Olen tässä kesän aikana jatkuvasti uskotellut itselleni, että marraskuun kolmanteentoista päivään on vielä pitkä aika. Silloin Jyväskylässä voi käydä ottamassa osaa HSK-testiin eli kiinan kielen tasokokeeseen. Vuosi sitten onnistuin elementary-intermediate-tason kokeessa sen verran hyvin, että tasokseni tuli Elementary C, tai numeroissa ilmaistuna 3级.
Tällä kertaa tavoitteeni on ottaa kaksi askelta eteenpäin. Uskon, että voin realistisesti odottaa tasoni olevan tuolloin Elementary A:n tienoilla (5级, olettaen että vanhalla HSK-systeemillä mennään edelleen - reformia on ollut ilmoilla jo hyvän aikaa). Nelonen saattaisi tuntua jopa karvaalta pettymykseltä, vaikka askel eteenpäin sekin olisi; toisaalta olen laskeskellut, ettei kutonenkaan ihan mikään mahdottomuus olisi...
...kunhan vain jaksaisin innostua asiasta ja alkaa valmistautua. Kielitaidon testauttaminen voi toisinaan olla hauskaa, etenkin jos sillä tavalla voi huomata oman kehityksensä ja saada siitä todistuksenkin kehystettäväksi. HSK on varmasti ihan samanlainen ja yhtä hyödyllinen vaikkapa ura- ja opiskelumahdollisuuksien kannalta kuin kaikkien muidenkin kielten testit. En silti pidä siitä, että jossain vaiheessa kokeessa kuin kokeessa voi tavallaan "oppia" menestymään, kunhan siihen osallistuu tarpeeksi usein, ja kunhan pänttää oppaita tai käy kursseilla, jotka varta vasten opettavat, mitä sen pari- kolmetuntisen aikana pitäisi hallita. Minua jotenkin puistattaa ajatus siitä, että tänäkin syksynä jossain päin Suomea varmasti käynnistyy kurssi, jonka nimessä esiintyy lyhenne "HSK".
Olen viritellyt mielessäni suuria suunnitelmia HSK-blogitekstien sarjasta, joka mahdollistaisi ajatusten ja vinkkien jakamisen ja auttaisi muita kiinnostuneita nyt tai tulevaisuudessa valmistautumaan kyseiseen koitokseen. Enpä ole kuitenkaan jaksanut laittaa tikkua ristiin asian eteen, vaikka ideoita olisi. Myös kiinan opettajaltani viime vuonna saamani mallikoe lojuu jossain jonkun pinkan alimmaisena - viimeksi kun sitä yritin alkaa käydä läpi, väsähdin nopeasti, kun tuntemattomia merkkejä alkoi tulla vastaan useampia peräkkäin. Kokeeseen pitäisi osata suhtautua siten, että kun vastaan tulee ongelma, se ratkaistaan olankohautuksella ja nopealla arvauksella, jotta aikaa ei menisi hukkaan. En ole koskaan osannut opiskella tällä tavalla.
Niinpä palasin opiskelemaan omalla tavallani: kärsivällisesti, hitaasti, päivä kerrallaan, ilman stressiä tai stressaavia tavoitteita. Luen mitä luen, opin mitä opin, pääasia että kehityn joka päivä ja nautin opiskelusta. Teen uuden sanalistan ChinesePodin ja oppikirjani avulla - siitä nelisenkymmentä uutta sanaa ja vajaa kymmenen uutta merkkiä, sitten uutta listaa kehiin ja vanhan kertausta päälle. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että haluan valmistautua myös marraskuiseen kokeeseen yksinkertaisesti toteuttamalla omaa juttuani. Tasoni olkoon silloin se mikä se on, kielitaitoaan ei voi väärentää, eikä siitä kannata ottaa stressiä. Hiljaa hyvä tulee.
Marraskuukin tuntuu yhtäkkiä ihan oikeasti olevan vielä melko kaukana, tässähän ehtii oppia vielä vaikka kuinka paljon! Jos aiot osallistua - Suomessa tai muualla, lähiaikoina tai myöhemmin - toivotan voimia valmistautumiseen, oli oma tapasi valmistautua millainen hyvänsä!
(Tämä oli muuten sadas kirjoitus tässä blogissa! Tahti on viime aikoina hieman hidastunut, mutta enköhän jossain vaiheessa saa taas uutta virtaa ja keksi uusia aiheita. Kiitos lukijoille - kaikesta päätellen täällä ainakin jokunen ihminen käy säännöllisesti vilkaisemassa!)
tiistai 27. heinäkuuta 2010
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Kiinan kielen lukutaito, ohoi!
”Osaatko lukea kiinaa?” Kuulen tuon kysymyksen melko usein. Vastaan yleensä ylpeänä, että osaan, mutta useimmiten päädyn selittämään yksityiskohtaisesti, miksi toteamukseni ei oikeastaan ihan täysin pidä paikkaansa. Koska sitten voisin alkaa ihan rehellisesti julistaa, että ”kyllä, minä osaan lukea kiinaa!”? Asiasta saa kuulla aina eri arvioita, mutta yleisimmin olen kuullut väitteen, jonka mukaan kiinan kielessä on saavuttanut lukutaidon silloin, kun tuntee 2000 kirjoitusmerkkiä. Silloin jo osaisi kai sanomalehtiäkin silmäillä suhteellisen tehokkaasti.
Noin 2070 merkkiä saavuttaneena voin todeta, että merkkivarastoni ei riitä vielä "minnekään". Lauseiden merkitys nettisivuilla tai sanoma- ja aikakauslehdissä jää useimmiten ainakin jonkin verran hämärän peittoon. Ja vaikka välillä tunnistankin jokaisen merkin lauseessa, se ei välttämättä vielä riitä, sillä lähes jokaisella merkillä on monia eri merkityksiä, ja useimmat merkit voivat esiintyä kymmenissä, ellei jopa sadoissa eri sanoissa. Ilmiön voi kätevästi selittää vertauksella suomen kielestä: vaikka ulkomaalainen suomen opiskelija tuntisikin sanat minuutti ja kauppa, ei hän välttämättä silti ilman selitystä ymmärrä, mitä minuuttikaupalla tarkoittaa. Arvailuja hän voi toki esittää, mutta siinä menee metsään erittäin suurella todennäköisyydellä. Kiinaa opiskeleva joutuu arvailemaan useammin.
Löydettyäni tänään Tampereen pääkirjasto Metsosta yllättävän kattavan kiinankielisen kirjallisuuden hyllyn (aikaisemmin olin löytänyt vain lastenkirjallisuutta, enpä ollut tajunnut etsiä tarkemmin!) sain ajatuksen pistää lukutaitoni peliin. Lainasin hyllystä suhteellisen simppeliltä vaikuttavan romaanin 他的国 (Tadeguo) ja päätin yrittää kääntää sen ensimmäisen kappaleen ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Seuraavassa kolme ensimmäistä lausetta käännettyinä:
Lause 1: ”Vasen pieni lohikäärme pyöräili…” mitä ihmettä? Vasen pieni lohikäärme? No, myönnettäköön, että tähän sentään osasin jo varautua; kyseessä on mitä ilmeisimmin henkilöhahmon nimi. 左 onkin yksi kiinalaisista sukunimistä, ja jälkimmäinen osa, 小龙, on minulle ennestään tuttu mm. Bruce Leen kiinankielisestä nimestä. Voinemme jatkaa: ”Zuo Xiaolong ajoi moottoripyörällään *jotain jotain* kolme kierrosta, koska tuona iltapäivänä ei ollut *jotain* asioita joita voisi tehdä.” Ihan hyvin menee, aikamuotoni tosin voivat olla pielessä, mutta kyllä tästä ihan kelpaa jatkaa.
Lause 2: ”Eilen hän kuuli puhuttavan, että *joku/jokin* aikoo *jotain*, *jotain* bensa-asemalla käydä tankkaamassa tankki täyteen, tänään heti huomattuaan, että *jotain* bensiiniä, hänen mielialansa jonkin verran *jotain*.” Okei, jatketaan nyt vielä, vaikka sattuu ja tekisi mieli lopettaa...
Lause 3: ”Ensin hänestä tuntui, että hän olisi saavuttanut jotakin suurempaakin, ei pitäisi mennä *jonnekin* pienille halvoille, tämä ei ole hänen tyyppistään, mutta kaikkein *jotain* on se, että vaikka päättää *jotain*, lopputulos on silti *jotain*." Jotenkin minusta tuntuu, että tästä nyt puuttuu "jotain" merkityksen kannalta oleellista.
Mitä mieltä olette, riittääkö 2000 kiinalaisen kirjoitusmerkin tuntemus tosiaan lukutaitoon? No eihän se taida vielä riittää, vaikka kyllähän tällaisesta tekstistä selkoa saisi, jos se olisi elektronisessa muodossa (kunhan apuvälineet ovat kunnossa). Itse asiassa epäonnistumiselleni löytyy selitys nopealla googlauksella: lainaus Wikipediasta tuo hieman lohtua ja muistuttaa samalla tylysti siitä, että ei kannata kuvitella saavuttavansa kiinan kielen kanssa suuria ihan muutamassa vuodessa: ”Virallinen lukutaito Kiinassa on 2000 merkkiä. Ne vastaavat 97-98 % normaalitekstistä, jossa kirjallisuuden ja lehtien luku on vielä vaikeaa. 4000 merkkiä vastaa jo 99,8 % tekstistä ja on sujuvaa. 5000 merkkiä vastaa täysin sujuvaa kieltä.” Huokaus. Jatketaan opiskelua!
Noin 2070 merkkiä saavuttaneena voin todeta, että merkkivarastoni ei riitä vielä "minnekään". Lauseiden merkitys nettisivuilla tai sanoma- ja aikakauslehdissä jää useimmiten ainakin jonkin verran hämärän peittoon. Ja vaikka välillä tunnistankin jokaisen merkin lauseessa, se ei välttämättä vielä riitä, sillä lähes jokaisella merkillä on monia eri merkityksiä, ja useimmat merkit voivat esiintyä kymmenissä, ellei jopa sadoissa eri sanoissa. Ilmiön voi kätevästi selittää vertauksella suomen kielestä: vaikka ulkomaalainen suomen opiskelija tuntisikin sanat minuutti ja kauppa, ei hän välttämättä silti ilman selitystä ymmärrä, mitä minuuttikaupalla tarkoittaa. Arvailuja hän voi toki esittää, mutta siinä menee metsään erittäin suurella todennäköisyydellä. Kiinaa opiskeleva joutuu arvailemaan useammin.
Löydettyäni tänään Tampereen pääkirjasto Metsosta yllättävän kattavan kiinankielisen kirjallisuuden hyllyn (aikaisemmin olin löytänyt vain lastenkirjallisuutta, enpä ollut tajunnut etsiä tarkemmin!) sain ajatuksen pistää lukutaitoni peliin. Lainasin hyllystä suhteellisen simppeliltä vaikuttavan romaanin 他的国 (Tadeguo) ja päätin yrittää kääntää sen ensimmäisen kappaleen ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Seuraavassa kolme ensimmäistä lausetta käännettyinä:
Lause 1: ”Vasen pieni lohikäärme pyöräili…” mitä ihmettä? Vasen pieni lohikäärme? No, myönnettäköön, että tähän sentään osasin jo varautua; kyseessä on mitä ilmeisimmin henkilöhahmon nimi. 左 onkin yksi kiinalaisista sukunimistä, ja jälkimmäinen osa, 小龙, on minulle ennestään tuttu mm. Bruce Leen kiinankielisestä nimestä. Voinemme jatkaa: ”Zuo Xiaolong ajoi moottoripyörällään *jotain jotain* kolme kierrosta, koska tuona iltapäivänä ei ollut *jotain* asioita joita voisi tehdä.” Ihan hyvin menee, aikamuotoni tosin voivat olla pielessä, mutta kyllä tästä ihan kelpaa jatkaa.
Lause 2: ”Eilen hän kuuli puhuttavan, että *joku/jokin* aikoo *jotain*, *jotain* bensa-asemalla käydä tankkaamassa tankki täyteen, tänään heti huomattuaan, että *jotain* bensiiniä, hänen mielialansa jonkin verran *jotain*.” Okei, jatketaan nyt vielä, vaikka sattuu ja tekisi mieli lopettaa...
Lause 3: ”Ensin hänestä tuntui, että hän olisi saavuttanut jotakin suurempaakin, ei pitäisi mennä *jonnekin* pienille halvoille, tämä ei ole hänen tyyppistään, mutta kaikkein *jotain* on se, että vaikka päättää *jotain*, lopputulos on silti *jotain*." Jotenkin minusta tuntuu, että tästä nyt puuttuu "jotain" merkityksen kannalta oleellista.
Mitä mieltä olette, riittääkö 2000 kiinalaisen kirjoitusmerkin tuntemus tosiaan lukutaitoon? No eihän se taida vielä riittää, vaikka kyllähän tällaisesta tekstistä selkoa saisi, jos se olisi elektronisessa muodossa (kunhan apuvälineet ovat kunnossa). Itse asiassa epäonnistumiselleni löytyy selitys nopealla googlauksella: lainaus Wikipediasta tuo hieman lohtua ja muistuttaa samalla tylysti siitä, että ei kannata kuvitella saavuttavansa kiinan kielen kanssa suuria ihan muutamassa vuodessa: ”Virallinen lukutaito Kiinassa on 2000 merkkiä. Ne vastaavat 97-98 % normaalitekstistä, jossa kirjallisuuden ja lehtien luku on vielä vaikeaa. 4000 merkkiä vastaa jo 99,8 % tekstistä ja on sujuvaa. 5000 merkkiä vastaa täysin sujuvaa kieltä.” Huokaus. Jatketaan opiskelua!
torstai 17. kesäkuuta 2010
Käsialanäytteitä
Kiinalaisia kirjoitusmerkkejä opiskellessani minua on motivaation lisäksi auttanut suuresti siisti käsiala, josta olin kuuluisa jo peruskoulun ensimmäisillä luokilla. Jos alkuaikojen merkkikoukeroita ei oteta lukuun, olen aina voinut ylpeänä esitellä muille "kiinavihkoani", ja myös kiinan opettajani otti jossain vaiheessa tavakseen viedä vihkon tunnilla nenäni edestä ja esitellä sitä luokan edessä muille todeten, että "this is how you should do it".
Yleensä kiinalaisia merkkejä aletaan harjoitella sellaisen vihkon avulla, jossa merkkien mallit ovat neliön muotoisissa ruuduissa, sillä hyvin kirjoitettuna jokainen kiinan kielen merkki sopii täydellisesti neliön sisään. Muistelen nähneeni myös Pekingissä, että lasten harjoitusvihkot olivat juuri tällaisia.
Itse olen kuitenkin ollut aina hirveän tarkka sen suhteen, millaisesta paperista käyttämäni vihko on valmistettu ja millaiset ruudut/viivat siinä on, enkä itse asiassa pidä ruuduista ollenkaan. Onnekseni löysin heti aluksi Stockmannilta täydellisen Basic Black -vihkon, joita jossain välissä oli pakko sitten käydä rohmuamassa useampi kappale siltä varalta, että niiden myynti joskus lopetetaan! Vihkossa ei ole ruutuja, mutta en ole niitä jostain syystä tarvinnutkaan - eräs kiinalainen ystäväni teki minut taannoin hyvin onnelliseksi erittäin suurella kohteliaisuudellaan: 你的字很方 eli ”merkkisi ovat hyvin neliönmuotoisia”.
Hiljattain päätin suursiivouksen yhteydessä pistää muutamia kappaleita kyseisiä vihkoja paperinkeräykseen, mutta en hennonut olla ottamatta niistä erinäisiä sivuja muistoksi. Muistan nimittäin, kuinka hauskalta tuntui aina yhden vihkon täytyttyä vilkaista käsialaani edellisestä vihkosta, joka oli tullut täyteen ehkä puolisen vuotta aikaisemmin: vanha käsiala näytti aina jotenkin yksinkertaiselta ja kömpelöltä, mikä oli kuitenkin hieno merkki siitä, että edistystä oli tapahtunut. Laitan tämän tekstin perään näytteitä aikajärjestyksessä vuosien varrelta. Kuvista pitäisi klikkaamalla tulla melko isoja.
Nykyään en enää huomaa kovin suurta eroa esimerkiksi tänään ja puolitoista vuotta sitten kirjoittamieni merkkien välillä. Kuitenkin kirjoitellessani havaitsen yllättävän usein, kuinka selvästikin olen alkanut vetää jonkin merkin jotain tiettyä vetoa eri tavalla. Niinpä tiedän, että käsialani muuttuu edelleen koko ajan. En ole koskaan halunnut merkkieni näyttävän samalta kuin tietokoneen ruudulla perusfontissa: vaakavetojen ei aina tarvitse olla täysin vaakatasossa, eikä neliöiden tai suorakulmioiden symmetrisiä. Välillä pätee sellainen sääntö, että mitä sotkuisempi, sitä parempi - kunhan kirjoitusmerkin saa mahtumaan sen kuvitteellisen neliön sisään. Kenties jonakin päivänä käsialani on niin viimeisen päälle hiottu, ettei sitä pysty lukemaan kukaan muu kuin minä!
Mielelläni kuulisin muilta kommentteja kirjoittamisesta - kirjoitatko ruutuvihkoon, millaisia hankaluuksia olet kohdannut, oletko huomannut käsialassasi muutoksia ajan myötä, jne.?
Yleensä kiinalaisia merkkejä aletaan harjoitella sellaisen vihkon avulla, jossa merkkien mallit ovat neliön muotoisissa ruuduissa, sillä hyvin kirjoitettuna jokainen kiinan kielen merkki sopii täydellisesti neliön sisään. Muistelen nähneeni myös Pekingissä, että lasten harjoitusvihkot olivat juuri tällaisia.
Itse olen kuitenkin ollut aina hirveän tarkka sen suhteen, millaisesta paperista käyttämäni vihko on valmistettu ja millaiset ruudut/viivat siinä on, enkä itse asiassa pidä ruuduista ollenkaan. Onnekseni löysin heti aluksi Stockmannilta täydellisen Basic Black -vihkon, joita jossain välissä oli pakko sitten käydä rohmuamassa useampi kappale siltä varalta, että niiden myynti joskus lopetetaan! Vihkossa ei ole ruutuja, mutta en ole niitä jostain syystä tarvinnutkaan - eräs kiinalainen ystäväni teki minut taannoin hyvin onnelliseksi erittäin suurella kohteliaisuudellaan: 你的字很方 eli ”merkkisi ovat hyvin neliönmuotoisia”.
Hiljattain päätin suursiivouksen yhteydessä pistää muutamia kappaleita kyseisiä vihkoja paperinkeräykseen, mutta en hennonut olla ottamatta niistä erinäisiä sivuja muistoksi. Muistan nimittäin, kuinka hauskalta tuntui aina yhden vihkon täytyttyä vilkaista käsialaani edellisestä vihkosta, joka oli tullut täyteen ehkä puolisen vuotta aikaisemmin: vanha käsiala näytti aina jotenkin yksinkertaiselta ja kömpelöltä, mikä oli kuitenkin hieno merkki siitä, että edistystä oli tapahtunut. Laitan tämän tekstin perään näytteitä aikajärjestyksessä vuosien varrelta. Kuvista pitäisi klikkaamalla tulla melko isoja.
Nykyään en enää huomaa kovin suurta eroa esimerkiksi tänään ja puolitoista vuotta sitten kirjoittamieni merkkien välillä. Kuitenkin kirjoitellessani havaitsen yllättävän usein, kuinka selvästikin olen alkanut vetää jonkin merkin jotain tiettyä vetoa eri tavalla. Niinpä tiedän, että käsialani muuttuu edelleen koko ajan. En ole koskaan halunnut merkkieni näyttävän samalta kuin tietokoneen ruudulla perusfontissa: vaakavetojen ei aina tarvitse olla täysin vaakatasossa, eikä neliöiden tai suorakulmioiden symmetrisiä. Välillä pätee sellainen sääntö, että mitä sotkuisempi, sitä parempi - kunhan kirjoitusmerkin saa mahtumaan sen kuvitteellisen neliön sisään. Kenties jonakin päivänä käsialani on niin viimeisen päälle hiottu, ettei sitä pysty lukemaan kukaan muu kuin minä!
Mielelläni kuulisin muilta kommentteja kirjoittamisesta - kirjoitatko ruutuvihkoon, millaisia hankaluuksia olet kohdannut, oletko huomannut käsialassasi muutoksia ajan myötä, jne.?
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Kiinaa taivaalta nähtynä
Olen aikaisemminkin täällä kertonut kirppislöytöjen tuomasta riemusta, joten jatkan tällä: useaan otteeseen olen Tampereen kirppiksillä törmännyt pöytiin, joissa myynnissä on ollut iso nippu vanhoja National Geographic -lehtiä. Niitä selatessani olen aina löytänyt jokusen numeron, jossa on Kiinaan liittyvä artikkeli. Nimensä veroisesta lehdestä voi aina odottaa löytävänsä kauniita kuvia, mutta täytyy myöntää, että itse tekstit artikkeleissa ovat usein puuduttavaa luettavaa, vaikka ne tarjoavatkin tärkeää taustatietoa kuvien aiheista ja kohteista. Alla valikoima lehdestä skannaamiani hienoja kuvia eri puolilta Kiinaa - osa kuvista on kuin kuva-arvoituksia! Kuvat on ottanut Georg Gerster, ja ne ovat ilmestyneet Larry Kohlin artikkelissa "Above China" maaliskuussa 1989.
lauantai 22. toukokuuta 2010
Puoli vuotta kiinaa, II/2010
Aikani omistautuneena kiinan kielen opiskelijana on nyt kestänyt reilusti yli kolme ja puoli vuotta, ja ajattelin, että taas olisi pieni puolivuotisraportti paikallaan; toivon, että tämän lukemisesta on hyötyä sellaisille, joita kiinan opiskelun raskaus turhauttaa, tai niille jotka pohtivat, voiko ahkeruus tämän työlään kielen kanssa johtaa lopulta mihinkään.
Uskon edelleen, että kyllä se voi. Itselläni eivät puhetaidot ole suuremmin ehtineet kehittyä, sillä en ole ollut riittävän rohkea tai oma-aloitteinen aloittaakseni kiinalaisten kanssa keskusteluja heidän omalla kielellään. Tämä vaikuttaisi tällä hetkellä olevan suurin heikkouteni ja ongelmani, enkä varmaan pääse siitä ylitse ennen kuin seuraavan kerran saan tilaisuuden päästä pidemmäksi aikaa manner-Kiinan maaperälle. Monenlaisia suunnitelmia siihen suuntaan minulla onneksi on jo mielessä.
Kuluneen puolivuotisen aikana olen päässyt tavoitteeseeni, joka on yksinkertainen: sanavarastoni kartuttaminen tuhannella sanalla vuodessa. Puolen vuoden aikana kävin läpi viisitoista sanalistaa, opin 520 uutta sanaa tai sanontaa ja tasan sata uutta kirjoitusmerkkiä. Uutta oppiessa vaadittavien kirjoitusmerkkien määrä väheni entisestään: ensimmäiset tuhat merkkiänihän saavutin vuodessa, ja kaksi tuhatta meni rikki noin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Nykyisellä tahdilla kolmannen tuhannen saavuttamiseen menee vielä viisi vuotta, tosin odotettavissa on, että tahti hidastuu entisestään. Ehkä vuosikymmenen loppuun mennessä kuitenkin voin juhlistaa uutta rajapyykkiä...
Viidestätoista sanalistasta on itselleni kehittynyt jo vakio, itseään toistava sykli, jonka opettelemisen aikana myös kertaan kaiken aikaisemmin oppimani muistin virkistämiseksi. Olen huomannut, että vaikka kerrattavia sanoja tulee kuuden kuukauden välein viitisen sataa lisää, vähenee kertaamiseen kuluva aika kuitenkin tasaisen varmasti. Tällä on selvä yhteys siihen, että suurin osa uusista sanoista koostuu tutuista kirjoitusmerkeistä: uutta tutuin merkein opittaessa vanhoista sanoista tulee ällistyttävällä tavalla "läpinäkyvämpiä", itse itseään selittäviä. On ilo kohdata vanhastaan tuttu sana, jonka muistaminen on aina ennen ollut hankalaa, ja huomata, että sen merkitys on yhtäkkiä täysin päivänselvä.
Opiskelussa olen käyttänyt toimivaksi toteamiani lähteitä: New Practical Chinese Reader 4 on tarjonnut erittäin haastavia ja mielenkiintoisia tekstejä sekä loputtoman määrän hienosti selitettyjä kieliopin ja kiinan kielen rakenteiden piirteitä. Tuntuu siltä, että mielipiteiden ja monimutkaisempienkin lauseiden ilmaiseminen alkaa pian olla mahdollista suhteellisen vähällä änkyttämisellä! ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunnit taas ovat pitäneet huolen siitä, että korvani pysyvät vireessä, ja samalla olen saanut harjoitella koneella kirjoittamista kirjoittaessani dialogeja muistiin sanojen pänttäämistä varten.
Olen ollut näihin kahteen lähteeseen niin tyytyväinen, etten oikeastaan ole muuta kaivannut, ja aionkin käyttää niitä myös seuraavan puolen vuoden aikana - oppikirjasarjasta saan pian aloittaa viidennen, vielä haastavamman osan (osia on yhteensä kuusi), ja myös ChinesePod:issa pääsen jossain vaiheessa siirtymään Upper Intermediate -tasolle.
Jatkossa yritän sisällyttää sanaston opettelemisen rinnalle eräitä asioita, joiden toivon nopeuttavan oppimistani ja auttavan aikaisemmin opitun pitämisessä mielessä entistäkin paremmin. Ostin hiljattain MDBG Chinese Reader -ohjelman, jota voin käyttää kiinalaiselta ystävältäni saamani 2000-luvun kiinalaisen romaanin lukemisessa (romaani on minulla Word-tiedostona). Toinen kiinalainen ystäväni puolestaan antoi minulle lahjaksi 35-osaisen kiinalaisen tv-sarjan, joka on viime vuosina ollut suosittu ja aiheeltaan sen verran ikävästi ajankohtainen, että sen esittäminen on Kiinassa kielletty. Tavoitteeni on seurata näissä molemmissa paljon dialogia oppiakseni, kuinka kiinaksi oikeasti arjen keskellä kommunikoidaan.
Kesän jälkeen saan vielä uuden tilaisuuden käyttää oppimaani käytännössä: olen ilmoittautunut vaihto-oppilaiden tuutoriksi syyslukukaudelle, ja kerroin haluavani ensisijaisesti kiinalaisia opiskelijoita autettavakseni. En haluaisi enää kovin kauan jatkaa epäonnistumisen pelon ja epävarmuuden määräilemällä tiellä, vaan silloin minun on viimeistään korkea aika avata rohkeasti suuni ja alkaa suoltaa sitä kiinan kielen tietoani, jonka olen suurella vaivalla ja antaumuksella saavuttanut. Puolen vuoden päästä nähdään, kuinka on käynyt!
Uskon edelleen, että kyllä se voi. Itselläni eivät puhetaidot ole suuremmin ehtineet kehittyä, sillä en ole ollut riittävän rohkea tai oma-aloitteinen aloittaakseni kiinalaisten kanssa keskusteluja heidän omalla kielellään. Tämä vaikuttaisi tällä hetkellä olevan suurin heikkouteni ja ongelmani, enkä varmaan pääse siitä ylitse ennen kuin seuraavan kerran saan tilaisuuden päästä pidemmäksi aikaa manner-Kiinan maaperälle. Monenlaisia suunnitelmia siihen suuntaan minulla onneksi on jo mielessä.
Kuluneen puolivuotisen aikana olen päässyt tavoitteeseeni, joka on yksinkertainen: sanavarastoni kartuttaminen tuhannella sanalla vuodessa. Puolen vuoden aikana kävin läpi viisitoista sanalistaa, opin 520 uutta sanaa tai sanontaa ja tasan sata uutta kirjoitusmerkkiä. Uutta oppiessa vaadittavien kirjoitusmerkkien määrä väheni entisestään: ensimmäiset tuhat merkkiänihän saavutin vuodessa, ja kaksi tuhatta meni rikki noin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Nykyisellä tahdilla kolmannen tuhannen saavuttamiseen menee vielä viisi vuotta, tosin odotettavissa on, että tahti hidastuu entisestään. Ehkä vuosikymmenen loppuun mennessä kuitenkin voin juhlistaa uutta rajapyykkiä...
Viidestätoista sanalistasta on itselleni kehittynyt jo vakio, itseään toistava sykli, jonka opettelemisen aikana myös kertaan kaiken aikaisemmin oppimani muistin virkistämiseksi. Olen huomannut, että vaikka kerrattavia sanoja tulee kuuden kuukauden välein viitisen sataa lisää, vähenee kertaamiseen kuluva aika kuitenkin tasaisen varmasti. Tällä on selvä yhteys siihen, että suurin osa uusista sanoista koostuu tutuista kirjoitusmerkeistä: uutta tutuin merkein opittaessa vanhoista sanoista tulee ällistyttävällä tavalla "läpinäkyvämpiä", itse itseään selittäviä. On ilo kohdata vanhastaan tuttu sana, jonka muistaminen on aina ennen ollut hankalaa, ja huomata, että sen merkitys on yhtäkkiä täysin päivänselvä.
Opiskelussa olen käyttänyt toimivaksi toteamiani lähteitä: New Practical Chinese Reader 4 on tarjonnut erittäin haastavia ja mielenkiintoisia tekstejä sekä loputtoman määrän hienosti selitettyjä kieliopin ja kiinan kielen rakenteiden piirteitä. Tuntuu siltä, että mielipiteiden ja monimutkaisempienkin lauseiden ilmaiseminen alkaa pian olla mahdollista suhteellisen vähällä änkyttämisellä! ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunnit taas ovat pitäneet huolen siitä, että korvani pysyvät vireessä, ja samalla olen saanut harjoitella koneella kirjoittamista kirjoittaessani dialogeja muistiin sanojen pänttäämistä varten.
Olen ollut näihin kahteen lähteeseen niin tyytyväinen, etten oikeastaan ole muuta kaivannut, ja aionkin käyttää niitä myös seuraavan puolen vuoden aikana - oppikirjasarjasta saan pian aloittaa viidennen, vielä haastavamman osan (osia on yhteensä kuusi), ja myös ChinesePod:issa pääsen jossain vaiheessa siirtymään Upper Intermediate -tasolle.
Jatkossa yritän sisällyttää sanaston opettelemisen rinnalle eräitä asioita, joiden toivon nopeuttavan oppimistani ja auttavan aikaisemmin opitun pitämisessä mielessä entistäkin paremmin. Ostin hiljattain MDBG Chinese Reader -ohjelman, jota voin käyttää kiinalaiselta ystävältäni saamani 2000-luvun kiinalaisen romaanin lukemisessa (romaani on minulla Word-tiedostona). Toinen kiinalainen ystäväni puolestaan antoi minulle lahjaksi 35-osaisen kiinalaisen tv-sarjan, joka on viime vuosina ollut suosittu ja aiheeltaan sen verran ikävästi ajankohtainen, että sen esittäminen on Kiinassa kielletty. Tavoitteeni on seurata näissä molemmissa paljon dialogia oppiakseni, kuinka kiinaksi oikeasti arjen keskellä kommunikoidaan.
Kesän jälkeen saan vielä uuden tilaisuuden käyttää oppimaani käytännössä: olen ilmoittautunut vaihto-oppilaiden tuutoriksi syyslukukaudelle, ja kerroin haluavani ensisijaisesti kiinalaisia opiskelijoita autettavakseni. En haluaisi enää kovin kauan jatkaa epäonnistumisen pelon ja epävarmuuden määräilemällä tiellä, vaan silloin minun on viimeistään korkea aika avata rohkeasti suuni ja alkaa suoltaa sitä kiinan kielen tietoani, jonka olen suurella vaivalla ja antaumuksella saavuttanut. Puolen vuoden päästä nähdään, kuinka on käynyt!
torstai 13. toukokuuta 2010
Tehtaan tytöt - Kylä
Teoksensa toisen osan otsikolla Chang johdattelee lukijaa hektisen kaupungin jälkeen maaseudulle, pieniin kyliin. Jäljellä olevissa kuudessa luvussa vietetään kuitenkin melko paljon aikaa jo tutuksi käyneessä kaupungissakin, mikä on pienoinen pettymys, sillä subjektiivisia Kiinan maaseutukuvauksia ei mielestäni voi koskaan olla liikaa.
Chang viettää toisessa osassa edelleen aikaa ensimmäisessä osassa esiteltyjen tyttöjen tai naisten kanssa. Kaupungissa seurataan maailman suurimmaksi tituleeratun ostoskeskuksen valmistumista ennenaikaisesti rappeutuvan maalipinnan kautta; tyttöjen vaihtaessa tiheään tahtiin työtä ja asuinpaikkaa tutustumme ihmeellisten uutteiden, tablettien, jauheiden ja muiden ”terveystuotteiden” suoramyyntihuijaukseen sekä liikemaailmassa alati läsnä olevaan korruptioon ja keinotteluun.
Maaseudullekin onneksi ehditään: saamme todistaa elämäntyylien räikeää vastakkainasettelua ja perhehierarkian kääntymistä päälaelleen, kun kaupungista tuleva perheen toinen tytär alkaa neuvoa vanhemmilleen, kuinka heidän tulisi elää, pitäen ohjat melko hyvin käsissään tarjoamansa rahallisen tuen avulla. Maaseutu näyttäytyy kaupunkilaiselämään tottuneen silmissä heti ankeana, tylsänä paikkana, josta pitää päästä suhteellisen pian takaisin pois – ehkä siinä syy sille, ettei kirjakaan pienissä kylissä kovin kauaa viivy.
Chang pääsee haastateltavansa seurassa osallistumaan maaseuduilla häihin; naimisiinmenoon liittyvät rituaalit ovat ehdottoman kiehtovia. Lisäksi hän tapaa monia omaan sukuunsa liittyviä ihmisiä, joilta hän saa arvokasta tietoa isovanhemmistaan, suvustaan, sekä ylipäätään kiinalaisesta tavasta tehdä sukututkimusta. Maaseudun ihmisistä huokuu aito kiinalaisuus, kun taas kaupungissa kaikki tuntuu joko keinotekoiselta tai länsimaalaistuvalta.
Jään mielenkiinnolla odottamaan vastaavanlaista kirjallisuutta miesten näkökulmasta (miten olisi Rakennustyömaan pojat?). Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi nimittäin sellainen mielikuva, että nuorten miesten elämä siirtolaistyöläisenä on paljon vaikeampaa kuin naisten, joista yritteliäimmät usein löytävät tiensä liukuhihnalta vähemmän turruttaviin ja parempipalkkaisiin töihin.
Alla vielä edellisen tekstin tapaan kiinan opiskelijoille sanastoa, johon kiinnitin lukiessani huomiota:
Chang viettää toisessa osassa edelleen aikaa ensimmäisessä osassa esiteltyjen tyttöjen tai naisten kanssa. Kaupungissa seurataan maailman suurimmaksi tituleeratun ostoskeskuksen valmistumista ennenaikaisesti rappeutuvan maalipinnan kautta; tyttöjen vaihtaessa tiheään tahtiin työtä ja asuinpaikkaa tutustumme ihmeellisten uutteiden, tablettien, jauheiden ja muiden ”terveystuotteiden” suoramyyntihuijaukseen sekä liikemaailmassa alati läsnä olevaan korruptioon ja keinotteluun.
Maaseudullekin onneksi ehditään: saamme todistaa elämäntyylien räikeää vastakkainasettelua ja perhehierarkian kääntymistä päälaelleen, kun kaupungista tuleva perheen toinen tytär alkaa neuvoa vanhemmilleen, kuinka heidän tulisi elää, pitäen ohjat melko hyvin käsissään tarjoamansa rahallisen tuen avulla. Maaseutu näyttäytyy kaupunkilaiselämään tottuneen silmissä heti ankeana, tylsänä paikkana, josta pitää päästä suhteellisen pian takaisin pois – ehkä siinä syy sille, ettei kirjakaan pienissä kylissä kovin kauaa viivy.
Chang pääsee haastateltavansa seurassa osallistumaan maaseuduilla häihin; naimisiinmenoon liittyvät rituaalit ovat ehdottoman kiehtovia. Lisäksi hän tapaa monia omaan sukuunsa liittyviä ihmisiä, joilta hän saa arvokasta tietoa isovanhemmistaan, suvustaan, sekä ylipäätään kiinalaisesta tavasta tehdä sukututkimusta. Maaseudun ihmisistä huokuu aito kiinalaisuus, kun taas kaupungissa kaikki tuntuu joko keinotekoiselta tai länsimaalaistuvalta.
Jään mielenkiinnolla odottamaan vastaavanlaista kirjallisuutta miesten näkökulmasta (miten olisi Rakennustyömaan pojat?). Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi nimittäin sellainen mielikuva, että nuorten miesten elämä siirtolaistyöläisenä on paljon vaikeampaa kuin naisten, joista yritteliäimmät usein löytävät tiensä liukuhihnalta vähemmän turruttaviin ja parempipalkkaisiin töihin.
Alla vielä edellisen tekstin tapaan kiinan opiskelijoille sanastoa, johon kiinnitin lukiessani huomiota:
回家 (huí jiā) 'palata kotiin' - 'kotiinpaluusta' puhutaan myös silloin, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa lähes koko elämänsä elänyt kiinalais-amerikkalainen matkustaa paikkaan, josta hänen sukunsa on kauan sitten lähtenyt
平反 (píng fǎn) 'poliittinen rehabilitointi' - esim. kulttuurivallankumouksen aikana uransa, kotinsa ja maineensa menettäneet ihmiset saivat myöhemmin mahdollisuuden ”maineenpalautukseen”
摩 (mó) 'ostoskeskus', lyhenne sanasta 摩登 (mó dēng) 'moderni', joka itsessään on englanninkielisen ääntämyksen pohjalta muodostettu lainasana; myös sanojen mall ja mó lausumisessa voi nähdä yhtäläisyyksiä
佣金 (yòng jīn) 'provisio, lahjus' - alunperin vain provisiota merkinnyt sana on saanut uusia vivahteita, kun tuotteiden kauppaamiseksi myyjien on pitänyt ruveta maksamaan tuleville ostajille lahjuksia; tämä kahta eri asiaa merkitsevä sana on hyvä esimerkki kiinan kielen kontekstisidonnaisesta luonteesta
谈恋爱 (tán liàn ài) 'seurustella, kuherrella' (kirjaimellisesti 'puhua rakkaudesta')
lauantai 8. toukokuuta 2010
Tehtaan tytöt - Kaupunki
Yksi kiinnostavimmista viime aikoina julkaistuista, Kiinaa käsittelevistä kirjoista on Leslie T. Changin kirjoittama Tehtaan tytöt - Unelmia muuttuvassa Kiinassa (Otava, suom. Jaana Iso-Markku). Kahteen osaan - "Kaupunki" ja "Kylä" - jaettu 464-sivuinen teos käsittelee nuorten kiinalaisten siirtotyöläisnaisten (ja -tyttöjen) elämää Dongguanissa, eräässä Kiinan suurimmista tehdaskaupungeista. Amerikkalaissyntyinen kirjailija vietti useita vuosia Kiinassa haastatellen ihmisiä, pääasiassa erilaisissa tehtaissa työskenteleviä naisia.
Kaupunkiin sijoittuva kirjan ensimmäinen osa sisältää jo niin paljon havainnollista ja yksityiskohtaista asiaa nyky-Kiinasta, että minun oli pakko laskea kirja käsistäni ja pitää muutama päivä taukoa – kirjoitan toisesta osasta myöhemmin.
Chang kertoo mm. tyttöjen erilaisista syistä jättää maaseutu ja perheensä ja lähteä kaupunkiin: yllättäen köyhyyttä ei pidetä tärkeimpänä syynä, vaan tyttöjä ajaa kaupunkiin myös toimettomuus maatilalla, josta vanhemmat ja muu perhe pystyvät vaivatta pitämään huolta. Tyttöjen elämää kaupungissa seuratessaan Chang kirjoittaa naisten häikäisevästä sopeutumiskyvystä ja miehiin verrattuna hyvistä mahdollisuuksista uralla etenemiselle, joka tosin usein vaatii häikäilemätöntä valehtelua, mutta mahdollistaa myös luokkarajojen ylittämisen, sosiaalisen nousun, jollaisesta Kiinassa ei 1900-luvulla vielä kannattanut unelmoida.
Vapaa-aikanaan tytöt yrittävät joko parhaansa mukaan kehittää itseään, tai sitten löytää sopivan aviomiehen. Huonosti toimivat treffipalvelut kukoistavat Dongguanissa, samoin kuin käsittämättömiltä kuulostavat englannintunnit tai itsensä kehittämiseen opastava kirjallisuus.
Ihmiskohtaloiden rinnalla Chang antaa lukijalle myös aikaa tutustua tyttöjen ympäristöön, valaisemalla mm. tehdaskaupungin syntyyn ja kehitykseen liittyviä vaiheita, esittelemällä maailman suurimman tehtaan ja kertomalla vielä omankin sukunsa tarinan, joka toimii samalla paitsi Kiinan historian kertauksena, myös oivana rinnakkaiskuvauksena sille, mitä kymmenet miljoonat nuoret tytöt käyvät elämässään läpi tämän päivän Kiinassa.
Kiinan kielen opiskelijana kiinnitin Kaupunki-osassa paljon huomiota pinyinillä tarjottuun, tekstissä silloin tällöin esiintyvään ja selitettyyn kiinankieliseen sanastoon, josta osan esittelen tähän lopuksi:
Kaupunkiin sijoittuva kirjan ensimmäinen osa sisältää jo niin paljon havainnollista ja yksityiskohtaista asiaa nyky-Kiinasta, että minun oli pakko laskea kirja käsistäni ja pitää muutama päivä taukoa – kirjoitan toisesta osasta myöhemmin.
Chang kertoo mm. tyttöjen erilaisista syistä jättää maaseutu ja perheensä ja lähteä kaupunkiin: yllättäen köyhyyttä ei pidetä tärkeimpänä syynä, vaan tyttöjä ajaa kaupunkiin myös toimettomuus maatilalla, josta vanhemmat ja muu perhe pystyvät vaivatta pitämään huolta. Tyttöjen elämää kaupungissa seuratessaan Chang kirjoittaa naisten häikäisevästä sopeutumiskyvystä ja miehiin verrattuna hyvistä mahdollisuuksista uralla etenemiselle, joka tosin usein vaatii häikäilemätöntä valehtelua, mutta mahdollistaa myös luokkarajojen ylittämisen, sosiaalisen nousun, jollaisesta Kiinassa ei 1900-luvulla vielä kannattanut unelmoida.
Vapaa-aikanaan tytöt yrittävät joko parhaansa mukaan kehittää itseään, tai sitten löytää sopivan aviomiehen. Huonosti toimivat treffipalvelut kukoistavat Dongguanissa, samoin kuin käsittämättömiltä kuulostavat englannintunnit tai itsensä kehittämiseen opastava kirjallisuus.
Ihmiskohtaloiden rinnalla Chang antaa lukijalle myös aikaa tutustua tyttöjen ympäristöön, valaisemalla mm. tehdaskaupungin syntyyn ja kehitykseen liittyviä vaiheita, esittelemällä maailman suurimman tehtaan ja kertomalla vielä omankin sukunsa tarinan, joka toimii samalla paitsi Kiinan historian kertauksena, myös oivana rinnakkaiskuvauksena sille, mitä kymmenet miljoonat nuoret tytöt käyvät elämässään läpi tämän päivän Kiinassa.
Kiinan kielen opiskelijana kiinnitin Kaupunki-osassa paljon huomiota pinyinillä tarjottuun, tekstissä silloin tällöin esiintyvään ja selitettyyn kiinankieliseen sanastoon, josta osan esittelen tähän lopuksi:
出去 (chū qù) kirjaimellisesti 'lähteä ulos' tarkoittaa Kiinassa yleisesti myös siirtotyöläiseksi/maailmalle lähtöä
流动人口 (liú dòng rén kǒu) 'ajelehtiva väestö'
外地人 (wài dì rén) alunperin 'vieras, ulkopuolinen', nyttemmin myös yksinkertaisesti 'siirtotyöläinen'
高不成低不就 (gāo bù chéng dī bù jiù) viittaa liukuhihnatyöltä ylenemään onnistuneeseen naiseen, jolle maalaismies ei enää kelpaa, mutta jota kaupunkilaismiehet kuitenkin edelleen halveksivat; sanonta soveltuu myös esimerkiksi työtä etsivään ihmiseen, joka ei halua surkeaa työtä, mutta jolla ei ole valmiuksia parempaankaan
狂离 (kuáng lí) 'hullu lähtö' on tapa jättää työnsä tehtaassa nopeasti siten, että yhden tai kahden kuukauden palkka jää saamatta, eikä vielä ole uutta työpaikkaakaan tiedossa
吃苦耐劳 (chī kǔ nài láo) 'kykeneväinen tekemään kovasti töitä ja kestämään vastoinkäymisiä', tärkeä ominaisuus siirtotyöläiselle
乱 (luàn) 'kaoottinen, vaarallinen' on yleinen käsitys Dongguanin katujen elämästä - usein työläiset mieluummin viettävätkin vapaa-aikansa turvassa tehtaan porttien sisäpuolella, mistä tavallisesti löytyy paljon palveluja ja ajanviettopaikkoja
麻木 (má mù) 'lamaantunut, turta', sana jolla jopa vasta teini-ikäiset, liukuhihnalla elämäänsä kyllästyneet tytöt usein kuvailevat mielialaansa
成功学 (chéng gōng xué) 'menestysoppi' viittaa Dongguanissa kukoistavaan kirjallisuuden lajiin, joka käsittää mitä erikoisimpia teoksia ja jotka "lupaavat" siivittää nuoren lukijan menestyksen tielle
坐台小姐 (zuò tái xiǎo jiě) viittaa esim. karaokebaareissa asiakkaiden kanssa istuviin seuralaistyttöihin, jotka usein tarjoavat myös seksipalveluja; mikäli asiakas haluaa seksiä, he siirtyvät maksua vastaan toiseen huoneeseen 'pikaruoalle', 快餐 (kuàicān)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)