Pekingin keskustassa, toisen kehätien pohjoisosan eteläpuolella sijaitsee Lama Temple (雍和宫), Pekingin suurin temppeli- ja luostarialue. Paikalle on helppo löytää, sillä maanalaisen kakkoslinjalla on sitä varten oma, samanniminen asemansa. Itse kävin siellä jo noin reilu kuukausi sitten, kun Pekingin kevät oli alkanut väläytellä ensimmäisiä todella lämpimiä päiviään, mutta suuremmat spektaakkelit (Kesäpalatsi, Kiinan muuri) ja arkipäivän ajatukset ovat tunkeneet blogitekstijonossani tämän edelle sitkeästi - kuin kunnon kiinalaiset ikään.
1600-luvulla rakennettu temppeli palveli alunperin keisarillisena palatsina, mutta se muutettiin lamaluostariksi vuonna 1744. Luostari on säilynyt hämmästyttävän hyvin aina tähän päivään saakka, selvittyään esimerkiksi kulttuurivallankumouksesta silloisen pääministerin päättäväisyyden ansiosta. Viidestä päähallista ja lukuisista pienemmistä tiloista koostuvan luostarin arkkitehtuuri ja rakennusten koristukset sisältävät han-kiinalaisia, mongolialaisia ja tiibetiläisiä vaikutteita. Täytyy myöntää, että minulla ei ole kauheasti silmää eri tyylisuunnille - huomasin usein vain ajattelevani, että olen nähnyt tällaisen paikan ja samanlaisia rakennuksia ennenkin!
Paikan monista Buddha-patsaista epäilemättä hämmästyttävin on jättimäinen, yhdestä suuresta puusta veistetty ja kuulemma jostain todella kaukaa Pekingiin muinoin raahattu, 17 metriä korkea Maitreya-patsas. En olisi saanut sitä kokonaan kamerallani ikuistettua, vaikka olisin halunnutkin - en halunnut liikaa sohia kamerani kanssa sisätiloissa, paikoissa, jonne monet ihmiset tulevat uskonnollisista syistä polttamaan suitsukkeita ja kumartamaan Buddhalle. Luostari tarjoaakin mielenkiintoisia vastakohtia, kun välillä voi nähdä ihan aidon buddhalaisen munkin kaavussaan kulkemassa valokuvia räpsivän vyölaukkujoukon ohitse.
Turismi on toisaalta ikävästi tällaisten paikkojen kohtalo nykypäivänä - aitous ja oikea henki ovat luonnollisesti mennyttä. Toisaalta ne älyttömän suuret rahamäärät, jotka temppeli myymistään pääsylipuista saa sijoitettavaksi muun muassa kunnossapitoon, saattavat olla yksi suurimmista syistä siihen, että esimerkiksi tämä paikka ylipäätään on vielä olemassa näin keskeisellä paikalla kehittyvän Kiinan pääkaupungissa. Alla jokunen valokuva - suitsukkeita polttavat, Buddhalle kumartavat ihmiset voitte kuvitella itse rakennusten sisälle.
torstai 7. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Temppelien pyhäkköjen sisällä valokuvaaminen on muutenkin kiellettyä - se on joku uskonnollinen juttu. Ulkopuolelta kuitenkin voi kuvata kaikkea mikä näkyy ulos...
Muita jänniä sääntöjä on mm. kynnysten väistely. Korkeiden kynnysten päälle ei tulisi ikinä astua. Lisäksi aurinkolasit ja lakki tulisi aina ottaa päästä temppeliin astuttaessa.
Olen huomannut, että "valokuvaaminen kielletty" tarkoittaa useimmissa paikoissa "valokuvaaminen ilman salamaa ok, meitä ei totta puhuen kiinnosta". :)
Tuli kyllä aika monta kertaa astuttua kynnyksen päälle. :/ No, lakkia tai aurinkolaseja en kuitenkaan omista.
Lähetä kommentti