Ylipakkaamisen luvattu maa

Suomessa olen jo vuosien ajan ostaessani valinnut tuotteita, joiden pakkaukseen käytettävä materiaali voidaan kierrättää: ostan hillot lasipurkissa, vaikka ison muovisen saisikin edullisemmin; käytän paperiin pakattua palasaippuaa muovipurkissa tulevan nestesaippuan sijaan (vaikka se olisikin "niin ihanan kätevä") - listaa voisi jatkaa loputtomiin. Uudelleen täytettävissä pakkauksissa voi tätä nykyä ostaa jo yllättävän monia päivittäisessä elämässä tarvittavia tuotteita, kunhan vain vaivautuu etsimään.

Kiinassa sitävastoin olen törmännyt harmilliseen ilmiöön - räikeään tavaran ylipakkaamiseen. Erityisesti mikä tahansa syötäväksi kelpaava tuntuu olevan pakattu vähintään yhteen ylimääräiseen, tarpeettomalta tuntuvaan muovikerrokseen. Kuvittele, että ostaisit pussillisen sämpylöitä - pussin avattuasi jokainen sämpylä olisikin pakattu vielä omaan muoviinsa. Sama juttu Jaffa-keksien kanssa, jokaisella keksillä oma pakkauksensa. Pringles-purkinkin sisältä löytyisi ulos vedettävä muovirakenne, jottei kättä suotta tarvitsisi työntää purkkiin.

Kieltämättä hieman lapsellisen, mutta kuitenkin erittäin informatiivisen China's Green Beat -sarjan videossa "Excessive Packaging" asiaa tutkitaan lyhyesti. Sen mukaan jopa 20 prosenttia Pekingin vuosittaisesta jätekuormasta muodostuu tarpeettomasta pakkausmateriaalista. Ohjelma löytää nopeasti ainakin kaksi syytä ylipakkaamiselle. Ensinnäkin, mikäli kuluttaja ei jaksa syödä kerralla koko pussillista vaikkapa pähkinöitä, ei hänen tarvitse murehtia loppujen pilaantumisesta, jos iso pähkinäpussi on jaettu useisiin pienempiin pusseihin (anteeksi kyynisyyteni, mutta tässä vaiheessa kaikki voisivat huokaista yhteen ääneen: "voi, miten kätevää!"). Toiseksi, kiinalaisen kulttuurin ominaispiirteisiin lukeutuu komeiden ja kauniisti pakattujen lahjojen antaminen, mikä sitten näkyy myös kulutustavaroiden pakkaamisessa. Vaatimattomaan kääreeseen pakatun lahjan antamisessa piilee riski kasvojen menettämisestä (丢面子).

Ongelmaa ei varmasti onnistuta Kiinassa ratkaisemaan yhdessä yössä - kokemus osoittaa, että kun ihmiset ovat tottuneet johonkin vaivattomaan ja kätevään (oli kyse sitten omasta autosta tai yksittäispakatuista kekseistä), siitä on vaikea päästää irti ilman todella painavaa syytä. Tosin jokaiselle maapallon asukille pitäisi tänä päivänä olla itsestään selvää, että todella painava syy on olemassa. 1300-miljoonapäisen, kulutusvoimaansa kasvattavan kansan tottumuksien muuttaminen ei tapahdu nopeasti. Turha sitä on kiinalaisilta ruveta vaatimaankaan pelkästään maan valtavaan väkilukuun vedoten (mikä tuntuu olevan monille viisaille suosittu tekosyy olla itse välittämättä omista valinnoistaan), sillä kehittyneiden länsimaiden tarjoama esimerkki ei ainakaan vielä ole erityisen vakuuttava.