Orastavia kielimatkasuunnitelmia

Valmistumiseeni on vielä aikaa, mutta sen jälkeinen aika kesästä 2011 alkaen alkaa jo kovasti kuumottaa mielessä. Jonkinnäköinen päätös mielessäni on nyt syntynyt ainakin siitä, että valmistumisen kunniaksi teen kesällä kielimatkan, jonka jälkeen puhun sujuvasti kiinaa ja osaan käyttää monipuolisesti sitä lähes 6000 sanan ja 2500 kirjoitusmerkin varastoani, jonka olen siihen mennessä ehtinyt saavuttaa. Matka tosin vaatii paljon suunnittelua.

Ihan ensimmäisenä vilkaisin Peking Universityn nettisivuilta kielikurssien hintoja: 400 yuanin ilmoittautumismaksun jälkeen kuuden viikon kurssi (120 h) kustantaisi 5500 yuania ja kahdeksan viikon kurssi (160 h) 6900 yuania. Hinta sisältää ilmeisesti majoituksen kahden hengen huoneessa ja viikonloppuekskursiot kaupan päälle. Ei hirveän paha hinta, vaikka kiinalaiset ystäväni sitä kauhistelivatkin. Opetusryhmän koko saattaa olla jopa 15 oppilasta, ja yhden oppitunnin hinnaksi muodostuisi laskujeni mukaan viitisen euroa. Beijing Language and Culture University tarjoaa kursseja melko samanoloiseen hintaan, mutta vaikuttaa siltä, että ryhmäkoot ovat hieman isompia ja että hintaan pitää lisätä majoituksesta tuntuvasti lisää.

Onneksi aikaa on vielä riittämiin - olen itse asiassa liikkeellä turhankin aikaisin, joten suunnittelulle jää paljon aikaa. Tällä hetkellä kielikurssia valitessa tärkeimmältä tuntuvat seuraavat asiat:

- mahdollisimman pieni ryhmäkoko mahdollistaisi intensiivisen ja tehokkaan kurssin, ja siitä voin myös maksaa

- omatoimisesti etsitty majoitus kiinalaisessa perheessä tuplaisi Kiinassa vietetyn ajan tehon, kun taas kampuksella nyhjöttäminen voisi tehdä vapaa-ajan kielenkäytöstä passiivista ja liian englantipainotteista

Työskennellessäni Pekingissä sain käydä kerran viikossa maksutta kiinan tunnilla, ja monesti olin luokan ainoa oppilas. Tällöin opettajani (joita minulla oli tuona aikana kaksi, vanhempi ja nuorempi) pystyivät puristamaan kielitaidostani kaiken irti, etenkin siksi, että he eivät osanneet lainkaan englantia. Huomasin, ettei opettajan tarvitse välttämättä olla kokenut ammattilainen - harjoittelija tai opettajaksi tähtäävä opiskelijakin voi saada aikaan erinomaisia tuloksia voidessaan kohdistaa huomionsa yhteen oppilaaseen. Tunnit olivat raskaita mutta äärimmäisen tehokkaita, lisäksi ne motivoivat ja tarjosivat onnistumisen tunteita kerta toisensa jälkeen.

Voisinko löytää tällaisen yksityiskurssin Kiinasta? Yksityisopetusta kolme tai neljä tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ja vino pino kotitehtäviä päälle?

Lähitulevaisuudessa aion käyttää käsissäni olevan ylimääräisen ajan eri kielikouluihin tutustumiseen ja kirjoittaa ylös tusinan verran mielenkiintoisia yhteystietoja. Syksyllä voisin alkaa lähestyä näitä kouluja ja kilpailuttaa niitä kysellen, millä hinnalla ne voisivat tarjota minulle tarpeisiini räätälöidyn kurssin kesällä 2011. Muutamalla ranskalaisella viivalla voin helposti kuvailla, mitä tarvitsen - ajasta puolet voisi esimerkiksi käyttää puhe- ja kuunteluvalmiuksien kehittämiseen, ja toinen puoli omistettaisiin itse valitsemani oppikirjan läpikäymiselle.

Hinta tällaisella kurssilla olisi varmasti isossa ryhmässä toteutettavaa kurssia kalliimpi, mutta toisaalta oppilaitokselle tarjoutuva tilaisuus opiskelijan tai harjoittelijan käyttämiseen voisi myös tuoda kurssin hintaa jonkin verran alemmas - lisäksi joku nuori kiinalainen voisi saada hyvää työkokemusta! Tulevan lukuvuoden aikana minulla on sen verran opintojen lomassa aikaa, että voin tarvittaessa osa-aikatyöllä säästää jonkin verran ylimääräistä matkalle, joka saattaa osoittautua elämäni tärkeimmäksi.

Yksi Kiinan eduista on se, että sieltä löytyy ottajia ulkomaalaisten rahoille. Optimistisen ja innokkaan puoleni näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että mikäli asiakkaan toiveita ei koulun tai muun laitoksen virallisesta tarjonnasta löydy, voidaan asialle aina tehdä jotakin. Aika näyttää, olenko väärässä.

Hakusanoja, osa II

Tuli taas mieleeni vilkaista, mitä Google Analytics kertoo blogini ”suosiosta”. Edelleen vaikuttaisi siltä, että joku täällä käy lueskelemassa, vaikka kirjoittelenkin nykyään luvattoman harvoin. Eli kiitokset taas kaikille blogiini eksyneille!

Erityisen yllättynyt olen siitä, että viime aikoina Googleen tehdyn sanahaun kautta sivuni on löydetty päivittäin useita kertoja, mikä on merkki siitä, että kirjoituksia eri aiheisiin liittyen on ehtinyt kertyä jo aika kattavasti. Seuraavassa erittelen hieman hakusanoja, joiden avulla Kiinasta tai muusta kiinnostuneet ovat sivuni löytäneet.

Sekä käyntikertojen että blogissani vietetyn ajan perusteella mitattuna selvästi eniten tänne päätyy kiinan kielestä ja sen opiskelemisesta kiinnostuneita lukijoita. Itse asiassa olen huomannut, että jos syöttää Googleen hakusanaksi "kiinan kieli", löytyy linkki blogiini heti ensimmäisten tarjottavien sivujen joukosta. Ei sentään ennen Wikipediaa tai muita itsestään selviä lähteitä, mutta mahtava juttu silti! Muita vastaavia hakusanoja ovat "kiinan opiskelu", "miten opin kiinaa" ja "kiinan kielen ääntämys". Usein hakusanoista voi saada ideoita uusille teksteille.

Kommenttien perusteella lukijoiden joukosta löytyy mukavasti sekä kiinan kielen aloittelijoita että kieleen jo ainakin jonkin verran tutustuneita. Mielelläni myös ihan pyynnöstä kirjoittaisin johonkin tiettyyn kielen osa-alueeseen liittyen omista kokemuksistani ja jakaisin opiskeluvinkkejä.

Myös Suomen ja Kiinan väliset kulttuurierot tuntuvat kiinnostavat ihmisiä, ja aiheeseen liittyen blogista löytyykin jokunen Pekingin-harjoitteluni aikainen juttu. Mielestäni tällaisia asioita on kivointa etsiä monien erilaisten ihmisten blogeista, sillä jokainen eri syistä Kiinaan päätyvä kokee asiat omalla tavallaan, puhumattakaan siitä, että ihmiset myös päätyvät hieman eri puolille valtaisaa, kulttuurisesti ja maantieteellisesti monimuotoista Kiinaa. Eikä liene yllätys, että suomalainen mielellään lukee kokemuksia juuri toisen suomalaisen näkökulmasta. Kannattaa vilkaista ainakin hiljattain Guangzhouhun vaihtoon lähteneen Saran ajatuksia täältä.

En ihan tiedä, millä logiikalla Analytics mittaa sivustossa vietetyn ajan, sillä hakusanoista noin kolme neljännestä on johtanut kestoltaan olemattomiin vierailuihin. Sellaisten "visiittien" joukosta kuitenkin löytyy usein ne mielenkiintoisimmat hakusanat, jotka pistävät välillä miettimään, että mitäköhän sellaista olen mennyt kirjoittamaan, että blogini voi niiden sanojen avulla internetistä löytää… Alla suosikkejani, joukossa toki myös vähemmän ihmeellisiä esimerkkejä:

kiinan opiskelu on vaikeaa
kuinka opetella kieli nopeasti
olen onnistunut opinnoissani
mitä kieltä opiskella
sujuva oppiminen

henri kiinan kielellä
huono kiinapäivä
missä on vessa
kuinka usein vessaan
vessat ilman koppeja

rauhallisen taivaan aukio
kiinalainen tyttöystävä
vinkkejä tyttöjen hurmaamiseen (en muista tarjonneeni vinkkejä)
kiinan kääntäjä tampere (kysyntää siis olisi!)
gay tampere (hmm...)

Reilua elektroniikkaa?

Suomalaiset ovat ylpeitä kännykkäkansan maineestaan. Nykyään matkapuhelimia on henkeä kohden Suomessa reilusti yli tarpeen, ja aikaansa seuraavat nuoret vaihtavat yllättävän usein mallia pysyäkseen kehityksessä mukana, tai vaihtoehtoisesti voidakseen tuntea olonsa itsevarmaksi vastatessaan puhelimeen (kokemusta on, ja ainakin omalle, vuoden 2003 mallilleni usein tirskutaan säälivästi).

Kuten kaikkeen nykypäivän massatuotantoon, elektroniikankin valmistukseen liittyy suuria eettisiä ja ekologisia epäkohtia: myös oma kannettava tietokoneeni ja mp3-soittimeni kuuluvat siihen valtavaan joukkoon, johon pitäisi kiinnittää "eettisesti epäkunnossa"-tarra. IT-tuotantoon liittyvät ongelmat ovat erityisen suuria Kiinassa, missä valmistetaan mm. puolet maailman kännyköistä - joka sekunti 18 uutta yksilöä!

Kiina on tunnettu maailman suurimmasta muuttotyöläisten määrästä: jopa 150 miljoonaa ihmistä on jättänyt kotinsa ja lähtenyt kaupunkiin työn perässä. IT-alalle päätyy erityisesti nuoria, kouluttamattomia naisia, jotka päätyvät tekemään 10-12-tuntisia työpäiviä jopa seitsemänä päivänä viikossa - erittäin matalalla tuntipalkalla. Mikäli he haluavat säästää rahaa - vaikka perheelle lähetettäväksi tai omaa tulevaisuutta varten - pitää heidän tehdä ylitöitä; toisilla ylityötuntien määrä voi nousta jopa 150:aan yhden kuukauden aikana. Työtehtävät ovat tavallisesti puuduttavan yksitoikkoisia ja tahdiltaan kiivaita, ja työolot saattavat olla terveydelle vaaralliset. Ammattiliittoja ei Kiinassa sallita; työoloihin liittyviä lakeja kyllä löytyy, mutta niiden noudattamista ei voida valtavassa maassa valvoa riittävän tehokkaasti. Olosuhteisiinsa tyytymätön työntekijä on voimaton, sillä hänet voidaan helposti korvata uudella tulokkaalla.

"Tuotantoketjun lopussa brändiyritykset käyvät kovaa kisaa hinnoista, mikä lisää hinnoittelupaineita ketjun alkupäässä. Kuluttajat kaikkialla maailmassa pitävät halvoista hinnoista, mikä ei voi olla vaikuttamatta tehdastyöläisiin palkkoineen Kiinassa."

Sähkö- ja elektroniikkajäte on toinen asia, jota tavallinen kuluttaja tuskin tulee ajatelleeksi esimerkiksi mielenkiintoista Kiina-blogia tietokoneen ruudulta lueskellessaan. Valtaosa meistä ei huolehdi kunnolla hylkäämänsä elektroniikan kierrätyksestä, jolloin se päätyy myrkyttämään ympäristöämme - keskivertoeurooppalainen tuottaa yli 15 kiloa lajittelematonta e-jätettä vuodessa! Lisäksi tuotteen kierrättämättä jättäminen tarkoittaa sitä, että uuden tuotteen valmistus vaatii enemmän luonnonvaroja, jotka saadaan esimerkiksi metallikaivoksista ympäri maailmaa - tietysti puutteellisissa oloissa. Elektroniikkajätettä viedään EU:sta paljon esimerkiksi Aasiaan ja Afrikkaan, missä ihmiset yrittävät saada niistä pientä lisätuloa - vaarantaen usein kuitenkin vain terveytensä (aiheeseen liittyen suosittelen myös dokumenttielokuvaa Manufactured Landscapes).

Mitä vihreyteen tulee, Greenpeacen vertailussa Nokia ja Sony Ericsson pärjäävät elektroniikkajäteistä parhaiten, vaikka molemmilta löytyy edelleen paljon parannettavaa - vihreys on usein katsojan silmässä, eikä kapitalistin lyhyen aikavälin intressi kovin helposti kohtaa elämän suojelijan kauaskantoisen näkemyksen kanssa. Punaisempaa puolta värittävät mm. Microsoft, HP ja Nintendo. Olen ollut Nintendo-poika pienestä pitäen, mutta enpä onneksi ole ostanut kyseisen yhtiön tuotteita uutena sitten SNES-konsolin ilmestymisen vuonna 1992.


MakeITfair-kampanja pyrkii vaikuttamaan siihen, että edellä mainitut, vääryyksiä pursuavat ilmiöt lievenisivät, ja että ihmiset tulisivat niistä entistä tietoisemmaksi ja oppisivat siten vaatimaan tuotteiltaan reilua tuotantoa. Kampanjan tavoitteena on yksinkertaisesti haastaa isot elektroniikka-alan brändiyhtiöt kantamaan vastuunsa sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien asioiden parantamisesta. Yritysten tulisi olla tietoisia siitä, mitä tuotteiden koko tuotantoketjussa tapahtuu, ja kyetä takaamaan eettisyys sekä tuotteiden valmistajille että niiden kuluttajille.

Mitä sitten voi yksittäinen kuluttaja tehdä? Tehokas keino on uutta ostaessa tiedustella, löytyykö valikoimista tuotteita, joiden eettisyyden myyjä voi kuluttajalle taata. Kielteisen tai tietämättömän vastauksen saava, liikkeestä tyytymättömästi mutisten poistuva asiakas pistää myyjän aina ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Mitä enemmän yritys menettää asiakkaita jonkin yksittäisen seikan vuoksi, sitä todennäköisemmin se alkaa suhtautua ongelmiin vakavasti.

Voit myös tämän luettuasi surffata makeITfair-sivuille ja lähettää sen kautta postia suuryrityksille. Mikäli nämä keinot eivät tunnu riittäviltä, kannattaa miettiä omaa suhtautumistaan elektroniikkaa kohtaan: käytä ostamaasi tuotetta niin pitkään kuin pystyt; jos siihen tulee vika, korjauta se mieluummin kuin hankit heti tilalle uuden; uuden hankinnan koittaessa selvitä ehdottomasti, miten tarpeettomaksi käyneen laitteen voi kierrättää, tarjoa sitä tuttavillesi tai laita vaikka nettihuutokauppaan myyntiin – pääasia, että et heitä sitä menemään tai suotta jätä sitä lojumaan vuosikausiksi kaapin pohjalle.

Lähteitä: makeITfair-kampanja, www.makeitfair.fi ja makeitfair.org

Visualize it!

Näin neuvoi Mrs. Krababbel Bart Simpsonia, kun poikaparka ei meinannut millään saada otetta monimutkaisesta sanallisesta tehtävästä matikankokeessa. Repliikki jäi lapsena elävästi mieleeni, vaikken vuosiin ymmärtänytkään sanan "visualize" merkitystä.

Ajan myötä opin kuitenkin neuvon tärkeyden muun muassa vieraita kieliä opiskellessa: uuden sanaston pänttääminen voi alkaa nopeasti maistua puulta, ellei käytä mielikuvitustaan. Lukemansa tekstin voi kuvitella mielessään vaikka kuinka monin eri tavoin, siten, että se palautuu sanastoineen mieleen vielä kuukausienkin (ja kertauksen myötä vuosien) päästä. Esimerkkinä voisin mainita viime aikoina lukemani New Practical Chinese Reader -kirjasarjan viidennen osan kappaleet, joissa vietetään kiinalaisen uuden vuoden aikaa Kiinan maaseudulla. On hauskaa lukiessaan kuvitella itsensä tapahtumien keskelle, sivulliseksi tai vaikka yhdeksi dialogin osapuoleksi! Takaan, että tällä menetelmällä uuteen, haastavaan tekstiin ja sen tarjoamaan vieraaseen sanastoon uppoutuminen on mieluisampaa.

Olen huomannut tekstejä lukiessani, että jokapäiväiseen elämään tai ylipäätään vähänkin arkisempiin, abstrakteihin asioihin liittyvä uusi sanasto rakentuu todennäköisemmin jo ennalta tuttujen kirjoitusmerkkien pohjalle.

Taannoin lainasin kirjastosta kiinankielisen lastenkirjan, jossa oli eläinten tähdittämiä, aukeaman pituisia sarjakuvia iltasaduiksi lapsille. Aina, kun kohdalle tuli uusi eläin tai uusi kasvi, olivat kirjoitusmerkit vieraita, mutta useimmiten kuitenkin sellaisia, joiden ääntämysasun (vaikkei ehkä kuitenkaan toonia) saattoi arvata merkin ulkoasun perusteella. Esimerkiksi muurahaista merkitsevässä sanassa 蚂蚁 [mǎyǐ] molemmista merkeistä löytyy tuttu, suunnilleen samalla tavalla äännettävä elementti. Tuo radikaali taas vaikuttaisi olevan toinen kahdesta radikaalista, jotka usein ilmestyvät eläimiin viittaavissa merkeissä - toisen löytää muun muassa kissasta ja koirasta.

Visualisoinnin vaivattomampi puoli tuli syliini lahjan muodossa, ja se liittyy aiemmin viittaamaani keinoon laajentaa sanavarastonsa ohella myös kirjoitusmerkkivarastoaan. Mandarin Chinese English Bilingual Visual Dictionary tarjoaa kompaktissa koossa yli kolmensadan sivun edestä sanastoa kuvien kera. Mikään aihealue ei taida jäädä kattamatta, ja siihen voi luottaa, että esimerkiksi polkupyörän osiin tutustuessa vieraita merkkejä piisaa. Mainitsen tässä vain muutaman hyvän esimerkin kirjan sisällöstä: ruumiinosat, vaatetus, luonto, asunnon sisältö, ruoanlaitto, jne.


Huono puoli kirjassa on se, että se on osa monilla eri kielillä ilmestynyttä kirjasarjaa. Niinpä kuvissa lähes poikkeuksetta esiintyy länsimaisia ihmisiä, eikä niissä muutenkaan ole juuri mitään Kiinaan viittaavaa. Ikävästi länsimainen muotti heijastuu esimerkiksi sukuun liittyvässä sanastossa: kiinan kieli on tältä osin erittäin monimutkainen, mutta kirja ei mielestäni tarjoa riittävän kattavaa kuvaa siitä, millaisin sanoin kiinan kielessä eri sukulaisiin tulisi viitata. Länsimainen muotti ei kuitenkaan mielestäni kirjaa kaada, se vain saa sen tuntumaan välillä hieman oudolta, eikä se välttämättä helpota tietynlaisen sanaston mieleenpainuvuutta.

Merkkivaraston laajentaminen saattaa olla raskasta ja tuntua välillä erikoissanaston kohdalla tarpeettomaltakin, mutta ajan myötä sillä on varmasti erittäin tehokas vaikutus luetunymmärtämistaitoon. Kun vastaan alkaa yhä useammin tulla ennalta tutuista merkeistä koostuvia, tuntemattomia sanoja, huomaa kiinan opiskelija voivansa kuukausi kuukaudelta luottaa enemmän vaistoonsa. Sanakirjaan kannattaa joka tapauksessa varmuuden vuoksi aina turvautua, mutta oikein mennyt aavistus palkitsee ja valaa uskoa siihen, että kiinan kielen opiskelu oikeasti alkaa jossain vaiheessa muuttua vaivattomammaksi.

Vuosi on vaihtunut

Viime sunnuntai oli mielenkiintoinen päivä, kun samaan aikaan sai viettää ystävänpäivää, laskiaissunnuntaita ja kiinalaista uutta vuotta. Itselläni jäi muiden kiireiden vuoksi juhlat väliin, mutta ilahdutin itseäni oppikirjastani löytyneellä tekstillä, jossa ulkomaalainen viettää uutta vuotta kiinalaisessa perheessä. Laitan tähän vähän kappaleesta irronnutta sanastoa pienin selityksin (kirjoitusmerkkinarkomaanit joutuvat vielä odottamaan edellisessä tekstissäni lupailemaani juttua).

祝你新年万事如意！zhù nǐ​ xīnnián​ wànshì rúyì

"Toivotan sinulle, että tulevana vuonna kaikki toiveesi toteutuvat." Kuulostaa niin kiinalaiselta! Veikkaanpa, että tällä toivotuksella toivotetaan menestystä erityisesti raha-asioissa, niin kuin Kiinassa perinteisesti on tapana. Vuoden vaihtuminen Suomessa tuntuu aina niin vaisulta, harvoin toivotellaan muuta kuin hyvää tai onnellista uutta vuotta. "Rahakasta uutta vuotta" kuulostaisi virkistävältä, tosin kieltämättä myös vähän pinnalliselta. No joo, kyllähän meilläkin menestystä toivotetaan, mutta ehkä tavallisemmin postikortin välityksellä.

守岁 shǒusuì 'valvoa koko uuden vuoden yö'

Silloin ei nukuta, kun vanha vuosi päättyy ja uusi vuosi alkaa. Pohjois-Kiinassa perheet saattavat viettää koko yön "nyyttejä" tai "dumplingseja" pyöritellen ja niistä hitaasti nautiskellen. Pari kuukautta sitten sain viettää kiinalaisten kanssa pikkujouluja, jossa koko pitkä ilta kului rattoisasti taikinaa väännellen, nyyttejä taitellen ja juoruillen. Välillä tuotoksiaan sai onneksi syödäkin!

春联 chūnlián 'Spring Festival couplets, New Year scrolls'

Näistä en ole koskaan osannut puhua suomeksi niin kuin haluaisin - sana 'kupletti' ei ainakaan määritelmänsä perusteella kelpaa suoraksi käännökseksi. Nämä ovat tavallisesti punaisia liuskoja esim. oven ympärillä, täynnä kirjoitusmerkkejä.


窗花 chuānghuā 'paper-cut for window decoration'

Hyvin ohuesta paperista askarreltuja ikkunakoristeita.


有余 yǒuyú 'olla jotakin yltäkylläisesti', 有鱼 yǒuyú 'olla kalaa'

Ääntämiseen perustuvan yhtäläisyyden vuoksi uutena vuotena pitää olla kalaa, koska silloin tulevana vuotena kaikkea on varmasti runsaasti, yllin kyllin. Tämä on malliesimerkki kiinan kielen rikkaudesta ja siitä, kuinka hienon lisän kirjoitusjärjestelmän oppiminen voi tuoda kiinan kielen tuntemiseen - vain puheen taitavallehan kyseessä on sama sana, jolla vain sattuu olemaan kaksi eri merkitystä.

Tavoitteet korkealle!

"Haamuraja" kuulostaa ärsyttävältä urheilutermiltä, mutta juuri se minulle tuli mieleen saavutettuani viimeinkin ensimmäisen suuren tavoitteeni kiinan kielen opinnoissani: osaan nyt kirjoittaa ja tunnistaa 2000 kirjoitusmerkkiä, ja sanavarastoni on jo reilun neljän tuhannen sanan laajuinen.

Tämän haamurajan saavuttamiseen minulta meni kolme ja puoli vuotta, vaikka vain vuoden opiskelun jälkeen uskoin ihan tosissani voivani saavuttaa kaiken tämän kahdessa vuodessa. Voisi luulla, että otteeni alkoi jossain vaiheessa lipsua ja edistymiseni hidastua, mutta näin ei kuitenkaan ole: opin uutta edelleen lähes samaan tahtiin kuin aina ennenkin. Yksi liuska uutta sanastoa vain ei enää vaadi niin paljon uusien merkkien opettelemista kuin ennen.

Ensimmäiset tuhat kirjoitusmerkkiäni opin alle vuodessa, ehkä noin kymmenessä kuukaudessa, neljän kiinan kurssin aikana ja ohella. Sanavarastoni karttui tuolloin kutakuinkin samaa tahtia merkkivarastoni kanssa. Sitten alkoi uusien merkkien oppimisessa tasainen hidastuminen ja lopulta "romahdus": seuraavien 14 kuukauden aikana opin noin 700 merkkiä, minkä jälkeen meni lähes puolitoista vuotta 300 uuden merkin oppimiseen. Lienee sanomattakin selvää, että kolmeen tuhanteen pääsy vaatii jo vähintään jonkinnäköisen viisivuotissuunnitelman! (Seuraavassa tekstissäni annan vinkkejä niille, joilla mahdollisesti on pakkomielle oppia joka ikinen kiinan kielen merkki. Saatan kuulua joukkoon.)

Yllä mainittujen lukujen avulla haluan rohkaisevasti havainnollistaa sitä, että kiinan kielen opiskelu muuttuu kuukausi kuukaudelta vaivattomammaksi. Jos alkuaikoina todellakin jouduin opettelemaan uuden sanan kohdalla yhden tai kaksi uutta kirjoitusmerkkiä, on uusia tuttavuuksia ollut viimeisimmissä sanalistoissani enää keskimäärin vain kuusi, vaikka uusia sanoja on yleensä 33 tai enemmän. Kun ennestään tuttuja merkkejä tulee jatkuvasti vastaan uusissa asiayhteyksissä, alkaa vanhaa kerratessakin huomata, että sanat, joita ennen ei millään meinannut saada pysymään päässä, ovatkin yhtäkkiä täysin päivänselviä. Kiinan kielestä tulee "läpinäkyvämpi", merkkejä hyvin tunteva alkaa oppia ja tunnistaa uusia sanoja ja rakenteita huomaamattaankin - puhuessakin uskaltaa olla päivä päivältä luovempi.

Kiinan opintojen ensimmäisinä vuosina moni turhautuu ja alkaa miettiä, voiko kieltä koskaan oppia tarpeeksi. Itse kehotan jokaista asettamaan omat tavoitteensa korkealle ja hyväksymään sen, että niiden saavuttaminen vie todennäköisesti pitkän ajan. Pystyykö itse kukin sitten pitämään asenteensa ja antaumuksensa tavoitteidensa mukaisesti korkealla vuodesta toiseen? Se voi riippua monista tekijöistä - motiivina voi olla työ, kumppani, matkailu, tai vaikka kaikki samassa nipussa. Pääasia on, että itselle luonnollinen motiivi on olemassa. Eräs ystäväni totesi kerran, että mikään ei ole niin ikävää kuin kesken jätetty kieli. Itsellänikin on tällaisia kieliä ainakin kaksi, enkä aio tehdä kiinasta kolmatta.

Itselleni kiinan kieli on edelleen se sama mieluisa, kiehtova ja terapeuttinen harrastus kuin aina ennenkin - siksi en näe yhtään syytä sille, että en joskus tämän vuosikymmenen aikana saavuttaisi seuraavia tavoitteitani, 3000 kirjoitusmerkin tuntemusta ja sujuvaa kiinan kielen osaamista.

Jos olet ahkera ja motivoitunut kiinan opiskelija, haluaisin kysyä, mikä sinut saa jaksamaan kuukaudesta toiseen?

Puheet vs. todellisuus

Tämä vuodatus perustuu pääasiassa omiin kokemuksiini, joten on hyvin mahdollista, että näkemykseni ja mielikuvani ovat kaukana asiain todellisesta tilasta. Siksi kehotan parempaa kokemusta omaavia lukijoita jättämään kommentteja, jotta tästä ilmiöstä tulisi vähemmän tuskallinen kiinan opiskelijoiden päivittäisessä elämässä.

Kuultuaan kiinan opiskelustani yhdeksän kymmenestä ihmisestä toteaa, että "sulla onkin sitten loistava tulevaisuus edessä". Itsekin tykkään aina välillä näin ajatella, vaikken kieltä alun perin alkanutkaan opiskella ammatilliset tavoitteet mielessä. Mietitäänpä tuota kommenttia muutamasta näkökulmasta.

Törmäsin hiljattain täysin sattumalta suomalaiseen naiseen, jonka kirjoittamia kiinalaisia merkkejä kehaisin kiinaksi. Hän on haaveillut kiinaan pääsystä ja opiskellut kieltä ahkerasti uskoen, että sinnikäs työnhaku voisi tuoda mahdollisuuden päästä Kiinaan - onhan Suomessa lukemattomia yhtiöitä, jotka tekevät yhteistyötä kiinalaisten kanssa tai ovat siirtäneet tuotantonsa halvempaan maahan, jolla on lisäksi tarjota valtaisat markkinat. Tämän hän kertoi kuitenkin osoittautuneen valitettavaksi harhakuvitelmaksi. Englanti tuntuu riittävän suomalaisille yrityksille yhteiseksi kieleksi, vaikka yhteistyö- ja liikevoittomahdollisuudet varmasti moninkertaistuisivat, mikäli jollain oikeasti olisi vähän tuntemusta kauppakumppanin kulttuurista ja kielestä. Ylivoimaisesti suurin syy länsimaisten yritysten Aasia-yhteistyön epäonnistumiseen on auttamattoman puutteellinen tietämys paikallisesta business- ja muusta kulttuurista.

Jos suomalainen teollisuus- ja yritysmaailma oikeasti arvostaisi kohdemaidensa kielten ja kulttuurien tuntijoita, voisi luulla, että se myös jollakin tavalla pyrkisi edistämään osaavien ihmisten määrän kasvua. Täällä Tampereella - Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa - omat kieliopintoni olivat tasapainotteluja eri opistojen välillä, kun kursseille ei välttämättä riittänyt rahoitusta (pari viimeistä vuotta on jo mennyt itseopiskelulla). Kuudesta suorittamastani kurssista kävin puolet Tampereen yliopiston ulkopuolella maksua vastaan, vaikka ne on vuodesta toiseen sisällytetty opinto-oppaaseen. Neljän viimeisen kurssin alkamista sai aina jännittää – kuin ihmeen kaupalla ainuttakaan ei lopulta peruutettu. Sen sijaan monille jatkokursseille oli löytänyt tiensä kiinan kieltä aloittelevia opiskelijoita – alkeiskursseja ei ole todellakaan ollut joka vuosi tarjolla, luotettavasta jatkuvuudesta puhumattakaan. Tampereellakin muutama setelinippu ulkopuolista avustusta vuodessa auttaisi kummasti opiskelijoita saavuttamaan tavoitteitaan, mutta valitettavasti suurinta potentiaalista edunsaajaa ei vain taida kiinnostaa (jos olen väärässä, pahoittelen provosoivaa sävyäni).

Kirjastot pursuavat ohuehkoja ja mielenkiintoisia, vuosia Kiinassa asuneiden kirjoittajien teoksia. Kertoessaan kokemuksistaan nämä ulkomaankirjeenvaihtajat, toimittajat, lähetystyöntekijät ja muut useimmiten paljastavat, etteivät osanneet sanaakaan kiinaa lähtiessään Kiinaan - moni ei osaa sitä yhtään vuosikausien mittaisen oleskelunkaan jälkeen. Assimilaatiota ei tapahdu, jos intohimoa ei löydy eikä lähtö ole koskaan käynyt edes mielessä ennen kuin sitä on tultu tarjoamaan. Siellä mennään sitten vuosi toisensa jälkeen englantia puhuvan tulkin välityksellä, ja hommat hoituvat. YLE:n uutisten Kari Ahlbergille on tosin nostettava hattua: hänen juttujaan on mukava seurata. Raportissaan pettäviä puolisoja paljastavasta salapoliisipalvelusta hän jopa kysyi salapoliisilta kysymyksen kiinaksi - lisäksi taustalle hän oli valinnut musiikkia In the Mood for Love -elokuvasta, jonka keskeinen teema on, aivan oikein, uskottomuus! Olisi kiva tietää Ahlbergista lisää.

Alun perin kiinaksi kirjoitetut kirjat ja kiinalaiset elokuvat tuntuvat useimmiten olevan englanninnoksen pohjalta käännettyjä tai tekstitettyjä. Miksi sellaisia suomennoksia tarjotaan maksaville asiakkaille? Kumpi on parempi: Kiina- ja kiina-tuntijan suoraan kiinasta suomeksi kääntämä teos vaiko sellainen, jonka on englanninnoksen pohjalta kääntänyt suomentaja, jonka ainoat työkielet ja -kulttuurit ovat englanti ja suomi, ja joka ainoastaan hyvässä lykyssä saattaa tietää paljon myös Kiinasta? Kääntäjän ammatti on haastavuuteensa nähden yksi törkeimmin alipalkatuista ammateista Suomessa. Siksi tuntuu toivottomalta edes olettaa, että tämän "harvinaisemman" kielen kääntäjille maksettaisiin suorasta ja laadukkaammasta käännöstyöstä juurikaan enempää, jos joku muu voi kuitenkin tehdä saman työn edullisesti englannista - kaikkihan pitää nykyään tuottaa mahdollisimman halvalla.

Muistan, kun kaksi vuotta sitten hain äkkilähtöpaikkaa työharjoitteluun Hainaniin. Englannin kielen taito oli hakijalle välttämätön, mutta myös kiina olisi ollut suureksi eduksi, sillä olisihan tuleva työympäristö sataprosenttisen kiinalainen. Jossain vaiheessa sain kuulla olevani kahden parhaan hakijan joukossa, mikä sai minut jännittämään hulluna päiväkausia. Ajattelin, että mahdollisuuteni olisivat hyvät - olinhan ollut kiinan opettajani lempilapsi puolentoista vuoden ajan, ja muutkin tietoni ja taitoni tuntuivat sopivan työn vaatimuksiin. En kuitenkaan saanut tuota paikkaa, joten pettymyksestä toivuttuani elämä sai luvan jatkua. Viikkoa myöhemmin kiinan tunnilla opettajani (joka oli koko ajan ajan tasalla hakuprosessistani) kertoi kiihtyneenä, että eräs äkkilähtöpestin Hainaniin saanut opiskelijatyttö oli käynyt pyytämässä häneltä materiaalia, jotta tämä voisi tutustua kiinan alkeisiin! Hän ei osannut kuulemma sanaakaan kiinaa. Mieleni valtasi kyynisyys.

Onko mahdollisesti olemassa aktiivinen taho, joka esimerkiksi yhteistyössä Suomessa työskentelevien kiinan opettajien kanssa tarkkailee lupaavia uusia tulokkaita voidakseen sitten tarjota heille antoisia työkokemuksia, joiden parissa virittää äärimmäisen kovalla työllä hankittu kielitaito huippuunsa? Arpooko Suomi vastaisuudessakin Kiina-lähettiläänsä ruletilla sen sijaan, että etsisi aktiivisesti ihmisiä, jotka ovat janonneet sellaista mahdollisuutta vuosia ja tehneet kovasti töitä (lisäys: toki Kiinaan lähetettävät ovat aina tärkeiltä osin ammattitaitoisia). Arvostetaanko kiinan kielen tuntemusta Suomessa oikeasti ollenkaan? Kuinka Kiinasta kiinnostunut yritys ja kiinalaisen kulttuurin ja kielen tunteva, mahdollisuuksia etsivä suomalainen kohtaavat?