Edullisia elämyksiä

Lohikäärmevenejuhlan kunniaksi saimme töistä pidemmän, kolmepäiväisen vapaan - tosin sunnuntaina onkin sitten jo normaali työpäivä, joten tuleva työviikko on kuusipäiväinen. Työnantajani ajattelutapa on usein sellainen, että jos työntekijät saavat perjantain vapaaksi, on kyseessä "loma", vaikka useimmiten työn ääreen pitääkin palata jo sunnuntaina.

Itse juhlasta minulla ei ole mitään raportoitavaa, sillä en viitsinyt mennä seuraamaan soutukilpailuja tai muuta ohjelmaa suuren tungoksen keskelle. Sen sijaan teimme pienellä ulkomaalaisporukalla ikimuistoisen retken, joka on jälleen hyvä esimerkki siitä, että Pekingissä voi köyhäkin löytää lukemattomia hienoja kokemuksia. Käveleminen on useimmiten ilmaista, joten koko päivä kustansi minulle alle 30 RMB (eli noin kolme euroa) sisältäen matkat, maisemat ja aterian varsin tasokkaassa ravintolassa.

Suuntasimme varhain aamulla metron ykköslinjan itäiselle Pingguoyuan-pääteasemalle, missä saa nähdä Pekingistä hieman erilaisen puolen. Aseman lähellä sijaitsee teollisuusalue, jota hallitsee valtavan suuri terästehdas. Suuntasimme ensimmäisellä kohdalle sattuneella bussilla lähemmäksi tehdasta, ja bussista noustuamme vaikutti hetken jo siltä, että pääsisimme patikoimaan alueen ytimeen herkullisemmille kuva-apajille. Kiinalaiset portinvartijat eivät kuitenkaan päästäneet meitä alueelle. Muilla ihmisillä tuntui olevan sinne täysin vapaa pääsy, joten vartijat eivät luultavasti vain pitäneet näkemästään: viisi ulkomaalaista kameroiden kanssa!

Teollisuusalueen sydämeen ei siis ollut asiaa, mutta onneksi päinvastaisessa suunnassa, tien toisella puolella sattui olemaan korkea kukkula, josta näkymät olisivat varmasti spektaakkelimaiset. Hikinen matka taittui ensin hitaasti läpi hautakumpujen täyttämien kuivien metsäalueiden, kunnes hiljalleen polku alkoi muuttua jyrkemmäksi, mutta kasvuston tarjoaman tuen ansiosta helppokulkuiseksi. Selän takana avautuvat maisemat kaunistuivat askel askeleelta, kunnes lopulta saavuimme kukkulan tuuliselle huipulle. Näkymät olivat kertakaikkiaan hämmästyttävät, ja taas kerran sain tuntea oman pienuuteni valtavaa Pekingiä tarkastellessani. Mielenkiintoisena vastakohtana Kiinan kehitykselle huipulta löytyi myös pieni, todennäköisesti jonkun kiinalaisen erakon asuttama koti. [kuvia poistettu jälkikäteen]





Pelottaa ajatuskin siitä, miltä Peking näyttää kolmen- tai neljänkymmenen vuoden kuluttua. Kiipeilyn jälkeen kävin vielä tuntemassa itseni pieneksi kaupungin keskustassa, jonne nousee korkeita rakennuksia kuin sieniä sateiseen metsikköön. Vaikka Kiinassa (ja muualla maailmassa) voi nähdä paljon vaikuttavampaakin esimerkiksi Shanghaissa tai Hong Kongissa, riittää näiden rakennusten pällistely Tampereen pojalle toistaiseksi vallan mainiosti!