Stipendirintamaltakin kuuluu uutta, vaikken mitään konkreettista ole vielä saanutkaan aikaiseksi. Haluan kiittää edelliseen postaukseeni kommentteja kirjoittaneita ja tiivistää ensin, mistä niissä oli puhetta:
- hakuprosessi vaikuttaa jonkun muunkin mielestä tuskalliselta
- paikka, jossa ei ole juuri yhtään ulkomaalaisia, olisi ihanteellinen kielen oppimisen kannalta, mutta mahdollisesti haitallinen mielenterveydelle (kiitos tästä tiedosta, Sara!)
- täältä löytyy paljon tietoa CSC-stipendiin liittyen (tosin linkki ei tätä julkaistessa toiminut). Enpä ole vielä itse ehtinyt lukea, pitäisi oikeasti alkaa pyhittää joka viikosta vaikka yksi päivä näille asioille
- ilmeisesti CSC-asioita hoitaa Suomessa Konfutse-instituutti, joten sinne olisi tarkoitus olla seuraavaksi yhteydessä
- Taiwania ei kannata unohtaa, sillä sinne voi löytää melko avokätisiäkin stipendejä (mutta ne perinteiset kirjoitusmerkit!)
- Chongqing mainittu suosituksissa kahteen otteeseen!
Tällä hetkellä oloni on kaiken suhteen luottavainen, etenkin kun gradukin oikeasti etenee vauhdilla. Laskeskelin nimittäin, että vaikka jostain kumman syystä jäisinkin stipendin saamisen sijaan nuolemaan näppejäni, voin silti järjestää itseni Kiinaan. Siinä tapauksessa kyseessä olisi omakustanteinen syyslukukausi jossain päin Kiinaa, minkä aikana sitten voisin etsiä uusia kursseja ja siinä sivussa kysellä, josko englannin kielen maisterille olisi jossain käyttöä.
Entinen kiinan opettajani lähetti minulle tietoja stipendistä, jota olen ajatellut harkita vietettyäni ensin yhden vuoden Kiinassa. Konfutse-instituutin MTCSOL-stipendillä pääsisi kouluttautumaan esimerkiksi Suzhoun yliopistossa kahdessa vuodessa kiinan opettajaksi. Tämän stipendin tasovaatimuksiin taitoni eivät ihan vielä yllä, sillä minun pitäisi esimerkiksi kyetä lukemaan kiinankielisiä sanomalehtiä ja pärjäämään ongelmitta päivittäisissä kommunikaatiotilanteissa. Jostain syystä ajatus kiinan opettajan pätevyydestä on viime viikkoina alkanut kiehtoa mieltäni päivä päivältä enemmän, vaikkei hommia ihan ylenpalttisesti esimerkiksi Suomessa olisikaan tarjolla.
En tiedä mistä sähköpostiini saamani PDF:t ovat kotoisin, mutta Konfutse-instituutin sivuilta löytyy tietoa monenlaisista stipendeistä. Ilmeisesti osaa tiedoista ollaan myös päivittämässä, joten sivustoa kannattaa pitää silmällä. Kirjoittelen näistä ja varmaan muistakin löydöksistä lisää mahdollisimman pian.
Tuntuu taas kummalliselta, kun mieli on täynnä suunnitelmia. Nämäkin ajatukset saattavat naurattaa jos luen näitä vaikkapa vuoden päästä. Tärkeintä on kuitenkin se, että tällä hetkellä tuntuu siltä, että Kiinaan ollaan oikeasti lähdössä ja luultavasti pitkäksi ajaksi - voi alkaa puhua ihan realistisesti jo tulevista Kiinan-vuosistaan monikossa! Ja ehkä omaa innostustaan jakamalla ja suunnitelmiaan pohtimalla voi tarjota inspiraatiota joillekin lukijoistaankin...
8 kommenttia:
Voisin viela vahan selittaa, etta miksi piskuinen kyla voi kayda hermoille. Olen huomannut, etta Kiinassa tarvitsee joskus jotain muutakin kuin Kiinaa ja kiinaa.Varsinkin kun en itse ole viela lahellakaan sujuvaa kiinan taitoa, niin sen kayttaminen tuntuu valilla energiaavievalta. (Poissuljettuna se, etta poikaystavani kanssa jaksan kylla puhua kuinka kauan vain). Valilla haluaa siis levahtaa ja puhua englantia.
Minulla on myoskin ollut hankaluuksia saada kiinalaisia ystavia. Nyt puhun siis oikeasti ystavista, enka niista monista tuttavuuksista joihin olen tormannyt. Ikaiseni kiinalaiset tytot tuntuvat hyvin nuorilta ja valilla tuntuu vaikealta loytaa yhteista puhuttavaa. Pojat taas lahes aina aloittavat tutustumisen kertomalla, etta minun pitaisi jattaa poikaystavani, silla loytaisin helposti parempaa.(Tai he suoraan sanovat haluavansa minut/minunlaisen tyttoystavan.) Ei minusta mitenkaan hedelmallinen lahtokohta ystavyydelle, etta alkaa kritisoida minun paatoksentekokykyani ja parisuhdettani. Haluaisin kovasti loytaa oikeita kiinalaisia ystavia, mutta etsinta on viela kesken.Poikaystavani paras kaveri on mukavaa seuraa, silla hanen seurassaan minun ei tarvitse teeskennella mitaan ja saa olla rennosti.
Toki nama asiat on myos yksilollisia, joten eivat kaikki ulkomaalaiset Kiinassa tunne samalla tavalla. Mutta naihin olen itse tormannyt tassa vuoden aikana.
Ja mielestani jokaisessa kaupungissa Kiinassa kylla oppii kiinaa jos vain itse niin haluaa. Ihan omasta ahkeruudesta se on loppupeleissa kiinni ja hyva yliopisto vain tehostaa tata oppimista.
Tama kommentti hieman venahti, mutta loppuun haluan viela sanoa, etta tervetuloa kaymaan Guangzhoussa jos se joskus osuu omalle reitillesi.
Kiitos kutsusta, saatan hyvinkin jonakin päivänä päätyä sinnekin, nyt kun olen vähän niin kuin päättänyt että pyrin näkemään ensi kerralla Kiinassa useampia paikkoja. :)
Melkein osasinkin arvata miksi hermot voivat välillä palaa, mutta silti kirjoittamasi yksityiskohdat hämmästyttävät, osaan kuvitella että et pääse aina helpolla.
Jostain syystä omat kokemukseni olivat Pekingissä vähän päinvastaisia, en oikein löytänyt ihmisistä tai heidän puheistaan mitään kovin negatiivista. Tosin en ehkä yrittänyt mitään kunnon ystävyyssuhteita solmiakaan, kun olin siellä niin vähän aikaa.
Ehkä länsimaalaisella miehellä on siellä päin helpompaa? Voisin kuvitella että sekä kiinalaiset miehet että naiset eivät yhtä helposti tulisi arvostelemaan esim. meikäläistä, vaikka voisihan se olla eri asia jos minulla olisi kiinalainen tyttöystävä...
Toisaalta ero saattaa löytyä myös ihan ihmisten iästä - olin tuolloin 26-vuotias ja suurin osa työtovereista oli minua hieman vanhempia, lähempänä kolmeakymmentä...
En oikein osaa arvioida miten tilanne voisi kohdallasi olla, silla suurin osa lansimaisista miehista joita taalla tunnen, ovat yhden asian perassa. Baareissa kuluu paljon aikaa ja tyttoja on joskus joka sormelle (vaikka kotimaassa odottaisikin tyttoystava). Jotenkin en usko, etta sina luisuisit tahan elamantapaan :)
Varmasti ialla on vaikutusta.Olenkin miettinyt, etta pitaisi tutustua vahan vanhempiin kiinalaisiin kuin yliopisto-opiskelijoihin.
Ei minunkaan poikaystava valintaani kukaan arvostelisi jos han olisi rikas, omaisin hyvan koulutuksen ja tyopaikan, seka osaisi puhua englantia. Kaikki asioita, joita kiinalaiset arvostavat. Osalle on kuitenkin ihan uutta, etta mina en etsi lahtokohtaisesti rikasta miesta.
Haluaisin todella solmia uusia ystavyyssuhteita, silla olen taalla viela vuosia. Talla hetkella kaikki luokkakaverit lahtee pois kesalla. Jospa sitten kandinopintojen parista loydan mukavaa seuraa.
Kaikki kiinalaiset ystäväni olivat kurssikavereita maisterivaiheen opinnoista, omanikäiset kandivaiheessa opiskelevat kurssikaverit olivat hieman lapsellisia siihen että olisi voinut olla ihan samalla "aaltopituudella".
Varsinkin pekingissä, isoimpien yliopistojen maisteriopintojen lukukausimaksut ovat järkyttävän suuria mikä tarkoittaa että niissä opiskelevilla on rahaa käytössä. nuoremmat opiskelijat harvemmin edes poistuvat kampukselta, ennemmän tuli vietettyä aikaa maisteriopiskelijoiden kanssa jotka kutsuivat mukaan ravintoloihin ja shoppailemaan, katsomaan nähtävyyksiä nje.
Huomasin kyllä että länsimaalaiselle miehelle on helpompaa. koulullakin asioinnit eri toimistoissa yms jotenkin vaan onnistuvat helpommin, varsinkin asuntolavastaavien kanssa väittely (kiinassa yliopistoasuntolassa asuminen on periaatteessa mutkatonta, mutta jotenkin aina asuntolavastaavat onnistuvat säännöllisesti kehitettämään erilaisia ongelmia tyhjästä =) ).
itse olen sen verran hermoilija, että en haluaisi asua liian syrjäisessä paikassa juuri sairaalapalvelujen tason takia. Pekingissä jouduin kerran ruokamyrkytyksen takia sairaalaan, korkeatasoinen sairaala joka pystyi suoraveloittamaan suomalaiselta vakuutukselta oli ihan positiivinen kokemus. en usko että jossain pikkukaupunkissa sairaalakäynti on vastaavan tasoinen.
Hmm... tyttöjä joka sormelle, täytyy olla Kiinassa varovainen, varsinkin kun kielitaito ei varmaan yhtään vähennä niiden kiinnostusta länsimaalaista kohtaan. Täytyy myös kasvattaa parta taas. ;)
Oonkin joskus miettinyt, että saan varmaan pidettyä naiset Kiinassa kauempana tekemällä selväksi, että mulla ei juuri ole rahan suhteen mitään motivaatiota. Tosin rikas länsimaalainen olisin monen silmissä pienilläkin tuloilla, mutta en kyllä naista esim. shoppailemaan veisi ihan helposti...
Ystävystyminen on kansainvälisissä piireissä hankalaa: itselläni on takana kolme puolen vuoden reissua ulkomaille, ja vaikka silloin oltiin kuinka kavereita niin nykyään hädin tuskin Facebookissa moikataan. Ihmiset vaihtuu tiuhaan tahtiin, eikä siinä aina pysty kovin syvästi kehenkään tutustumaan. Pari-kolme vuotta vaikka samassa tutkinnossa tietysti kuulostaa paljon lupaavammalta.
Simo, kiva että nostit ilmoille vakuutusasiat, mun täytyy pohtia sitäkin puolta aika paljon ennen lähtöä. Nuo stipendit tuntuvat aina sisältävän jonkinlaisen vakuutuksen, mutta eri asia on että mihin niistä tosipaikan tullen on...
Hei!
CSC -apurahoja hoitaa Suomessa tietääkseni CIMO. (laitoin linkit tämän kommentin loppuun). Olen itse saanut. ko. apurahan jo kahdesti. Näistä tuntuu tietävän kovin harva henkilö (ainakin ennen). Periaatteessa riittää hyvin vähäinen kielipohja ja esim. kanditutkinto yliopistosta/ammattikorkeakoulututkinto. Kuka tahansa voi hakea. Aikaisemmin koulun sai valita itse, nykyään se näkyy osoitettavan kiinalaisten puolesta.
En tiedä, mikä kf-instituutin kautta saatava apuraha on, ehkä se on tämä sama?
Hyvää jatkoa ja tsemppiä opiskeluihin!
Terveisin,
Sonja
http://www.cimo.fi/ohjelmat/apurahat/apurahat_korkeakouluopintoihin_ulkomaille/maakohtaiset_apurahat/hakijalle
http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/15993_Kiina_jatko_ilmo_2011_12.pdf
Itse olen sitä mieltä, että, kielen opiskelun kannalta täysin kiinankielinen ympäristö, joka yleensä löytyy joltain pienemmältä paikkakunnalta, on kielitaidon kehityksen kannalta jopa merkityksellisempää, kuin paikassa annettavan formaalin opetuksen taso. Asia riippuu kuitenkin myös siitä, millaiseksi kielenoppijaksi itsensä mieltää. Itselleni tärkeintä on saada mahdollisimman paljon altistusta sekä kirjoitettuun että puhuttuun kieleen. Kielioppi ym. asiat jäsentyvät sitten aikanaan ikäänkuin luonnostaan kohdalleen.
Vältin kieltä täyspäiväisesti opiskellessani kaikin tavoin englannin puhumista. Koin, että kahden vieraan kielen aktiivinen käyttö olisi hidastanut niistä heikomman, eli kiinan omaksumista. En ryhtynyt kenenkään kiinalaisopiskelijan englannin tuutoriksi ja vastasin aina vain kiinaksi englanninkielistä keskustelua kanssani yrittäneille. Toisinaan olin asiassa melko tyly, sillä halusin saada mahdollisimman paljon irti lyhyehköstä kielenopiskelujaksosta.
Opiskelukuukausien aikana puhuin englantia vain muutaman kerran tilanteessa, jossa vastapuoli puhui äidinkielenään englantia, eikä juuri osannut kiinaa. Niissä tilanteissa väkisin kiinaksi vääntäminen olisi jo tuntunut vähän liioittelulta.
Jos tuntuu, ettei aluksi pysty ilmaisemaan kiinaksi kaikkea haluamaansa, omia tuntojaan voi tarvittaessa purkaa verkon kautta omalla äidinkielellään.
Hyvien kiinalaisystävien saamisen helppoudesta tai vaikeudesta en osaa sanoa. Aidon ystävyyden syntymisessä, niin Kiinassa kuin muuallakin, on usein sattumalla sormensa pelissä. Ystävien löytämisessä auttaa avoin asenne, huonojen kokemusten välttämisessä taas terve varovaisuus.
Omat kiinanopiskelukokemukseni ovat lähinnä Hainanilta, jota voin suositella erääksi vaihtoehdoksi. Ainakin talven trooppinen ilmasto miellyttää Suomen pakkasiin kyllästynyttä.
Moi Sonja, ja kiitos paljon kommentista! Olinkin tuolta CIMO:n sivuilta nuo materiaalit juuri löytänyt ja päättänyt sitä kautta hakea sekä asiasta jotain kirjoitella.
Tuli huojentunut fiilis haun ja mahdollisuuksien sijaan, kun kuulin että joku on saanut apurahaa jo kahdesti. Uskoisin että HSK-tasoni ja motivaationi osoittamalla pitäisi saada jonkinnäköinen paikka! :)
Olli-Pekka, tarjosit viisaita neuvoja, olen itsekin ajatellut samansuuntaisesti seuraavaa reissua ajatellen. Kun olin puoli vuotta Pekingissä, en oppinut kiinaa erityisen paljon, koska olin töissä ja siellä nimenomaan kaikki asiat piti hoitaa kunnolla. Ja koska työtovereiden joukossa oli puolen tusinaa englantia puhuvaa, ei oikein kannattanut yrittää hoitaa niitä asioita kiinaksi. :)
Lähetä kommentti