Ajan myötä opin kuitenkin neuvon tärkeyden muun muassa vieraita kieliä opiskellessa: uuden sanaston pänttääminen voi alkaa nopeasti maistua puulta, ellei käytä mielikuvitustaan. Lukemansa tekstin voi kuvitella mielessään vaikka kuinka monin eri tavoin, siten, että se palautuu sanastoineen mieleen vielä kuukausienkin (ja kertauksen myötä vuosien) päästä. Esimerkkinä voisin mainita viime aikoina lukemani New Practical Chinese Reader -kirjasarjan viidennen osan kappaleet, joissa vietetään kiinalaisen uuden vuoden aikaa Kiinan maaseudulla. On hauskaa lukiessaan kuvitella itsensä tapahtumien keskelle, sivulliseksi tai vaikka yhdeksi dialogin osapuoleksi! Takaan, että tällä menetelmällä uuteen, haastavaan tekstiin ja sen tarjoamaan vieraaseen sanastoon uppoutuminen on mieluisampaa.
Olen huomannut tekstejä lukiessani, että jokapäiväiseen elämään tai ylipäätään vähänkin arkisempiin, abstrakteihin asioihin liittyvä uusi sanasto rakentuu todennäköisemmin jo ennalta tuttujen kirjoitusmerkkien pohjalle.
Taannoin lainasin kirjastosta kiinankielisen lastenkirjan, jossa oli eläinten tähdittämiä, aukeaman pituisia sarjakuvia iltasaduiksi lapsille. Aina, kun kohdalle tuli uusi eläin tai uusi kasvi, olivat kirjoitusmerkit vieraita, mutta useimmiten kuitenkin sellaisia, joiden ääntämysasun (vaikkei ehkä kuitenkaan toonia) saattoi arvata merkin ulkoasun perusteella. Esimerkiksi muurahaista merkitsevässä sanassa 蚂蚁 [mǎyǐ] molemmista merkeistä löytyy tuttu, suunnilleen samalla tavalla äännettävä elementti. Tuo radikaali taas vaikuttaisi olevan toinen kahdesta radikaalista, jotka usein ilmestyvät eläimiin viittaavissa merkeissä - toisen löytää muun muassa kissasta ja koirasta.
Visualisoinnin vaivattomampi puoli tuli syliini lahjan muodossa, ja se liittyy aiemmin viittaamaani keinoon laajentaa sanavarastonsa ohella myös kirjoitusmerkkivarastoaan. Mandarin Chinese English Bilingual Visual Dictionary tarjoaa kompaktissa koossa yli kolmensadan sivun edestä sanastoa kuvien kera. Mikään aihealue ei taida jäädä kattamatta, ja siihen voi luottaa, että esimerkiksi polkupyörän osiin tutustuessa vieraita merkkejä piisaa. Mainitsen tässä vain muutaman hyvän esimerkin kirjan sisällöstä: ruumiinosat, vaatetus, luonto, asunnon sisältö, ruoanlaitto, jne.
Huono puoli kirjassa on se, että se on osa monilla eri kielillä ilmestynyttä kirjasarjaa. Niinpä kuvissa lähes poikkeuksetta esiintyy länsimaisia ihmisiä, eikä niissä muutenkaan ole juuri mitään Kiinaan viittaavaa. Ikävästi länsimainen muotti heijastuu esimerkiksi sukuun liittyvässä sanastossa: kiinan kieli on tältä osin erittäin monimutkainen, mutta kirja ei mielestäni tarjoa riittävän kattavaa kuvaa siitä, millaisin sanoin kiinan kielessä eri sukulaisiin tulisi viitata. Länsimainen muotti ei kuitenkaan mielestäni kirjaa kaada, se vain saa sen tuntumaan välillä hieman oudolta, eikä se välttämättä helpota tietynlaisen sanaston mieleenpainuvuutta.
Merkkivaraston laajentaminen saattaa olla raskasta ja tuntua välillä erikoissanaston kohdalla tarpeettomaltakin, mutta ajan myötä sillä on varmasti erittäin tehokas vaikutus luetunymmärtämistaitoon. Kun vastaan alkaa yhä useammin tulla ennalta tutuista merkeistä koostuvia, tuntemattomia sanoja, huomaa kiinan opiskelija voivansa kuukausi kuukaudelta luottaa enemmän vaistoonsa. Sanakirjaan kannattaa joka tapauksessa varmuuden vuoksi aina turvautua, mutta oikein mennyt aavistus palkitsee ja valaa uskoa siihen, että kiinan kielen opiskelu oikeasti alkaa jossain vaiheessa muuttua vaivattomammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti