Elämyksiä sisätiloissa

Sään salliessa vierailisin mielelläni monissa kauniissa paikoissa ulkosalla, mutta toinen perättäinen auringonpaisteeton (eli saasteinen, sumuinen tai joskus harvoin sateinen) viikonloppu johti minut tällä kertaa sisätiloihin, paikkaan nimeltä Beijing Urban Planning Exhibition Center (北京市规划展览馆). Näyttely on erittäin mielenkiintoinen, ja se käsittelee muun muassa Pekingin kaupunkisuunnittelua sekä liikennejärjestelyjen, veden käytön ja energiatehokkuuden parantamista. Paljon mielenkiintoista tietoa on tarjolla, mutta seinältä luettavan informaation sijaan huomion varastavat erityisesti vaikuttava, ison huoneen lattian täyttävä pienoismalli kaupungin keskustasta tai muutaman kerroksen korkuinen, seinällä komeileva metallinen kuvaus (vanhasta?) Pekingistä.





Kiinan nopean kehityksen alusta asti on painotettu sitä, että Pekingin vanhan autenttisuuden ja kiinalaisuuden tulisi säilyä kehityksen jyräämisenkin keskellä. Päättäjät ovat kuitenkin samaan hengenvetoon muistuttaneet, että tarpeen vaatiessa kehitys on ehdottomasti etusijalla, mikä näkyy mielestäni monissa kaupungin tulevaisuuden näkymiä kuvaavissa pienoismalleissa. Kehitys johtaa esimerkiksi lukuisien viehättävien hutong-alueiden lukumäärän dramaattiseen vähenemiseen, vaikka aika paljon saa tässäkin kaupungissa vielä tapahtua, ennen kuin ne kaikki ovat enää vain kauniita muistoja postikorteissa.

Urban Planning Exhibition Center on mukava kokemus myös siksi, ettei se ole uuvuttavan iso ja kaiken kattava paikka, kuten lähes jokainen Pekingissä tähän asti vierailemani museo tai näyttely on ollut. Ei laajuudessa ja monipuolisuudessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta aikaa ja vapaapäiviä pitäisi olla ehdottomasti enemmän, jotta Pekingin lukuisista museoista saisi kaiken mahdollisen irti.

Eräs kauhistuttavan suuri paikka on Capital Museum (首都博物馆), jossa vierailin reilu kuukausi sitten ja jonne pääsin kiinalaisen kaverini kanssa ilmaiseksi sisään, ilmeisesti siksi että olen ulkomaalainen. Kahteen siipeen jaettu, valtava rakennus koostui lukuisista laajoista ja erittäin kiehtovista näyttelytiloista. Välillä teki mieli pyytää aikalisää, ja päädyinkin jälleen kerran melkeinpä juoksemaan viimeisten paikkojen läpi mielessäni ruoka, lepo ja uusi vierailu joskus hamassa tulevaisuudessa.


Jos kiinalainen historia, taide tai antiikki kiinnostaa, tätä paikkaa ei kannata ohittaa. Kalligrafiaa, maalauksia, pronssi- jade- ja posliiniesineitä löytyy yllin kyllin eri aikakausilta, Pekingin historiaa ja sen eri kulttuuripiirteitä - esimerkiksi Pekingin oopperaa - käsitellään kattavasti, ja nälkä kulttuuria ja historiaa kohtaan lähtee mukavasti oikean nälän hiljalleen tehdessä tuloaan.

Museoissa ja näyttelyissä käynti on osoittanut, että Pekingissä voi mennä melkeinpä mihin tahansa, hämmästyä näkemästään ja olla positiivisesti yllättynyt, vaikkei paikka olisi ennalta vaikuttanut edes millään tavalla kiinnostavalta. Näin minulle kävi tuolla suunnittelumuseossa - menin sinne laiskuuttani vailla odotuksia vain siksi, että se sattui sijaitsemaan kätevästi metropysäkin vieressä. Lisäksi vaikuttaa siltä, etteivät vierailtavat paikat loppuisi ahkeraltakaan kulttuurisyöpöltä kovin äkkiä kesken, mikä on mahtavaa kun ottaa huomioon, että kyseessä on vain yksi suuri kaupunki. Mutta Peking ei olekaan mikä tahansa kaupunki - se on väkiluvultaan ja historialtaan maailman vaikuttavimman maan pääkaupunki, ja tarjonta on sen mukaista.