Kuusi haita ja paljon lohikäärmeitä

Kesäpalatsin ja Kiinan muurin jälkeen pyysin ystävällisesti Pekingiä tarjoamaan seuraavaksi jotakin vähän pienempää spektaakkelia - jotakin pientä ja kaunista. Peking vastasi toteamalla tylysti: 没门儿! (Ei käy!)

Lauantaina tarkastelin Pekingin taskuoppaani karttaa ja päätin tehdä leppoisan pikku puistoretken pohjoisesta etelään päin kaupungin keskustassa. Reitti oli seuraavanlainen: Xihai (西海, kirjaimellisesti länsimeri), Houhai (后海, takameri), Qianhai (前海, etumeri), Beihai (北海, pohjoismeri), Zhonghai (中海, keskimeri) ja Nanhai (南海, etelämeri). Olen vähän huono karttojen kanssa, joten en ihan tajunnut, että kävelyretkestäni tulisi melkoisen pitkä. Odotin myös, että kyseessä olisi pelkkä patikkapäivä tavallisten puistojen ympäröimien vesialueiden reunoilla.

Ensimmäiset kolme haita vastasivat odotuksia: vanhaa kiinalaista arkkitehtuuria pienellä kukkulalla, patsas jostakin kuuluisasta kiinalaisesta oppineesta, paljon vanhoja kiinalaisia patikoimassa käden selän taakse ristittyinä. Qianhailta tieni vei pienen ostoskadun läpi kohti Rumputornia ja Kellotornia, joiden välissä vietin tammikuussa kiinalaista uutta vuotta. Rumputorni oli valitettavasti suljettu, mutta pääsin käymään pohjoisemmassa Kellotornissa. 20 RMB oli oikeastaan aika tiukka hinta yhdestä tornista, mutta korkeat ja jyrkät torniin nousevat portaat ja massiivinen kello itsessään olivat kyllä näkemisen ja kokemisen arvoiset. Harmi, että toinen torni jäi tällä kertaa väliin.




Hieman väsyneenä suuntasin kohti Kielletyn kaupungin länsipuolella sijaitsevaa Beihai-puistoa, joka yllätti minut totaalisesti - alue on yllättävän laaja ja hämmästyttävän kaunis, enkä yhtään osannut odottaa näkeväni jotakin niin vaikuttavaa. Puiston keskellä sijaitsevalle järvelle voi halutessaan lähteä soutelemaan tai veneilemään, mutta kameran kanssa retkeilevän kannattaa suunnata rannasta poispäin ja tutustua moniin kauniisiin paikkoihin: palatsit, buddhalaiset temppelit ja niiden välillä kiemurtelevat, kivin päällystetyt pikku reitit eivät lopu kovin äkkiä kesken. Arkkitehtuuri on värikästä ja upeaa, ja itseäni ilahdutti erityisesti se, kuinka paljon lohikäärmeitä on käytetty teemana yksityiskohtia luotaessa. Täälläkin päivästään voi halutessaan tehdä todella pitkän ja ikimuistoisen, ja hienoja paikkoja rauhalliselle piknikille löytyy joka puolelta. Vaikka valkoinen taivas muistuttaakin jatkuvasti Pekingin ilman likaisuudesta, voi kaupungin hälyn Beihai-puistossa unohtaa hetkeksi. Suosittelen lämpimästi! [kuvia poistettu jälkikäteen]