Kiinassa opiskelun mahdollistavien stipendien etsiminen netistä on ollut jotenkin puuduttavaa puuhaa, mutta onneksi olen viimein onnistunut löytämään jotain sellaista, minkä kriteerit minäkin täytän. Monet aikaisemmin löytämistäni ovat esimerkiksi alle 25-vuotiaille tarkoitettuja, toisissa kielitaitovaatimukset taas tuntuvat liian korkeilta.
Ajattelin nyt jakaa tietojani näistä, vaikka ensimmäisenä mieleni valtasikin lapsellinen itsesuojeluvaisto, ajatus siitä, että mainostamalla mahdollisuuksia muille potentiaalisille stipendin etsijöille heikennän vain omia mahdollisuuksiani. Tämän nettisivun nyt löytäisi kuitenkin jokainen, kunhan vain tietää, mikä on Google ja osaa kirjoittaa englanniksi sanat kiina ja stipendi.
China Scholarship Council tarjoaa paljon tietoa stipendeistä, vaikka sivusto tuntuukin toimivan välillä hieman hitaasti. Etusivulta jatkoin tälle sivulle, josta silmäni poimivat kaiken muun keskeltä tietoa 1-2 vuotta kestävästä Chinese Language Training -ohjelmasta. Sellaiseen olen ajatellut pyrkiä.
Stipendin saaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lukukausimaksuja ei ole ja ainakin majoitus ja oppimateriaalit ovat maksuttomia. Jonkinlainen vakuutus tulee kaupan päälle, lisäksi päivittäisiä menoja varten saa kuukausittain jonkin verran taskurahaa, tässä tapauksessa 1400 yuania. Matkat Kiinaan ja takaisin sekä viisumin hankkimisesta aiheutuvat kulut saanee stipendin hankkinut kustantaa itse.
Haun yhteydessä voi kertoa, mitkä kolme koulua olisivat omasta mielestä kiinnostavimmat; käytännössä tämä kuulemma kuitenkin tarkoittaa sitä, että opiskelijoita sijoitellaan heidän toiveistaan riippumatta sinne tänne, jotta mahdollisimman moni koulu Kiinassa voi tavoitella ulkomaalaisista opiskelijoista saatavia määrärahoja. Laaja lista 161 eri vaihtoehdosta löytyy joka tapauksessa (uskoakseni, jos linkki toimii) täältä. Uskoisin kuitenkin, että mahdollisuudet päästä haluamaansa paikkaan ovat sitä paremmat, mitä tuntemattomampi paikka on kyseessä.
Kiinalaisia tai Kiinassa oleskelleita tavatessa tekee aina mieli kysyä suosituksia, mutta olen saanut niistä aina vain pääni kipeäksi. Jos nimittäin yksi kaveri sanoo, että hänen mielestään paras paikka on vaikkapa Kunming, löytyy aina pari muuta, jotka kehottavat nimenomaan kiertämään kyseisen kaupungin mahdollisimman kaukaa. Siinä mielessä on melkeinpä jännittävää vain jättää sijoittumisensa kohtalon huomaan ja päätyä sinne, minne ikinä päätyykin. Jokaisesta kaupungista oppii varmasti vuoden tai kahden aikana pitämään niin paljon, että se säilyy muistoissa rakkaana paikkana koko loppuelämän.
Sivusto kertoo, että hakuaika on vuosittain tammi- ja huhtikuun välillä; hakupaperit toimitetaan ilmeisesti Kiinan Suomen suurlähetystöön asiasta vastaavalle henkilölle. Lähetin hakuprosessiin liittyen juuri sähköpostitiedustelun, ja vastauksen saatuani alan suunnitella haun toimeen panemista. Aikaisemmin Kiinassa stipendin voimin opiskelleiden mukaan hakuprosessi saattaa osoittautua turhauttavaksi ja hankalaksi, joten ajattelinkin jakaa siltä osin tulevat kokemukseni täällä blogissa, muiden ja tulevien hakijoiden iloksi/pelotteluksi. Kesällä voitte sitten iloita puolestani tai vaihtoehtoisesti lukea siitä, kuinka paljon vituttaa, kun stipendi jäi haaveeksi.
Jos joku lukijoista on China Scholarship Councilin kautta hakenut aikaisemmin stipendiä, vihjeitä ja kokemuksia otetaan mielellään vastaan jo tässä vaiheessa. Ja kyllä niitä suosituksia kaupunkien ja koulujenkin suhteen saa kertoa, en pistä ollenkaan pahakseni!
tiistai 11. tammikuuta 2011
maanantai 3. tammikuuta 2011
Uusi vuosi, uudet suunnitelmat
Mikäli joku tätä pystyyn kuollutta blogia vielä seuraa, haluan toivottaa oikein hyvää uutta vuotta! Voisin oikeastaan heti alkuun luvata, että tämän vuoden jälkipuoliskolla Dui dui dui siirtyy uuteen osoitteeseen ja muuttuu pitkästä aikaa sisällöltäänkin astetta kiinnostavammaksi (ehkä nimikin vaihtuu?). Etenen nimittäin tällä hetkellä vakaasti kohti valmistumistani, ja pyrin hoitamaan asiani siten, että viimeistään syyskuussa kirjoittelen kokemuksistani taas Kiinan maaperältä käsin. Siellähän tämä Blogger on tietääkseni edelleen pannassa.
Olen viime aikoina havainnut, että vanhojen, omien blogitekstiensä seuraaminen voi olla hauskaa puuhaa. Blogiin tulee nimittäin kirjoittaneeksi siitä, miltä juuri kullakin hetkellä tuntuu, ja itse olen aina tykännyt kertoa tulevaisuudensuunnitelmistani, tavoitteistani ja haaveistani. Jossain vaiheessa olen suunnitellut kesäkurssin suorittamista Kiinassa vuonna 2011 ja jopa ajatellut kilpailuttaa eri kouluja omiin tarpeisiini räätälöidyn kurssin tarjoamisessa! Kuulostaa nyt jotenkin kaukaa haetulta, suunnitelmani kun ovat tällä hetkellä jo jotain aivan muuta. Syynä tähän on valmistumisen lisäksi tuo niin klassinen "elämäntilanteen muutos". Sanotaan nyt vaikka niin, että enää ei ole niin väliä sillä, vietänkö Kiinassa kolme kuukautta vai kolme vuotta.
Vuoden 2011 ensimmäisinä kuukausina alan gradun kirjoittamisen ohella perehtyä erilaisiin tarjolla oleviin stipendeihin. Yritän löytää sellaisen, jonka tasoiseni opiskelija voisi saada suhteellisen helposti ja joka tarjoaisi mahdollisuuden opiskella kiinaa Kiinassa yhden vuoden ajan ilman lukuvuosi- tai asumiskustannuksia. Kaksi vuotta olisi myös hyvä vaihtoehto, mutta jotenkin minusta tuntuu, etten halua sitoutua kiinalaiseen opetukseen yhtä intensiivistä vuotta pidemmäksi aikaa.
Kiinassa vietetyn lukuvuoden jälkeen haluaisin (ainakin tällä hetkellä!) pistäytyä Kiinan ulkopuolella, tai esimerkiksi Hong Kongissa, ja hankkia itselleni kunnon turistiviisumin, jotta voisin oleskella Kiinassa esimerkiksi kuuden kuukauden tai vuoden verran. Ajatuksissani on matkustaa eri puolilla Kiinaa sekä tuttavia tapaamassa että vapaaehtoistyötä tehden (jälkimmäisen suhteen mielessäni on päällimmäisenä WWOOF China, johon täytyy tutustua vielä tarkemmin). Tarkoitus olisi nähdä ja kokea myös muuta kuin miljoonakaupunkeja. Rahallisesti kaiken tämän mahdollistaisi koko opintojeni ajan kestänyt hillitty elämäntyylini, joka on mahdollistanut säästöjen kertymisen pelkästään opintotuen ja kesätöiden avulla. Lisäksi olen viime kuukausina saanut bonusta satunnaisista töistä kirjoittamisen ja oikoluvun parissa.
Vaikka kaikki tulevan kesän jälkeen tapahtuva on vielä epävarmaa, suunnittelen matkojani jo innolla, ja odotukseni ovat korkealla. Olen jo hyvän aikaa sitten aloittanut suuren Huuto.net- ja kirpputorihankkeen, jonka tarkoituksena on supistaa maallisen omaisuuteni määrä mahdollisimman pieneksi loppukesään mennessä, sillä minulla ei oikeastaan ole mitään paikkaa, minne sijoittaa suurta määrää tavaraa ja huonekaluja (vinkkejä tai tarjouksia varastojen suhteen otetaan kyllä vastaan). Isoimmat esineet saavat siis mennä kiertoon, hankin sitten joskus Suomeen asetuttuani kirpputoreilta uusia tilalle.
On aika terapeuttista käydä läpi kirja-, levy- ja elokuvahyllyjään sekä muita kaappeja, katsoa jokaista esinettä tarkkaan ja pohtia, tarvitsenko minä todella tätä. Kierrätys on lähellä sydäntäni, eikä Kiinaan lähdön koittaessa yksikään muovikassillinen käyttökelpoista tavaraa päädy sekajätteeseen.
Olen viime aikoina havainnut, että vanhojen, omien blogitekstiensä seuraaminen voi olla hauskaa puuhaa. Blogiin tulee nimittäin kirjoittaneeksi siitä, miltä juuri kullakin hetkellä tuntuu, ja itse olen aina tykännyt kertoa tulevaisuudensuunnitelmistani, tavoitteistani ja haaveistani. Jossain vaiheessa olen suunnitellut kesäkurssin suorittamista Kiinassa vuonna 2011 ja jopa ajatellut kilpailuttaa eri kouluja omiin tarpeisiini räätälöidyn kurssin tarjoamisessa! Kuulostaa nyt jotenkin kaukaa haetulta, suunnitelmani kun ovat tällä hetkellä jo jotain aivan muuta. Syynä tähän on valmistumisen lisäksi tuo niin klassinen "elämäntilanteen muutos". Sanotaan nyt vaikka niin, että enää ei ole niin väliä sillä, vietänkö Kiinassa kolme kuukautta vai kolme vuotta.
Vuoden 2011 ensimmäisinä kuukausina alan gradun kirjoittamisen ohella perehtyä erilaisiin tarjolla oleviin stipendeihin. Yritän löytää sellaisen, jonka tasoiseni opiskelija voisi saada suhteellisen helposti ja joka tarjoaisi mahdollisuuden opiskella kiinaa Kiinassa yhden vuoden ajan ilman lukuvuosi- tai asumiskustannuksia. Kaksi vuotta olisi myös hyvä vaihtoehto, mutta jotenkin minusta tuntuu, etten halua sitoutua kiinalaiseen opetukseen yhtä intensiivistä vuotta pidemmäksi aikaa.
Kiinassa vietetyn lukuvuoden jälkeen haluaisin (ainakin tällä hetkellä!) pistäytyä Kiinan ulkopuolella, tai esimerkiksi Hong Kongissa, ja hankkia itselleni kunnon turistiviisumin, jotta voisin oleskella Kiinassa esimerkiksi kuuden kuukauden tai vuoden verran. Ajatuksissani on matkustaa eri puolilla Kiinaa sekä tuttavia tapaamassa että vapaaehtoistyötä tehden (jälkimmäisen suhteen mielessäni on päällimmäisenä WWOOF China, johon täytyy tutustua vielä tarkemmin). Tarkoitus olisi nähdä ja kokea myös muuta kuin miljoonakaupunkeja. Rahallisesti kaiken tämän mahdollistaisi koko opintojeni ajan kestänyt hillitty elämäntyylini, joka on mahdollistanut säästöjen kertymisen pelkästään opintotuen ja kesätöiden avulla. Lisäksi olen viime kuukausina saanut bonusta satunnaisista töistä kirjoittamisen ja oikoluvun parissa.
Vaikka kaikki tulevan kesän jälkeen tapahtuva on vielä epävarmaa, suunnittelen matkojani jo innolla, ja odotukseni ovat korkealla. Olen jo hyvän aikaa sitten aloittanut suuren Huuto.net- ja kirpputorihankkeen, jonka tarkoituksena on supistaa maallisen omaisuuteni määrä mahdollisimman pieneksi loppukesään mennessä, sillä minulla ei oikeastaan ole mitään paikkaa, minne sijoittaa suurta määrää tavaraa ja huonekaluja (vinkkejä tai tarjouksia varastojen suhteen otetaan kyllä vastaan). Isoimmat esineet saavat siis mennä kiertoon, hankin sitten joskus Suomeen asetuttuani kirpputoreilta uusia tilalle.
On aika terapeuttista käydä läpi kirja-, levy- ja elokuvahyllyjään sekä muita kaappeja, katsoa jokaista esinettä tarkkaan ja pohtia, tarvitsenko minä todella tätä. Kierrätys on lähellä sydäntäni, eikä Kiinaan lähdön koittaessa yksikään muovikassillinen käyttökelpoista tavaraa päädy sekajätteeseen.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Puoli vuotta kiinaa, osa III
Jatkan nyt tätä itseään toistavaa perinnettä – vaikkei raporttini ketään kiinnostaisikaan, on itselleni hyödyllistä pohtia, mitä olen puolen vuoden aikana saanut aikaan ja millä keinoin. Ainakin pystyn tarjoamaan kiinnostuneille mahdollisuuden vilkaista yhden kiinan kielen opiskelijan tekemisiä. Blogiani säännöllisemmin lukevat löytävät varmasti alta pointteja, jotka olen maininnut aikaisemminkin.
Aloitetaan uutisilla, ja hyvillä sellaisilla: pääsin heittämällä läpi uuden HSK-kokeen nelostasosta! Vaatimuksena oli saada oikein 60 % kysymyksistä, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa 180/300 pistettä. Oma pistemääräni oli 249 (kuuntelu 77/100, luetunymmärtäminen 85/100, kirjoittaminen 87/100), mikä tuli yllätyksenä ainakin siinä mielessä, että oikea testi ei suuresti eronnut netissä tarjolla olevasta mallikokeesta (jonka oletin olevan selvästi helpompi). Viisi kuudesta vastauksesta meni siis oikein, ja jäänkin nyt vain tyytyväisenä odottelemaan nimelläni ja kuvallani varustettua todistusta Kiinasta. Viitostasoa suorittamaan minulla ei ole erityisen suuri hoppu – ehkä kokeilen sitä joskus Kiinassa (jatkosuunnitelmistani lisää myöhemmissä postauksissa).
Viimeiset puoli vuotta olen opiskellut kiinaa tutuiksi tullein keinoin, mutta onneksi sieltä täältä olen onnistunut löytämään vaihtelua yksin opiskeluuni. Uusia kirjoitusmerkkejä opin 105 kappaletta, mikä on edelleen hyvin alhainen määrä sanavarastoni karttumiseen nähden: opin noin viisi uutta sanaa tai sanontaa jokaista uutta merkkiä kohden. Opiskelutahtini olen pyrkinyt pitämään sellaisena, että sanavarastoni karttuisi vuoden aikana 1000–1200 sanalla. Näin siksi, että haluan antaa riittävästi aikaa muille opinnoilleni, jotta varmasti valmistun ensi kesään mennessä. Toisaalta muistini on erittäin rajallinen, ja jos yritän liikaa, alkaa kirjoittava käteni kitistä; myös aktiivinen vanhan kertaaminen vie paljon aikaa uuden oppimiselta, mutta niin sen kai pitäisikin. Uusia sanalistoja kootessani olen edelleen käyttänyt materiaalia New Practical Chinese Reader -kirjoista (olen edennyt kirjasarjan viidenteen osaan, joka on jo melko työläs ja haastava) sekä ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunneista.
Kertaamiseni mullistui täysin, kun päätin lainata kirjastosta kiinankielisen romaanin. 190-sivuinen ihmissuhdedraama turhautti ja ilahdutti minua lähes puolen vuoden ajan, kunnes viimein sain sen luettua loppuun. Välillä lukiessa ahdisti, kun en tiennyt, mistä kertoja tai henkilöhahmot puhuvat. Päätin kuitenkin jo alussa, että luen kirjan läpi ilman sanakirjaa harjoitellakseni vain ääneen lukemista ja palauttaakseni ennestään oppimaani sanastoa mieleeni. Kokemus oli erittäin positiivinen, ja aionkin pian hakea tilalle uuden kirjan. Itse asiassa ei olisi pahitteeksi alkaa lukea samaa kirjaa toistamiseen, mutta enpä taida kehdata omia kirjaston kirjaa liian pitkäksi ajaksi! Jonakin päivänä, kun oppikirjat ja ChinesePod alkavat viimein tympäistä oikein kunnolla, alan melko varmasti käyttää romaaneja pääsääntöisenä opiskelumateriaalinani.
Tämän lukukauden aikana olen myös saanut jonkin verran paremmin tuntumaa puhuttuun mandariinikiinaan. Tästä kiitos uusille tuttavilleni sekä yllättävän korkeatasoisille Chinese Language Group -tapaamisille, joita olemme pitäneet Tampereen yliopistolla – sitkeästi perjantai-iltapäivisin. Olemme pelanneet mm. kiinalaista 三国杀-korttipeliä ja sanaselityspelejä, katselleet videoita, harjoitelleet mittasanoja, pohtineet eri sanoille vastakohtia, tai jutelleet muuten vain, vaikka kissoista tai juustosta. Kiinalaisopiskelijoita on ollut paikalla yleensä enemmän kuin kiinaa opiskelevia, mistä suuri kiitos ystävällisille kiinalaisille!
Joko sujuvaa tai melko hyvää kiinaa puhuvia suomalaisopiskelijoita paikalla on ollut yleensä 2–4, lisäksi eräs amerikkalainen vaihto-oppilas on ollut aktiivisesti mukana. Ryhmään on periaatteessa jokainen tervetullut, mutta käytännössä on käynyt niin, että vähemmän edistyneet ovat lakanneet käymästä tapaamisissa. Tätä ilmiötä on vaikea kommentoida ilman, että jotakuta alkaa harmittaa: toisaalta ryhmätapaamisten järjestäminen on palkitsevinta ja järkevintä, kun kieltä oikeasti käytetään – viime lukuvuonnahan vastaavassa ryhmässä ei puhuttu kiinaa oikeastaan ollenkaan. Toisaalta myös vähemmän edistyneet tarvitsevat mahdollisuuksia päästä puhumaan edes vähän. Jos kiinalaiset eivät jo valmiiksi olisi niin ihailtavan aktiivisia, voisi joku suomalainen opiskelija kohteliaasti tiedustella, josko joku heistä olisi kiinnostunut vetämään toista, vähemmän edistyneille tarkoitettua ryhmää...
Aloitetaan uutisilla, ja hyvillä sellaisilla: pääsin heittämällä läpi uuden HSK-kokeen nelostasosta! Vaatimuksena oli saada oikein 60 % kysymyksistä, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa 180/300 pistettä. Oma pistemääräni oli 249 (kuuntelu 77/100, luetunymmärtäminen 85/100, kirjoittaminen 87/100), mikä tuli yllätyksenä ainakin siinä mielessä, että oikea testi ei suuresti eronnut netissä tarjolla olevasta mallikokeesta (jonka oletin olevan selvästi helpompi). Viisi kuudesta vastauksesta meni siis oikein, ja jäänkin nyt vain tyytyväisenä odottelemaan nimelläni ja kuvallani varustettua todistusta Kiinasta. Viitostasoa suorittamaan minulla ei ole erityisen suuri hoppu – ehkä kokeilen sitä joskus Kiinassa (jatkosuunnitelmistani lisää myöhemmissä postauksissa).
Viimeiset puoli vuotta olen opiskellut kiinaa tutuiksi tullein keinoin, mutta onneksi sieltä täältä olen onnistunut löytämään vaihtelua yksin opiskeluuni. Uusia kirjoitusmerkkejä opin 105 kappaletta, mikä on edelleen hyvin alhainen määrä sanavarastoni karttumiseen nähden: opin noin viisi uutta sanaa tai sanontaa jokaista uutta merkkiä kohden. Opiskelutahtini olen pyrkinyt pitämään sellaisena, että sanavarastoni karttuisi vuoden aikana 1000–1200 sanalla. Näin siksi, että haluan antaa riittävästi aikaa muille opinnoilleni, jotta varmasti valmistun ensi kesään mennessä. Toisaalta muistini on erittäin rajallinen, ja jos yritän liikaa, alkaa kirjoittava käteni kitistä; myös aktiivinen vanhan kertaaminen vie paljon aikaa uuden oppimiselta, mutta niin sen kai pitäisikin. Uusia sanalistoja kootessani olen edelleen käyttänyt materiaalia New Practical Chinese Reader -kirjoista (olen edennyt kirjasarjan viidenteen osaan, joka on jo melko työläs ja haastava) sekä ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunneista.
Kertaamiseni mullistui täysin, kun päätin lainata kirjastosta kiinankielisen romaanin. 190-sivuinen ihmissuhdedraama turhautti ja ilahdutti minua lähes puolen vuoden ajan, kunnes viimein sain sen luettua loppuun. Välillä lukiessa ahdisti, kun en tiennyt, mistä kertoja tai henkilöhahmot puhuvat. Päätin kuitenkin jo alussa, että luen kirjan läpi ilman sanakirjaa harjoitellakseni vain ääneen lukemista ja palauttaakseni ennestään oppimaani sanastoa mieleeni. Kokemus oli erittäin positiivinen, ja aionkin pian hakea tilalle uuden kirjan. Itse asiassa ei olisi pahitteeksi alkaa lukea samaa kirjaa toistamiseen, mutta enpä taida kehdata omia kirjaston kirjaa liian pitkäksi ajaksi! Jonakin päivänä, kun oppikirjat ja ChinesePod alkavat viimein tympäistä oikein kunnolla, alan melko varmasti käyttää romaaneja pääsääntöisenä opiskelumateriaalinani.
Tämän lukukauden aikana olen myös saanut jonkin verran paremmin tuntumaa puhuttuun mandariinikiinaan. Tästä kiitos uusille tuttavilleni sekä yllättävän korkeatasoisille Chinese Language Group -tapaamisille, joita olemme pitäneet Tampereen yliopistolla – sitkeästi perjantai-iltapäivisin. Olemme pelanneet mm. kiinalaista 三国杀-korttipeliä ja sanaselityspelejä, katselleet videoita, harjoitelleet mittasanoja, pohtineet eri sanoille vastakohtia, tai jutelleet muuten vain, vaikka kissoista tai juustosta. Kiinalaisopiskelijoita on ollut paikalla yleensä enemmän kuin kiinaa opiskelevia, mistä suuri kiitos ystävällisille kiinalaisille!
Joko sujuvaa tai melko hyvää kiinaa puhuvia suomalaisopiskelijoita paikalla on ollut yleensä 2–4, lisäksi eräs amerikkalainen vaihto-oppilas on ollut aktiivisesti mukana. Ryhmään on periaatteessa jokainen tervetullut, mutta käytännössä on käynyt niin, että vähemmän edistyneet ovat lakanneet käymästä tapaamisissa. Tätä ilmiötä on vaikea kommentoida ilman, että jotakuta alkaa harmittaa: toisaalta ryhmätapaamisten järjestäminen on palkitsevinta ja järkevintä, kun kieltä oikeasti käytetään – viime lukuvuonnahan vastaavassa ryhmässä ei puhuttu kiinaa oikeastaan ollenkaan. Toisaalta myös vähemmän edistyneet tarvitsevat mahdollisuuksia päästä puhumaan edes vähän. Jos kiinalaiset eivät jo valmiiksi olisi niin ihailtavan aktiivisia, voisi joku suomalainen opiskelija kohteliaasti tiedustella, josko joku heistä olisi kiinnostunut vetämään toista, vähemmän edistyneille tarkoitettua ryhmää...
perjantai 19. marraskuuta 2010
Hiljaa hyvä tulee?
"Ei kiinaa voi oppia muualla kuin Kiinassa. Opin vuoden aikana Kiinassa paljon enemmän kuin olisin voinut kahden tai kolmen vuoden aikana oppia täällä Suomessa." – lukuisat lähteet
Jos väittää kaverilleen, että kiina on yksi maailman vaikeimmista kielistä oppia, ei sen suurempia jatkoargumentteja yleensä pyydetä - sitä pidetään jotenkin itsestään selvänä. Itse en pidä kiinaa erityisen vaikeana, vain kirjoitusjärjestelmänsä vuoksi se on niin vaivalloinen. Kiina on myös aikaa ja aitoa kiinnostusta vaativa kieli, mutta mikäpä kieli ei sellainen olisi? Silti kiinaa pidetään kielenä, jonka voi oppia "vain paikan päällä". Suurin osa kielen hallitsevista tuntuu olevan sitä mieltä, että kiinan kieli pitää takomalla takoa päähän, muilla keinoin oppiminen ei ole mahdollista.
Tämä mielikuva, tai asenne, johtunee osittain siitä, että suurin osa suomalaisista ei ole voinut aloittaa kiinan opintojaan ennen aikuisikää. Siksi kieli halutaan oppia nopeasti ja tehokkaasti, jotta taidoista päästään myös hyötymään suhteellisen nopeasti. Täytyy silti myöntää, etten tunne ainoatakaan ihmistä, joka olisi jotain muuta kieltä lähtenyt opiskelemaan samalla tavoin kuin kiinan kanssa tehdään. Tunnetko sinä jonkun, joka olisi lähtenyt vaikkapa Saksaan opiskelemaan vain ja ainoastaan saksaa, 20 tuntia viikossa, vuoden tai kahden ajaksi? Mikä juuri kiinasta tekee niin erityisen?
Tapasin taannoin erään suomalaisen, joka oli aloittanut kiinan opintonsa lähtemällä vuodeksi Kiinaan opiskelemaan intensiivisesti, parinkymmenen viikkotunnin tahdilla. Hän puhui ryhmässämme kiinalaisten kanssa mukavan rohkeasti, ja myönsin itsellenikin, että hän oli saanut hienon startin kieliopinnoilleen. Sitten hän kysyi, kuinka kauan ja missä olen itse opiskellut kiinaa. Hänen reaktionsa saattoi olla vahinko, tai ehkä tulkitsin sen itse väärin, mutta kuultuaan että olen opiskellut kiinaa neljä vuotta pääasiassa Suomessa, hän vain tuhahti ja katsoi minua kuin säälien. Olen siis haaskannut aikaani, kun muut elämäni pyrkimykset ovat pitäneet minut kotimaassa.
Silti moni hienon tilaisuuden saanut heittää paljon hukkaan paluumuuttonsa jälkeen, mikä pistää miettimään, millä perusteilla näitä tilaisuuksia Suomessa oikein jaetaan. "Ei mulla nyt ole oikein ollut aikaa eikä motivaatiota, olen unohtanut varmaan puolet siitä mitä Kiinassa opin." Tällaisia kommentteja saa kuulla silloin tällöin. Tunnen onneksi monia, jotka ovat ottaneet vuodesta Kiinassa kaiken irti ja kehittäneet kielitaitoaan myös sen jälkeen Suomessa. Tunnen myös monia, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta pakata laukkujaan ja lähteä toiselle puolelle maailmaa keskittymään pitkäksi ajaksi vain ja ainoastaan yhteen asiaan, kieleen. Empatiani ovat heidän puolellaan, sillä tunnen itsekin lukeutuvani heihin, ainakin toistaiseksi.
Vaikka olenkin jo ehtinyt viettää puoli vuotta Kiinassa, oli matkani tarkoitus enemminkin suorittaa työharjoittelu kuin opiskella itse kieltä. Minulla on lähtenyt käyntiin viides vuosi hitaan ahkeroinnin parissa; puurtamisesta ei ole opiskelussani tietoakaan, eikä kärsivällisyyttäni juuri koetella, sillä teen tätä edelleen omaksi ilokseni.
Kuitenkin joskus, kun tapaan Kiinasta palanneita ikätovereitani, jotka puhuvat sujuvaa kiinaa tai pystyvät jo esimerkiksi lukemaan kiinankielisiä kirjoja, mietin ja harmittelen vähän aikaa, että olisinpa itsekin jo yhtä edistynyt. Sitten huomaan taas melko pian sen, että minulla ei oikeastaan ole mikään kiire. Kilpailu tässä maailmassa on aina ankaraa, mutta en ole kiinnostunut kilpailemaan ketään vastaan - kielitaitoni kehittyy nyt sitä vauhtia kuin haluankin sen kehittyvän, tasaisen varmasti.
Ensi syksynä, jos onni suo, olen minäkin todennäköisesti lähdössä Kiinaan intensiivikoulutukseen. Odotan innolla kyseistä mahdollisuutta, sillä uskon, että Suomesta ei ihan joka päivä lähde yhtä vahvalla kielipohjalla ja motivaatiolla varustettua opiskelijaa Kiinaan. Mitä lukuvuosi tai kaksi Kiinassa voi tehdä kielitaidolle, jota on jo ennestään hiottu intohimoisesti viiden vuoden ajan? Vaikken sitä välttämättä liian avoimesti haluakaan myöntää, ovat tavoitteeni korkealla. Haluan vielä joskus olla kiinan opiskelijoille esimerkki siitä, että hiljaa hyvä tulee, ja että kärsivällisyys ja kova työ lopulta palkitaan moninkertaisesti.
torstai 21. lokakuuta 2010
HSK: kolmas kerta toden sanoo
Lauantaina suoritin kolmatta kertaa elämässäni HSK:n eli kiinan kielen tasokokeen. Kahdella ensimmäisellä kerralla olin suorittanut vanhaa HSK:ta, mutta tällä kertaa sain tilaisuuden kokeilla uudistunutta, kuuteen eri vaikeustasoon jaettua testiä.
Olin etukäteen hieman huolissani siitä, olinko valinnut itselleni sopivan tason. Netistä löydetyt kuvaukset eri tasojen vaatimuksista vaikuttivat epämääräisiltä, enkä oikein tiennyt, kuinka hyvin löytämäni mallikokeet vastasivat todellista testiä vaikeustasonsa suhteen. Kirjoitin kuitenkin sähköpostia testin järjestäneen Konfutse-instituutin opettajalle, kerroin hänelle hieman opiskelutaustastani ja tämänhetkisestä tasostani, ja hän suositteli minua yrittämään nelostasoa.
Nelostason mallikokeen kirjallisessa osiossa sain vastauksistani 88 % oikein, ja kuuntelukokeen tulos oli vielä parempi: 95 %. HSK:n läpäistäkseen pitää vastauksista 60 % saada oikein (en ole varma, pitääkö jokaisesta osiosta saada vähintään tuon verran vai riittääkö, että yhteispistemäärä on 60 % kokonaispistemäärästä), joten tiesin, että oikea testi saisi olla vaikeustasoltaan jopa selvästi hankalampi.
Mutta kuinkas kävikään? Mielestäni oikea testi oli tasan tarkkaan yhtä helppo kuin tekemäni mallitestikin! En oikein voinut uskoa sitä todeksi, ja koetta suorittaessa teki välillä mieli hihkua riemusta, kun tehtävistä osa oli niin yksinkertaisia - tai siltä ainakin tuntui. HSK:n nelostaso oli todellakin rakennettu ennalta määrätyn, 1200-sanaisen sanaston pohjalle; koska minulle suurin osa tuosta sanastosta oli ennestään tuttua, jäi minulle vain muutamissa kohdissa epäselväksi jonkin lauseen merkitys. Ainoa selkeä ero mallikokeeseen nähden oli se, että aika loppui luetunymmärtämisosion lopussa kesken, ja jouduin arvaamaan neljä viimeistä vastausta. Tässäkin kohtaa vika löytyi ehkä enemmän koetilannetta valvoneesta opettajasta, jonka olisi käsittääkseni pitänyt jokaisen osion loppupuolella ilmoittaa, kun koeaikaa on jäljellä enää viisi minuuttia. Luulin siis koko ajan, että minulla olisi aikaa jäljellä ihan mukavasti, enkä siksi pitänyt erityisempää kiirettä. Myös kaksi muuta koetta suorittanutta ilmaisivat jälkikäteen pettymyksensä asian suhteen.
Vaikka kokeen aikana minun tekikin mieli hihkua riemusta ja kokeesta poistuessani olin hyväntuulinen, en silti luonteelleni ominaisesti vielä uskalla toivoa liikoja tulokselta. Odotan siis kärsivällisesti kuukauden verran, ja jossain vaiheessa voin ilmeisesti netistä käydä tarkistamassa tuloksen. Siihen asti täytyy elää pienessä jännityksessä, vaikka hyvältä edelleen tuntuukin!
P.S. Testilomaketta tarkistellessani huomasin vielä minuutin verran ennen ajan loppumista, että sukupuoli-kenttään en ollut ruksannut mitään. Kiinalaiset toimintatavat tuntien en yhtään ihmettelisi, jos tällainen pieni huolimattomuusvirhe olisi johtanut koko suorituksen hylkäämiseen. Kannattanee siis täyttää laput tarkasti!
Olin etukäteen hieman huolissani siitä, olinko valinnut itselleni sopivan tason. Netistä löydetyt kuvaukset eri tasojen vaatimuksista vaikuttivat epämääräisiltä, enkä oikein tiennyt, kuinka hyvin löytämäni mallikokeet vastasivat todellista testiä vaikeustasonsa suhteen. Kirjoitin kuitenkin sähköpostia testin järjestäneen Konfutse-instituutin opettajalle, kerroin hänelle hieman opiskelutaustastani ja tämänhetkisestä tasostani, ja hän suositteli minua yrittämään nelostasoa.
Nelostason mallikokeen kirjallisessa osiossa sain vastauksistani 88 % oikein, ja kuuntelukokeen tulos oli vielä parempi: 95 %. HSK:n läpäistäkseen pitää vastauksista 60 % saada oikein (en ole varma, pitääkö jokaisesta osiosta saada vähintään tuon verran vai riittääkö, että yhteispistemäärä on 60 % kokonaispistemäärästä), joten tiesin, että oikea testi saisi olla vaikeustasoltaan jopa selvästi hankalampi.
Mutta kuinkas kävikään? Mielestäni oikea testi oli tasan tarkkaan yhtä helppo kuin tekemäni mallitestikin! En oikein voinut uskoa sitä todeksi, ja koetta suorittaessa teki välillä mieli hihkua riemusta, kun tehtävistä osa oli niin yksinkertaisia - tai siltä ainakin tuntui. HSK:n nelostaso oli todellakin rakennettu ennalta määrätyn, 1200-sanaisen sanaston pohjalle; koska minulle suurin osa tuosta sanastosta oli ennestään tuttua, jäi minulle vain muutamissa kohdissa epäselväksi jonkin lauseen merkitys. Ainoa selkeä ero mallikokeeseen nähden oli se, että aika loppui luetunymmärtämisosion lopussa kesken, ja jouduin arvaamaan neljä viimeistä vastausta. Tässäkin kohtaa vika löytyi ehkä enemmän koetilannetta valvoneesta opettajasta, jonka olisi käsittääkseni pitänyt jokaisen osion loppupuolella ilmoittaa, kun koeaikaa on jäljellä enää viisi minuuttia. Luulin siis koko ajan, että minulla olisi aikaa jäljellä ihan mukavasti, enkä siksi pitänyt erityisempää kiirettä. Myös kaksi muuta koetta suorittanutta ilmaisivat jälkikäteen pettymyksensä asian suhteen.
Vaikka kokeen aikana minun tekikin mieli hihkua riemusta ja kokeesta poistuessani olin hyväntuulinen, en silti luonteelleni ominaisesti vielä uskalla toivoa liikoja tulokselta. Odotan siis kärsivällisesti kuukauden verran, ja jossain vaiheessa voin ilmeisesti netistä käydä tarkistamassa tuloksen. Siihen asti täytyy elää pienessä jännityksessä, vaikka hyvältä edelleen tuntuukin!
P.S. Testilomaketta tarkistellessani huomasin vielä minuutin verran ennen ajan loppumista, että sukupuoli-kenttään en ollut ruksannut mitään. Kiinalaiset toimintatavat tuntien en yhtään ihmettelisi, jos tällainen pieni huolimattomuusvirhe olisi johtanut koko suorituksen hylkäämiseen. Kannattanee siis täyttää laput tarkasti!
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Kiinalaisten kirjojen näyttely + HSK-linkki
Nytpä kirjoitan vain laiskan lyhyesti, turvautuen linkkeihin ja muilta sivuilta kopioituun aineistoon.
Edelliseen HSK-tekstiini liittyen haluan nostaa esiin kommenteissa vihjatun linkin. Tältä sivulta löydät Excel-muodossa sanastolistat jokaiselle HSK:n kuudelle tasolle. Sanalistan tunteminen ei luonnollisestikaan vielä takaa, että testin automaattisesti läpäisee, mutta on siitä varmasti silti suunnattomasti hyötyä koetilanteessa.
Tampereen yliopiston Humanika-kirjastossa avattiin eilen kiinan kielen oppimateriaaleja esittelevä, monipuolinen kirjanäyttely. Olin itse näyttelyn avajaisissa paikalla, ja niin oli myös Radio86, joka julkaisikin jo aiheesta jutun. Jos jaksat lukea jutun loppuun asti, voit bongata tekstistä ja kuvasta tutun Kiina/kiina-bloggaajan!
Näyttely lähtee viikon esilläolon jälkeen kiertueelle muihinkin suomalaisiin yliopistoihin, ja lopulta ainakin osa materiaalista jaetaan kyseisten yliopistojen kesken. Tämä on erittäin positiivinen uutinen, sillä ainakin Tampereen yliopiston kirjaston tarjoama kiinankielisten kirjojen valikoima on tähän asti ollut suoraan sanottuna säälittävä. Alla vielä lainaus kirjaston nettisivuilta, tästä selvinnee kaikki tarvittava info näyttelystä:
Edelliseen HSK-tekstiini liittyen haluan nostaa esiin kommenteissa vihjatun linkin. Tältä sivulta löydät Excel-muodossa sanastolistat jokaiselle HSK:n kuudelle tasolle. Sanalistan tunteminen ei luonnollisestikaan vielä takaa, että testin automaattisesti läpäisee, mutta on siitä varmasti silti suunnattomasti hyötyä koetilanteessa.
Tampereen yliopiston Humanika-kirjastossa avattiin eilen kiinan kielen oppimateriaaleja esittelevä, monipuolinen kirjanäyttely. Olin itse näyttelyn avajaisissa paikalla, ja niin oli myös Radio86, joka julkaisikin jo aiheesta jutun. Jos jaksat lukea jutun loppuun asti, voit bongata tekstistä ja kuvasta tutun Kiina/kiina-bloggaajan!
Näyttely lähtee viikon esilläolon jälkeen kiertueelle muihinkin suomalaisiin yliopistoihin, ja lopulta ainakin osa materiaalista jaetaan kyseisten yliopistojen kesken. Tämä on erittäin positiivinen uutinen, sillä ainakin Tampereen yliopiston kirjaston tarjoama kiinankielisten kirjojen valikoima on tähän asti ollut suoraan sanottuna säälittävä. Alla vielä lainaus kirjaston nettisivuilta, tästä selvinnee kaikki tarvittava info näyttelystä:
Kiinalaisen oppimateriaalin näyttely Humanikassa 12.10 – 19.10.2010. Näyttelyn avajaiset pidetään Humanikassa 12.10.2010 klo 10.30 alkaen (osoite: Kanslerinrinne 1, Tampere).
Näyttelyn avaa kansleri Krista Varantola. Esillä on kirjoja ja dvd-tallenteita erityisesti kiinan kielestä ja sen opiskelusta.
Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina: ma – to 8 – 18, pe 8 – 16.
Näyttelyn järjestävät Konfutse-instituutti, Helsingin yliopisto ja Tampereen yliopiston Kielikeskus sekä Tampereen yliopiston kirjaston Humanistis-kasvatustieteellinen osasto.
Information:
Leena Horsma-aho, osastonjohtaja, Humanika
leena.horsma-aho@uta.fi
maanantai 11. lokakuuta 2010
HSK-jännitystä ilmassa
Lauantaina pääsen taas pitkästä aikaa testaamaan kiinan kielen osaamistani oikein virallisen testin parissa: junailen Helsinkiin suorittamaan uudistunutta HSK-testiä. Kuudesta tasovaihtoehdosta valitsin tason neljä, enkä tällä hetkellä osaa yhtään sanoa, oliko valintani vaatimaton vaiko rohkea. Aikaisemmin olen kuullut huhuja siitä, että testin vaikeustaso saattaa neljännen ja viidennen tason välillä pompata selvästi, joten siinä mielessä halusin ottaa varman päälle - tärkeintä olisi saada hyväksytty tulos, eikä asteikolla yhdestä kuuteen nelostasolta saatu kielitaitotodistus kuulosta mielestäni yhtään hullummalta.
Lähes parituntisen kokeen läpäistäkseen pitää saada vähintään tai yli 60 % vastauksista oikein, joten jännitystä ja paineita varmasti lauantaina riittää. Rohkaiseviakin asioita mielessäni onneksi on ennen koetta: jokunen aika sitten suoritin netissä nelostason mallikoetta, ja sain vastauksista 88 % oikein. Tiedän, että kyseessä on jonkin verran tai jopa selkeästi helpotettu versio todellisesta kokeesta, mutta on tuloksessa kuitenkin 28 prosentin verran sähläämisen varaa vaadittavaan tulokseen nähden. Lisäksi olen viimeisen viikon aikana ehtinyt kerrata jonkin verran "HSK-sanastoa" - sain Konfutse-instituutista yhden päivän lainaan nelostason kokeesta kertovan läpyskän, joka esittelee itse testin ja jonka loppuosa koostuu 1200 sanan listasta. Ainakin tämä sanasto olisi parasta olla kokeen suorittajalla hallussa.
Käytyäni sanalistan läpi ("skannasin" koko kirjasen kamerallani) minulle jäi käteen noin 180 sanan lista, josta vajaa puolet koostuu minulle ennestään tuntemattomasta sanastosta. Loput sanoista ovat sellaisia, jotka tuntuvat karkaavan mielestä vaikka niitä kuinka kertaisi, tai joita en välttämästä osaisi ulkomuistista ihan täydellisesti käsin kirjoittaa. Tätä listaa olen nyt katsellut aamuisin ja iltaisin, vaikka suhtaudunkin hieman nihkeästi moisten ennalta määrättyjen sanastojen pänttäämiseen pelkkää kielitaitotestiä varten.
Sanalistasta tuntuu silti olevan paljon hyötyä. Luen nimittäin edelleen ahkerasti ensimmäistä kiinankielistä romaaniani, ja vaikka en ymmärrä sen tapahtumista välillä kovinkaan paljoa, olen ilokseni saanut huomata, että HSK-sanalistasta poimimaani hankalaa sanastoa esiintyy kirjan sivuilla jatkuvasti! Vaadittava sanasto ei siis missään nimessä ole mitään turhaa ja satunnaista, vaan sanoja oikeasti käytetään kielessä säännöllisesti tai jopa usein.
En ole vielä ehtinyt tutustua HSK-kirjasen muihin osioihin, jotka kertovan enemmän testin rakenteesta ja siitä, mitä eri osioissa pitäisi tehdä. En ehkä yritäkään liikaa "suorittaa" mallikysymyksiä ennen lauantaita; tärkeintä on, että osioiden ohjeistukset ovat tuttuja, jotta niiden lukemiseen ei koetilanteessa haaskaa aikaansa. Kuunteluosion esimerkkeihin ajattelin vielä tutustua, jotta koetilanteessa ei sitten tule suurena järkytyksenä, jos dialogit ja muut kuulostavat siltä, että ne olisivat pekingiläisten taksikuskien puhumia!
Toivotan onnea kaikille kokeeseen osallistujille, ja muistuttaisin vielä, että myös Jyväskylään voi mennä suorittamaan marraskuussa - ilmoittautuminen päättyy tietääkseni tämän kuun loppupuolella. Mikäli joku lukijoista on oikeasti menossa Helsinkiin viikonloppuna, kuulisin mielelläni myös teiltä ennakkoajatuksia: mitä tasoa suoritat ja mitkä ovat tunnelmat? Ehkä kiinnostavinta olisi kuitenkin kuulla tunnelmia kokeen suorittamisen jälkeen, joten tänne blogiin saa tulla jälkipeliä pelaamaan ja riemua/ahdistusta purkamaan!
Lähes parituntisen kokeen läpäistäkseen pitää saada vähintään tai yli 60 % vastauksista oikein, joten jännitystä ja paineita varmasti lauantaina riittää. Rohkaiseviakin asioita mielessäni onneksi on ennen koetta: jokunen aika sitten suoritin netissä nelostason mallikoetta, ja sain vastauksista 88 % oikein. Tiedän, että kyseessä on jonkin verran tai jopa selkeästi helpotettu versio todellisesta kokeesta, mutta on tuloksessa kuitenkin 28 prosentin verran sähläämisen varaa vaadittavaan tulokseen nähden. Lisäksi olen viimeisen viikon aikana ehtinyt kerrata jonkin verran "HSK-sanastoa" - sain Konfutse-instituutista yhden päivän lainaan nelostason kokeesta kertovan läpyskän, joka esittelee itse testin ja jonka loppuosa koostuu 1200 sanan listasta. Ainakin tämä sanasto olisi parasta olla kokeen suorittajalla hallussa.
Käytyäni sanalistan läpi ("skannasin" koko kirjasen kamerallani) minulle jäi käteen noin 180 sanan lista, josta vajaa puolet koostuu minulle ennestään tuntemattomasta sanastosta. Loput sanoista ovat sellaisia, jotka tuntuvat karkaavan mielestä vaikka niitä kuinka kertaisi, tai joita en välttämästä osaisi ulkomuistista ihan täydellisesti käsin kirjoittaa. Tätä listaa olen nyt katsellut aamuisin ja iltaisin, vaikka suhtaudunkin hieman nihkeästi moisten ennalta määrättyjen sanastojen pänttäämiseen pelkkää kielitaitotestiä varten.
Sanalistasta tuntuu silti olevan paljon hyötyä. Luen nimittäin edelleen ahkerasti ensimmäistä kiinankielistä romaaniani, ja vaikka en ymmärrä sen tapahtumista välillä kovinkaan paljoa, olen ilokseni saanut huomata, että HSK-sanalistasta poimimaani hankalaa sanastoa esiintyy kirjan sivuilla jatkuvasti! Vaadittava sanasto ei siis missään nimessä ole mitään turhaa ja satunnaista, vaan sanoja oikeasti käytetään kielessä säännöllisesti tai jopa usein.
En ole vielä ehtinyt tutustua HSK-kirjasen muihin osioihin, jotka kertovan enemmän testin rakenteesta ja siitä, mitä eri osioissa pitäisi tehdä. En ehkä yritäkään liikaa "suorittaa" mallikysymyksiä ennen lauantaita; tärkeintä on, että osioiden ohjeistukset ovat tuttuja, jotta niiden lukemiseen ei koetilanteessa haaskaa aikaansa. Kuunteluosion esimerkkeihin ajattelin vielä tutustua, jotta koetilanteessa ei sitten tule suurena järkytyksenä, jos dialogit ja muut kuulostavat siltä, että ne olisivat pekingiläisten taksikuskien puhumia!
Toivotan onnea kaikille kokeeseen osallistujille, ja muistuttaisin vielä, että myös Jyväskylään voi mennä suorittamaan marraskuussa - ilmoittautuminen päättyy tietääkseni tämän kuun loppupuolella. Mikäli joku lukijoista on oikeasti menossa Helsinkiin viikonloppuna, kuulisin mielelläni myös teiltä ennakkoajatuksia: mitä tasoa suoritat ja mitkä ovat tunnelmat? Ehkä kiinnostavinta olisi kuitenkin kuulla tunnelmia kokeen suorittamisen jälkeen, joten tänne blogiin saa tulla jälkipeliä pelaamaan ja riemua/ahdistusta purkamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)