Earth Hour

Earth Hour kului osaltani rattoisasti pimeässä huoneessa itsetutkiskelun, menneiden muistelemisen ja tulevasta haaveilemisen merkeissä. Itse asiassa mielessäni alkoi haikean koti-ikävän lisäksi pyöriä niin paljon ideoita ja ajatuksia, että taidan alkaa jatkossa pitää omaa pimeää tuntiani vaikkapa kerran kuussa - seuraavaa kertaa varten täytyy varata kynttilöitä, jotta näen kirjoittaa kaikki ajatukseni paperille.

Pekingin oli tarkoitus osallistua tapahtumaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa: muun muassa Kielletty kaupunki ja Linnunpesä aiottiin pistää pimeäksi osana WWF:n maailmanlaajuista tapahtumaa, jonka tarkoituksena on saada tietoisuutta maapallomme hälyttävästä tilanteesta perille yhä useammille yksilöille, yrityksille, poliitikoille ja hallituksille. That's Beijing -lehden mukaan Kiinan valtion pyörittämät tiedotusvälineet olivat sijoittaneet Earth Hourin vuoden kymmenen tärkeimmän tapahtuman joukkoon.

Kiinan hallitus oli kuitenkin Guardianin mukaan kehottanut toimittajia ja opiskelijaryhmiä olemaan hehkuttamatta pimeää tuntia liikaa, sillä tapahtuma sattui tänä vuonna samalle päivälle kuin tuore juhlapäivä, Serf Liberation Day, jolloin Kiinassa juhlistetaan Dalai laman maanpaon alkamisen ja Tiibetin vapauttamisen (tai ”vapauttamisen”, näkökulmasta riippuen) vuosipäivää. Raportointiani Earth Hourista Kiinassa ei yhtään helpota se, että en pääse täältä käsin millään tapahtuman kotisivuille (Internet-rajoituksista lisää ensi viikon puolella) tai se, että kirjoittelen aiheesta jo tapahtumaa seuraavana päivänä. Veikkaisin, että hallituksen kehotukset kohdistuivat lähinnä pääkaupunkiin, ja netistä löytynee hyvin pian kattavia raportteja aiheeseen liittyen.

Earth Hour olisi kuitenkin ollut hieno mahdollisuus levittää tietoisuutta maapallomme tilasta Kiinassa, etenkin Pekingin välityksellä. Edellisen postaukseni mielenkiintoisissa jälkimainingeissa tuli sivuttua sellaista (tosi)seikkaa, että kiinalaisten tietoisuus ympäristön rappeutumisesta ja mahdollisuuksista lieventää ongelmia saattaa vielä olla hyvinkin alhainen. Yhdellä suurella tapahtumalla ja sen mittavalla raportoinnilla tiedotusvälineissä olisi voinut olla tähän ainakin jonkin verran vaikutusta.

Jotta en ihan vaivu epätoivoon, päätän Kiinan ympäristöasioiden pohtimisen (selvästikin liian monimutkainen aihe huvikseen harmitonta blogia kirjoittavalle!) hetkeksi ja keskityn oman ekologisen jalanjälkeni pienentämiseen entisestään sekä pieneen piilopropagandaan ympärilläni olevien ihmisten tapojen muuttamiseksi vähän kerrallaan. Ennen sitä haluan kuitenkin mainita kaksi pientä, positiivista seikkaa, jotka huomasin eilen. Erään lehtiraportin mukaan Pekingin lastentarhoissa ympäristökasvatus on jo suuressa roolissa, joten uudenlaista sukupolvea kasvatetaan täälläkin. Lisäksi bussissa huomasin, että jokaisen penkin selkänojaan oli kiinnitetty infotarroja, jotka kertovat kierrättämisestä ja sen hyödyistä ihan perusasioista lähtien. Bussin seinällä komeili suhteellisen isoja ekoaiheisia kylttejä.

Kiinan hallitus on ennenkin ollut taitava propagandan levittäjä, joten kukaties asioista aletaan täälläkin hiljalleen tietää enemmän (puhun nyt propagandasta sanan positiivisessa merkityksessä). Tieto ei itsessään tosin vielä riitä tuomaan muutosta - eräs tuttavani esimerkiksi otti innokkaana osaa Earth Houriin, mutta vaikuttaa siltä, että se on ainoa ekoteko, jonka hän on omalta osaltaan valmis tekemään. Tiedon lisäksi jokaisen tarvitsee vielä katsoa peiliin, kääriä hihansa, tarttua itseään jämäkästi niskasta, asettaa maapallon etu oman etunsa edelle ja ryhtyä toimeen.

Aiheen vierestä vielä: Kiinassa ei muuten sitten siirrellä kelloja talvi- ja kesäaikoihin! Kävin juuri pällistelemässä työpaikkani tyhjää ravintolaa, sillä Suomesta tuomani tietokone oli automaattisesti siirtänyt kelloaan tunnin verran eteenpäin. On kuitenkin kiva, että aikaero supistuu kuudesta tunnista viiteen, sillä se helpottaa hieman kommunikointia Suomeen päin.