Extreme-mopoilua

Mikäli mielin kampukseltani Shunyi-alueelta (顺义区) kaupunkiin, on lähimmälle bussipysäkille 45 minuutin kävelymatka. Pitkähkö kävely ei tietenkään tunnu houkuttelevalta tavalta aloittaa muutenkin varmuudella pitkäksi venyvä päivä, ja siksi kampukseni portin ulkopuolella odottaakin aina vähintään kaksi pimeää taksia.

Kymmenen kuaita riittää kuskille palkkioksi, vaikka hän yrittääkin kovasti tarjota satasella kyytiä aina keskustaan asti. Puolustan lompakkoani ja samalla myös edes vähän ympäristöä: linja-autoja kulkee jatkuvasti ja lipun hinta on vain 2 kuaita. Matkakortilla pääsisin vieläkin edullisemmin, mutta en vielä tiedä mistä voisin hankkia sellaisen. Lisäksi on kiva kertoa lipunmyyjälle, minne olen menossa. Kannattaa muuten Suomen linja-autoihin ja busseihin tottuneena muistaa, että Kiinassa bussikuski ei hoida rahastamista! (Kuai, yuan ja RMB eli renminbi (块, 元, 人民币) viittaavat kaikki Kiinan rahayksikköön, ja kuai on näistä kolmesta sanasta se arkisin)

Paluumatkalla täpötäydessä bussissa onkin hankalampaa, kun en näe ollenkaan missä päin ollaan menossa tai kuule kiinankielisiä kuulutuksia kunnolla: pelkään, etten osaa jäädä oikealla pysäkillä kyydistä. Onneksi bussi vähitellen hieman tyhjenee, ja yhtäkkiä bussin etuosassa istuva lipunmyyjä katsoo minua silmiin ja kertoo, että seuraavaksi tulee minun pysäkkini. Joukosta erottumisella on siis etunsa. Samassa kuulen kuulutuksen, ja kyllä, Maliandian lukou (马连店路口) on todellakin seuraava pysäkki! Poistun bussista helpottuneena kiitellen ja hymyillen.

Alueella, jossa julkisia kulkuneuvoja on näin huonosti tarjolla, bussipysäkit ovat luonnollisesti täynnä kuljettajia valmiina viemään sinut kotiisi vaatimattomalta tuntuvaa korvausta vastaan. Valitettavasti takseja ei tällä kertaa näy missään... lukuunottamatta hyvin epäilyttävän näköisiä "mopotakseja". Hetken kuluttua huomaan kuitenkin päätyneeni moisen kyytiin. Vanerilevyistä kyhätty koppi ei selvästikään vastaa minkäännäköisiä standardeja: matka on rämisevä, ja koska en näe ikkunoista kunnolla pihalle, pelkään hetken ajan hieman henkeni puolesta. Jostain kaukaa kuulen rakettien paukkeen - uudenvuodenjuhla on tulossa. Liikennettä ei onneksi tällä pienemmällä, kuusikaistaisella kadulla ole enää tähän aikaan kovin paljon, joten satunnaisista aggressiivisista tööttäyksistä huolimatta alan uskoa näkeväni vielä kotini. Matkan päätteeksi kiitän kuljettajaa kertomalla, että kokemus oli erittäin mielenkiintoinen, ja palkitsen hänet kympin setelillä. Kuljettaja on selvästi tyytyväinen. Paljonkohan polttoaine täällä maksaa?

Matkavakuutukseni ehdoissa lukee, että mikäli loukkaannun Kiinassa jotakin extreme-urheilulajia harrastaessani, ei vakuutukseni korvaa sairaalakuluja. Seuraavalla kerralla odotan luultavasti vanhaa kunnon autokyytiä.