"Suomalaisten ekologinen jalanjälki on yli neljä kertaa niin suuri kuin keskimäärin maapallon luonnon uusiutumiskyky." - WWFTunnen ihmisiä, joita ekologiset ja eettiset valinnat arkielämässä eivät voisi vähempää kiinnostaa. Jokaisella on varmasti omat syynsä, mutta viitseliäisyyden puutteen ohella useimmiten kuulee syitä, joiden perusteella maamme pieni väkiluku oikeuttaisi piittaamattomuuteen. ”Miksi minä Suomessa säästäisin luontoa kun Kiina kuitenkin pilaa koko homman?”
Lähdetään siitä, että ajatellaan pientä Suomea osana suurempaa Eurooppaa ja kohdellaan suurta Kiinaa tasavertaisesti joukkona pienempiä provinsseja, jotka muodostavat Eurooppaan joten kuten verrattavissa olevan, kulttuureiltaankin monimuotoisen kokonaisuuden. Vaikka Kiinan väestö (n. 1300 miljoonaa) on selvästi suurempi kuin Euroopan väestö (n. 700 miljoonaa), on eurooppalaisten aiheuttama ekologinen jalanjälki edelleen suurempi kuin kiinalaisten. Tämä johtuu siitä, että eurooppalainen kuluttaa keskimäärin yli kaksi kertaa sen verran kuin kiinalainen. Pohjois-Amerikassa tilanne on vielä hälyttävämpi: siellä ihmisten elintaso ja tottumukset saavat eurooppalaisetkin tuntemaan itsensä ekologisiksi pikku enkeleiksi.
On helppo katsella kuvia ja lukea raportteja Pekingin ja muiden aasialaisten suurkaupunkien savusumuisista taivaista ja pilaantuneista vesistöistä ja todeta, että siellä ne ongelmat ovat, ei minun kannata kierrättää tai vähentää autoiluani. Silti täytyy muistaa, että samanlaisia ongelmia on ollut myös monissa länsimaisissa suurkaupungeissa, jotka vain sattuivat teollistumaan hieman aikaisemmin eivätkä siten päätyneet yhtä pahasti suurennuslasin alle kuin nykypäivänä, jolloin ympäristöasiat ovat esillä ehkä enemmän kuin koskaan. Lisäksi esimerkiksi Itämeri on yksi maailman saastuneimmista merialueista, joten myöskään pienempien maiden toimien vaikutusta ei saisi vähätellä.
Kiina kehittyy hurjaa vauhtia, ja vaikka esimerkiksi Suomessa lehdet kertovatkin usein vain maan huonoista puolista, täytyy pitää mielessä, että talouskasvun myötä satoja miljoonia ihmisiä on onnistuttu nostamaan köyhyysrajan alapuolelta kohtalaisen hyvään elintasoon. Jokaisella ihmisellä maapallollamme on oikeus elää kunnollista elämää (vaikka ilmeisesti puhdas juomavesi ei virallisesti olekaan enää kaikkien oikeus), ja kehitysmaiden kehittyessä on tietenkin selvää, että maapallon rajallisista luonnonvaroista tulee entistä rajallisemmat. Siksi on tärkeää, että yhä useammat yksilöt ja järjestöt kehittävät toimintaansa ympäristöystävällisempään suuntaan - niin kehitysmaissa kuin niitä hyväksikäyttämään tottuneissa, rikkaissa länsimaissakin, vaikkei se mukavalta tuntuisikaan.
Uskokaa tai älkää, mutta ongelmista huolimatta Kiinan ponnistukset ympäristön tilan parantamiseksi ovat hatunnoston arvoisia, ja uskon, että talouskasvun myötä myös resurssit toimien suhteen paranevat huomattavasti. Pyrin tässä tekstissäni yhdistämään lukemani ja kuulemani siihen, mitä olen käytännössä kokenut (olen oikeassa elämässäni, mutta en siis nyt olosuhteiden pakosta täällä Pekingissä, melkoinen ekohippi, joten ikäviä kokemuksia on tullut vastaan). Mainittakoon samalla, että aukkoja sivistyksessäni on runsaasti, joten osa mainitsemistani seikoista voi olla merkityksettömiä tai karkeita yleistyksiä.
Kierrätysmahdollisuudet ovat useimmiten huonot ja kaupoissa tuotteet on pakattu tarpeettoman moneen kerrokseen. Joudun heittämään kaiken kotonani samaan jäteastiaan: paperit, pahvit, lasin, muovin ja biojätteen. Julkisilta paikoilta sentään löytyy roskiksia, jotka on jaettu kierrätettävien (可回收) ja ei-kierrätettävien (不可回收) jätteiden osastoihin; usein niiden välistä löytyy vielä oma kolonsa paristoillekin (电池). Yksi suuren väestön mukanaan tuomista eduista on kuitenkin se, että lukemattomat kouluttamattomat ihmiset voivat tienata elantonsa lajittelemalla muiden jätteitä: lasista, muovista ja pahvista maksetaan rahaa, ja useimmiten tavara kulkee hämmentävän isoina erinä manuaalisesti paikkaan, josta se sitten kuljetetaan rekoilla eteenpäin ja uudelleen hyödynnettäväksi.
Julkinen liikenne toimii Pekingissä maanalaisineen, linja-autoineen ja junineen hienosti, ja sitä kehitetään edelleen. Lisäksi se on lajissaan yksi maailman edullisimmista: harvoin kyydistään joutuu maksamaan enemmän kuin kaksi kuaita (n. 20 eurosenttiä). Siitä huolimatta kaupungin kaduille ilmestyy tuhansia uusia yksityisautoja joka viikko, ja kiireiset taksikuskit kyyditsevät keskimäärin kolme miljoonaa asiakasta paikasta toiseen joka päivä (näin minulle kertoi kyltti taksin takapenkillä). Tehokas ja edullinen joukkoliikenne ja taksien loputon armeija vähentävät kuitenkin tarvetta oman auton hankkimiselle - ympäristön kannalta on parempi ottaa silloin tällöin taksi kuin hankkia oma auto ja kulkea sillä joka paikkaan.
That's Beijing -lehden viimeisimmän numeron mukaan Kiina lupaa vähentää energiankulutustaan 20 %, nostaa uudistuvan energian tuotantoaan 10 % ja peittää 20 ylimääräistä prosenttia pinta-alastaan metsillä. Ei hullumpi tavoite ”kehitysmaalta”, vaikkei lehti täsmennäkään, mihin mennessä tällaiset lupaukset aiotaan panna täytäntöön tai mitä energiankulutuksen vähentäminen käytännössä tarkoittaa (kokonaiskulutus vai esim. kulutus suhteessa bruttokansantuotteeseen).
”The Chinese government at every level has designed plans to confront environmental problems. Edicts prohibiting the usage of disposable chopsticks in school canteens and financial gains for picking up recyclables are complimented by pollution taxes and incentives to hand in your car in exchange for cash…”Kertakäyttösyömäpuikot muistaakseni pistettiin Japanissa pannaan jokunen vuosi sitten, mutta en tiedä siitä sen enempää. Samoin pitäisi minun mielestäni tehdä myös Kiinassa. Oman työpaikkani ravintolassa on onneksi lähes jokaisella aterialla tarjolla pelkkiä metallilusikoita, mutta aina välillä nuudelipäivinä törsätään satoja kertakäyttöisiä pareja. Lähes jokaisessa ravintolassa, jossa olen käynyt, tarjolla on kuitenkin ollut vain kertakäyttöisiä ruokailuvälineitä. Sitä ei ole helppo sulattaa, jos on tottunut vihaamaan kertakäyttökulttuuria ja heittämään tulitikkunsakin biojäteastiaan.
Asumiseen käytettävän energian määrä vaikuttaisi Kiinassa olevan hyvin pieni: omassa asunnossani ainoa lämmitystapa on energiatehokas ilmalämpöpumppu, jota käytin kylmien tammi- ja helmikuun aikana vain silloin tällöin kun villahousuista, -sukista ja -paidoista ei enää ollut iltaisin ja aamuisin tarpeeksi lohtua. Lämpimän veden kulutus ei myöskään vaadi hirveästi ympäristön kannalta ikäviä toimia: yhä useammat kiinalaiset taloudet lämmittävät vetensä rakennusten katoille sijoitettavien aurinkoenergiapaneelien avulla. Voitte varmasti kuvitella, kuinka pientä sähkönkulutukseni täällä on - etenkin, kun en työpaikkani edullisen ravintolan vuoksi koskaan joudu laittamaan ruokaa tai tarvitse edes jääkaappia (mikä tarkoittaa myös sitä, että syntyvän jätteen määrä on minimaalisen pieni).
Energiaa Kiinassa tarvitaan silti suunnattoman paljon, eivätkä lukemattomat hiilivoimalat ole kovin ympäristöystävällinen ratkaisu tarpeen tyydyttämiseksi. Vaihtoehtoja on onneksi olemassa, ja tulevaisuus näyttää, kuinka tehokkaasti muita energianlähteitä onnistutaan hyödyntämään. Tuulivoimalle löytyy Kiinan viimaisissa pohjoisosissa paljon potentiaalia, yhä useammilla talouksilla on varaa hankkia laitteet aurinkoenergian hyödyntämistä varten, ja massiivinen Kolmen rotkon pato tarjoaa muista aiheuttamistaan ongelmista huolimatta valmistuttuaan energiaa lukemattomille ihmisille.
Pyyhettä ei kannata heittää kehään ainakaan Keskustan valtakuntaan vedoten, sillä maa toimii resursseihinsa nähden hyvin päättäväisesti ympäristön tilan puolesta ja lisää merkittäviä parannuksia on varmasti ajan myötä tiedossa. Kommentteja, kritiikkiä ja vastaväitteitä otetaan mielellään vastaan, sillä lisätieto aiheesta ei olisi ollenkaan pahitteeksi.
12 kommenttia:
Herra skeptikko ja --suunnittelija kritisoi ja vastaväittää heti luettuaan, jottei ehkä provosoivakin kommentointi laimenisi. ;)
Ja varoitus tähän: kommenttini on pitkä. Ei ole pakko lukea. :)
Aluksi olen aina perin närkästynyt yksioikoiseen asukas-kulutus-vertailuun. Se jättää huomiotta asukastiheyden - liikakansoituksen. En nyt mitenkään tekopyhästi halua parantaa suomalaisen omaatuntoa, vaikka asummekin Euroopan harvimmin asutussa maassa, mutta taas vastaavasti luonnon tuotanto pinta-alayksikkä kohden on huomattavasti vähäisempi kuin esim. Keski-Euroopassa. Mitä peräänkuulutan, on vertailu, jossa verrattaisiin tietyn valtion "tuotantokykyä" kestävästä näkökulmasta ja toisaalta sen kulutusta kokonaisuutena. Ja jätettäisiin se 'per capita' pois.
Talouskasvun ja sen positiivisen vaikutuksen voinet muuten jättää pois 2-n vuodeksi. Täällä pohjolassa on saanut viime kuukausina lukea siitä, että kiinan talouskasvu painuu alle 8% kriittisen rajan, mikä ei riitä työllistämään kaupunkeihin muuttavaa väestöä. Kiinakin aikoo elvyttää mm. liikennehankkeilla. Taitaa valitettavasti kestävyys olla vähäksi aikaa osin ohimennyttä.
Näkyykö siellä muuten tämä taantuma mitenkään - vai tiedetäänkö siitä edes mitään (anteeksi skeptismini)?
Kolmen rotkon padosta: vesivoiman on tietyssä mielessä sanottu olevan luonnon kannalta kaikkeista tuhoisin energianlähde. Se mm. kerää raskasmetalleja ja lietettä, upottaa maata alleen, estää kalojen vaellusta, poistaa joen alajuoksulta peltoja hedelmöittävät tulvat... Toisin sanoen yksi pato voi häiriöittää koko joen ja siitä riippuvien maa-alueiden ekosysteemin.
Köyhyys ja köyhien toimiminen kierrätysmateriaalien kerääjinä ja lajittelijoina ei sekään ole yksioikoista. Useissa jätteissä (mm. elektroniikkaromu, muovit...) on huomattava määrä myrkkyjä (raskasmetallit, aromaattiset hiilivedyt...), joita päätyy niitä ilman asianmukaisia suojavarusteita lajittelevien kehoon.
Myös joukkoliikenteen kehittämiseen suhtaudun epäillen. Kun katson koko kaupunkisuunnittelun etenemistä Aasian kehitysmaissa, tavoitetilana tuntuu olevan amerikkalainen kaupunki. Vanhaa ei arvosteta, tilalle nousee lasitorneja. Ja myös liikenneväylät näyttävät noudattavan amerikkalaista mallia. Muutamat Google Maps -seikkailuni Kiinassa ovat saaneet minut mm. huomaamaan, että Pekingillä on lukuisia moottoritietasoisia (eritasoliittymät, ei liikennevaloja) kehäteitä. Enemmän kuin yhdelläkään eurooppalaisella miljoonakaupungilla, myös asukaslukuun suhteutettuna. (Suomalaiselle ajattelemisen aihetta: Helsingillä voidaan kohta sanoa olevan kaksi, kun taas Berliini 4-miljoonaisine väestöineen pärjää yhdellä kokonaisella ja yhdellä vajaalla kehällä.) Ja itse olen niin epäilevä, että mikäli panostukset henkilöautoiluun ovat yhtä suuret kuin joukkoliikenteeseen, tämäkin pitkällä aikavälillä suosii autoilua, sillä ihmisten luontainen halu liikkumisen vapauteen (puhumattakaan auton statusarvosta!) on niin iso, että se hankitaan. Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suosio voi pysyä yllä vain, mikäli niihin panostetaan voimakkaasti enemmän kuin autoiluun. Ja valitettavasti infran näkökulmasta katsottuna näin ei ole Kiinassa - oletettavasti vain tulotason pienuus vain estää autoilua räjähtämästä käsiin. Miten muuten on siellä pyörien määrä? Käsitykseni mukaan Amsterdamissa pyöräily on jo suositumpaa kuin Pekingissä - ja tästä kiittäminen Hollannin pitkäaikainen työ pyöräilyn edistämiseksi mm. yhtenäiset, laadukkaat pyörätiet, katetut pyöräparkit...
Posiitiivista loppujen lopuksi on se, että Kiina on tällä hetkellä siinä pisteessä, että se on saastuttanut omaa lähiympäristöään siinä määrin, että se on alkanut haitata ihmisten normaalia elämää. Ja tämä pakottaa ympäristön kannalta suotuisiin toimiin.
On muuten hauska kommentoida näin kirjallisesti, kun en varmaan uskaltaisi näin kritisoida kasvotusten. Toivottavasti sitten kun tulet takaisin, jos joskus eksymme tällaisiin aiheisiin, kehtaan silloin myös kommentoida vähän vastaan. :) Vastakommenttejakin saa kirjoittaa, mutta muuten taidan jättää tähän, kun en halua tämän laajempaan inttämiseen blogissasi ryhtyä. Toivottavasti tästä nyt oli jotain iloa tai ajatuksen pohjaa.
Inttäminenhän on juuri hyvästä, varsinkin kun ei tule sellaisia inhottavia anonyymi-kommentteja vaan oikeasti rakentavia näkökulmia. :)
Itse haluaisin lisätä tuohon Three Gorges Dam -projektiin sen verran, että sen vaikutukset ovat ympäristön lisäksi ikävät myös väestölle. Järjetön määrä ihmisiä on joutunut muuttamaan hedelmällisiltä alueilta karummille ylärinteille tai jopa kokonaan toisiin kaupunkeihin, kun veden pinta on noussut. Tämä luonnollisesti johtaa elintason laskuun ja tuttujen sosiaalisten verkostojen katoamiseen. Kiinassa kokeiltiin myös ihmisten siirtämistä patoalueilta kokonaan uusiin olosuhteisiin (pohjoisen Kiinan alueelta jopa niinkin kauas kuin Hainanin saarelle), mutta yllättäen lähes kaikki ihmiset palasivat tutuille seuduille.
Kaikesta tästä huolimatta monet kiinalaiset ovat yllättävän optimistisia padon tuomien hyötyjen suhteen (ainakin pari vuotta sitten kirjoitetun artikkelin mukaan). Olisikin kiva tietää, miten pato nyt vaikuttaa (sen rakentaminenhan on muun muassa työllistänyt paljon ihmisiä) ja kuinka positiivisesti siihen nykyään suhtaudutaan.
Vähän haluaisin myös vastakritisoida, lähinnä juuri tuosta joukkoliikenteestä. Mielestäni kiinalaisia ei voi yksioikoisesti syyttää siitä, että he haluavat hankkia autoja keskiluokkaistuessaan. Yksityisautohan on lähes itsestäänselvyys länsimaisille ihmisille - ja tässä haluan vähän piikitellä niitä monia tuttujani, jotka käyttävät autoa silloinkin kun bussilla pääsisi vallan mainiosti lähes perille. Länsimaat ovat monessa mielessä olleet modernisaation esimerkkejä kehittyville maille, joten ei ole mikään ihme että kehittyvissä maissa "matkitaan" täkäläistä elämäntapaa. (Tässä kohtaa tosiaan tulee tuo auton tuoma statusarvo mukaan kuvioihin: ihmiset luonnostaan haluavat osoittaa muille oman varallisuutensa, harakatkin pröystäilevät tuomalla pesäänsä kiilteleviä esineitä..)
Silti, kuten Rrau mainitsee, Kiinan joukkoliikenne on todella edullista (jopa paikallisesta näkökulmasta). Luulisi sen siis motivoivan bussin tai metron käyttöön. Samaa ei voi sanoa monistakaan Euroopan maista; Tampereen liikennelaitos nyt on surullisenkuuluisa alati nousevista taksoistaan. Suomalaiset ovat silti tietoisia ilmastonmuutoksesta ja jostain luin, että neljä viidestä olisi valmis muuttamaan tapojaan ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi. Tämä tapojen muuttaminen tarkoittanee sitten pahvien lajittelua tai jotain muuta helppoa pikkujuttua, sillä busseissa en ole nähnyt tavallista enempää ihmisiä.
En tiedä tarkalleen mitä halusin sanoa näillä rönsyilevillä ajatuksilla, ehkä osittain sitä että Kiina ja länsimaat eivät ole niin kovin erilaisia ihan joka suhteessa, ja että vaikka Kiinan syyttäminen ympäristön tuhoamisesta voi olla oikeutettua, samalla pitää muistaa myös länsimaiden vääryydet ympäristöä kohtaan. (Kaiken tämän suhteuttaminen maan kokoon, resursseihin, väkilukuun ja maailmanlaajuisiin vaikutuksiin vaatisi jo huomattavasti laajempaa tietämystä kuin mitä itselläni asiasta on.)
Saa kommentoida ja kysyä, kirjoitin tämän nopeasti yhdeltä istumalta ja epäselvyyksiä varmaankin löytynee.
Kiitos kommenteista, tästä voi vielä kehkeytyä oikein hedelmällinen ajatustenvaihto. :)
Ennen kuin kirjoitan pidemmän vastauksen, haluaisin kysyä sinulta, Sakari, kaksi kysymystä:
1) Onko kiinalaisilla mielestäsi oikeus samanlaiseen elintasoon kuin suomalaisilla, amerikkalaisilla, sinulla ja minulla?
2) Onko kiinalaisilla mielestäsi oikeus energiaan elämänsä ylläpitämiseksi?
Onko kiinalaisilla mielestäsi oikeus samanlaiseen elintasoon kuin suomalaisilla, amerikkalaisilla, sinulla ja minulla?
Tämän voisi oikeastaan kysyä paremmin tässä muodossa: "Onko suomalaisilla ym. oikeus näin yltäkylläiseen elämään?" Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, tarvittaisiin kai neljä maapalloa.
Voi voi.
Niin en halunnut lähteä väittelyyn, mutta vastataan. Te kaksi kun näytätte sitä odottavan.
Ensiksi Henriikalle joukkoliikenteestä ja autoistumisesta: auton omistaminen ja käyttö sekä siihen perustuva kaupunkirakenne (vrt. USA mutta myös Suomi) on siitä jännä juttu, että kun se on kerran rakennettu, on sen muuttaminen joukko- ja kevyttä liikennettä suosivaksi erittäin vaativa tehtävä. Ajatellaanpa amerikkalaista omakotitalomattoa: miten siitä poistetaan autoriippuvuus. Nyt kun palataan Kiinaan, kysymys on lähinnä siitä, mihin suuntaan se maa ja sen kaupunki- ja liikennepolitiikka on kehittymässä. Amerikkalaista mallia en minäkään pidä realistisena, mutta autoistumisen riski on todellinen. Ja juuri siinä vaiheessa, kun kaupungit ovat voimakkaasti kehittymässä, tehdään ratkaisevat päätökset siitä, minkä liikennemuotojen ehdoilla kaupunki tulevaisuudessa toimii. Tässä voi vaikka verrata eurooppalaisia suurkaupunkeja (joukkoliikenne) vs. amerikkalaiset (auto). Jos Kiinassa nyt "lipsutaan" autoilun puolelle, tulevaisuus on todennäköisesti sen. Ja rehellisesti sanottuna pelkään sitä, että tämän päätöksen voimakkuutta ja kauaskantoisuutta ei tässä vaiheessa ymmärretä, eikä näin osata/uskalleta tehdä isoa periaatepäätöstä joukkoliikenteen eduksi. Me länsimaalaisetkin olemme ymmärtäneet sen vasta jälkikäteen analysoituamme omia kaupunkeja ja virheitämme, ja nyt kärsimme erityisesti Suomessa sen seurauksista.
Ja hieman on kritisoitava tuota tutkimusta, jonka mukaan 80% olisi valmis muuttamaan elintapojaan. Tämä on siis ilmaistu kanta, tahto. Todellinen käyttäytyminen on usein erilaista. Erityisen hyvin tämä pätee liikenteeseen, jossa mieltymystutkimusten mukaan moni haluaisi käyttää joukkoliikennettä enemmän. Varsinaiset liikennetutkimukset sitten osoittavatkin, että suuri osa niistä, jotka periaatteessa ovat myönteisiä joukkoliikenteelle, käyttävätkin pelkästään omaa autoa.
Raunolle:
1) Tämä kysymys meidän elintasomme oikeutuksesta on todella kimurantti kysymys. Voin lähteä sitä purkamaan ainoastaan tarkastelemalla itseäni. Mistä olen valmis luopumaan, jotta kaikilla olisi mahdollisuus samaan elintasoon?
-Kaksi kertaa vuodessa Saksaan sukuloimaan (yleensä lentäen lähinnä hintaedun takia) - EN.
-Vuosittain Lappiin vaeltamaan - EN.
-Pienet retket luontoon (henkilöautolla) - EN.
-Tietokone, kamera - EN.
-Lämmin talo, juokseva vesi, sähkö - EN.
-Nykyinen asumisväljyys - EN.
Nämä ja monet muut asiat minun on siis hyväksyttävä kaikilta maailman ihmisiltä. Onko se kestävää?
Toisaalta, mistä olen valmis luopumaan?
-Omakotitalo - KYLLÄ (pieni puutarha on silti tärkeä).
-Henkilöauto työmatka- ja asiointiliikenteessä - KYLLÄ.
-Lihan syönti - tiukan paikan tullen KYLLÄ (sisävesikala voi olla vaikeampi pala).
Ja monista pienistä maallisen tavaran turhuuksista. Mutta silti pelkään, että tämä ei ole riittävästi. Ja sama elintaso minun on hyväksyttävä kaikilta.
Mutta sen verran kai voinen toivoa, että kehittyvät taloudet eivät tekisi elintason suhteen sitä materialismin virhettä, jonka me olemme tehneet. Todellisuudessa meillä on edessä kymmenien vuosien pitkä ja hidas meno vähäisempään kulutukseen, ja tämän takia taas esim. Kiinassa tämä toive voidaan kokea kohtuuttomana, sillä meidän hidas kehityksemme takaisin ei näy välittömästi.
2) Toki kiinalaisilla on oikeus energiaansa. Ja suhtautumiseni Kolmen rotkon patoon on yhtä kriittinen kuin Vuotokseen tai periaatteellisesti vaikkapa Tammerkosken kahlitsemiseen. Mutta sille vaan ei voi mitään, että energiaa tarvitaan, ja joskus se johtaa ikävämpiin asioihin. Ehkäpä kritiikkini oli kohdistettu yleisemmin vesivoimaa kohtaan kuin juuri tuota hanketta vastaan.
Kokonaisuutena olen sitä mieltä, että Kiinalla ja muilla kehittyvillä mailla olisi tilaisuus läheteä "vihreän kehityksen" tielle - olla toistamatta niitä teollistumisen ja materialismin virheitä, jotka me länsimaissa teimme 50-150 vuotta sitten. Mutta pelkään, että talouskasvun huumassaan nämä maat eivät uskalla kääntyä tuolle tielle, sillä se väistämättä tarkoittaa hitaampaa kasvua, eikä tuo ihmisille sitä välitöntä, voimakkaasti kasvavaa materiaalista hyvinvointia, jonka perinteinen tie näyttää tuovan. Ja ollenkaan vähättelemättä ihmisten tulotason kasvun ja sen tuoman välittömän materialistisen hyvinvoinnin merkitystä poliittisen eliitin kannalta... (Ei muuten koske ainoastaan Kiinaa, vaan jok'ikistä maailman valtiota.)
Toivon todella, ettette luokittele tämän perusteella minua ympäristön vihaajaksi. Olen vain hieman kyyninen ihmiskuntaa kohtaan, yleisesti (kollektiivisena massana) se vain haluaa omaa etuaan ja välitöntä hyvinvointia. (Tuon ajatuksen kyllä mielelläni muutan, kunhan maailma osoittaa muuttumisen merkkejä.)
Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta! Jaan kyynisyytesi ihmiskuntaa kohtaan, ja itse asiassa uskon oman kyynisyyteni olevan vielä suurempaa laatua kuin sinun (voit puhua tästä enemmän siskosi kanssa, voin olla väärässäkin!). Viimeisten vuosien aikana olen tehnyt puolisoni kanssa niin paljon päätöksiä eri asioista luopumisesta, ja kun sitten olen saanut seurata ihmisiä ympärilläni aurinkomatka- ja kulutus- ja mukavuusihanteineen, en voi muuta kuin puistella päätäni. Itsekään en olisi valmis luopumaan joistakin mainitsemistasi asioista, enkä välttämättä ajattele, että tarvitsisikaan. Uskon kuitenkin pystyväni elämään onnellista ja todella antoisaa elämää huomattavasti vähemmällä kuin keskivertosuomalainen. Moni lähtee Ideaparkiin hakemaan vähän ”sielunravintoa”, toiset lentävät Thaimaaseen koska ovat ”onnettomia” Suomen kurjan talven aikana, jne.
Asukas-kulutus-vertailulla halusin tuoda esille itselleni tärkeän asian, eli sen, että länsimaalaiset yksinkertaisesti elävät liian leveästi, eivätkä ole valmiita tekemään juuri mitään muutoksen eteen (uskon, että Henriikka yritti sanoa juuri sitä viitatessaan tuohon tutkimukseen: olen asiaa päivitellyt hänen kanssaan monia kertoja aikaisemmin - ihmiset sanovat ajattelevansa ympäristöä, mutta eivät todellisuudessa aio muuttaa kulutustottumuksiaan), vaikka tietoa ympäristön tuhosta toitotetaan joka suunnasta (kuuroille korville). Se on todella surullista ja saa minut Suomessa närkästymään päivittäin enemmän kuin mikään muu. Tottumuksiaan on vaikea muuttaa, mutta toisaalta aika moni siihen pystyy. Sanoit että olet valmis luopumaan lihansyönnistä vasta tiukan paikan tullen. Koska tilanne on mielestäsi tarpeeksi tiukka? Maapallo on ollut kusessa ihmisen toimien takia jo pitkän aikaa, ja kaikki tietävät lihansyönnin merkittävistä eettisistä ja ekologisista vaikutuksista. Silti vain harva edes vähentää lihansyöntiään.
On totta, että Kiinan, Intian ja muiden nousevien maiden elintason parantuminen on vakava uhka ympäristölle. Silti en ymmärrä sitä, että näille maille huonoa esimerkkiä näyttävät länsimaat demonisoivat heidän toimensa tylysti, kun he haluavat päästä edes lähelle vastaavanlaista elämää. Varakkaat länsimaat ovat voineet luoda kylläisen tilanteensa vain ja ainoastaan hyväksikäyttämällä köyhiä ja kehittymättömiä maita, niiden halpaa työvoimaa ja luonnonvaroja. Olisi mielenkiintoista saada tietoa Kiinan kulutuksesta ja päästöistä, jos jokainen halvan työvoiman perässä Kiinaan tuotantonsa siirtänyt länsimaalainen ökykorporaatio joutuisikin keskittämään tuotantonsa kotimaahansa, ja jos Kiina ja muut halvan työvoiman maat yhtäkkiä tuottaisivatkin tavaraa vain omiin tarpeisiinsa, eivät koko läntisen maailman itsekkäisiin tarpeisiin. Kiinan toiminta olisi varmasti kestävämmällä pohjalla, mutta suomalaisia ja jenkkejä vituttaisi (anteeksi kielenkäyttöni, tuo sana nyt vain tuntuu sopivan tähän parhaiten) kun lenkkareista, tietokoneista ja kaikesta (todellakin, lähes kaikesta) muusta joutuisi maksamaan enemmän kuin tekisi mieli. Siinähän laskisi piru vieköön oma elintaso ja ostovoima.
Haluan kaikesta huolimatta painottaa tilastoja eri kansojen edustajien ekologisista jalanjäljistä, sillä niiden pitäisi saada ihmiset katsomaan myös peiliin. Jos jokainen ihminen maapallolla eläisi kuin keskivertokiinalainen tällä hetkellä, maapallomme riittäisi - jos jokainen eläisi kuin yhdysvaltalainen, tarvitsisimme neljä ja puoli maapalloa, toisin sanoen tukehtuisimme kaikki kymmenen vuoden sisällä omaan saastaamme. Suomi tietääkseni sijoittuu näissä tilastoissa aika kärkipäähän, ja häpeän sitä tosiseikkaa. Kutsumme maatamme kehittyneeksi!
Tämä ajattelu saattaa olla monien mielestä yksioikoista, mutta sen pitäminen yksioikoisena on myös vaarallista, koska se johtaa helposti siihen, että pienemmissä maissa tuudittaudutaan ajattelemaan, että yksilön ekologinen ja eettinen toiminta on merkityksetöntä ja kannattamatonta.
Onko yllättävää, että kiinalaiset katsovat Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa ihaillen ja toteavat, että hekin haluavat saada osansa kakusta. Karu totuus on, etteivät kaikki maan päällä voi elää kuin länsimaalaiset. Mutta onko länsimaalaisilla oikeus kritisoida köyhempiä ja myöhemmin kehittyneitä maita siitä, että hekin haluavat kaksi autoa, oman talon ja härän sisäfileetä lautaselleen? Mikä oikeus meillä on kieltää heitä pyrkimästä johonkin, mitä me olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä ympäristöstämme piittaamatta? Kiinan ylikansoitus ei riitä perusteeksi, se ei ole kansalaisten vika. Myrkyt ilmakehässä ovat tietääkseni myrkkyjä ilmakehässä, tulivat ne sitten yhden länsimaalaisen pakoputkesta tai neljältä kiinalaiselta, jotka sattuvat elämään ylikansoitetussa maassa.
Vesivoima on todellakin ongelmallinen aihe, ja totesinkin sanomassani, että siitä aiheutuu hyötyjen lisäksi myös ongelmia. Vesivoimasta on väitelty Suomessakin, enkä rehellisesti sanottuna tiedä asioista tarpeeksi voidakseni sanoa, onko se loppujen lopuksi hyvä vai paha asia. Joka tapauksessa älytön määrä ihmisiä saa tämän padon ansiosta energiaa - mittasuhteiltaan suuret ongelmat vaativat mittavia toimia ja vesivoiman sijaan Kiina olisi joutunut pistämään pystyyn lisää hiilivoimaloita. Vihreän kehityksen tie Kiinassa on kaunis mutta ei vielä kovin realistinen ajatus: täytyy sanoa että Kiinan resurssit eivät vielä riitä tyydyttämään kansalaisten tarpeita vihrein ekokeinoin. Siksi talouskasvu on paradoksisesti tärkeässä roolissa, ja mielestäni Kiinassa talouden laskusuhdanne ei aiheuta yhtä suuria ongelmia kuin muualla maailmassa: nousukautta ennustetaan jo tämän vuoden jälkipuoliskolle. Kiina kärsii lamasta varmasti huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Japani tai Yhdysvallat.
Se, että köyhät ja kouluttamattomat ihmiset keräävät muiden jätteitä, on kieltämättä ikävä tosiasia, etenkin siksi, että se vähentää paineita todellisen, tehokkaan kierrätysjärjestelmän kehittämiseksi ja toisaalta saa tavalliset ihmiset ajattelemaan, että miksi suotta kierrättää jos toiset hoitavat sen kuitenkin heidän puolestaan. Tekstissäni kuvailemani jätteiden lajittelu on kuitenkin samantyylistä kuin pullojen keräily esimerkiksi Tampereella - mittasuhteet vain ovat ”hieman” erilaiset. En missään nimessä pidä esimerkiksi Manufactured Landscapes -dokumentin kuvaamasta todellisuudesta, jossa köyhät purkavat länsimaalaisten hylättyjä tietokoneita osiin paljain käsin tietämättä mitään riskeistä.
Joukkoliikenteestä puhuttaessa näkökulmamme ovat hyvin erilaiset: sinä katsot ongelmia kaupunkisuunnittelun ja kaavojen takaa, joista minä ymmärrän yhtä paljon kuin sinä kirjoitetusta kiinasta. Mielipiteitäsi on siksi mukava kuulla. Itse ajattelen, että Pekingiä on varmasti suunniteltu senkin pakon edessä, että autohelvetti sinne syntyy kaikesta huolimatta. Kansan pitäminen tyytyväisenä on aina ollut Kiinan hallitukselle tärkeää, joten autoilun lisääntyessä vika voi olla ennemminkin ihmisillä korvien välissä. Eikä suurien parannusten tekeminen välttämättä ole täällä kovin helppoa. On myös täysin mahdollista, jopa todennäköistä, etteivät monet kiinalaiset yksinkertaisesti tiedä ympäristöasioista vielä riittävästi.
Polkupyöriä näkyy Pekingissä yllättävän vähän, mutta toisaalta enpä itsekään viitsisi lähteä polkemaan savupilveen kaupungissa, jossa autoilijat ohittelevat toisiaan holtittomasti pyöräkaistoja hyväksikäyttäen. Pyörille löytyy Pekingissä oma, autokaistan levyinen tilansa käytännössä jokaisen tien reunalta. Joukkoliikenteeseen mielestäni kuitenkin panostetaan täällä vakuuttavalla tavalla: busseja ja reittejä lisätään koko ajan ja uusia metrolinjoja on valmisteilla. Halvat taksit ovat myös mielestäni hyvä keino saada ihmiset ajattelemaan, ettei auton hankkiminen ole välttämättömyys - vertailun vuoksi todettakoon, että väkiluvultaan Pekingiä lähellä olevan New Yorkin taksien määrä on noin 12 000 kun Pekingissä niitä kaasuttelee viisinkertainen määrä, noin 66 000. Ajatukset autosta statussymbolina ja liikkumisen vapaudesta ihanteena eivät liene saaneet alkuaan Kiinassa. Hitto soikoon, Teemu Selänne keräilee Amerikassa urheiluautoja kun toiset keräilevät yhtä tyytyväisinä pullonkorkkeja tai vanhoja Nintendo-pelejä!
Lisää kommentteja vaan kehiin, jos siltä tuntuu! :) Tällaisesta keskustelusta saan myös itse lisätietoa asioista. Tiedän, että näkökulmani voivat olla monen diplomi-insinöörin (siis muidenkin kuin sinun) mielestä naurettavia ja yksinkertaisia (en esimerkiksi ole kovinkaan kiinnostunut ekotekojen vaikutuksesta maailmantalouteen), kun taas humanistisesta vinkkelistä ajatukseni saisivat varmasti enemmän kannatusta.
Aika hyvä pointti muuten tuo Amerikan kaupunkirakenteen suunnittelu henkilöliikenteen pohjalta; muistin juuri että siitä puhuttiin American Institutions -kurssilla. Sen lisäksi, että siellä asutus on levinnyt hyvin laajalle (= kaikilla on tavallaan siis pakko olla oma auto), omakotialueet ovat usein cul-de-sac -tyylisiä, ja niihin on julkista liikennettä vaikea saada toimimaan.
Me Rraun kanssa ollaan kyllä aika kyynisiä ihmiskuntaa kohtaan myös. :D Mutta kiva kuulla ihan eri näkökulmia aiheeseen! Avartaa omaakin katsomusta. (Kiireessä kirjoitin, siksi näin lyhyt)
Loppujen lopuksi alkaa tuntua, että näkökulmamme eivät eroa kovinkaan paljoa, mutta lähestymistapamme sen sijaan ovat erilaiset. Itsekin olen sitä mieltä, että emme voi kritisoida kehittyvien maiden halua tavoitella meidän elämäämme, jos emme ole siitä itse valmiita luopumaan. Ja sitä yritin tuossa edellä jo tuoda esille. Erityisesti tämä koskettaa minulle läheistä liikenne- ja kaupunkisuhdetta: en voi puhua autottoman kaupungin puolesta, ellen itse asumis- ja liikkumispäätöksilläni tue sitä. Toisin sanoen, mikäli minä muutan käyttäytymistäni, voin vaatia sitä muiltakin.
Paljon on vielä ajatuksia liittyen mm. "jos kaikki eläisivät kuin sinä" -vertailuun sekä myös tämän johdannaisena liikakansoitukseen liittyen (ongelma, joka mielestäni ei saa riittävästi huomita - onko se jotenkin poliittisesti epäkorrektia?). En tähän rajalliseen tilaan voi niitä mitenkään kirjoittaa, mutta taidan jutella niistä siskoni kanssa, kun käyn siellä seuraavan kerran. Ja jos haluat, niin sinunkin kanssa kun tulet takaisin.
Henriikka, olen positiivisesti yllättynyt, että humanisteille opetetaan tuollaisia asioita! ;) Vakavasti puhuen on hienoa, että tuollaisista asioista kerrotaan ammattieliitin ulkopuolellakin. Toivottavasti se myös vaikuttaa ihmisten ajatteluun.
Vielä amerikan malliin: professorini sanoin joukkoliikenteen tehtävä on liikutella joukkoja, ja missä ei ole joukkoja, ei voi olla järkevää joukkoliikennettä. Omakotialue ei luo riittävää väestöpohjaa sille. Ja cul-de-sac on suomeksi ammattitermein pussikatu. Kansa voi puhua umpikujasta tai -kadusta.
Heitit tuossa, Rauno, iskevän haasteen lihansyönnin lopettamisesta. Järjellä ajatellenhan siitä tulisi jo nyt hiljalleen luopua, ennen kuin on liian myöhäistä. Tartunkin haasteeseen, ja lupaan että töihin evääksi en ota tästä eteenpäin lainkaan lihatuotteita. Käytännössä tämä tarkoittaa myös, että minä teen noin joka toinen ilta kotonakin kasvisruokaa, jotta on jotain evästä ottaa töihin. Jatkona luovun myös naudan ja lampaan lihasta, sillä poikkeuksella että sika-nauta-jauhelihaa ostan hintasyistä jatkossakin. Ja naudan paistijauhelihaa ostan vaellusmuonaksi - se soveltuu alhaisen rasvapitoisuutensa takia hyvin kuivattavaksi. Täysipainoisesti tämä astuu voimaan pääsiäisen jälkeen, sillä minulla on pakastimessa sen verran valmiita eväitä, että ne kyllä käytän loppuun.
Mutta en tätäkään niele purematta. Kuinka ympäristöllisesti ja eettisesti kestäväksi koet tupakoinnin? Kuinka paljon potentiaalisia peltoja on tupakkaviljelmien alla (puhumattakaan huumeviljelmistä)? Ja voiko tupakointia edes perustella mitenkään? Liha sentään on ravintoa. Koska sinun mielestäsi tilanne on sellainen, että olet valmis luopumaan kokonaan tupakasta, jotta tupakkaviljelmien alla olevat pellot voidaan ottaa hyötykäyttöön? Jos koet, että se hetki on käsillä, minä lupaan luopua kokonaan punaisesta lihasta ja korvata sen kasvisruualla. Siihen katson minulla olevan varaa, että kalaa ja kanaa syön jonkin verran.
Lopuksi täytyy sanoa, että todella arvostan teidän valitsemaanne tietä, ja olen jopa hieman kateellinen siitä. Itse koen vähän syyllisyyttä siitä, etten itse ainakaan tähän mennessä ole saanut muutetuksi elämäntapojani niin, että ne olisivat todella kestävällä pohjalla.
Wau, enpä olisi osannut ihan odottaa lupauksia lihansyönnin vähentämisestä! Hieno juttu!
Ja hyvä että toit esille tupakoinnin! Sitä ei todellakaan voi mitenkään perustella: kyseessä on erittäin epäeettinen ja terveydelle haitallinen tuote, jonka tuotannon tieltä raivataan metsiä ja joiden viljelyalan voisi käyttää esimerkiksi ravinnon tuottamiseen.
Tupakointi ja perunalastut ovat jo jonkin aikaa olleet "viimeiset" paheeni, joista on vaikea päästä eroon. Uskaltaisin kuitenkin puolustaa itseäni sillä, että poltan keskimäärin vain kaksi tai kolme savuketta päivässä, ja välillä saatan pitää jopa kuukauden tauon sauhuttelusta. Moni ei edes kutsuisi minua tupakoivaksi, sillä oikea tupakoitsija polttaa jopa ison askin päivässä.
Ehkä jonakin päivänä olen valmis ottamaan vastaan haasteesi todellisesta lopettamisesta! :)
Toisaalta, tällä aiheella on hyvä alleviivata mielipidettäni siitä, että mielestäni ihmisten ei välttämättä tarvitse LOPETTAA mitään, vaan enemmänkin kyse on siitä, että kaikkea opittaisiin kuluttamaan kohtuudella.
Henriikan kanssa päätimme esimerkiksi lopettaa lihan ostamisen, mutta silti saatamme syödä lihaa mikäli sitä on aterialla laitettu tarjolle (paitsi välillä on hyvä kieltäytyä lihastakin vieraissa, tiedä vaikka saisi jonkun samassa pöydässä ajattelemaan asioita eri tavalla!), tai mikäli sitä löytyy kaupan alehyllystä - muutenhan se menisi roskikseen. Lihansyöntimme väheni kertaheitolla ehkä 95 prosenttia, mutta sallimme silti hyvällä omallatunnolla itsellemme silloin tällöin lihaa aterialla.
Sama pätee esimerkiksi autoiluun: en missään nimessä halveksuisi ihmistä siitä, että hän omistaa auton, vaan siitä, että hän kulkee sillä joka ikiseen paikkaan vain siksi, että se on helppoa. Itsellänikin on ajokortti, mutta tuskin koskaan edes ajattelen, että olisi kiva ajaa itse nopeasti jonnekin bussin tai pyörän sijaan. Esimerkiksi Vammalassa kaikki kulkevat autolla, mentiin sitten kauppaan tai videovuokraamoon, vaikka välimatkat ovat pienet ja kaupunki on sangen kaunis ja vihreä ulkona liikkumista ajatellen.
Toisin sanoen uskon, että myös epäeettisiä tapoja saa ihmisillä olla, mutta ihmisten pitäisi ymmärtää ja hyväksyä se, että leikkauksia niissä tavoissa tarvitaan ja nopeasti.
Eurooppalaiset ovat ehkä ilmastomörköjä, mutta barbaarikiinalaista eurooppalaiset eroavat edukseen siinä, että täällä ei valtion toimesta tapeta ketään. Teloituksissa Kiina on ehdoton voittaja.
Tämä ei enää liity minun blogiini millään tavalla.
Täytyy eurooppalaisenkin muistaa, että kuolemantuomio ei ole ainoa tapa tappaa ihmisiä valtion toimesta. Monet eurooppalaisvaltiotkin ovat ottaneet osaa muiden kansojen systemaattiseen murhaamiseen eri puolilla maailmaa kautta historian ja edelleen tänä päivänä.
Lähetä kommentti