"Ei kiinaa voi oppia muualla kuin Kiinassa. Opin vuoden aikana Kiinassa paljon enemmän kuin olisin voinut kahden tai kolmen vuoden aikana oppia täällä Suomessa." – lukuisat lähteet
Jos väittää kaverilleen, että kiina on yksi maailman vaikeimmista kielistä oppia, ei sen suurempia jatkoargumentteja yleensä pyydetä - sitä pidetään jotenkin itsestään selvänä. Itse en pidä kiinaa erityisen vaikeana, vain kirjoitusjärjestelmänsä vuoksi se on niin vaivalloinen. Kiina on myös aikaa ja aitoa kiinnostusta vaativa kieli, mutta mikäpä kieli ei sellainen olisi? Silti kiinaa pidetään kielenä, jonka voi oppia "vain paikan päällä". Suurin osa kielen hallitsevista tuntuu olevan sitä mieltä, että kiinan kieli pitää takomalla takoa päähän, muilla keinoin oppiminen ei ole mahdollista.
Tämä mielikuva, tai asenne, johtunee osittain siitä, että suurin osa suomalaisista ei ole voinut aloittaa kiinan opintojaan ennen aikuisikää. Siksi kieli halutaan oppia nopeasti ja tehokkaasti, jotta taidoista päästään myös hyötymään suhteellisen nopeasti. Täytyy silti myöntää, etten tunne ainoatakaan ihmistä, joka olisi jotain muuta kieltä lähtenyt opiskelemaan samalla tavoin kuin kiinan kanssa tehdään. Tunnetko sinä jonkun, joka olisi lähtenyt vaikkapa Saksaan opiskelemaan vain ja ainoastaan saksaa, 20 tuntia viikossa, vuoden tai kahden ajaksi? Mikä juuri kiinasta tekee niin erityisen?
Tapasin taannoin erään suomalaisen, joka oli aloittanut kiinan opintonsa lähtemällä vuodeksi Kiinaan opiskelemaan intensiivisesti, parinkymmenen viikkotunnin tahdilla. Hän puhui ryhmässämme kiinalaisten kanssa mukavan rohkeasti, ja myönsin itsellenikin, että hän oli saanut hienon startin kieliopinnoilleen. Sitten hän kysyi, kuinka kauan ja missä olen itse opiskellut kiinaa. Hänen reaktionsa saattoi olla vahinko, tai ehkä tulkitsin sen itse väärin, mutta kuultuaan että olen opiskellut kiinaa neljä vuotta pääasiassa Suomessa, hän vain tuhahti ja katsoi minua kuin säälien. Olen siis haaskannut aikaani, kun muut elämäni pyrkimykset ovat pitäneet minut kotimaassa.
Silti moni hienon tilaisuuden saanut heittää paljon hukkaan paluumuuttonsa jälkeen, mikä pistää miettimään, millä perusteilla näitä tilaisuuksia Suomessa oikein jaetaan. "Ei mulla nyt ole oikein ollut aikaa eikä motivaatiota, olen unohtanut varmaan puolet siitä mitä Kiinassa opin." Tällaisia kommentteja saa kuulla silloin tällöin. Tunnen onneksi monia, jotka ovat ottaneet vuodesta Kiinassa kaiken irti ja kehittäneet kielitaitoaan myös sen jälkeen Suomessa. Tunnen myös monia, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta pakata laukkujaan ja lähteä toiselle puolelle maailmaa keskittymään pitkäksi ajaksi vain ja ainoastaan yhteen asiaan, kieleen. Empatiani ovat heidän puolellaan, sillä tunnen itsekin lukeutuvani heihin, ainakin toistaiseksi.
Vaikka olenkin jo ehtinyt viettää puoli vuotta Kiinassa, oli matkani tarkoitus enemminkin suorittaa työharjoittelu kuin opiskella itse kieltä. Minulla on lähtenyt käyntiin viides vuosi hitaan ahkeroinnin parissa; puurtamisesta ei ole opiskelussani tietoakaan, eikä kärsivällisyyttäni juuri koetella, sillä teen tätä edelleen omaksi ilokseni.
Kuitenkin joskus, kun tapaan Kiinasta palanneita ikätovereitani, jotka puhuvat sujuvaa kiinaa tai pystyvät jo esimerkiksi lukemaan kiinankielisiä kirjoja, mietin ja harmittelen vähän aikaa, että olisinpa itsekin jo yhtä edistynyt. Sitten huomaan taas melko pian sen, että minulla ei oikeastaan ole mikään kiire. Kilpailu tässä maailmassa on aina ankaraa, mutta en ole kiinnostunut kilpailemaan ketään vastaan - kielitaitoni kehittyy nyt sitä vauhtia kuin haluankin sen kehittyvän, tasaisen varmasti.
Ensi syksynä, jos onni suo, olen minäkin todennäköisesti lähdössä Kiinaan intensiivikoulutukseen. Odotan innolla kyseistä mahdollisuutta, sillä uskon, että Suomesta ei ihan joka päivä lähde yhtä vahvalla kielipohjalla ja motivaatiolla varustettua opiskelijaa Kiinaan. Mitä lukuvuosi tai kaksi Kiinassa voi tehdä kielitaidolle, jota on jo ennestään hiottu intohimoisesti viiden vuoden ajan? Vaikken sitä välttämättä liian avoimesti haluakaan myöntää, ovat tavoitteeni korkealla. Haluan vielä joskus olla kiinan opiskelijoille esimerkki siitä, että hiljaa hyvä tulee, ja että kärsivällisyys ja kova työ lopulta palkitaan moninkertaisesti.
5 kommenttia:
Taytyy myontaa, etta on itsekin tullut viljelleeksi tuota fraasia, mutta ehka se kertoo jotakin itsestani. Itse olen ehka vahan laiska opiskelija joskus ja Kiinassa asuminen pakottaa minut opiskelemaan ahkerammin. Minulla on myos tarve oppia nopeasti, etta paasen hyodyntamaan taitojani niin tyoelamassa kuin kotonakin.
Mutta jokaisella on oma tapansa opiskella kiinaa tai mita tahansa kielta, eika ole oikeita tai vaaria tapoja. Olen aina ihaillut sinun ahkeruuttasi ja mieletonta kiinnostustasi kieleen.
Itsekin yritan muistuttaa itselleni, ettei kyse ole kilpailusta. Mutta silti valilla nousee pieni kateus kun kuulen todella hyvin kiinaa puhuvia ulkomaalaisia, mutta se myos omalta osaltaan saa minut tyoskentelemaan ahkerammin kiinan eteen.
Olen aivan varma, etta saat todella paljon irti kun saavut Kiinaan opiskelemaan. Paase heti taysilla kayttamaan kielta, eika se ole vain nihao nihao ensimmaiset kaksi viikkoa.
Minäkin olen sitä mieltä, että paras paikka opiskella kiinaa on Kiina. Näin on erityisesti puhutun kielen osalta. Mutta se ei tarkoita sitä, että eikö muita mahdollisuuksia olisi, jos on kiinnostusta kieleen ja haluja tehdä töitä asian eteen.
Kiina poikkeaa monesta muusta Suomessa opetusta kielestä siinä, että opetusta ei ole ollut saatavissa alkeita pidemmälle. Ehkä tilanne on muuttumassa Helsingissä Konfutse-instituutin tulon myötä. En tosin tiedä mitä Helsingin yliopiston kiinanopetus nykyään tarjoaa, ehkä joku tietävä voisi kertoa. Mutta me, jotka emme asu Helsingissä, opiskelemme alkeiden jälkeen oman hanyu-addiktion vauhdittamina, jos emme jostain syystä voi lähteä pidemmäksi aikaa Kiinaan opiskelemaan.
Olen käynyt muutaman lyhytkurssin Kiinassa ja niistä olen saanut kummasti lisäpotkua omatoimiselle opiskelulle. Etenkin puhetaitoon ne reissut ovat vaikuttaneet aivan oleellisesti. Edelleenkin puhuminen ja kuuntelu on vaikeaa, mutta minulla ei ole mihinkään kiire.
Voin vain kuvitella mitä sinä saat vielä tällä saralla aikaiseksi, jos menet Kiinaan opiskelemaan. Sinulla on jo valmiiksi sellaiset taidot, että voit hypätä parin vuoden kurssit yli. Ja ennen kaikkea sinulla on se tärkein, intohimo kieleen, silloin opiskelua ei pysäytä mitkään olosuhteet senkään jälkeen kun palaat Suomeen.
Panen tähän vielä HSK-asiaa, vaikka otsikko ei ihan siihen liitykään.
Kävin siis Jyväskylässä HSK-kokeessa ja ajattelin samalla vaivalla kokeilla myös keskimmäistä suullista koetta. Tuloksen osaan kertoa jo nyt, ei taatusti mennyt läpi. Mutta kerron nyt kuitenkin kokeen sisällön, että tiedätte mitä odottaa.
Alkuun sanotaan oma nimi, maa ja koepaperin numero.
Ensimmäisessä osiossa nauhalta tulee lauseita, jotka pitää toistaa. Lauseita tulee 10 kappaletta.
Toisessa osiossa on kaksi mustavalkoista kuvaa, joista pitää kertoa jotain.
Kolmannessa osiossa on kaksi kysymystä, joihin pitää vastata. Ensimmäinen kysymys oli, että mikä on ihannetyö ja miksi, toinen oli, että mistä asiasta olet erityisen ylpeä ja miksi.
Toista ja kolmatta osiota varten oli yhteensä 10 minuuttia valmisteluaikaa. Sen jälkeen kunkin kysymyksen vastaamiseen sai käyttää 2 minuuttia.
Olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä kokeen valvoja ei ollut tietoinen kokeen rakenteesta. Hän sanoi että kakkososioon vastataan saman tien ja 10 minuutin valmisteluaika koskee vain kolmososiota. Nauhalta tuli sitten toisenlaiset ohjeet. Mutta osaamattomuuteni ei johtunut siitä, se vain hermostuttu lisää.
Kirjallinen koe oli helpompi, ehdin jopa loppuun asti ennen kuin aika loppui, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Vastauksia odotellaan kuukauden kuluttua.
Mielestäni toonien käytössä sujuvan tason saavuttaminen vaatii oleskelua/opiskelua Kiinassa, kurssimuotoisessa opiskelussa Suomessa ei oikein saa tarpeeksi käytönnön henkilökohtaista harjoittelua ...
oamlla kohdallani vaikka mielessään tietää missä tooneissa joku sana pitäisi lausua, jotenkin se tulee sanottua väärin ja en itse yleensä sitä huomaa =)
Itsekkin tekisi mieli mennä kokeileen HSKta, mutta taitaa jäädä siihen kun olen seuraavan kerran Kiinassa testin hinnan ja sijainnin takia (miksi ihmeessä Helsingin lisäksi se pidetään Jyväskylässä eikä Tampereella?).
Kiitos kommenteista, hyviä pointteja tuli useita. Puhuminen ja oikein lausuminen taitaa kiinan kielessä olla juuri se suurin kompastuskivi, jonka vuoksi kieltä pitää päästä käyttämään paikan päälle. Sama pätee varmaan muihinkin kieliin, mutta ei yhtä ratkaisevasti kuin kiinan kielessä: toonien kanssa se on välillä niin pienestä kiinni, eikä sitä oikein itse voi tunnistaa, lausuuko jonkun sanan oikein vai vähän pieleen.
Toivottavasti näkemykseni ja mielitipiteeni eivät muuten loukkaa ketään - olen aika tietoinen siitä, että vuodatan näitä välillä täysin omasta näkökulmastani, hieman epäkypsästikin. Meillä kaikilla on omat tyylimme, tavoitteemme, prioriteettimme jne., eikä tarkoitukseni ole viestittää, että se mitä minä ajattelen tai miten toimin olisi se "oikea" tapa.
Hellevi, kiitos HSK-kokemuksesi jakamisesta! Jos oikein muistan, suoritit nelostasoa kuten minkäkin, eikä aika loppunut kesken? Kuulostaa hyvältä, itselläni tosiaan loppui aika kesken yhdessä osiossa. Kielitaitosi (ainakin kirjallinen) taitaa olla parempi kuin mitä haluat myöntää... ;)
Juu, nelostasoa suoritin enkä yhtään uskaltanut jäädä nautiskelemaan, vaikka kaikki merkit tuttuja olikin. Kiirettä piti, mutta perille ehdin ajoissa. Merkkien kanssa kyllä pärjään, mutta kuuntelu huolestuttaa, sillä tipahdin pari kertaa.
Anonyymi ihmetteli miksi HKS pidetään Jyväskylässä eikä Tampereella. Minä olen taas ollut kiitollinen Jyväskylän yo:n kielikeskukselle, että he ovat tätä asiaa Suomessa hoitaneet ainakin vuodesta 2004 lähtien. Heillä kävi hyvä tuuri kun saivat opettajakseen kiinalaisen, joka halusi alkaa hoitaa asiaa. Omituista on, että Helsingin seudulla mikään korkeakoulu ei ole ollut siitä kiinnostunut ennen kuin Konfutse-instituutti perustettiin tänne.
Onko Tampereen yliopistolla sen tasoisia kiinankursseja että HSK-koetta kannattaa alkaa järjestää? Sehän olisi mukavaa mutta meitä villejä opiskelijoita taitaa olla täällä liian vähän, että koetta kannattaa järjestää.
Lähetä kommentti