Herkkuruokaa ja kiinalaisuutta

Kiinalaiseen kulttuuriin tutustuminen onnistuu mukavasti ruoan ja ravintoloiden välityksellä, sillä herkullisesta ateriasta nauttiessaan voi ympäristöään tarkkailemalla oppia enemmän kuin turistioppaan sivuja selailemalla tai museoissa pyörimällä - tosin nekin ovat ehdottomasti hyödyllisiä ja mielenkiintoisia aktiviteetteja!

Lienee sanomattakin selvää, että Pekingin kulinaristinen tarjonta ylittää jokaisen herkkusuun villeimmätkin unelmat. Sanonta kuuluu, että täällä voi käydä vuosien ajan herkuttelemassa eri ravintoloissa ilman, että kuitenkaan koskaan ehtii maistaa läheskään kaikkea. Ravintoloita löytyy jokaiseen makuun, piti sitten kiinalaisesta, yleensäkin aasialaisesta tai ihan länsimaisesta ruoasta. Itse olen ollut siinä mielessä hyvässä asemassa, että ystäväpariskuntani tuntee kaupungin kuuluisimmat ja parhaat (sekä kalleimmat) ravintolat kuin omat taskunsa. Useimmiten annan tyytyväisenä heidän hoitaa tilauksen, enkä koskaan tiedä mitä on luvassa, etenkään koska ruokalajeilla on lisäksi Kiinassa tunnetusti mielenkiintoisia nimiä, jotka itsessään eivät aina kerro itse ruokalajista juuri mitään.

Suurin suosikkini on toistaiseksi ollut Mongoliasta lähtöisin oleva Pekingin hotpot (北京火锅?), jossa ruoka kypsytetään itse pöydän keskelle asetettavassa, hiilillä kuumennettavassa padassa olevassa herkullisessa liemessä. Liemi tekee ruoasta useimmiten melkoisen tulista, eikä kannata hävetä, jos alkaa pian niiskuttaa. Omat hot pot -kokemukseni ovat olleet kaukana miljoonakaupungin keskustasta sijaitsevissa ravintoloissa, joissa ulkomaalainen ”uppoutuneine” silmineen on harvinaisempi näky. Niissä saa vähän väliä kuulla ”ulkomaalainen”-kuiskailua (外国人 / 老外), ja toisinaan saa huomata olevansa monien uteliaiden katseiden kohteena - viimeksi läheisessä pöydässä istunut kiinalaisherra pisti tupakaksi, kääntyi minua kohti, otti mukavan asennon ja tarkkaili syömäpuikkotekniikkaani savukkeestaan nauttiessaan.

Jos etsii todella kiinalaista elämystä, kannattaa suunnata asutuskeskuksien lähettyville katujen varsille, mistä usein löytää mahtavan valikoiman edullisia pieniä katuruokia. Eräs tällainen hieno paikka löytyy nk. Nukkuvasta kaupungista, Tiantongyuan-alueelta (天通苑), jossa noin 300 000 ihmistä käy nukkumassa yönsä työpäiviensä lomassa. Kaupunginosa hiljenee päivisin, mutta iltapäivän koittaessa alkaa todellinen hulina kun nälkäiset, työtä tekevät ihmiset alkavat palailla sankoin joukoin koteihinsa. Valikoima on mieletön. Itse aloitin pitkästä pöydästä, jonka keskellä olevassa vesikourussa kiehui kaikennäköistä tikun lävistämää herkkua - yhden tikun hinta oli 7 maota (毛). Tämän jälkeen mahan täytettä löytyi vielä vaikka kuinka paljon, ja omiksi suosikeikseni osoittautuivat ”haiseva tofu” (臭豆腐) ja pannupizzaa muistuttavat herkkupalat. Käytin ruokailuun noin 20 RMB, mikä ei ole ollenkaan paha hinta, jos ottaa huomioon, kuinka paljon erilaisia herkkuja summalla saa.

Hygieniasyistä katuruokaan kannattaa yleensä suhtautua varauksella, mutta se ei ole aina helppoa jos vatsa kurnii ja sieraimiin kantautuu joka suunnasta lukuisia, toinen toistaan kutsuvampia tuoksuja, jotka voi kaiken lisäksi saada lompakkonsa pienimmillä seteleillä nautittavakseen. Jossain vaiheessa alueella tuli selväksi, että läheskään kaikilla ei todellisuudessa ole lupaa olla paikalla myymässä ruokiaan - paikka hiljenee virkavallan saapumisen myötä tasaisin väliajoin, mutta hiljalleen myyjät palaavat aina asemiinsa ja jatkavat elantonsa tienaamista. Kiinalaisen poliisin suhtautuminen katumyyntiin on ilahduttavan laiskaa - voin melkein kuvitella poliisien toruvan kyllästyneinä kiinni jääneille myyjille: "Lähtekääs nyt siitä, tiedätte kuitenkin että tämä on laitonta..." Itse olen alkanut suhtautua katumyyjiin - ja esimerkiksi pimeisiin takseihin - alkuepäröinnin jälkeen myönteisemmin: annan mieluummin rahani työtä tekevälle ihmiselle kuin isolle yritykselle. Siksi ostan usein ruokani katujen varsilta, ja miksi en ostaisikaan - se on helppoa, nopeaa, reilua, edullista ja herkullista. Ruokamyrkytystä odotellessa.

Toisinaan on silti hieno astua kadun puolelta sisätiloihin ja antautua suurempien, jopa maankuulujen ravintoloiden hemmoteltavaksi. Vähän hienostelevammalta - ja tyyriimmältä - puolelta löytyy esimerkiksi ravintoloita, joissa voi ateriansa sivussa nauttia kaikessa rauhassa maailmankuuluista kiinalaisista esityksistä. Dazhaimen-nimisessä ravintolassa (大宅门) tarjolla oli reilun tunnin mittainen, upea show, joka koostui alla luetelluista, toinen toistaan mielenkiintoisemmista lyhyehköistä esityksistä pienen huoneen kokoisessa tilassa (jotain saattoi listasta unohtua):

- Pekingin oopperaa
- tanssiva, naamioita käsittämättömällä nopeudella vaihteleva mies
- perinteistä laulua perinteisten kiinalaisten soitinten säestämänä ja ilman säestystä
- raskaiden ruukkujen tasapainottelu ja pyörittely jalkojen varassa selinmakuulla (lopulta ruukkuun pistettiin isokokoinen länsimaalainen mies)
- äänekkäitä ja notkeita kung fu -nuorukaisia
- käsittämättömiä määriä vanteita lanteillaan pyöritteleviä neitoja
- lasin lävistäminen naulalla/neulalla
- pöydän (!) tasapainottelu ja pyörittely jalkojen varassa selinmakuulla (kaikista esityksistä upein ja käsittämättömin, sillä pöytä ei ollut ollenkaan pieni)
- ruukun pyörittely, ilmaan heittely ja vastaanotto päälakea ja niskaa hyväksikäyttäen

Viimeistään tässä vaiheessa melkeinpä jokainen ravintola Tampereella alkaa tuntua ankealta - etenkin kun Tampereella saa vielä maksaa itsensä kipeäksi saadakseen vatsansa täyteen.