Jokunen päivä sitten matkalla lounaalle näin urheilukentällä naisen, joka käveli takaperin ja lauloi samalla jotakin viehättävää laulua. Muistan kuulleeni joskus tästä ilmiöstä, mutta olin unohtanut asian täysin, enkä siten ollut yhtään varautunut näkemääni. Tuijotin kuin hölmö, vaikka kyseessä on sangen yleinen liikunnan muoto Kiinassa. En kuitenkaan voinut olla mielessäni pohtimatta, miksi ihmeessä kukaan haluaisi kävellä takaperin. Sehän on vaarallista! China Daily -lehden sivuilta löysin onneksi yhden näkökulman tähän "omituiseen" harrastukseen:
Walking backwards has many benefits for office workers as this kind of exercise can give you energy and reduce your chances of misshapen spine. Walking backwards every day increases balance, motor skills, and reaction time. Walking backwards also exercises your waist muscles, and boosts your metabolism.
Tips:
1) For maximum benefits, walk at least 200 steps backwards.
2) This exercise is especially suited to those who don't exercise regularly. It also boosts your energy levels.
Tämä kuulosti mielestäni niin lupaavalta, että heräsin eilen hieman tavallista aikaisemmin ja kävin kokeilemassa takaperin kävelemistä ennen aamiaista. 200 askelta tuntui niin lyhyeltä matkalta, että päätin kiertää jalkapallokenttää ympäröivän 400-metrisen juoksuradan kokonaan.
Tunsin oloni alussa typeräksi. Pelkäsin, että joku näkisi minut ja pitäisi minua hölmönä. Tajusin kuitenkin nopeasti, että aamu oli vielä mukavan pimeä (kello näytti noin 6.45) ja että ihmiset eivät todennäköisesti kiinnittäisi erityistä huomiota asiaan, joka on heidän kulttuurilleen ominaista! Otin rennosti ja aloin samalla tehdä venytysliikkeitä käsilläni. Mieleni teki vähän laulaa, mutta en uskaltanut. Yksi kierros tuntui loputtoman pitkältä, vaikkei siihen todellisuudessa kulunutkaan kovin pitkää aikaa. Tunsin jaloissani, että en tavallisesti kävele takaperin.
Kävelyn jälkeen poskeni hehkuivat punaisena aamupakkasessa ja tunsin oloni virkeäksi. Palasin kuitenkin karuun todellisuuteen aamiaisen jälkeen havaitessani, että tarvitsisin vielä pari ylimääräistä tuntia unta voidakseni työskennellä loppupäivän tehokkaasti. Tänä aamuna en jaksanut nousta toistamaan harjoitusta, mutta kenties minun olisi kannattanut, sillä en ole harrastanut täällä ollessani juuri ollenkaan liikuntaa. Opetustyöni ohella vietän paljon aikaa toimistossa tietokoneella; omassa huoneessani ei myöskään ole riittävän tilavaa pöytää, joten pidän kannettavaani sängyllä ja käytän sitä paljon erilaisissa, selkärangalleni varmasti epäsuosiollisissa asennoissa.
200 askelta päivässä on aika lyhyt matka, joten ehkä kehitän täällä itselleni uuden liikuntaharrastuksen. Voin sitten ensi kesänä alkaa levittää tämän liikuntamuodon ilosanomaa Suomessa kävelemällä päivittäin takaperin pitkin Tampereen katuja. Todennäköisesti päätyisin kuitenkin vain Youtubeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti