Peking on yksi maailman kuivimmista suurkaupungeista, enkä yhtään ihmettele: reilun kolmen kuukauden aikana olen saanut todistaa vain kolmea tai neljää lievästi kosteaa päivää, joita ei oikein voisi kutsua edes sateisiksi. Seuraavan päivän säätilaa arvuutellessa oletusarvona on lähes aina auringonpaiste. Lienee kohtalon ivaa, että juuri lauantaina satelee ja ilma on (savu)sumuinen. Olin suunnitellut tutkimusretkeä kaupungin keskustan tuntumassa sijaitseviin pieniin puistoihin, mutta olisi ehkä kannattanut kysyä Forecan mielipidettä asiasta.
Sängystä noustuani tuijottelin ulos epäuskoisena ja päätin heti, että tämä päivä kuluu sisätiloissa. Onneksi olen hiljalleen alkanut oppia hyväksymään sen, ettei minun tarvitse olla joka viikonloppu menossa vain siksi, että olen nuori ja elän Kiinan pääkaupungissa. Voin käyttää aikani hyödyksi myös sisällä - kuulokkeet korvillani seuranani ovat ChinesePod ja TTC:n mahtava luentosarja Kiinan 5000-vuotisesta historiasta. Uuden oppiminen on tämän matkani ensisijainen tarkoitus, eikä asioita aina tarvitse oppia käytännössä, etenkään jos muutenkin rakastaa laiskaa viikonloppumakoilua verkkarit jalassa, kynä kädessä ja kuuma tee- tai kahvikuppi käden ulottuvilla musiikin soidessa taustalla. Voin tänään muistella kylmää tammikuuta, jolloin ilma tuntui raikkaalta ja taivas oli useimmiten sinisempi kuin nyt kevään tultua.
Retkestäni Taivaan temppeliin (天坛) on ehtinyt vierähtää jo yli kaksi kuukautta, en vain jostain syystä ole jaksanut tarttua juuri tähän aiheeseen, kun aina on tuntunut olevan jotakin mieluisampaa mielessä. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö Taivaan temppeli olisi ollut taivaallinen kokemus, itseäni jäi vain harmittamaan, että en käynyt siellä keväämmällä. Talvella kaikki värit tuntuivat olevan kateissa alueen luonnosta, mutta toisaalta minulla oli silloin huomattavasti enemmän ylimääräistä aikaa kuin nyt, kun kevätlukukausi on täydessä vauhdissa.
Lisätietoa temppelin historiasta ja sitä ympäröivän puistoalueen eri paikoista löytää paljon, esimerkiksi täältä, täältä tai täältä. Itseeni tekivät ruuhkaista, komeaa, kuulemma ilman ainoatakaan naulaa pystytettyä Hyvän sadon rukoilemisen salia suuremman vaikutuksen sen ympäriltä löytyvät kauniit, pienet ja hiljaisemmat paviljongit, joista löytyy paljon yksityiskohtia erilaisten kuvioiden ja maalausten muodossa. Auringon lämmöstä nauttivat tai uhkapelaavat kiinalaisvanhukset toivat näihin pieniin paikkoihin oman kiinalaisen lisäsäväyksensä, ja tunsin melkeinpä syyllisyyttä heiluessani siellä kamerani kanssa osoittelemassa ympäriinsä sen sijaan, että olisin itsekin vain istahtanut muutamaksi tunniksi ja ottanut rennosti. [kuvia poistettu jälkikäteen]
Pitäisiköhän sittenkin poiketa Taivaan temppeliin vielä uudestaan jonakin kukoistavana, saasteettomana viikonloppupäivänä tomuisen museovierailun sijaan ja ottaa vaikka hyvä kirja mukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti