Kiinalaiset kirjoitusmerkit saattavat parhaimmillaan/pahimmillaan koostua jopa yli kahdestakymmenestä vedosta, joiden oikea järjestys ja kirjoitussuunta on tarkoin määritelty. Tämä tarkoittaa uskoakseni sitä, että perinteisillä aakkosilla kirjoittamaan tottuneen käsi altistuu kirjoittaessa hieman erilaiselle rasitukselle. Uuden kirjoitusjärjestelmän oppiminen käsin on melkeinpä ainoa tehokas vaihtoehto, ja se vaatii kärsivällisyyttä ja erityisesti huolellisuutta, mikäli haluaa vielä jälkikäteen saada kirjoittamastaan selvää.
Ehdin kahden ja puolen vuoden ajan kirjoitella kiinalaisia kirjoitusmerkkejä reilun kahdensadan merkin päivätahtia - olen ollut koukussa ensimmäisestä oppimastani merkistä lähtien. Käteni ei koskaan ehtinyt suuremmin rasittua, sillä työpöytäni Suomessa oli suhteellisen iso ja tarjosi siten käsivarrelleni mukavasti tukea. Lisäksi kiinan opiskeluun käytettävissä ollut aikani oli rajallista elämisen vuoksi. Kiinaan työharjoitteluun saavuttuani minua oli kuitenkin melkein heti vastassa miellyttävä neljän viikon vapaa, ja välillä Pekingin hyytävän kylmästä säästä johtuen minulla oli aikaa omistautua intohimolleni täysipainoisesti.
Toisina päivinä kirjoittelin merkkejä helposti jopa kaksinkertaisen määrän verrattuna siihen, mihin olin ehtinyt tottua. Pöytäni ei uudessa asunnossani ole erityisen suuri, joten ennen pitkää haasteita alkoi ilmetä väsyneen käden ja ranteen muodossa. Yritin joitakin päiviä jatkaa ongelmistani huolimatta, kunnes jouduin ottamaan aikalisän - tärisevällä kädellä saa harvoin aikaiseksi muuta kuin sotkua. Nyt olen ollut neljä viikkoa kirjoittamatta, ja se aika on tuntunut todella omituiselta - onhan ihmisen tunnetusti johonkin totuttuaan hyvin vaikea päästää siitä irti. Olen kuitenkin ollut päättäväinen ja keksinyt tilalle vaihtoehtoisia oppimiskeinoja: keskityn nyt enemmän ääntämis- ja kuunteluharjoituksiin, lisäksi olen syventynyt Kiinan pitkään ja kiehtovaan historiaan. Molemmat ovat varmasti yhtä tärkeitä kuin kirjoittaminen ihmiselle, joka on päättänyt viettää loppuelämänsä kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin parissa tavalla tai toisella.
Tämä kirjoitus toimikoon varoituksen sanana niille ahkerille ja urheille, jotka ovat päättäneet oppia puhumisen lisäksi myös lukemaan ja kirjoittamaan kiinaa. Kiehtovaan ja haastavaan kiinalaiseen kirjoitusjärjestelmään syventyminen vie helposti mennessään, ja puurtamista riittää vuosikausiksi tahdista riippumatta. Suosittelen vähän kerrallaan kirjoittamista ja hieman pidempiä, useiden päivien mittaisia taukoja säännöllisin väliajoin. Myös tietokoneella kirjoittamiseen kannattaa tutustua, sillä sekin vaatii tarkkaavaisuutta ja on siten hieno keino oppia tunnistamaan merkkejä ja kerrata osaamaansa - rasittamatta kuitenkaan kättään ja rannettaan ihan yhtä paljon kuin kirjoittamalla käsin.
Raportoin kiinakäteni tilasta lisää myöhemmin keväällä, pitäkää peukkuja! Myös vinkkejä käden ja ranteen hoitamiseen otetaan innolla vastaan - en haluaisi joutua käymään ongelmani takia täällä lääkärissä, joten toivon, että kunnon lepo riittää. Jonkinlainen ihmeparantuminen vaikkapa akupunktion tai kiinalaisen hieronnan avulla kuulostaa tosin houkuttelevalta. Hmm, korvaisikohan vakuutukseni hoidon…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti