!
Jos itäaasialainen elokuva kiinnostaa, on parasta syksyssä ehdottomasti 16.-26.9. Helsingissä jo 23. kertaa järjestettävä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali. Joka vuosi elo-syyskuun vaihteessa saan käsiini festivaalin infolehden ja selaan kuola valuen uutta tarjontaa. Alla oma Top 5 -toivelistani, mainittakoon, että festivaalin muuta, varmasti yhtä loistavaa tarjontaa en ole malttanut vielä edes vilkaista - tiedän vain, että tarjolla on myös murhanhimoisesta autonrenkaasta kertova elokuva... Elokuvien kuvaukset lainattu HIFF:n infolehdestä.
Nainen, ase ja nuudelipuoti (Kiina)
Coenin veljesten synkeä murhakaruselli, Blood Simple, kiinalaisittain! Vision toteuttajana Zhang Yimou.
City of Life and Death (Kiina)
Intensiivinen, kunnianhimoinen ja väkevä draama japanilaisvalloittajien 1937 Kiinassa suorittamasta brutaalista kansanmurhasta ja sodan järjettömyydestä.
Love Exposure (Japani)
Sion Sonon nelituntisessa rakkauseepoksessa perversiot, uskonto, anteeksianto sekä ongelmalliset isäsuhteet nivoutuvat satiiriseksi analyysiksi ihmisyydestä.
Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Thaimaa)
Cannesin kultaisen palmun voittaja on unenomainen runoelma muistoista.
Mother (Etelä-Korea)
Joon-ho Bongin elokuva on omaperäinen sekoitus trilleriä, rikoselokuvaa ja mustaa komediaa. Keskiössä on äiti, joka on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen.
Televisiokanavien itäaasialaisen elokuvan tarjonta on ollut pitkästä aikaa piristävää seurattavaa. Japanilainen mestariteos Dyynien daami (Suna no onna, 1964) meni jo, mutta torstai-iltana kannattaa laittaa digiboksi valmiiksi, kun kolmoselta tulee eteläkorealainen sotaelokuva Brotherhood of War (Taegukgi hwinalrimyeo) vuodelta 2004. Lauantai-iltana Kiinan ystäviä hemmotellaan Nelosen toimesta hienolla Mountain Patrol (可可西里) -elokuvalla; elokuvan ohjaaja Chuan Lu on ohjannut myös jokin aika sitten tv:stä tulleen Ase kateissa -elokuvan. Ensi viikon maanantaina YLE Teema näyttää uusintana vielä toisen japanilaisen mestariteoksen Alaston saari (Hadaka no shima, 1960), joka kuvaa verkkaisella tahdilla pienellä, kuivalla saarella asuvan perheen raskasta elämää. Suosittelen kutakin elokuvaa omakohtaisen kokemuksen pohjalta!
Jos itäaasialainen elokuva kiinnostaa, on parasta syksyssä ehdottomasti 16.-26.9. Helsingissä jo 23. kertaa järjestettävä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali. Joka vuosi elo-syyskuun vaihteessa saan käsiini festivaalin infolehden ja selaan kuola valuen uutta tarjontaa. Alla oma Top 5 -toivelistani, mainittakoon, että festivaalin muuta, varmasti yhtä loistavaa tarjontaa en ole malttanut vielä edes vilkaista - tiedän vain, että tarjolla on myös murhanhimoisesta autonrenkaasta kertova elokuva... Elokuvien kuvaukset lainattu HIFF:n infolehdestä.
Nainen, ase ja nuudelipuoti (Kiina)
Coenin veljesten synkeä murhakaruselli, Blood Simple, kiinalaisittain! Vision toteuttajana Zhang Yimou.
City of Life and Death (Kiina)
Intensiivinen, kunnianhimoinen ja väkevä draama japanilaisvalloittajien 1937 Kiinassa suorittamasta brutaalista kansanmurhasta ja sodan järjettömyydestä.
Love Exposure (Japani)
Sion Sonon nelituntisessa rakkauseepoksessa perversiot, uskonto, anteeksianto sekä ongelmalliset isäsuhteet nivoutuvat satiiriseksi analyysiksi ihmisyydestä.
Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Thaimaa)
Cannesin kultaisen palmun voittaja on unenomainen runoelma muistoista.
Mother (Etelä-Korea)
Joon-ho Bongin elokuva on omaperäinen sekoitus trilleriä, rikoselokuvaa ja mustaa komediaa. Keskiössä on äiti, joka on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)