Hernaria ja salmiakkikossua

Törmäsin Internetissä sivustoon, jonka mukaan Pekingissä olisi "suomalainen" (tai ilmeisesti jonkun suomalaisen omistama) ravintola, josta saa länsimaalaista ruokaa ja myös jokusen suomalaisille tutumman ruokalajin. Ravintolan nimi on Take 5, ja se sijaitsee ostosparatiisi Silk Streetin lähellä kadun toisella puolella, aivan Yonganli-metroaseman tuntumassa.

Poikkesin ravintolassa viime viikonloppuna, ja vaikken ehkä ihan heti lähtisi sinne viemään ulkomaalaisia ystäviäni, oli kokemukseni kaikin puolin miellyttävä. Ravintola ulkoterasseineen on sangen viihtyisä, ja ystävällinen henkilökunta palvelee kiinaksi tai englanniksi. Ei kestänyt kovinkaan montaa minuuttia, kun nelihenkinen suomalaisseurue saapui paikalle, joten ravintola todellakin vaikuttaa otolliselta paikalta, mikäli haluaa tavata muita Pekingissä asuvia suomalaisia.



Melko tyyriistä ruokalistasta valitsin alkupalaksi kotitekoisen vegehernekeiton (yksi lempiruoistani opiskelijaelämässä) ja pääruoaksi perunamuusia jauhelihakastikkeella. Ruokalistalta löytyi myös lihapiirakka ja yksi oikein suomeksi kirjoitettu ruokalaji, pyttipannu, mutta jätin ne tällä kertaa väliin. Hyvä niin, sillä kävely oli aterian jälkeen jo tarpeeksi raskasta. Ruoka oli tyydyttävää - mieleen tuli tavallaan Suomi, mutta samalla myös kliseinen ajatus siitä, että osaisin itsekin tehdä parempaa: hernekeitto ei missään vaiheessa säväyttänyt, ja totta puhuen perunamuusi muistutti jauhoista "mummon muusia", vaikken olekaan täysin varma, oliko se valmistettu keitetyistä perunoista vai pelkästä veteen lisättävästä jauheesta.

Kyseessä on kuitenkin Kiina ja Peking, joten tyydyttäväkin ruoka maistuu helposti kiitettävältä, jos se muistuttaa kotimaasta - suomalaistyylistä ruokaa tarjoilevaa ravintolaa ei varmasti ihan jokaisesta maailman suurkaupungista löydä. Ruoan keskinkertaisuus unohtui myös nopeasti jälkiruoaksi säästämäni pienen Salmiakki Koskenkorva [sic] -shotin parissa. Mieleni teki ostaa mukaani kokonainen pullo kyseistä herkkuviinaa, mutta en kehdannut kysyä.

Lievästä pettymyksestä huolimatta lähdin ravintolasta hyvillä mielin - ehkä vielä jonakin päivänä annan sille toisen mahdollisuuden ja käyn testaamassa pyttipannua tai lihapiirakkaa! Voi muuten olla, että ravintolaan kannattaa mennä päiväsaikaan, sillä löysin paikasta vielä lyhyen nettiarvostelun, joka päättyi mielenkiintoiseen varoituksen sanaan:

"Beware of the Finnish manager of the place, if he invites you for drinks, you'll have to pay in the end for yours + his own drinks!"