Korealaisia elokuvahelmiä Teemalla

Kiinan kielen opintojani ja tarkempaa Aasian kulttuureihin tutustumistani edelsi ajanjakso, jolloin etsin aktiivisesti käsiini todella tiukan annostuksen itäaasialaista elokuvaa. Viime aikoina olen usein miettinyt, että saattoi olla aivan puhdas sattuma, että ihastuin juuri kiinalaisten elokuvien välittämään maailmaan – tämä blogi voisi siksi ihan yhtä hyvin käsitellä Koreaa tai Japania ja kyseisten maiden kielten opiskelua. Ohjaajat Zhang Yimou ja Wong Kar wai sekä näyttelijät Maggie Cheung ja Tony Leung ehtivät kuitenkin lumota minut muita ennen.

Jokin aika sitten valittelin blogissanikin kiinalaisen elokuvan näkymättömyyttä Suomen televisiokanavilla, ja valitan edelleen – edellisestä kerrasta on jo aikaa. Minun on kuitenkin myönnettävä, että kiinalainen elokuva ei ole aina yhtä kiinnostavaa kuin esimerkiksi Japanin tarjonta. Japaniakin korkeammalle yltää Etelä-Korea, joka on mielestäni saanut tarjonnallaan koko muun maailman elokuvatuotannon menettämään kasvonsa jo yli kymmenen vuoden ajan. Tätä elokuvaa on saatavilla aika hyvin suomalaistenkin dvd-julkaisujen muodossa.

Nyt YLE Teema on vastannut elokuvaltaan jotain muuta haluavien ja/tai Aasian ystävien epätoivoisiin rukouksiin: 11.1. alkaen kanava näyttää peräti kahdeksana perättäisenä maanantai-iltana korealaista elokuvaa! Itse olen nähnyt näistä leffoista kuusi, mutta uusintanäytökset ovat ehdottomasti tervetulleita. Yhtä lukuun ottamatta leffoista vastaavat kaksi suosikkiohjaajaani, Kim Ki-duk ja Park Chan-wook, jotka ovat myös maailmalla tunnetuimmat korealaisohjaajat.

Kuusi ensimmäistä elokuvaa ovat Kimin tuotantoa. Tässä vaiheessa heti varoituksen sana: elokuvat eivät välttämättä ole kaikille miellyttäviä kokemuksia. Kim nimittäin kuvaa elokuvissaan useimmiten ihmisen pimeämpää puolta, eikä julmilta teoilta, väkivallalta tai ihmisten kylmyydeltä voi välttyä. Silti elokuvat jättävät katsojaan lähtemättömän vaikutuksen, eikä olekaan ihme, että Kim on kansainvälisesti ylistetyin korealaisohjaaja – muun muassa Rakkautta & Anarkiaa –festivaali esittää hänen elokuvansa lähes poikkeuksetta (sama pätee Parkiin). Valitettavasti mies ei kotimaassaan nauti erityisesti suosiota, enkä toisaalta ihmettele, niin nyrjähtäneen kuvan hänen töidensä perusteella voi korealaisista saada. Alla Teeman Kino Kauko -sivun tarjoamat lyhyet kuvaukset elokuvista, niistä voi päätellä jo aika paljon.

11.1. Krokotiili

Kim Ki-dukin rankka elokuva Krokotiiliksi kutsutusta häikäilemättömästä riiviöstä, joka elättää itsensä tyhjentämällä joesta onkimiensa ruumiiden taskuja.

18.1. The Isle – Saari

Kim Ki-dukin kansainvälinen läpimurto-ohjaus kertoo naisesta, joka vuokraa syrjäisellä järvellä kelluvia kalamajoja ja huolehtii myös kalamiesten lihallisista tarpeista.

25.1. Osoite tuntematon

Kim Ki-dukin synkkä kuvaus kolmesta korealaisesta nuoresta, joiden elämä on vain masennusta ja tuskaa.

1.2. Parittaja

Katkeroitunut, kiiluvasilmäinen parittaja pakottaa rakastamansa opiskelijaneidon työskentelemään nuhjuisessa bordellissa.

8.2. Rannikkovartija

Kärsimystä, tuskaa ja hulluutta seuraa kun rannikkovartioston sotilaat ampuvat naisen poikaystävän kesken lemmenhetken ja tämä ymmärrettävästi järkyttyy.

15.2. Samaria

Koulutytöt hankkivat rahaa maksuseksin avulla, mutta laiton puuha johtaa dramaattisiin seurauksiin.

Kuulostaa varmasti todella masentavalta, mutta rohkaisen silti antamaan Kimille mahdollisuuden! Näiden piristysruiskeiden jälkeen vuoronsa saavasta Jätesäkkimurhat-elokuvasta en tiedä paljoakaan, sen sijaan Korea-sarjan viimeinen elokuvan pitäisi kuulua jokaisen elokuvasivistykseen. Parkin Sympatiaa herra kostajalle on Etelä-Korean toisen mestarin ”kostotrilogian” ensimmäinen ja paras, mutta valitettavasti vähäisimmälle huomiolle jäänyt elokuva. Jos kosto jättää suun kuivaksi, voi paikallisesta videovuokraamosta käydä tiedustelemassa seuraavia osia, jotka tunnetaan nimillä Oldboy ja Lady Vengeance.

Mikäli joku lukijoista päätyy tämän tekstin houkuttelemana näitä elokuvia katsomaan, olisi kiva kuulla mielipiteistänne kommenttien muodossa. Haukkuakin saa, totuin siihen aikanaan työskennellessäni videovuokraamossa. Suosittelin silloin asiakkaille haastavampia elokuvia lamaannuttavan amerikkalaisen roskan sijaan, ja usein leffaa palauttaessaan asiakas ilmaisi tyytymättömyytensä ennen kuin palasi Hollywoodin tuttuun ja turvalliseen maailmaan, joka ei pyydä eikä myöskään anna mitään.