Jatkan nyt tätä itseään toistavaa perinnettä – vaikkei raporttini ketään kiinnostaisikaan, on itselleni hyödyllistä pohtia, mitä olen puolen vuoden aikana saanut aikaan ja millä keinoin. Ainakin pystyn tarjoamaan kiinnostuneille mahdollisuuden vilkaista yhden kiinan kielen opiskelijan tekemisiä. Blogiani säännöllisemmin lukevat löytävät varmasti alta pointteja, jotka olen maininnut aikaisemminkin.
Aloitetaan uutisilla, ja hyvillä sellaisilla: pääsin heittämällä läpi uuden HSK-kokeen nelostasosta! Vaatimuksena oli saada oikein 60 % kysymyksistä, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa 180/300 pistettä. Oma pistemääräni oli 249 (kuuntelu 77/100, luetunymmärtäminen 85/100, kirjoittaminen 87/100), mikä tuli yllätyksenä ainakin siinä mielessä, että oikea testi ei suuresti eronnut netissä tarjolla olevasta mallikokeesta (jonka oletin olevan selvästi helpompi). Viisi kuudesta vastauksesta meni siis oikein, ja jäänkin nyt vain tyytyväisenä odottelemaan nimelläni ja kuvallani varustettua todistusta Kiinasta. Viitostasoa suorittamaan minulla ei ole erityisen suuri hoppu – ehkä kokeilen sitä joskus Kiinassa (jatkosuunnitelmistani lisää myöhemmissä postauksissa).
Viimeiset puoli vuotta olen opiskellut kiinaa tutuiksi tullein keinoin, mutta onneksi sieltä täältä olen onnistunut löytämään vaihtelua yksin opiskeluuni. Uusia kirjoitusmerkkejä opin 105 kappaletta, mikä on edelleen hyvin alhainen määrä sanavarastoni karttumiseen nähden: opin noin viisi uutta sanaa tai sanontaa jokaista uutta merkkiä kohden. Opiskelutahtini olen pyrkinyt pitämään sellaisena, että sanavarastoni karttuisi vuoden aikana 1000–1200 sanalla. Näin siksi, että haluan antaa riittävästi aikaa muille opinnoilleni, jotta varmasti valmistun ensi kesään mennessä. Toisaalta muistini on erittäin rajallinen, ja jos yritän liikaa, alkaa kirjoittava käteni kitistä; myös aktiivinen vanhan kertaaminen vie paljon aikaa uuden oppimiselta, mutta niin sen kai pitäisikin. Uusia sanalistoja kootessani olen edelleen käyttänyt materiaalia New Practical Chinese Reader -kirjoista (olen edennyt kirjasarjan viidenteen osaan, joka on jo melko työläs ja haastava) sekä ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunneista.
Kertaamiseni mullistui täysin, kun päätin lainata kirjastosta kiinankielisen romaanin. 190-sivuinen ihmissuhdedraama turhautti ja ilahdutti minua lähes puolen vuoden ajan, kunnes viimein sain sen luettua loppuun. Välillä lukiessa ahdisti, kun en tiennyt, mistä kertoja tai henkilöhahmot puhuvat. Päätin kuitenkin jo alussa, että luen kirjan läpi ilman sanakirjaa harjoitellakseni vain ääneen lukemista ja palauttaakseni ennestään oppimaani sanastoa mieleeni. Kokemus oli erittäin positiivinen, ja aionkin pian hakea tilalle uuden kirjan. Itse asiassa ei olisi pahitteeksi alkaa lukea samaa kirjaa toistamiseen, mutta enpä taida kehdata omia kirjaston kirjaa liian pitkäksi ajaksi! Jonakin päivänä, kun oppikirjat ja ChinesePod alkavat viimein tympäistä oikein kunnolla, alan melko varmasti käyttää romaaneja pääsääntöisenä opiskelumateriaalinani.
Tämän lukukauden aikana olen myös saanut jonkin verran paremmin tuntumaa puhuttuun mandariinikiinaan. Tästä kiitos uusille tuttavilleni sekä yllättävän korkeatasoisille Chinese Language Group -tapaamisille, joita olemme pitäneet Tampereen yliopistolla – sitkeästi perjantai-iltapäivisin. Olemme pelanneet mm. kiinalaista 三国杀-korttipeliä ja sanaselityspelejä, katselleet videoita, harjoitelleet mittasanoja, pohtineet eri sanoille vastakohtia, tai jutelleet muuten vain, vaikka kissoista tai juustosta. Kiinalaisopiskelijoita on ollut paikalla yleensä enemmän kuin kiinaa opiskelevia, mistä suuri kiitos ystävällisille kiinalaisille!
Joko sujuvaa tai melko hyvää kiinaa puhuvia suomalaisopiskelijoita paikalla on ollut yleensä 2–4, lisäksi eräs amerikkalainen vaihto-oppilas on ollut aktiivisesti mukana. Ryhmään on periaatteessa jokainen tervetullut, mutta käytännössä on käynyt niin, että vähemmän edistyneet ovat lakanneet käymästä tapaamisissa. Tätä ilmiötä on vaikea kommentoida ilman, että jotakuta alkaa harmittaa: toisaalta ryhmätapaamisten järjestäminen on palkitsevinta ja järkevintä, kun kieltä oikeasti käytetään – viime lukuvuonnahan vastaavassa ryhmässä ei puhuttu kiinaa oikeastaan ollenkaan. Toisaalta myös vähemmän edistyneet tarvitsevat mahdollisuuksia päästä puhumaan edes vähän. Jos kiinalaiset eivät jo valmiiksi olisi niin ihailtavan aktiivisia, voisi joku suomalainen opiskelija kohteliaasti tiedustella, josko joku heistä olisi kiinnostunut vetämään toista, vähemmän edistyneille tarkoitettua ryhmää...
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
perjantai 19. marraskuuta 2010
Hiljaa hyvä tulee?
"Ei kiinaa voi oppia muualla kuin Kiinassa. Opin vuoden aikana Kiinassa paljon enemmän kuin olisin voinut kahden tai kolmen vuoden aikana oppia täällä Suomessa." – lukuisat lähteet
Jos väittää kaverilleen, että kiina on yksi maailman vaikeimmista kielistä oppia, ei sen suurempia jatkoargumentteja yleensä pyydetä - sitä pidetään jotenkin itsestään selvänä. Itse en pidä kiinaa erityisen vaikeana, vain kirjoitusjärjestelmänsä vuoksi se on niin vaivalloinen. Kiina on myös aikaa ja aitoa kiinnostusta vaativa kieli, mutta mikäpä kieli ei sellainen olisi? Silti kiinaa pidetään kielenä, jonka voi oppia "vain paikan päällä". Suurin osa kielen hallitsevista tuntuu olevan sitä mieltä, että kiinan kieli pitää takomalla takoa päähän, muilla keinoin oppiminen ei ole mahdollista.
Tämä mielikuva, tai asenne, johtunee osittain siitä, että suurin osa suomalaisista ei ole voinut aloittaa kiinan opintojaan ennen aikuisikää. Siksi kieli halutaan oppia nopeasti ja tehokkaasti, jotta taidoista päästään myös hyötymään suhteellisen nopeasti. Täytyy silti myöntää, etten tunne ainoatakaan ihmistä, joka olisi jotain muuta kieltä lähtenyt opiskelemaan samalla tavoin kuin kiinan kanssa tehdään. Tunnetko sinä jonkun, joka olisi lähtenyt vaikkapa Saksaan opiskelemaan vain ja ainoastaan saksaa, 20 tuntia viikossa, vuoden tai kahden ajaksi? Mikä juuri kiinasta tekee niin erityisen?
Tapasin taannoin erään suomalaisen, joka oli aloittanut kiinan opintonsa lähtemällä vuodeksi Kiinaan opiskelemaan intensiivisesti, parinkymmenen viikkotunnin tahdilla. Hän puhui ryhmässämme kiinalaisten kanssa mukavan rohkeasti, ja myönsin itsellenikin, että hän oli saanut hienon startin kieliopinnoilleen. Sitten hän kysyi, kuinka kauan ja missä olen itse opiskellut kiinaa. Hänen reaktionsa saattoi olla vahinko, tai ehkä tulkitsin sen itse väärin, mutta kuultuaan että olen opiskellut kiinaa neljä vuotta pääasiassa Suomessa, hän vain tuhahti ja katsoi minua kuin säälien. Olen siis haaskannut aikaani, kun muut elämäni pyrkimykset ovat pitäneet minut kotimaassa.
Silti moni hienon tilaisuuden saanut heittää paljon hukkaan paluumuuttonsa jälkeen, mikä pistää miettimään, millä perusteilla näitä tilaisuuksia Suomessa oikein jaetaan. "Ei mulla nyt ole oikein ollut aikaa eikä motivaatiota, olen unohtanut varmaan puolet siitä mitä Kiinassa opin." Tällaisia kommentteja saa kuulla silloin tällöin. Tunnen onneksi monia, jotka ovat ottaneet vuodesta Kiinassa kaiken irti ja kehittäneet kielitaitoaan myös sen jälkeen Suomessa. Tunnen myös monia, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta pakata laukkujaan ja lähteä toiselle puolelle maailmaa keskittymään pitkäksi ajaksi vain ja ainoastaan yhteen asiaan, kieleen. Empatiani ovat heidän puolellaan, sillä tunnen itsekin lukeutuvani heihin, ainakin toistaiseksi.
Vaikka olenkin jo ehtinyt viettää puoli vuotta Kiinassa, oli matkani tarkoitus enemminkin suorittaa työharjoittelu kuin opiskella itse kieltä. Minulla on lähtenyt käyntiin viides vuosi hitaan ahkeroinnin parissa; puurtamisesta ei ole opiskelussani tietoakaan, eikä kärsivällisyyttäni juuri koetella, sillä teen tätä edelleen omaksi ilokseni.
Kuitenkin joskus, kun tapaan Kiinasta palanneita ikätovereitani, jotka puhuvat sujuvaa kiinaa tai pystyvät jo esimerkiksi lukemaan kiinankielisiä kirjoja, mietin ja harmittelen vähän aikaa, että olisinpa itsekin jo yhtä edistynyt. Sitten huomaan taas melko pian sen, että minulla ei oikeastaan ole mikään kiire. Kilpailu tässä maailmassa on aina ankaraa, mutta en ole kiinnostunut kilpailemaan ketään vastaan - kielitaitoni kehittyy nyt sitä vauhtia kuin haluankin sen kehittyvän, tasaisen varmasti.
Ensi syksynä, jos onni suo, olen minäkin todennäköisesti lähdössä Kiinaan intensiivikoulutukseen. Odotan innolla kyseistä mahdollisuutta, sillä uskon, että Suomesta ei ihan joka päivä lähde yhtä vahvalla kielipohjalla ja motivaatiolla varustettua opiskelijaa Kiinaan. Mitä lukuvuosi tai kaksi Kiinassa voi tehdä kielitaidolle, jota on jo ennestään hiottu intohimoisesti viiden vuoden ajan? Vaikken sitä välttämättä liian avoimesti haluakaan myöntää, ovat tavoitteeni korkealla. Haluan vielä joskus olla kiinan opiskelijoille esimerkki siitä, että hiljaa hyvä tulee, ja että kärsivällisyys ja kova työ lopulta palkitaan moninkertaisesti.
torstai 21. lokakuuta 2010
HSK: kolmas kerta toden sanoo
Lauantaina suoritin kolmatta kertaa elämässäni HSK:n eli kiinan kielen tasokokeen. Kahdella ensimmäisellä kerralla olin suorittanut vanhaa HSK:ta, mutta tällä kertaa sain tilaisuuden kokeilla uudistunutta, kuuteen eri vaikeustasoon jaettua testiä.
Olin etukäteen hieman huolissani siitä, olinko valinnut itselleni sopivan tason. Netistä löydetyt kuvaukset eri tasojen vaatimuksista vaikuttivat epämääräisiltä, enkä oikein tiennyt, kuinka hyvin löytämäni mallikokeet vastasivat todellista testiä vaikeustasonsa suhteen. Kirjoitin kuitenkin sähköpostia testin järjestäneen Konfutse-instituutin opettajalle, kerroin hänelle hieman opiskelutaustastani ja tämänhetkisestä tasostani, ja hän suositteli minua yrittämään nelostasoa.
Nelostason mallikokeen kirjallisessa osiossa sain vastauksistani 88 % oikein, ja kuuntelukokeen tulos oli vielä parempi: 95 %. HSK:n läpäistäkseen pitää vastauksista 60 % saada oikein (en ole varma, pitääkö jokaisesta osiosta saada vähintään tuon verran vai riittääkö, että yhteispistemäärä on 60 % kokonaispistemäärästä), joten tiesin, että oikea testi saisi olla vaikeustasoltaan jopa selvästi hankalampi.
Mutta kuinkas kävikään? Mielestäni oikea testi oli tasan tarkkaan yhtä helppo kuin tekemäni mallitestikin! En oikein voinut uskoa sitä todeksi, ja koetta suorittaessa teki välillä mieli hihkua riemusta, kun tehtävistä osa oli niin yksinkertaisia - tai siltä ainakin tuntui. HSK:n nelostaso oli todellakin rakennettu ennalta määrätyn, 1200-sanaisen sanaston pohjalle; koska minulle suurin osa tuosta sanastosta oli ennestään tuttua, jäi minulle vain muutamissa kohdissa epäselväksi jonkin lauseen merkitys. Ainoa selkeä ero mallikokeeseen nähden oli se, että aika loppui luetunymmärtämisosion lopussa kesken, ja jouduin arvaamaan neljä viimeistä vastausta. Tässäkin kohtaa vika löytyi ehkä enemmän koetilannetta valvoneesta opettajasta, jonka olisi käsittääkseni pitänyt jokaisen osion loppupuolella ilmoittaa, kun koeaikaa on jäljellä enää viisi minuuttia. Luulin siis koko ajan, että minulla olisi aikaa jäljellä ihan mukavasti, enkä siksi pitänyt erityisempää kiirettä. Myös kaksi muuta koetta suorittanutta ilmaisivat jälkikäteen pettymyksensä asian suhteen.
Vaikka kokeen aikana minun tekikin mieli hihkua riemusta ja kokeesta poistuessani olin hyväntuulinen, en silti luonteelleni ominaisesti vielä uskalla toivoa liikoja tulokselta. Odotan siis kärsivällisesti kuukauden verran, ja jossain vaiheessa voin ilmeisesti netistä käydä tarkistamassa tuloksen. Siihen asti täytyy elää pienessä jännityksessä, vaikka hyvältä edelleen tuntuukin!
P.S. Testilomaketta tarkistellessani huomasin vielä minuutin verran ennen ajan loppumista, että sukupuoli-kenttään en ollut ruksannut mitään. Kiinalaiset toimintatavat tuntien en yhtään ihmettelisi, jos tällainen pieni huolimattomuusvirhe olisi johtanut koko suorituksen hylkäämiseen. Kannattanee siis täyttää laput tarkasti!
Olin etukäteen hieman huolissani siitä, olinko valinnut itselleni sopivan tason. Netistä löydetyt kuvaukset eri tasojen vaatimuksista vaikuttivat epämääräisiltä, enkä oikein tiennyt, kuinka hyvin löytämäni mallikokeet vastasivat todellista testiä vaikeustasonsa suhteen. Kirjoitin kuitenkin sähköpostia testin järjestäneen Konfutse-instituutin opettajalle, kerroin hänelle hieman opiskelutaustastani ja tämänhetkisestä tasostani, ja hän suositteli minua yrittämään nelostasoa.
Nelostason mallikokeen kirjallisessa osiossa sain vastauksistani 88 % oikein, ja kuuntelukokeen tulos oli vielä parempi: 95 %. HSK:n läpäistäkseen pitää vastauksista 60 % saada oikein (en ole varma, pitääkö jokaisesta osiosta saada vähintään tuon verran vai riittääkö, että yhteispistemäärä on 60 % kokonaispistemäärästä), joten tiesin, että oikea testi saisi olla vaikeustasoltaan jopa selvästi hankalampi.
Mutta kuinkas kävikään? Mielestäni oikea testi oli tasan tarkkaan yhtä helppo kuin tekemäni mallitestikin! En oikein voinut uskoa sitä todeksi, ja koetta suorittaessa teki välillä mieli hihkua riemusta, kun tehtävistä osa oli niin yksinkertaisia - tai siltä ainakin tuntui. HSK:n nelostaso oli todellakin rakennettu ennalta määrätyn, 1200-sanaisen sanaston pohjalle; koska minulle suurin osa tuosta sanastosta oli ennestään tuttua, jäi minulle vain muutamissa kohdissa epäselväksi jonkin lauseen merkitys. Ainoa selkeä ero mallikokeeseen nähden oli se, että aika loppui luetunymmärtämisosion lopussa kesken, ja jouduin arvaamaan neljä viimeistä vastausta. Tässäkin kohtaa vika löytyi ehkä enemmän koetilannetta valvoneesta opettajasta, jonka olisi käsittääkseni pitänyt jokaisen osion loppupuolella ilmoittaa, kun koeaikaa on jäljellä enää viisi minuuttia. Luulin siis koko ajan, että minulla olisi aikaa jäljellä ihan mukavasti, enkä siksi pitänyt erityisempää kiirettä. Myös kaksi muuta koetta suorittanutta ilmaisivat jälkikäteen pettymyksensä asian suhteen.
Vaikka kokeen aikana minun tekikin mieli hihkua riemusta ja kokeesta poistuessani olin hyväntuulinen, en silti luonteelleni ominaisesti vielä uskalla toivoa liikoja tulokselta. Odotan siis kärsivällisesti kuukauden verran, ja jossain vaiheessa voin ilmeisesti netistä käydä tarkistamassa tuloksen. Siihen asti täytyy elää pienessä jännityksessä, vaikka hyvältä edelleen tuntuukin!
P.S. Testilomaketta tarkistellessani huomasin vielä minuutin verran ennen ajan loppumista, että sukupuoli-kenttään en ollut ruksannut mitään. Kiinalaiset toimintatavat tuntien en yhtään ihmettelisi, jos tällainen pieni huolimattomuusvirhe olisi johtanut koko suorituksen hylkäämiseen. Kannattanee siis täyttää laput tarkasti!
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Kiinalaisten kirjojen näyttely + HSK-linkki
Nytpä kirjoitan vain laiskan lyhyesti, turvautuen linkkeihin ja muilta sivuilta kopioituun aineistoon.
Edelliseen HSK-tekstiini liittyen haluan nostaa esiin kommenteissa vihjatun linkin. Tältä sivulta löydät Excel-muodossa sanastolistat jokaiselle HSK:n kuudelle tasolle. Sanalistan tunteminen ei luonnollisestikaan vielä takaa, että testin automaattisesti läpäisee, mutta on siitä varmasti silti suunnattomasti hyötyä koetilanteessa.
Tampereen yliopiston Humanika-kirjastossa avattiin eilen kiinan kielen oppimateriaaleja esittelevä, monipuolinen kirjanäyttely. Olin itse näyttelyn avajaisissa paikalla, ja niin oli myös Radio86, joka julkaisikin jo aiheesta jutun. Jos jaksat lukea jutun loppuun asti, voit bongata tekstistä ja kuvasta tutun Kiina/kiina-bloggaajan!
Näyttely lähtee viikon esilläolon jälkeen kiertueelle muihinkin suomalaisiin yliopistoihin, ja lopulta ainakin osa materiaalista jaetaan kyseisten yliopistojen kesken. Tämä on erittäin positiivinen uutinen, sillä ainakin Tampereen yliopiston kirjaston tarjoama kiinankielisten kirjojen valikoima on tähän asti ollut suoraan sanottuna säälittävä. Alla vielä lainaus kirjaston nettisivuilta, tästä selvinnee kaikki tarvittava info näyttelystä:
Edelliseen HSK-tekstiini liittyen haluan nostaa esiin kommenteissa vihjatun linkin. Tältä sivulta löydät Excel-muodossa sanastolistat jokaiselle HSK:n kuudelle tasolle. Sanalistan tunteminen ei luonnollisestikaan vielä takaa, että testin automaattisesti läpäisee, mutta on siitä varmasti silti suunnattomasti hyötyä koetilanteessa.
Tampereen yliopiston Humanika-kirjastossa avattiin eilen kiinan kielen oppimateriaaleja esittelevä, monipuolinen kirjanäyttely. Olin itse näyttelyn avajaisissa paikalla, ja niin oli myös Radio86, joka julkaisikin jo aiheesta jutun. Jos jaksat lukea jutun loppuun asti, voit bongata tekstistä ja kuvasta tutun Kiina/kiina-bloggaajan!
Näyttely lähtee viikon esilläolon jälkeen kiertueelle muihinkin suomalaisiin yliopistoihin, ja lopulta ainakin osa materiaalista jaetaan kyseisten yliopistojen kesken. Tämä on erittäin positiivinen uutinen, sillä ainakin Tampereen yliopiston kirjaston tarjoama kiinankielisten kirjojen valikoima on tähän asti ollut suoraan sanottuna säälittävä. Alla vielä lainaus kirjaston nettisivuilta, tästä selvinnee kaikki tarvittava info näyttelystä:
Kiinalaisen oppimateriaalin näyttely Humanikassa 12.10 – 19.10.2010. Näyttelyn avajaiset pidetään Humanikassa 12.10.2010 klo 10.30 alkaen (osoite: Kanslerinrinne 1, Tampere).
Näyttelyn avaa kansleri Krista Varantola. Esillä on kirjoja ja dvd-tallenteita erityisesti kiinan kielestä ja sen opiskelusta.
Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina: ma – to 8 – 18, pe 8 – 16.
Näyttelyn järjestävät Konfutse-instituutti, Helsingin yliopisto ja Tampereen yliopiston Kielikeskus sekä Tampereen yliopiston kirjaston Humanistis-kasvatustieteellinen osasto.
Information:
Leena Horsma-aho, osastonjohtaja, Humanika
leena.horsma-aho@uta.fi
maanantai 11. lokakuuta 2010
HSK-jännitystä ilmassa
Lauantaina pääsen taas pitkästä aikaa testaamaan kiinan kielen osaamistani oikein virallisen testin parissa: junailen Helsinkiin suorittamaan uudistunutta HSK-testiä. Kuudesta tasovaihtoehdosta valitsin tason neljä, enkä tällä hetkellä osaa yhtään sanoa, oliko valintani vaatimaton vaiko rohkea. Aikaisemmin olen kuullut huhuja siitä, että testin vaikeustaso saattaa neljännen ja viidennen tason välillä pompata selvästi, joten siinä mielessä halusin ottaa varman päälle - tärkeintä olisi saada hyväksytty tulos, eikä asteikolla yhdestä kuuteen nelostasolta saatu kielitaitotodistus kuulosta mielestäni yhtään hullummalta.
Lähes parituntisen kokeen läpäistäkseen pitää saada vähintään tai yli 60 % vastauksista oikein, joten jännitystä ja paineita varmasti lauantaina riittää. Rohkaiseviakin asioita mielessäni onneksi on ennen koetta: jokunen aika sitten suoritin netissä nelostason mallikoetta, ja sain vastauksista 88 % oikein. Tiedän, että kyseessä on jonkin verran tai jopa selkeästi helpotettu versio todellisesta kokeesta, mutta on tuloksessa kuitenkin 28 prosentin verran sähläämisen varaa vaadittavaan tulokseen nähden. Lisäksi olen viimeisen viikon aikana ehtinyt kerrata jonkin verran "HSK-sanastoa" - sain Konfutse-instituutista yhden päivän lainaan nelostason kokeesta kertovan läpyskän, joka esittelee itse testin ja jonka loppuosa koostuu 1200 sanan listasta. Ainakin tämä sanasto olisi parasta olla kokeen suorittajalla hallussa.
Käytyäni sanalistan läpi ("skannasin" koko kirjasen kamerallani) minulle jäi käteen noin 180 sanan lista, josta vajaa puolet koostuu minulle ennestään tuntemattomasta sanastosta. Loput sanoista ovat sellaisia, jotka tuntuvat karkaavan mielestä vaikka niitä kuinka kertaisi, tai joita en välttämästä osaisi ulkomuistista ihan täydellisesti käsin kirjoittaa. Tätä listaa olen nyt katsellut aamuisin ja iltaisin, vaikka suhtaudunkin hieman nihkeästi moisten ennalta määrättyjen sanastojen pänttäämiseen pelkkää kielitaitotestiä varten.
Sanalistasta tuntuu silti olevan paljon hyötyä. Luen nimittäin edelleen ahkerasti ensimmäistä kiinankielistä romaaniani, ja vaikka en ymmärrä sen tapahtumista välillä kovinkaan paljoa, olen ilokseni saanut huomata, että HSK-sanalistasta poimimaani hankalaa sanastoa esiintyy kirjan sivuilla jatkuvasti! Vaadittava sanasto ei siis missään nimessä ole mitään turhaa ja satunnaista, vaan sanoja oikeasti käytetään kielessä säännöllisesti tai jopa usein.
En ole vielä ehtinyt tutustua HSK-kirjasen muihin osioihin, jotka kertovan enemmän testin rakenteesta ja siitä, mitä eri osioissa pitäisi tehdä. En ehkä yritäkään liikaa "suorittaa" mallikysymyksiä ennen lauantaita; tärkeintä on, että osioiden ohjeistukset ovat tuttuja, jotta niiden lukemiseen ei koetilanteessa haaskaa aikaansa. Kuunteluosion esimerkkeihin ajattelin vielä tutustua, jotta koetilanteessa ei sitten tule suurena järkytyksenä, jos dialogit ja muut kuulostavat siltä, että ne olisivat pekingiläisten taksikuskien puhumia!
Toivotan onnea kaikille kokeeseen osallistujille, ja muistuttaisin vielä, että myös Jyväskylään voi mennä suorittamaan marraskuussa - ilmoittautuminen päättyy tietääkseni tämän kuun loppupuolella. Mikäli joku lukijoista on oikeasti menossa Helsinkiin viikonloppuna, kuulisin mielelläni myös teiltä ennakkoajatuksia: mitä tasoa suoritat ja mitkä ovat tunnelmat? Ehkä kiinnostavinta olisi kuitenkin kuulla tunnelmia kokeen suorittamisen jälkeen, joten tänne blogiin saa tulla jälkipeliä pelaamaan ja riemua/ahdistusta purkamaan!
Lähes parituntisen kokeen läpäistäkseen pitää saada vähintään tai yli 60 % vastauksista oikein, joten jännitystä ja paineita varmasti lauantaina riittää. Rohkaiseviakin asioita mielessäni onneksi on ennen koetta: jokunen aika sitten suoritin netissä nelostason mallikoetta, ja sain vastauksista 88 % oikein. Tiedän, että kyseessä on jonkin verran tai jopa selkeästi helpotettu versio todellisesta kokeesta, mutta on tuloksessa kuitenkin 28 prosentin verran sähläämisen varaa vaadittavaan tulokseen nähden. Lisäksi olen viimeisen viikon aikana ehtinyt kerrata jonkin verran "HSK-sanastoa" - sain Konfutse-instituutista yhden päivän lainaan nelostason kokeesta kertovan läpyskän, joka esittelee itse testin ja jonka loppuosa koostuu 1200 sanan listasta. Ainakin tämä sanasto olisi parasta olla kokeen suorittajalla hallussa.
Käytyäni sanalistan läpi ("skannasin" koko kirjasen kamerallani) minulle jäi käteen noin 180 sanan lista, josta vajaa puolet koostuu minulle ennestään tuntemattomasta sanastosta. Loput sanoista ovat sellaisia, jotka tuntuvat karkaavan mielestä vaikka niitä kuinka kertaisi, tai joita en välttämästä osaisi ulkomuistista ihan täydellisesti käsin kirjoittaa. Tätä listaa olen nyt katsellut aamuisin ja iltaisin, vaikka suhtaudunkin hieman nihkeästi moisten ennalta määrättyjen sanastojen pänttäämiseen pelkkää kielitaitotestiä varten.
Sanalistasta tuntuu silti olevan paljon hyötyä. Luen nimittäin edelleen ahkerasti ensimmäistä kiinankielistä romaaniani, ja vaikka en ymmärrä sen tapahtumista välillä kovinkaan paljoa, olen ilokseni saanut huomata, että HSK-sanalistasta poimimaani hankalaa sanastoa esiintyy kirjan sivuilla jatkuvasti! Vaadittava sanasto ei siis missään nimessä ole mitään turhaa ja satunnaista, vaan sanoja oikeasti käytetään kielessä säännöllisesti tai jopa usein.
En ole vielä ehtinyt tutustua HSK-kirjasen muihin osioihin, jotka kertovan enemmän testin rakenteesta ja siitä, mitä eri osioissa pitäisi tehdä. En ehkä yritäkään liikaa "suorittaa" mallikysymyksiä ennen lauantaita; tärkeintä on, että osioiden ohjeistukset ovat tuttuja, jotta niiden lukemiseen ei koetilanteessa haaskaa aikaansa. Kuunteluosion esimerkkeihin ajattelin vielä tutustua, jotta koetilanteessa ei sitten tule suurena järkytyksenä, jos dialogit ja muut kuulostavat siltä, että ne olisivat pekingiläisten taksikuskien puhumia!
Toivotan onnea kaikille kokeeseen osallistujille, ja muistuttaisin vielä, että myös Jyväskylään voi mennä suorittamaan marraskuussa - ilmoittautuminen päättyy tietääkseni tämän kuun loppupuolella. Mikäli joku lukijoista on oikeasti menossa Helsinkiin viikonloppuna, kuulisin mielelläni myös teiltä ennakkoajatuksia: mitä tasoa suoritat ja mitkä ovat tunnelmat? Ehkä kiinnostavinta olisi kuitenkin kuulla tunnelmia kokeen suorittamisen jälkeen, joten tänne blogiin saa tulla jälkipeliä pelaamaan ja riemua/ahdistusta purkamaan!
maanantai 27. syyskuuta 2010
Kymmenentuhatta aaltoa
Kiinalaiset elokuvat jäivät osaltani haaveeksi, kun Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin viimeisen viikonlopun bonusnäytöksien joukossa ei niitä juuri ollut. Eipä siinä mitään, näkemäni neljä elokuvaa olivat silti kukin noin neljän tähden arvoisia, eikä viikonloppu todellakaan ollut pettymys. Lisäksi Zhang Yimoun Blood Simple -remake esitetään tulevana viikonloppuna Tampereen Niagarassa.
Sain kuitenkin aimo annoksen kiinalaista kulttuuria - hieman yllättävästä suunnasta: Helsingin taidehallissa on nähtävissä vielä lokakuun 10. päivään asti britti Isaac Julienin hieno videoinstallaatio Ten Thousand Waves. Olin täysin myyty heti taidehallin mainosjulisteen nähtyäni: maailman upein nainen (oma mielipiteeni!) Maggie Cheung kuvankauniissa kiinalaisessa maisemassa...
Elegantin viehättävä Maggie oli vahvasti esillä nelisen vuotta sitten, kun kiinalaisen ja hongkongilaisen elokuvan yliannostus työnsi minua kohti ensimmäistä kiinan kielen kurssiani. Vielä tänäkin päivänä, kun kiinalaiset tiedustelevat syitä kiinnostukselleni kiinaa ja Kiinaa kohtaan, vastaan leikilläni: 因为我很喜欢张曼玉。 ("Koska pidän niin paljon Maggie Cheungista.")
Valkokankaalla lähes sadassa elokuvassa loistanut supertähti on viime vuosina loistanut lähinnä poissaolollaan: hänen edellinen kunnon roolityönsä on vuoden 2004 elokuvassa Clean. Sittemmin on "nähty" vain pari Special Appearance -roolia sekä pois leikattu kohtaus viimeisimmässä Tarantinon leffassa. Wikipedian mukaan Maggie olisi siirtynyt näyttelemisestä elokuvasäveltämisen puolelle.
Ten Thousand Waves tarjoaa yllin kyllin taivaalla liitelevää Maggieta, mutta onneksi paljon muutakin. Kolmessa eri salissa yhdeksällä valkokankaalla esitettävä installaatio pyörii muun muassa nykyajassa, muinaisessa Kiinassa, Maon ajassa ja Shanghailaisella elokuvastudiolla. Välillä nähdään kikkailua kalligrafialla sekä kohtauksia kulissien takaa - taustalla kuullaan musiikkia, englanniksi lausuttuja runoja ja kiinankielisiä huudahduksia.
Helsingin taidehalli sai kunnian ensimmäisenä Euroopassa esittää Julienin installaation. Kannattaa siis rientää vielä paikalle, jos vain suinkin ehtii! Vinkkinä mainittakoon vielä, että 50-minuuttinen näytös pyörii eri huoneissa ilmeisesti samassa tahdissa, eli katsoja voi harrastaa samalla liikuntaa huoneesta toiseen ilman pelkoa siitä, että jotain jäisi näkemättä. Itse istuin koko ajan yhdessä ja samassa huoneessa, mikä ei tosin sekään ollut yhtään hullumpaa - kolmeltakin hieman toisistaan poikkeavaa materiaalia näyttäneeltä kankaalta sai mukavan monipuolisesti vaihtelua.
Sain kuitenkin aimo annoksen kiinalaista kulttuuria - hieman yllättävästä suunnasta: Helsingin taidehallissa on nähtävissä vielä lokakuun 10. päivään asti britti Isaac Julienin hieno videoinstallaatio Ten Thousand Waves. Olin täysin myyty heti taidehallin mainosjulisteen nähtyäni: maailman upein nainen (oma mielipiteeni!) Maggie Cheung kuvankauniissa kiinalaisessa maisemassa...
Elegantin viehättävä Maggie oli vahvasti esillä nelisen vuotta sitten, kun kiinalaisen ja hongkongilaisen elokuvan yliannostus työnsi minua kohti ensimmäistä kiinan kielen kurssiani. Vielä tänäkin päivänä, kun kiinalaiset tiedustelevat syitä kiinnostukselleni kiinaa ja Kiinaa kohtaan, vastaan leikilläni: 因为我很喜欢张曼玉。 ("Koska pidän niin paljon Maggie Cheungista.")
Valkokankaalla lähes sadassa elokuvassa loistanut supertähti on viime vuosina loistanut lähinnä poissaolollaan: hänen edellinen kunnon roolityönsä on vuoden 2004 elokuvassa Clean. Sittemmin on "nähty" vain pari Special Appearance -roolia sekä pois leikattu kohtaus viimeisimmässä Tarantinon leffassa. Wikipedian mukaan Maggie olisi siirtynyt näyttelemisestä elokuvasäveltämisen puolelle.
Ten Thousand Waves tarjoaa yllin kyllin taivaalla liitelevää Maggieta, mutta onneksi paljon muutakin. Kolmessa eri salissa yhdeksällä valkokankaalla esitettävä installaatio pyörii muun muassa nykyajassa, muinaisessa Kiinassa, Maon ajassa ja Shanghailaisella elokuvastudiolla. Välillä nähdään kikkailua kalligrafialla sekä kohtauksia kulissien takaa - taustalla kuullaan musiikkia, englanniksi lausuttuja runoja ja kiinankielisiä huudahduksia.
Helsingin taidehalli sai kunnian ensimmäisenä Euroopassa esittää Julienin installaation. Kannattaa siis rientää vielä paikalle, jos vain suinkin ehtii! Vinkkinä mainittakoon vielä, että 50-minuuttinen näytös pyörii eri huoneissa ilmeisesti samassa tahdissa, eli katsoja voi harrastaa samalla liikuntaa huoneesta toiseen ilman pelkoa siitä, että jotain jäisi näkemättä. Itse istuin koko ajan yhdessä ja samassa huoneessa, mikä ei tosin sekään ollut yhtään hullumpaa - kolmeltakin hieman toisistaan poikkeavaa materiaalia näyttäneeltä kankaalta sai mukavan monipuolisesti vaihtelua.
perjantai 17. syyskuuta 2010
Lue! Lue! Lue!
Lukuvuosi on alkanut Tampereen yliopistolla kiinan opiskelijoiden kannalta suotuisasti, vaikka kurssitarjontaa ei edistyneemmille olekaan tarjolla. Itse olen kv-tuutorin ominaisuudessa onnistunut tutustumaan kymmeniseen uuteen kiinalaiseen tai hongkongilaiseen, ja mandariinia olen saanut suoltaa ainakin jonkin verran melkeinpä päivänä kuin päivänä. Ilahduttavaa on myös ollut törmätä uusiin kiinan opiskelijoihin, joiden kielitaito on samaa luokkaa kuin omani tai sitä selvästi parempaa. Loppuvuodelta voi odottaa paljon muutakin kuin pänttäämistä kirjojen kanssa.
Myös ensi kuun HSK-testiä ajatellen vertaistuen löytäminen on ollut hyödyllistä. Aikaisempien HSK-mietteideni kommenteissa mainittiin, että testiin kannattaa valmistautua lukemalla kiinalaisia tekstejä niin paljon kuin sielu sietää. Pari viikkoa sitten tapaamani yhdysvaltalainen kiinan opiskelija otti opiskelumetodeista keskustellessamme repustaan esille kiinankielisen Harry Potter -kirjan, joka sanakirjan kanssa on tällä hetkellä hänen tärkein oppimateriaalinsa. Pari tuntia päivässä hän on kirjaa tahkonnut eteenpäin, tuntemattomia sanoja käännellen ja outoja rakenteita merkkaillen – kiinalaiseen tuttuun törmätessään hän voi sitten pyytää kertomaan, mistä hankalissa kohdissa on kysymys.
Päätin itsekin käydä hakemassa kirjastosta (ohuen) kiinankielisen romaanin ja alkaa käydä sitä hiljalleen läpi. Vaikka jokin aika sitten turhautuneena demonstroinkin vaikeaselkoista tekstinpätkää eräästä toisesta kiinankielisestä kirjasta, olen nyt alkanut huomata, että raskas ja vaivalloinen lukeminen sittenkin kannattaa, vaikka tarinan sisällöstä jäisikin olennainen osa ymmärtämättä. Kun lukee yhdenkin aukeaman päivässä ääneen kiinaksi, alkaa nopeasti huomata mielenkiintoisia asioita; tässä joitain omista havainnoistani:
- Lukunopeus paranee, mikä on erityisen tärkeää vaikkapa HSK:ssa, jossa aika saattaa tasosta riippuen enemmän tai vähemmän helposti loppua kesken. Edellisellä kerralla HSK:n luetunymmärtämisosiossa jouduin itse heittämään viimeisiin kohtiin pelkkiä villejä arvauksia.
- Suun lihakset kokevat kummia, kun ne pakotetaan vierasta kieltä äännettäessä liikkumaan eri tavalla. Kiinaksi lukeminen ääneen on itselleni joskus aiheuttanut oikein kunnollisia fyysisen uupumuksen tunteita – aivothan siinä uupuvat joka tapauksessa.
- Aikaisempina kuukausina/vuosina opitun sanaston kertaaminen tehostuu huomattavasti: lähes jokaisella lukemallani aukeamalla on sanoja, jotka olen joko hiljattain oppinut tai kerrannut, tai jotka palaavat mieleeni siinä kontekstissa, josta ne olen alun perin sanalistoihini poiminut. Kun ennestään tuttuja sanoja tulee vastaan uusissa yhteyksissä, oppii niitä mukavasti käyttämään monipuolisemmin myös omassa kielenkäytössään.
- Tuntuma kiinan kielen lauserakenteisiin paranee roimasti, oli sitten kyse lyhyistä ja yksinkertaisista tai piiiiiitkistä ja monimutkaisista lauseista.
- Merkkien välisiä pieniä eroja harjaantuu tunnistamaan paremmin.
- Tuntemattomien sanojen merkityksen arvaamisessa kehittyy. Ensimmäinen lause kirjassani oli jotakuinkin näin: 闹钟还没响。Mietin aluksi hetken, että mistäköhän tässä on kyse, olisiko tässä tietysti heti aluksi joku kiinalainen nimi. Sitten mietin uudestaan, ja kellot alkoivat soida: 闹 tarkoittaa 'äänekästä', 钟 'kelloa' - 闹钟 on siis 'herätyskello'! Verbiin 响 taas olen törmännyt joskus kännykän soimisen yhteydessä. 'Herätyskello ei ollut vielä soinut'!
Suosittelen hankalankin materiaalin lukemista lämpimästi jokaiselle: tarttukaa rohkeasti kiinankieliseen kirjaan, etsikää käsiinne kiinalaisia lehtiä tai pyörikää kiinalaisilla nettisivuilla! Lukeminen on varmasti raskasta, etenkin jos ei ole vielä ehtinyt kieltä opiskella kymmentä, neljää, tai edes yhtä vuotta. Alkeistasonkin opiskelija saa varmasti kokemuksesta jotain irti: vaikka osaisi vasta sata kiinan kielen sanaa ja merkkiä, on silti upeaa ja mieltä ylentävää löytää juuri niitä harvoja sieltä tekstin joukosta. Yleisimmin käytetyt ja tärkeimmät sanathan opitaan heti ensimmäisillä kursseilla, joten niitä tuttuja sanoja vilisee teksteissä ihan varmasti!
Olisin kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kiinankielisten tekstien parissa: millä tasolla olet, kuinka kauan kieliopintoja takana? Turhauttaako lukeminen, vai innostaako se oppimaan lisää? Tehostaako lukeminen oppimista ja ennestään opitun kertaamista, vai sekoittaako se vain kielipäätä? Kommentteja otetaan vastaan.
Myös ensi kuun HSK-testiä ajatellen vertaistuen löytäminen on ollut hyödyllistä. Aikaisempien HSK-mietteideni kommenteissa mainittiin, että testiin kannattaa valmistautua lukemalla kiinalaisia tekstejä niin paljon kuin sielu sietää. Pari viikkoa sitten tapaamani yhdysvaltalainen kiinan opiskelija otti opiskelumetodeista keskustellessamme repustaan esille kiinankielisen Harry Potter -kirjan, joka sanakirjan kanssa on tällä hetkellä hänen tärkein oppimateriaalinsa. Pari tuntia päivässä hän on kirjaa tahkonnut eteenpäin, tuntemattomia sanoja käännellen ja outoja rakenteita merkkaillen – kiinalaiseen tuttuun törmätessään hän voi sitten pyytää kertomaan, mistä hankalissa kohdissa on kysymys.
Päätin itsekin käydä hakemassa kirjastosta (ohuen) kiinankielisen romaanin ja alkaa käydä sitä hiljalleen läpi. Vaikka jokin aika sitten turhautuneena demonstroinkin vaikeaselkoista tekstinpätkää eräästä toisesta kiinankielisestä kirjasta, olen nyt alkanut huomata, että raskas ja vaivalloinen lukeminen sittenkin kannattaa, vaikka tarinan sisällöstä jäisikin olennainen osa ymmärtämättä. Kun lukee yhdenkin aukeaman päivässä ääneen kiinaksi, alkaa nopeasti huomata mielenkiintoisia asioita; tässä joitain omista havainnoistani:
- Lukunopeus paranee, mikä on erityisen tärkeää vaikkapa HSK:ssa, jossa aika saattaa tasosta riippuen enemmän tai vähemmän helposti loppua kesken. Edellisellä kerralla HSK:n luetunymmärtämisosiossa jouduin itse heittämään viimeisiin kohtiin pelkkiä villejä arvauksia.
- Suun lihakset kokevat kummia, kun ne pakotetaan vierasta kieltä äännettäessä liikkumaan eri tavalla. Kiinaksi lukeminen ääneen on itselleni joskus aiheuttanut oikein kunnollisia fyysisen uupumuksen tunteita – aivothan siinä uupuvat joka tapauksessa.
- Aikaisempina kuukausina/vuosina opitun sanaston kertaaminen tehostuu huomattavasti: lähes jokaisella lukemallani aukeamalla on sanoja, jotka olen joko hiljattain oppinut tai kerrannut, tai jotka palaavat mieleeni siinä kontekstissa, josta ne olen alun perin sanalistoihini poiminut. Kun ennestään tuttuja sanoja tulee vastaan uusissa yhteyksissä, oppii niitä mukavasti käyttämään monipuolisemmin myös omassa kielenkäytössään.
- Tuntuma kiinan kielen lauserakenteisiin paranee roimasti, oli sitten kyse lyhyistä ja yksinkertaisista tai piiiiiitkistä ja monimutkaisista lauseista.
- Merkkien välisiä pieniä eroja harjaantuu tunnistamaan paremmin.
- Tuntemattomien sanojen merkityksen arvaamisessa kehittyy. Ensimmäinen lause kirjassani oli jotakuinkin näin: 闹钟还没响。Mietin aluksi hetken, että mistäköhän tässä on kyse, olisiko tässä tietysti heti aluksi joku kiinalainen nimi. Sitten mietin uudestaan, ja kellot alkoivat soida: 闹 tarkoittaa 'äänekästä', 钟 'kelloa' - 闹钟 on siis 'herätyskello'! Verbiin 响 taas olen törmännyt joskus kännykän soimisen yhteydessä. 'Herätyskello ei ollut vielä soinut'!
Suosittelen hankalankin materiaalin lukemista lämpimästi jokaiselle: tarttukaa rohkeasti kiinankieliseen kirjaan, etsikää käsiinne kiinalaisia lehtiä tai pyörikää kiinalaisilla nettisivuilla! Lukeminen on varmasti raskasta, etenkin jos ei ole vielä ehtinyt kieltä opiskella kymmentä, neljää, tai edes yhtä vuotta. Alkeistasonkin opiskelija saa varmasti kokemuksesta jotain irti: vaikka osaisi vasta sata kiinan kielen sanaa ja merkkiä, on silti upeaa ja mieltä ylentävää löytää juuri niitä harvoja sieltä tekstin joukosta. Yleisimmin käytetyt ja tärkeimmät sanathan opitaan heti ensimmäisillä kursseilla, joten niitä tuttuja sanoja vilisee teksteissä ihan varmasti!
Olisin kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kiinankielisten tekstien parissa: millä tasolla olet, kuinka kauan kieliopintoja takana? Turhauttaako lukeminen, vai innostaako se oppimaan lisää? Tehostaako lukeminen oppimista ja ennestään opitun kertaamista, vai sekoittaako se vain kielipäätä? Kommentteja otetaan vastaan.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Rakkautta, anarkiaa ja itäaasialaista elokuvaa
On taas se aika vuodesta, kun lehdissä kirjoitellaan syksyn taiasta, siitä, kuinka ihanalta tuntuu kun helteisen ja valoisan kesän tilalle on nyt vihdoin tulossa se autuaan viileä ja tunnelmallisen pimeä syksy. Itse olen syksyn ihastelijoiden kanssa samaa mieltä, vaikka syksy jo kuudetta kertaa peräkkäin tarkoittaakin minulle paluuta yliopisto-opintoihin, opintopisteiden metsästämiseen. Minulle syksy tarkoittaa myös heittäytymistä sohvan nurkkaan - kun ulkona on pimeää ja koleaa, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että viettää iltansa leffamaratonien parissa.
Televisiokanavien itäaasialaisen elokuvan tarjonta on ollut pitkästä aikaa piristävää seurattavaa. Japanilainen mestariteos Dyynien daami (Suna no onna, 1964) meni jo, mutta torstai-iltana kannattaa laittaa digiboksi valmiiksi, kun kolmoselta tulee eteläkorealainen sotaelokuva Brotherhood of War (Taegukgi hwinalrimyeo) vuodelta 2004. Lauantai-iltana Kiinan ystäviä hemmotellaan Nelosen toimesta hienolla Mountain Patrol (可可西里) -elokuvalla; elokuvan ohjaaja Chuan Lu on ohjannut myös jokin aika sitten tv:stä tulleen Ase kateissa -elokuvan. Ensi viikon maanantaina YLE Teema näyttää uusintana vielä toisen japanilaisen mestariteoksen Alaston saari (Hadaka no shima, 1960), joka kuvaa verkkaisella tahdilla pienellä, kuivalla saarella asuvan perheen raskasta elämää. Suosittelen kutakin elokuvaa omakohtaisen kokemuksen pohjalta!
Jos itäaasialainen elokuva kiinnostaa, on parasta syksyssä ehdottomasti 16.-26.9. Helsingissä jo 23. kertaa järjestettävä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali. Joka vuosi elo-syyskuun vaihteessa saan käsiini festivaalin infolehden ja selaan kuola valuen uutta tarjontaa. Alla oma Top 5 -toivelistani, mainittakoon, että festivaalin muuta, varmasti yhtä loistavaa tarjontaa en ole malttanut vielä edes vilkaista - tiedän vain, että tarjolla on myös murhanhimoisesta autonrenkaasta kertova elokuva... Elokuvien kuvaukset lainattu HIFF:n infolehdestä.
Nainen, ase ja nuudelipuoti (Kiina)
Coenin veljesten synkeä murhakaruselli, Blood Simple, kiinalaisittain! Vision toteuttajana Zhang Yimou.
City of Life and Death (Kiina)
Intensiivinen, kunnianhimoinen ja väkevä draama japanilaisvalloittajien 1937 Kiinassa suorittamasta brutaalista kansanmurhasta ja sodan järjettömyydestä.
Love Exposure (Japani)
Sion Sonon nelituntisessa rakkauseepoksessa perversiot, uskonto, anteeksianto sekä ongelmalliset isäsuhteet nivoutuvat satiiriseksi analyysiksi ihmisyydestä.
Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Thaimaa)
Cannesin kultaisen palmun voittaja on unenomainen runoelma muistoista.
Mother (Etelä-Korea)
Joon-ho Bongin elokuva on omaperäinen sekoitus trilleriä, rikoselokuvaa ja mustaa komediaa. Keskiössä on äiti, joka on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen.
Televisiokanavien itäaasialaisen elokuvan tarjonta on ollut pitkästä aikaa piristävää seurattavaa. Japanilainen mestariteos Dyynien daami (Suna no onna, 1964) meni jo, mutta torstai-iltana kannattaa laittaa digiboksi valmiiksi, kun kolmoselta tulee eteläkorealainen sotaelokuva Brotherhood of War (Taegukgi hwinalrimyeo) vuodelta 2004. Lauantai-iltana Kiinan ystäviä hemmotellaan Nelosen toimesta hienolla Mountain Patrol (可可西里) -elokuvalla; elokuvan ohjaaja Chuan Lu on ohjannut myös jokin aika sitten tv:stä tulleen Ase kateissa -elokuvan. Ensi viikon maanantaina YLE Teema näyttää uusintana vielä toisen japanilaisen mestariteoksen Alaston saari (Hadaka no shima, 1960), joka kuvaa verkkaisella tahdilla pienellä, kuivalla saarella asuvan perheen raskasta elämää. Suosittelen kutakin elokuvaa omakohtaisen kokemuksen pohjalta!
Jos itäaasialainen elokuva kiinnostaa, on parasta syksyssä ehdottomasti 16.-26.9. Helsingissä jo 23. kertaa järjestettävä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali. Joka vuosi elo-syyskuun vaihteessa saan käsiini festivaalin infolehden ja selaan kuola valuen uutta tarjontaa. Alla oma Top 5 -toivelistani, mainittakoon, että festivaalin muuta, varmasti yhtä loistavaa tarjontaa en ole malttanut vielä edes vilkaista - tiedän vain, että tarjolla on myös murhanhimoisesta autonrenkaasta kertova elokuva... Elokuvien kuvaukset lainattu HIFF:n infolehdestä.
Nainen, ase ja nuudelipuoti (Kiina)
Coenin veljesten synkeä murhakaruselli, Blood Simple, kiinalaisittain! Vision toteuttajana Zhang Yimou.
City of Life and Death (Kiina)
Intensiivinen, kunnianhimoinen ja väkevä draama japanilaisvalloittajien 1937 Kiinassa suorittamasta brutaalista kansanmurhasta ja sodan järjettömyydestä.
Love Exposure (Japani)
Sion Sonon nelituntisessa rakkauseepoksessa perversiot, uskonto, anteeksianto sekä ongelmalliset isäsuhteet nivoutuvat satiiriseksi analyysiksi ihmisyydestä.
Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Thaimaa)
Cannesin kultaisen palmun voittaja on unenomainen runoelma muistoista.
Mother (Etelä-Korea)
Joon-ho Bongin elokuva on omaperäinen sekoitus trilleriä, rikoselokuvaa ja mustaa komediaa. Keskiössä on äiti, joka on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen.
tiistai 24. elokuuta 2010
Pieni HSK-kooste
Tässä lupaamani tiivistelmä uudistettuun HSK-testiin liittyen. Valitettavasti kirjoittamisessa hieman kesti, sillä odotin saavani Konfutse-instituutista lisää vastauksia kysymyksiini, mutta tavoittelemani opettaja ei ole vielä vastannut kyselyihini. Siellä se viestini jossain roskapostikansiossa yrittää epätoivoisesti herättää huomiota... Laitan tähän ihan ranskalaisin viivoin pointteja; kiitokset edellisiä tekstejä kommentoineelle Sonjalle sekä Leenalle, joka vastaili kysymyksiini Konfutse-instituutin puolesta, vaikkei enää olekaan siellä töissä.
- Uudessa HSK:ssa kirjoitettu ja puhuttu osuus ovat eri kokonaisuuksia, ja ne myös järjestetään eri ajankohtana. Konfutse-instituutti järjestää kirjallisen kokeen (jossa on kuusi eri tasoa) seuraavan kerran 16. lokakuuta, mutta puhutusta kokeesta (joka puolestaan on jaettu kolmeen eri tasoon) ei ole vielä tietoa - edellisen kerran sellainen järjestettiin kesäkuussa. Eri tasojen osallistumismaksut ja muuta lisäinfoa löytyy instituutin nettisivuilta.
- Eri HSK-tasojen vaatimuksissa ilmaistut, hieman alhaisilta (ja mahdollisesti harhaanjohtavilta) tuntuvat sanamäärät ovat todellakin sanoja, eivät merkkejä. Konfutse-instituutista voi ilmeisesti lainata valmistautumista varten mallikoe-kirjasen, josta löytyy myös sanalistat jokaista tasoa varten. Niinpä ilmoitetut sanamäärät saattavat (tätä ei ole kukaan suoraan vahvistanut) perustua pitkälti tai jossain määrin ennalta määrättyihin listoihin, joten suomalaisen keskiverto-opiskelijan sanastontuntemus saattaa poiketa vaatimuksista paljonkin. Omaa sana- ja merkkivarastoaan ei siis kannata liikaa tuijotella, niin kuin ainakin allekirjoittanut on usein taipuvainen tekemään.
- Myös vaatimuksissa ilmaistujen opiskeluaikojen suhde saavutettuun kielitaitoon tuntuu olevan hieman yllättävä suomalaisille, Suomessa kiinaa opiskeleville; ne tuntuvat sopivan paremminkin itäaasialaisille tai Kiinassa kieltä opiskeleville. Lisäksi kokeen eri tasojen vaatima lukunopeus saattaa yllättää suomalaisen. (Yli)opistojen tarjoama yksi kurssi per lukukausi -tahti esimerkiksi kahden vuoden ajan ei Suomessa takaa kovin kaksista kielitaitoa, kun opiskelu- ja elinympäristö ei ole sellainen, että oppimaansa pitää jatkuvasti käyttää arjesta selviytyäkseen.
- Netistä löytyvät mallikokeet ovat huomattavasti helpompia versioita todellisista testeistä ainakin kahdella ylimmällä tasolla; tasoilla yhdestä neljään ero ei välttämättä ole yhtä merkittävä. Testejä kannattaa kokeilla kun kerran voi, sillä todellista testiä suorittaessa helpottaa huomattavasti, kun ainakaan tehtävänantojen tulkitsemiseen ei kunkin osion alussa tarvitse käyttää liikaa/ollenkaan aikaa. Mallitestejä osoitteesta http://confuciusinstitute.ie/cptest/index.php?file=kop21.php
- Hyväksymisraja kullakin tasolla on ilmeisesti 60 %, joten mallikokeen suoritettuaan kannattaa puntaroida sitä, kuinka lähellä oma tulos vaadittavaa prosenttimäärää oli, ja ottaa huomioon, että oikea testi on todennäköisesti jonkin verran vaikeampi. Itse sain nelostason mallitestin kysymyksistä noin 90 % oikein, joten päätän tänä vuonna rohkeasti yrittää nelosta. Jos taas olisin saanut tulokseksi esimerkiksi 70 % tai hieman vähemmän, nyt voisi olla jonkin verran hankalampi päättää kolmos- ja nelostason välillä.
- Viimeksi Konfutse-instituutin järjestämään testiin osallistui eri tasoille 25 henkilöä, joista kahta lukuunottamatta jokainen läpäisi testin; osallistujilla oli siis erittäin hyvin tiedossa etukäteen, minkä tason testiä heidän kielitaidollaan voi yrittää. Jos ei tiedä, minkä tasoista testiä kokeilla, kannattaa ottaa yhteyttä instituutin opettajaan Cen Yuzheniin ja kertoa hänelle omasta kiinan kielen opiskeluun liittyvästä taustasta.
- Uudessa HSK:ssa kirjoitettu ja puhuttu osuus ovat eri kokonaisuuksia, ja ne myös järjestetään eri ajankohtana. Konfutse-instituutti järjestää kirjallisen kokeen (jossa on kuusi eri tasoa) seuraavan kerran 16. lokakuuta, mutta puhutusta kokeesta (joka puolestaan on jaettu kolmeen eri tasoon) ei ole vielä tietoa - edellisen kerran sellainen järjestettiin kesäkuussa. Eri tasojen osallistumismaksut ja muuta lisäinfoa löytyy instituutin nettisivuilta.
- Eri HSK-tasojen vaatimuksissa ilmaistut, hieman alhaisilta (ja mahdollisesti harhaanjohtavilta) tuntuvat sanamäärät ovat todellakin sanoja, eivät merkkejä. Konfutse-instituutista voi ilmeisesti lainata valmistautumista varten mallikoe-kirjasen, josta löytyy myös sanalistat jokaista tasoa varten. Niinpä ilmoitetut sanamäärät saattavat (tätä ei ole kukaan suoraan vahvistanut) perustua pitkälti tai jossain määrin ennalta määrättyihin listoihin, joten suomalaisen keskiverto-opiskelijan sanastontuntemus saattaa poiketa vaatimuksista paljonkin. Omaa sana- ja merkkivarastoaan ei siis kannata liikaa tuijotella, niin kuin ainakin allekirjoittanut on usein taipuvainen tekemään.
- Myös vaatimuksissa ilmaistujen opiskeluaikojen suhde saavutettuun kielitaitoon tuntuu olevan hieman yllättävä suomalaisille, Suomessa kiinaa opiskeleville; ne tuntuvat sopivan paremminkin itäaasialaisille tai Kiinassa kieltä opiskeleville. Lisäksi kokeen eri tasojen vaatima lukunopeus saattaa yllättää suomalaisen. (Yli)opistojen tarjoama yksi kurssi per lukukausi -tahti esimerkiksi kahden vuoden ajan ei Suomessa takaa kovin kaksista kielitaitoa, kun opiskelu- ja elinympäristö ei ole sellainen, että oppimaansa pitää jatkuvasti käyttää arjesta selviytyäkseen.
- Netistä löytyvät mallikokeet ovat huomattavasti helpompia versioita todellisista testeistä ainakin kahdella ylimmällä tasolla; tasoilla yhdestä neljään ero ei välttämättä ole yhtä merkittävä. Testejä kannattaa kokeilla kun kerran voi, sillä todellista testiä suorittaessa helpottaa huomattavasti, kun ainakaan tehtävänantojen tulkitsemiseen ei kunkin osion alussa tarvitse käyttää liikaa/ollenkaan aikaa. Mallitestejä osoitteesta http://confuciusinstitute.ie/cptest/index.php?file=kop21.php
- Hyväksymisraja kullakin tasolla on ilmeisesti 60 %, joten mallikokeen suoritettuaan kannattaa puntaroida sitä, kuinka lähellä oma tulos vaadittavaa prosenttimäärää oli, ja ottaa huomioon, että oikea testi on todennäköisesti jonkin verran vaikeampi. Itse sain nelostason mallitestin kysymyksistä noin 90 % oikein, joten päätän tänä vuonna rohkeasti yrittää nelosta. Jos taas olisin saanut tulokseksi esimerkiksi 70 % tai hieman vähemmän, nyt voisi olla jonkin verran hankalampi päättää kolmos- ja nelostason välillä.
- Viimeksi Konfutse-instituutin järjestämään testiin osallistui eri tasoille 25 henkilöä, joista kahta lukuunottamatta jokainen läpäisi testin; osallistujilla oli siis erittäin hyvin tiedossa etukäteen, minkä tason testiä heidän kielitaidollaan voi yrittää. Jos ei tiedä, minkä tasoista testiä kokeilla, kannattaa ottaa yhteyttä instituutin opettajaan Cen Yuzheniin ja kertoa hänelle omasta kiinan kielen opiskeluun liittyvästä taustasta.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Pieni onnistuminen piristää
Kiinan kielen opiskelu Suomesta käsin ei välttämättä aina tunnu kovin palkitsevalta, kun oppimaansa ei heti pääse soveltamaan käytännössä. Ainakin itse olen huomannut, että vaikka edistyn opinnoissani lähes päivittäin, palan kuitenkin jatkuvasti halusta päästä tallustamaan kiinalaisille kaduille, syömään katujen varsilla sijaitsevissa pienissä pöydissä ja käyttämään kielitaitoani, joka kaikesta päätellen on parantunut roimasti siitä, kun reilu vuosi sitten palasin Pekingistä Suomeen. Jaksankohan odottaa vielä vuoden...
Tasaiseen ahkerointiinkin voi onneksi saada valonpilkahduksia, jos vain on rohkea ja tietää mistä etsiä. Esimerkiksi Tampereen yliopistolla tapaa silloin tällöin kiinalaisia vaihto-oppilaita, ja heidän kanssaan on tullut jonkin verran yritettyä, vaikka muut yhteiset kielet usein ottavatkin vallan. Opiskelumotivaatioon saan itse parhaita lisätehoja silloin, kun onnistun aivan puun takaa yllättämään jonkun puhumalla hieman kiinaa.
Näin minulle kävi viimeksi heinäkuussa kotikaupungissani, missä kiinaa varmasti kuulee harvemmin puhuttavan. Vanhempani tiesivät kertoa, että viereisellä kadulla asuu kiinalainen nainen tyttärensä ja suomalaisen miehensä kanssa. Olin menossa aikani kuluksi poimimaan mustikoita, ja hieman tarkoituksella valitsin heidän taloaan lähellä sijaitsevan paikan. Kuin kohtalon iskusta kiinalaiset tulivat juuri silloin minua vastaan, ja pulssini kiihdyttyä älyttömästä jännityksestä sain viimeinkin änkytettyä: 你们是中国人吧。 En varmasti koskaan unohda hämmästynyttä ilmettä naisen kasvoilla, kun hän sanani kuultuaan käveli suu ammollaan minua kohti ja kysyi, 你怎么会说中文？ Juttelimme siinä kymmenisen minuuttia; hän kyseli, kyseli ja kyseli, kehui kovasti ääntämystäni, osoitti sitten minulle parhaat mustikkapaikat ennen kuin toivotti minut tervetulleeksi heidän kotiinsa syömään ja opettamaan hänen tyttärelleen vähän suomea, milloin vain satun olemaan kaupungissa. Mieleeni palautui heti muistoja siitä, kuinka mielettömän ystävällisiä ja kohteliaita kiinalaiset osaavat olla, ja luonnollisesti olin koko loppupäivän onneni kukkuloilla.
Toisen piristysruiskeen sain pari päivää sitten. Olin aikaisemmin lähettänyt entiselle kiinalaiselle työtoverilleni pitkästä aikaa sähköpostia, ja tällä kertaa olin vihdoin uskaltautunut kirjoittamaan kiinaksi. Paluuviestissä hän sitten onnitteli minua edistymisestäni kirjoitetun kiinan parissa todeten, että viestini olisi yhtä hyvin voinut olla ihan oikean kiinalaisen kirjoittama!
Jälleen mielessäni nousi mieletön riemu yhdestä pienestä kohteliaisuudesta, ja mieleni teki unohtaa kaikki muu viikoksi ja painaa vain nenä kiinni kiinan kielen oppikirjoihin. Tunnen itseni välillä hieman lapselliseksi innostuksen puuskieni kanssa, vaikka ehkä ne kuitenkin ovat vain positiivisia merkkejä siitä, että opiskelen kiinaa edelleen pääasiassa omaksi ilokseni. Toivon, että muillakin opiskelijoilla se sisäinen lapsi (edes joskus) herää onnistumisen hetkinä.
Joka tapauksessa, palatakseni vielä viime aikoina pohdiskelemaani HSK-aiheeseen: sähköpostirohkaisun myötä päätin uskaltautua kirjoittamaan eräälle Konfutse-instituutin kiinalaiselle professorille testiin liittyvän sähköpostin kiinan kielellä. Yritän kertoa hänelle lyhyesti opiskeluhistoriani ja ilmaista tämänhetkisen kielitaitoni (varmaankin pääasiassa lukuina), minkä jälkeen pyydän häntä kertomaan, minkä tason testiin minun kannattaisi osallistua. Vastauksen saatuani kirjoittelen HSK:sta taas lisää.
Tasaiseen ahkerointiinkin voi onneksi saada valonpilkahduksia, jos vain on rohkea ja tietää mistä etsiä. Esimerkiksi Tampereen yliopistolla tapaa silloin tällöin kiinalaisia vaihto-oppilaita, ja heidän kanssaan on tullut jonkin verran yritettyä, vaikka muut yhteiset kielet usein ottavatkin vallan. Opiskelumotivaatioon saan itse parhaita lisätehoja silloin, kun onnistun aivan puun takaa yllättämään jonkun puhumalla hieman kiinaa.
Näin minulle kävi viimeksi heinäkuussa kotikaupungissani, missä kiinaa varmasti kuulee harvemmin puhuttavan. Vanhempani tiesivät kertoa, että viereisellä kadulla asuu kiinalainen nainen tyttärensä ja suomalaisen miehensä kanssa. Olin menossa aikani kuluksi poimimaan mustikoita, ja hieman tarkoituksella valitsin heidän taloaan lähellä sijaitsevan paikan. Kuin kohtalon iskusta kiinalaiset tulivat juuri silloin minua vastaan, ja pulssini kiihdyttyä älyttömästä jännityksestä sain viimeinkin änkytettyä: 你们是中国人吧。 En varmasti koskaan unohda hämmästynyttä ilmettä naisen kasvoilla, kun hän sanani kuultuaan käveli suu ammollaan minua kohti ja kysyi, 你怎么会说中文？ Juttelimme siinä kymmenisen minuuttia; hän kyseli, kyseli ja kyseli, kehui kovasti ääntämystäni, osoitti sitten minulle parhaat mustikkapaikat ennen kuin toivotti minut tervetulleeksi heidän kotiinsa syömään ja opettamaan hänen tyttärelleen vähän suomea, milloin vain satun olemaan kaupungissa. Mieleeni palautui heti muistoja siitä, kuinka mielettömän ystävällisiä ja kohteliaita kiinalaiset osaavat olla, ja luonnollisesti olin koko loppupäivän onneni kukkuloilla.
Toisen piristysruiskeen sain pari päivää sitten. Olin aikaisemmin lähettänyt entiselle kiinalaiselle työtoverilleni pitkästä aikaa sähköpostia, ja tällä kertaa olin vihdoin uskaltautunut kirjoittamaan kiinaksi. Paluuviestissä hän sitten onnitteli minua edistymisestäni kirjoitetun kiinan parissa todeten, että viestini olisi yhtä hyvin voinut olla ihan oikean kiinalaisen kirjoittama!
Jälleen mielessäni nousi mieletön riemu yhdestä pienestä kohteliaisuudesta, ja mieleni teki unohtaa kaikki muu viikoksi ja painaa vain nenä kiinni kiinan kielen oppikirjoihin. Tunnen itseni välillä hieman lapselliseksi innostuksen puuskieni kanssa, vaikka ehkä ne kuitenkin ovat vain positiivisia merkkejä siitä, että opiskelen kiinaa edelleen pääasiassa omaksi ilokseni. Toivon, että muillakin opiskelijoilla se sisäinen lapsi (edes joskus) herää onnistumisen hetkinä.
Joka tapauksessa, palatakseni vielä viime aikoina pohdiskelemaani HSK-aiheeseen: sähköpostirohkaisun myötä päätin uskaltautua kirjoittamaan eräälle Konfutse-instituutin kiinalaiselle professorille testiin liittyvän sähköpostin kiinan kielellä. Yritän kertoa hänelle lyhyesti opiskeluhistoriani ja ilmaista tämänhetkisen kielitaitoni (varmaankin pääasiassa lukuina), minkä jälkeen pyydän häntä kertomaan, minkä tason testiin minun kannattaisi osallistua. Vastauksen saatuani kirjoittelen HSK:sta taas lisää.
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Uusi, raikas HSK
Heh, kannatti näköjään kirjoittaa HSK-ajatuksista, vaikka asenteeni testiä kohtaan onkin viime aikoina ollut hieman nihkeä. Muutaman hyvän kommentin ansiosta pääni on nyt täynnä uutta tietoa, lisäksi HSK-fiilikset ovat ainakin väliaikaisesti katossa. Kiitos kommenteista!
Eli: Helsingin Konfutse-instituutti on myös alkanut järjestää testiä, joten enää ei tarvitse välttämättä reissata Keski-Suomeen sitä suorittamaan. Seuraava testi järjestetään 16. lokakuuta. Helsinkiin kannattaisi lähteä erityisesti siksi, että siellä voi nyt ottaa osaa uudistuneeseen kokeeseen, eikä siis vanhaan, tuttuun (ja turvalliseen?) versioon, joka todennäköisesti häviää jossain vaiheessa maailmankartalta kuitenkin. Voisi myös kuvitella, että vanhasta kokeesta saatu arvosana ei näytä yhtä hyvältä paperilla kuin sen tuoreempi vastine.
Uuden HSK:n kirjallinen puoli on jaettu kuuteen eri tasoon - Level 1 kustantaa kaksikymppiä, ja hinnat nousevat pikkuhiljaa siten, että Level 6 maksaa jo 65€. Hintaero selittynee testien ajallisella pituudella: Ykköstason koe kestää vain 40 minuuttia, kun taas kuutostaso vie peräti 140 minuuttia. Lisäksi uhkarohkea opiskelija voi suorittaa puhutun kiinan testin, jossa on kolme eri tasoa: Elementary (20€), Intermediate (30€) ja Advanced (45€). Ilmeisesti Konfutse-instituutti kuitenkin järjestää kirjalliset ja puhutut testit eri aikoina vuodesta, joten suorittaja voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Netistä löytyvä info-pdf (linkki alla) kertoo myös, mitä eri tasojen suorittaminen käytännössä vaatii. Taulukkoa lukiessani alkoi tuntua siltä, että sanoja "vocabulary" ja "words" käytetään väärin, kun tilalla pitäisi kenties olla "characters". Esimerkiksi 5- ja 6-tason vaatimuksista kerrotaan seuraavaa:
Itse tunnen tällä hetkellä 2100 merkkiä, kun taas sanavarastoni laajuus on jo ylittänyt 5000 sanaa jokunen kuukausi sitten. Pystynkö lukemaan kiinaksi sanoma- ja aikakauslehtiä, katsomaan elokuvia ilman tekstitystä tai pitämään pitkiä puheita? En todellakaan, en vielä pitkään aikaan. Kuutostason vatimukset taas kuulostavat jo melkeinpä natiivipuhujan taidoilta, enkä ihan usko, että 5000 sanaa riittää missään kielessä lähellekään.
Nelostason vaatimukset sen sijaan alkavat jo kuulostaa järkevämmiltä, siis omasta näkökulmastani:
En ehkä pysty vielä kovin laajasti asioista puhumaan kiinaksi, mutta se saattaa jo johtua ennemminkin kokemuksen puutteesta: jos joutuisi päivittäin puhumaan kiinalaisille kiinaksi, oppisi nopeasti käyttämään hyväksi kaikkea sitä tietoa, jonka on ehtinyt oppia ja omaksua. Kokeilin mielenkiinnosta alla olevasta linkistä löytyvää mallitestiä 4-tasolta, ja 50 kysymyksestä sain hämmästyttävästi oikein peräti 44. Tulos rohkaisi kummasti, vaikka kyseessä olikin testin "simplified edition" - ajattelin aluksi, että kyseessä on yksinkertaistetuilla merkeillä varustettu versio, mutta kyseessä lieneekin selkeästi helpompi versio, jonka tarkoitus on tutustuttaa opiskelija kokeen rakenteeseen.
Suosittelen kokeilemaan, mallitestit on tehty hienosti siten, että erilaisista osioista (ei kuitenkaan ihan jokaisesta, sillä mm. kuuntelut puuttuvat täysin, vaikka niistäkin löytyy muunlaisia mallikappaleita) on sopiva määrä kysymyksiä. Myös kello tikittää, eli kiire saattaa tulla jos valittu taso on liian korkea. Oman testini perusteella voisin lähteä hyvillä mielin suorittamaan nelostasoa toivoen, että nettiin tarjolle laitetut mallitestit eivät ole ihan hirveästi helpotettuja versioita todellisuudesta. Ja jos nelostasolta pääsisin läpi, olisin jo aika pitkällä, ja tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista lähteä kokeilemaan, riittävätkö rahkeet mihinkään kahden viimeisen tason testeissä.
Linkkejä:
Konfutse-instituutin sivut (englanninkieliseltä puolelta löytyy enemmän tietoa ja linkkejä): http://www.helsinki.fi/hum/confucius/suomi/ (Löysin linkkejä seuraamalla vielä useita pdf-tiedostoja eri tasojen eri osioista, mutta en tätä kirjoittaessani enää onnistunut päätymään kyseiselle sivulle. Joka tapauksessa jotain kautta löytyy sivu, jolla voi myös harjoitella monen murheenkryyniä, kuullunymmärtämisosiota.)
HSK-info (kätevä kolmesivuinen pdf-tiedosto, josta löytyy perustiedot uudistuneesta HSK:sta): http://www.helsinki.fi/hum/confucius/archive/HSK/HSK_info2010.pdf
Mallitestejä: http://www.chinesetesting.cn/gosimexam.do#
Eli: Helsingin Konfutse-instituutti on myös alkanut järjestää testiä, joten enää ei tarvitse välttämättä reissata Keski-Suomeen sitä suorittamaan. Seuraava testi järjestetään 16. lokakuuta. Helsinkiin kannattaisi lähteä erityisesti siksi, että siellä voi nyt ottaa osaa uudistuneeseen kokeeseen, eikä siis vanhaan, tuttuun (ja turvalliseen?) versioon, joka todennäköisesti häviää jossain vaiheessa maailmankartalta kuitenkin. Voisi myös kuvitella, että vanhasta kokeesta saatu arvosana ei näytä yhtä hyvältä paperilla kuin sen tuoreempi vastine.
Uuden HSK:n kirjallinen puoli on jaettu kuuteen eri tasoon - Level 1 kustantaa kaksikymppiä, ja hinnat nousevat pikkuhiljaa siten, että Level 6 maksaa jo 65€. Hintaero selittynee testien ajallisella pituudella: Ykköstason koe kestää vain 40 minuuttia, kun taas kuutostaso vie peräti 140 minuuttia. Lisäksi uhkarohkea opiskelija voi suorittaa puhutun kiinan testin, jossa on kolme eri tasoa: Elementary (20€), Intermediate (30€) ja Advanced (45€). Ilmeisesti Konfutse-instituutti kuitenkin järjestää kirjalliset ja puhutut testit eri aikoina vuodesta, joten suorittaja voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Netistä löytyvä info-pdf (linkki alla) kertoo myös, mitä eri tasojen suorittaminen käytännössä vaatii. Taulukkoa lukiessani alkoi tuntua siltä, että sanoja "vocabulary" ja "words" käytetään väärin, kun tilalla pitäisi kenties olla "characters". Esimerkiksi 5- ja 6-tason vaatimuksista kerrotaan seuraavaa:
Taso 6:
"Designed for learners who can easily understand any information communicated in Chinese and are capable of smoothly expressing themselves in written or oral form. The student knows 5000 or more Chinese words."
Taso 5:
"Designed for learners who can read Chinese newspapers and magazines, watch Chinese films and are capable of writing and delivering a lengthy speech in Chinese. The student has studied Chinese for more than two years, 2-4 hours each week and knows approximately 2500 words."
Itse tunnen tällä hetkellä 2100 merkkiä, kun taas sanavarastoni laajuus on jo ylittänyt 5000 sanaa jokunen kuukausi sitten. Pystynkö lukemaan kiinaksi sanoma- ja aikakauslehtiä, katsomaan elokuvia ilman tekstitystä tai pitämään pitkiä puheita? En todellakaan, en vielä pitkään aikaan. Kuutostason vatimukset taas kuulostavat jo melkeinpä natiivipuhujan taidoilta, enkä ihan usko, että 5000 sanaa riittää missään kielessä lähellekään.
Nelostason vaatimukset sen sijaan alkavat jo kuulostaa järkevämmiltä, siis omasta näkökulmastani:
Taso 4
"Designed for intermediate learners who can discuss a relatively wide range of topics in Chinese and are capable of communicating with Chinese speakers at a high standard. The student has studied Chinese for four semesters, 2-4 hours each week and knows approximately 1200 words."
En ehkä pysty vielä kovin laajasti asioista puhumaan kiinaksi, mutta se saattaa jo johtua ennemminkin kokemuksen puutteesta: jos joutuisi päivittäin puhumaan kiinalaisille kiinaksi, oppisi nopeasti käyttämään hyväksi kaikkea sitä tietoa, jonka on ehtinyt oppia ja omaksua. Kokeilin mielenkiinnosta alla olevasta linkistä löytyvää mallitestiä 4-tasolta, ja 50 kysymyksestä sain hämmästyttävästi oikein peräti 44. Tulos rohkaisi kummasti, vaikka kyseessä olikin testin "simplified edition" - ajattelin aluksi, että kyseessä on yksinkertaistetuilla merkeillä varustettu versio, mutta kyseessä lieneekin selkeästi helpompi versio, jonka tarkoitus on tutustuttaa opiskelija kokeen rakenteeseen.
Suosittelen kokeilemaan, mallitestit on tehty hienosti siten, että erilaisista osioista (ei kuitenkaan ihan jokaisesta, sillä mm. kuuntelut puuttuvat täysin, vaikka niistäkin löytyy muunlaisia mallikappaleita) on sopiva määrä kysymyksiä. Myös kello tikittää, eli kiire saattaa tulla jos valittu taso on liian korkea. Oman testini perusteella voisin lähteä hyvillä mielin suorittamaan nelostasoa toivoen, että nettiin tarjolle laitetut mallitestit eivät ole ihan hirveästi helpotettuja versioita todellisuudesta. Ja jos nelostasolta pääsisin läpi, olisin jo aika pitkällä, ja tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista lähteä kokeilemaan, riittävätkö rahkeet mihinkään kahden viimeisen tason testeissä.
Linkkejä:
Konfutse-instituutin sivut (englanninkieliseltä puolelta löytyy enemmän tietoa ja linkkejä): http://www.helsinki.fi/hum/confucius/suomi/ (Löysin linkkejä seuraamalla vielä useita pdf-tiedostoja eri tasojen eri osioista, mutta en tätä kirjoittaessani enää onnistunut päätymään kyseiselle sivulle. Joka tapauksessa jotain kautta löytyy sivu, jolla voi myös harjoitella monen murheenkryyniä, kuullunymmärtämisosiota.)
HSK-info (kätevä kolmesivuinen pdf-tiedosto, josta löytyy perustiedot uudistuneesta HSK:sta): http://www.helsinki.fi/hum/confucius/archive/HSK/HSK_info2010.pdf
Mallitestejä: http://www.chinesetesting.cn/gosimexam.do#
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Lamauttavat kielitaitotestit
Olen tässä kesän aikana jatkuvasti uskotellut itselleni, että marraskuun kolmanteentoista päivään on vielä pitkä aika. Silloin Jyväskylässä voi käydä ottamassa osaa HSK-testiin eli kiinan kielen tasokokeeseen. Vuosi sitten onnistuin elementary-intermediate-tason kokeessa sen verran hyvin, että tasokseni tuli Elementary C, tai numeroissa ilmaistuna 3级.
Tällä kertaa tavoitteeni on ottaa kaksi askelta eteenpäin. Uskon, että voin realistisesti odottaa tasoni olevan tuolloin Elementary A:n tienoilla (5级, olettaen että vanhalla HSK-systeemillä mennään edelleen - reformia on ollut ilmoilla jo hyvän aikaa). Nelonen saattaisi tuntua jopa karvaalta pettymykseltä, vaikka askel eteenpäin sekin olisi; toisaalta olen laskeskellut, ettei kutonenkaan ihan mikään mahdottomuus olisi...
...kunhan vain jaksaisin innostua asiasta ja alkaa valmistautua. Kielitaidon testauttaminen voi toisinaan olla hauskaa, etenkin jos sillä tavalla voi huomata oman kehityksensä ja saada siitä todistuksenkin kehystettäväksi. HSK on varmasti ihan samanlainen ja yhtä hyödyllinen vaikkapa ura- ja opiskelumahdollisuuksien kannalta kuin kaikkien muidenkin kielten testit. En silti pidä siitä, että jossain vaiheessa kokeessa kuin kokeessa voi tavallaan "oppia" menestymään, kunhan siihen osallistuu tarpeeksi usein, ja kunhan pänttää oppaita tai käy kursseilla, jotka varta vasten opettavat, mitä sen pari- kolmetuntisen aikana pitäisi hallita. Minua jotenkin puistattaa ajatus siitä, että tänäkin syksynä jossain päin Suomea varmasti käynnistyy kurssi, jonka nimessä esiintyy lyhenne "HSK".
Olen viritellyt mielessäni suuria suunnitelmia HSK-blogitekstien sarjasta, joka mahdollistaisi ajatusten ja vinkkien jakamisen ja auttaisi muita kiinnostuneita nyt tai tulevaisuudessa valmistautumaan kyseiseen koitokseen. Enpä ole kuitenkaan jaksanut laittaa tikkua ristiin asian eteen, vaikka ideoita olisi. Myös kiinan opettajaltani viime vuonna saamani mallikoe lojuu jossain jonkun pinkan alimmaisena - viimeksi kun sitä yritin alkaa käydä läpi, väsähdin nopeasti, kun tuntemattomia merkkejä alkoi tulla vastaan useampia peräkkäin. Kokeeseen pitäisi osata suhtautua siten, että kun vastaan tulee ongelma, se ratkaistaan olankohautuksella ja nopealla arvauksella, jotta aikaa ei menisi hukkaan. En ole koskaan osannut opiskella tällä tavalla.
Niinpä palasin opiskelemaan omalla tavallani: kärsivällisesti, hitaasti, päivä kerrallaan, ilman stressiä tai stressaavia tavoitteita. Luen mitä luen, opin mitä opin, pääasia että kehityn joka päivä ja nautin opiskelusta. Teen uuden sanalistan ChinesePodin ja oppikirjani avulla - siitä nelisenkymmentä uutta sanaa ja vajaa kymmenen uutta merkkiä, sitten uutta listaa kehiin ja vanhan kertausta päälle. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että haluan valmistautua myös marraskuiseen kokeeseen yksinkertaisesti toteuttamalla omaa juttuani. Tasoni olkoon silloin se mikä se on, kielitaitoaan ei voi väärentää, eikä siitä kannata ottaa stressiä. Hiljaa hyvä tulee.
Marraskuukin tuntuu yhtäkkiä ihan oikeasti olevan vielä melko kaukana, tässähän ehtii oppia vielä vaikka kuinka paljon! Jos aiot osallistua - Suomessa tai muualla, lähiaikoina tai myöhemmin - toivotan voimia valmistautumiseen, oli oma tapasi valmistautua millainen hyvänsä!
(Tämä oli muuten sadas kirjoitus tässä blogissa! Tahti on viime aikoina hieman hidastunut, mutta enköhän jossain vaiheessa saa taas uutta virtaa ja keksi uusia aiheita. Kiitos lukijoille - kaikesta päätellen täällä ainakin jokunen ihminen käy säännöllisesti vilkaisemassa!)
Tällä kertaa tavoitteeni on ottaa kaksi askelta eteenpäin. Uskon, että voin realistisesti odottaa tasoni olevan tuolloin Elementary A:n tienoilla (5级, olettaen että vanhalla HSK-systeemillä mennään edelleen - reformia on ollut ilmoilla jo hyvän aikaa). Nelonen saattaisi tuntua jopa karvaalta pettymykseltä, vaikka askel eteenpäin sekin olisi; toisaalta olen laskeskellut, ettei kutonenkaan ihan mikään mahdottomuus olisi...
...kunhan vain jaksaisin innostua asiasta ja alkaa valmistautua. Kielitaidon testauttaminen voi toisinaan olla hauskaa, etenkin jos sillä tavalla voi huomata oman kehityksensä ja saada siitä todistuksenkin kehystettäväksi. HSK on varmasti ihan samanlainen ja yhtä hyödyllinen vaikkapa ura- ja opiskelumahdollisuuksien kannalta kuin kaikkien muidenkin kielten testit. En silti pidä siitä, että jossain vaiheessa kokeessa kuin kokeessa voi tavallaan "oppia" menestymään, kunhan siihen osallistuu tarpeeksi usein, ja kunhan pänttää oppaita tai käy kursseilla, jotka varta vasten opettavat, mitä sen pari- kolmetuntisen aikana pitäisi hallita. Minua jotenkin puistattaa ajatus siitä, että tänäkin syksynä jossain päin Suomea varmasti käynnistyy kurssi, jonka nimessä esiintyy lyhenne "HSK".
Olen viritellyt mielessäni suuria suunnitelmia HSK-blogitekstien sarjasta, joka mahdollistaisi ajatusten ja vinkkien jakamisen ja auttaisi muita kiinnostuneita nyt tai tulevaisuudessa valmistautumaan kyseiseen koitokseen. Enpä ole kuitenkaan jaksanut laittaa tikkua ristiin asian eteen, vaikka ideoita olisi. Myös kiinan opettajaltani viime vuonna saamani mallikoe lojuu jossain jonkun pinkan alimmaisena - viimeksi kun sitä yritin alkaa käydä läpi, väsähdin nopeasti, kun tuntemattomia merkkejä alkoi tulla vastaan useampia peräkkäin. Kokeeseen pitäisi osata suhtautua siten, että kun vastaan tulee ongelma, se ratkaistaan olankohautuksella ja nopealla arvauksella, jotta aikaa ei menisi hukkaan. En ole koskaan osannut opiskella tällä tavalla.
Niinpä palasin opiskelemaan omalla tavallani: kärsivällisesti, hitaasti, päivä kerrallaan, ilman stressiä tai stressaavia tavoitteita. Luen mitä luen, opin mitä opin, pääasia että kehityn joka päivä ja nautin opiskelusta. Teen uuden sanalistan ChinesePodin ja oppikirjani avulla - siitä nelisenkymmentä uutta sanaa ja vajaa kymmenen uutta merkkiä, sitten uutta listaa kehiin ja vanhan kertausta päälle. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että haluan valmistautua myös marraskuiseen kokeeseen yksinkertaisesti toteuttamalla omaa juttuani. Tasoni olkoon silloin se mikä se on, kielitaitoaan ei voi väärentää, eikä siitä kannata ottaa stressiä. Hiljaa hyvä tulee.
Marraskuukin tuntuu yhtäkkiä ihan oikeasti olevan vielä melko kaukana, tässähän ehtii oppia vielä vaikka kuinka paljon! Jos aiot osallistua - Suomessa tai muualla, lähiaikoina tai myöhemmin - toivotan voimia valmistautumiseen, oli oma tapasi valmistautua millainen hyvänsä!
(Tämä oli muuten sadas kirjoitus tässä blogissa! Tahti on viime aikoina hieman hidastunut, mutta enköhän jossain vaiheessa saa taas uutta virtaa ja keksi uusia aiheita. Kiitos lukijoille - kaikesta päätellen täällä ainakin jokunen ihminen käy säännöllisesti vilkaisemassa!)
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Kiinan kielen lukutaito, ohoi!
”Osaatko lukea kiinaa?” Kuulen tuon kysymyksen melko usein. Vastaan yleensä ylpeänä, että osaan, mutta useimmiten päädyn selittämään yksityiskohtaisesti, miksi toteamukseni ei oikeastaan ihan täysin pidä paikkaansa. Koska sitten voisin alkaa ihan rehellisesti julistaa, että ”kyllä, minä osaan lukea kiinaa!”? Asiasta saa kuulla aina eri arvioita, mutta yleisimmin olen kuullut väitteen, jonka mukaan kiinan kielessä on saavuttanut lukutaidon silloin, kun tuntee 2000 kirjoitusmerkkiä. Silloin jo osaisi kai sanomalehtiäkin silmäillä suhteellisen tehokkaasti.
Noin 2070 merkkiä saavuttaneena voin todeta, että merkkivarastoni ei riitä vielä "minnekään". Lauseiden merkitys nettisivuilla tai sanoma- ja aikakauslehdissä jää useimmiten ainakin jonkin verran hämärän peittoon. Ja vaikka välillä tunnistankin jokaisen merkin lauseessa, se ei välttämättä vielä riitä, sillä lähes jokaisella merkillä on monia eri merkityksiä, ja useimmat merkit voivat esiintyä kymmenissä, ellei jopa sadoissa eri sanoissa. Ilmiön voi kätevästi selittää vertauksella suomen kielestä: vaikka ulkomaalainen suomen opiskelija tuntisikin sanat minuutti ja kauppa, ei hän välttämättä silti ilman selitystä ymmärrä, mitä minuuttikaupalla tarkoittaa. Arvailuja hän voi toki esittää, mutta siinä menee metsään erittäin suurella todennäköisyydellä. Kiinaa opiskeleva joutuu arvailemaan useammin.
Löydettyäni tänään Tampereen pääkirjasto Metsosta yllättävän kattavan kiinankielisen kirjallisuuden hyllyn (aikaisemmin olin löytänyt vain lastenkirjallisuutta, enpä ollut tajunnut etsiä tarkemmin!) sain ajatuksen pistää lukutaitoni peliin. Lainasin hyllystä suhteellisen simppeliltä vaikuttavan romaanin 他的国 (Tadeguo) ja päätin yrittää kääntää sen ensimmäisen kappaleen ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Seuraavassa kolme ensimmäistä lausetta käännettyinä:
Lause 1: ”Vasen pieni lohikäärme pyöräili…” mitä ihmettä? Vasen pieni lohikäärme? No, myönnettäköön, että tähän sentään osasin jo varautua; kyseessä on mitä ilmeisimmin henkilöhahmon nimi. 左 onkin yksi kiinalaisista sukunimistä, ja jälkimmäinen osa, 小龙, on minulle ennestään tuttu mm. Bruce Leen kiinankielisestä nimestä. Voinemme jatkaa: ”Zuo Xiaolong ajoi moottoripyörällään *jotain jotain* kolme kierrosta, koska tuona iltapäivänä ei ollut *jotain* asioita joita voisi tehdä.” Ihan hyvin menee, aikamuotoni tosin voivat olla pielessä, mutta kyllä tästä ihan kelpaa jatkaa.
Lause 2: ”Eilen hän kuuli puhuttavan, että *joku/jokin* aikoo *jotain*, *jotain* bensa-asemalla käydä tankkaamassa tankki täyteen, tänään heti huomattuaan, että *jotain* bensiiniä, hänen mielialansa jonkin verran *jotain*.” Okei, jatketaan nyt vielä, vaikka sattuu ja tekisi mieli lopettaa...
Lause 3: ”Ensin hänestä tuntui, että hän olisi saavuttanut jotakin suurempaakin, ei pitäisi mennä *jonnekin* pienille halvoille, tämä ei ole hänen tyyppistään, mutta kaikkein *jotain* on se, että vaikka päättää *jotain*, lopputulos on silti *jotain*." Jotenkin minusta tuntuu, että tästä nyt puuttuu "jotain" merkityksen kannalta oleellista.
Mitä mieltä olette, riittääkö 2000 kiinalaisen kirjoitusmerkin tuntemus tosiaan lukutaitoon? No eihän se taida vielä riittää, vaikka kyllähän tällaisesta tekstistä selkoa saisi, jos se olisi elektronisessa muodossa (kunhan apuvälineet ovat kunnossa). Itse asiassa epäonnistumiselleni löytyy selitys nopealla googlauksella: lainaus Wikipediasta tuo hieman lohtua ja muistuttaa samalla tylysti siitä, että ei kannata kuvitella saavuttavansa kiinan kielen kanssa suuria ihan muutamassa vuodessa: ”Virallinen lukutaito Kiinassa on 2000 merkkiä. Ne vastaavat 97-98 % normaalitekstistä, jossa kirjallisuuden ja lehtien luku on vielä vaikeaa. 4000 merkkiä vastaa jo 99,8 % tekstistä ja on sujuvaa. 5000 merkkiä vastaa täysin sujuvaa kieltä.” Huokaus. Jatketaan opiskelua!
Noin 2070 merkkiä saavuttaneena voin todeta, että merkkivarastoni ei riitä vielä "minnekään". Lauseiden merkitys nettisivuilla tai sanoma- ja aikakauslehdissä jää useimmiten ainakin jonkin verran hämärän peittoon. Ja vaikka välillä tunnistankin jokaisen merkin lauseessa, se ei välttämättä vielä riitä, sillä lähes jokaisella merkillä on monia eri merkityksiä, ja useimmat merkit voivat esiintyä kymmenissä, ellei jopa sadoissa eri sanoissa. Ilmiön voi kätevästi selittää vertauksella suomen kielestä: vaikka ulkomaalainen suomen opiskelija tuntisikin sanat minuutti ja kauppa, ei hän välttämättä silti ilman selitystä ymmärrä, mitä minuuttikaupalla tarkoittaa. Arvailuja hän voi toki esittää, mutta siinä menee metsään erittäin suurella todennäköisyydellä. Kiinaa opiskeleva joutuu arvailemaan useammin.
Löydettyäni tänään Tampereen pääkirjasto Metsosta yllättävän kattavan kiinankielisen kirjallisuuden hyllyn (aikaisemmin olin löytänyt vain lastenkirjallisuutta, enpä ollut tajunnut etsiä tarkemmin!) sain ajatuksen pistää lukutaitoni peliin. Lainasin hyllystä suhteellisen simppeliltä vaikuttavan romaanin 他的国 (Tadeguo) ja päätin yrittää kääntää sen ensimmäisen kappaleen ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Seuraavassa kolme ensimmäistä lausetta käännettyinä:
Lause 1: ”Vasen pieni lohikäärme pyöräili…” mitä ihmettä? Vasen pieni lohikäärme? No, myönnettäköön, että tähän sentään osasin jo varautua; kyseessä on mitä ilmeisimmin henkilöhahmon nimi. 左 onkin yksi kiinalaisista sukunimistä, ja jälkimmäinen osa, 小龙, on minulle ennestään tuttu mm. Bruce Leen kiinankielisestä nimestä. Voinemme jatkaa: ”Zuo Xiaolong ajoi moottoripyörällään *jotain jotain* kolme kierrosta, koska tuona iltapäivänä ei ollut *jotain* asioita joita voisi tehdä.” Ihan hyvin menee, aikamuotoni tosin voivat olla pielessä, mutta kyllä tästä ihan kelpaa jatkaa.
Lause 2: ”Eilen hän kuuli puhuttavan, että *joku/jokin* aikoo *jotain*, *jotain* bensa-asemalla käydä tankkaamassa tankki täyteen, tänään heti huomattuaan, että *jotain* bensiiniä, hänen mielialansa jonkin verran *jotain*.” Okei, jatketaan nyt vielä, vaikka sattuu ja tekisi mieli lopettaa...
Lause 3: ”Ensin hänestä tuntui, että hän olisi saavuttanut jotakin suurempaakin, ei pitäisi mennä *jonnekin* pienille halvoille, tämä ei ole hänen tyyppistään, mutta kaikkein *jotain* on se, että vaikka päättää *jotain*, lopputulos on silti *jotain*." Jotenkin minusta tuntuu, että tästä nyt puuttuu "jotain" merkityksen kannalta oleellista.
Mitä mieltä olette, riittääkö 2000 kiinalaisen kirjoitusmerkin tuntemus tosiaan lukutaitoon? No eihän se taida vielä riittää, vaikka kyllähän tällaisesta tekstistä selkoa saisi, jos se olisi elektronisessa muodossa (kunhan apuvälineet ovat kunnossa). Itse asiassa epäonnistumiselleni löytyy selitys nopealla googlauksella: lainaus Wikipediasta tuo hieman lohtua ja muistuttaa samalla tylysti siitä, että ei kannata kuvitella saavuttavansa kiinan kielen kanssa suuria ihan muutamassa vuodessa: ”Virallinen lukutaito Kiinassa on 2000 merkkiä. Ne vastaavat 97-98 % normaalitekstistä, jossa kirjallisuuden ja lehtien luku on vielä vaikeaa. 4000 merkkiä vastaa jo 99,8 % tekstistä ja on sujuvaa. 5000 merkkiä vastaa täysin sujuvaa kieltä.” Huokaus. Jatketaan opiskelua!
torstai 17. kesäkuuta 2010
Käsialanäytteitä
Kiinalaisia kirjoitusmerkkejä opiskellessani minua on motivaation lisäksi auttanut suuresti siisti käsiala, josta olin kuuluisa jo peruskoulun ensimmäisillä luokilla. Jos alkuaikojen merkkikoukeroita ei oteta lukuun, olen aina voinut ylpeänä esitellä muille "kiinavihkoani", ja myös kiinan opettajani otti jossain vaiheessa tavakseen viedä vihkon tunnilla nenäni edestä ja esitellä sitä luokan edessä muille todeten, että "this is how you should do it".
Yleensä kiinalaisia merkkejä aletaan harjoitella sellaisen vihkon avulla, jossa merkkien mallit ovat neliön muotoisissa ruuduissa, sillä hyvin kirjoitettuna jokainen kiinan kielen merkki sopii täydellisesti neliön sisään. Muistelen nähneeni myös Pekingissä, että lasten harjoitusvihkot olivat juuri tällaisia.
Itse olen kuitenkin ollut aina hirveän tarkka sen suhteen, millaisesta paperista käyttämäni vihko on valmistettu ja millaiset ruudut/viivat siinä on, enkä itse asiassa pidä ruuduista ollenkaan. Onnekseni löysin heti aluksi Stockmannilta täydellisen Basic Black -vihkon, joita jossain välissä oli pakko sitten käydä rohmuamassa useampi kappale siltä varalta, että niiden myynti joskus lopetetaan! Vihkossa ei ole ruutuja, mutta en ole niitä jostain syystä tarvinnutkaan - eräs kiinalainen ystäväni teki minut taannoin hyvin onnelliseksi erittäin suurella kohteliaisuudellaan: 你的字很方 eli ”merkkisi ovat hyvin neliönmuotoisia”.
Hiljattain päätin suursiivouksen yhteydessä pistää muutamia kappaleita kyseisiä vihkoja paperinkeräykseen, mutta en hennonut olla ottamatta niistä erinäisiä sivuja muistoksi. Muistan nimittäin, kuinka hauskalta tuntui aina yhden vihkon täytyttyä vilkaista käsialaani edellisestä vihkosta, joka oli tullut täyteen ehkä puolisen vuotta aikaisemmin: vanha käsiala näytti aina jotenkin yksinkertaiselta ja kömpelöltä, mikä oli kuitenkin hieno merkki siitä, että edistystä oli tapahtunut. Laitan tämän tekstin perään näytteitä aikajärjestyksessä vuosien varrelta. Kuvista pitäisi klikkaamalla tulla melko isoja.
Nykyään en enää huomaa kovin suurta eroa esimerkiksi tänään ja puolitoista vuotta sitten kirjoittamieni merkkien välillä. Kuitenkin kirjoitellessani havaitsen yllättävän usein, kuinka selvästikin olen alkanut vetää jonkin merkin jotain tiettyä vetoa eri tavalla. Niinpä tiedän, että käsialani muuttuu edelleen koko ajan. En ole koskaan halunnut merkkieni näyttävän samalta kuin tietokoneen ruudulla perusfontissa: vaakavetojen ei aina tarvitse olla täysin vaakatasossa, eikä neliöiden tai suorakulmioiden symmetrisiä. Välillä pätee sellainen sääntö, että mitä sotkuisempi, sitä parempi - kunhan kirjoitusmerkin saa mahtumaan sen kuvitteellisen neliön sisään. Kenties jonakin päivänä käsialani on niin viimeisen päälle hiottu, ettei sitä pysty lukemaan kukaan muu kuin minä!
Mielelläni kuulisin muilta kommentteja kirjoittamisesta - kirjoitatko ruutuvihkoon, millaisia hankaluuksia olet kohdannut, oletko huomannut käsialassasi muutoksia ajan myötä, jne.?
Yleensä kiinalaisia merkkejä aletaan harjoitella sellaisen vihkon avulla, jossa merkkien mallit ovat neliön muotoisissa ruuduissa, sillä hyvin kirjoitettuna jokainen kiinan kielen merkki sopii täydellisesti neliön sisään. Muistelen nähneeni myös Pekingissä, että lasten harjoitusvihkot olivat juuri tällaisia.
Itse olen kuitenkin ollut aina hirveän tarkka sen suhteen, millaisesta paperista käyttämäni vihko on valmistettu ja millaiset ruudut/viivat siinä on, enkä itse asiassa pidä ruuduista ollenkaan. Onnekseni löysin heti aluksi Stockmannilta täydellisen Basic Black -vihkon, joita jossain välissä oli pakko sitten käydä rohmuamassa useampi kappale siltä varalta, että niiden myynti joskus lopetetaan! Vihkossa ei ole ruutuja, mutta en ole niitä jostain syystä tarvinnutkaan - eräs kiinalainen ystäväni teki minut taannoin hyvin onnelliseksi erittäin suurella kohteliaisuudellaan: 你的字很方 eli ”merkkisi ovat hyvin neliönmuotoisia”.
Hiljattain päätin suursiivouksen yhteydessä pistää muutamia kappaleita kyseisiä vihkoja paperinkeräykseen, mutta en hennonut olla ottamatta niistä erinäisiä sivuja muistoksi. Muistan nimittäin, kuinka hauskalta tuntui aina yhden vihkon täytyttyä vilkaista käsialaani edellisestä vihkosta, joka oli tullut täyteen ehkä puolisen vuotta aikaisemmin: vanha käsiala näytti aina jotenkin yksinkertaiselta ja kömpelöltä, mikä oli kuitenkin hieno merkki siitä, että edistystä oli tapahtunut. Laitan tämän tekstin perään näytteitä aikajärjestyksessä vuosien varrelta. Kuvista pitäisi klikkaamalla tulla melko isoja.
Nykyään en enää huomaa kovin suurta eroa esimerkiksi tänään ja puolitoista vuotta sitten kirjoittamieni merkkien välillä. Kuitenkin kirjoitellessani havaitsen yllättävän usein, kuinka selvästikin olen alkanut vetää jonkin merkin jotain tiettyä vetoa eri tavalla. Niinpä tiedän, että käsialani muuttuu edelleen koko ajan. En ole koskaan halunnut merkkieni näyttävän samalta kuin tietokoneen ruudulla perusfontissa: vaakavetojen ei aina tarvitse olla täysin vaakatasossa, eikä neliöiden tai suorakulmioiden symmetrisiä. Välillä pätee sellainen sääntö, että mitä sotkuisempi, sitä parempi - kunhan kirjoitusmerkin saa mahtumaan sen kuvitteellisen neliön sisään. Kenties jonakin päivänä käsialani on niin viimeisen päälle hiottu, ettei sitä pysty lukemaan kukaan muu kuin minä!
Mielelläni kuulisin muilta kommentteja kirjoittamisesta - kirjoitatko ruutuvihkoon, millaisia hankaluuksia olet kohdannut, oletko huomannut käsialassasi muutoksia ajan myötä, jne.?
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Kiinaa taivaalta nähtynä
Olen aikaisemminkin täällä kertonut kirppislöytöjen tuomasta riemusta, joten jatkan tällä: useaan otteeseen olen Tampereen kirppiksillä törmännyt pöytiin, joissa myynnissä on ollut iso nippu vanhoja National Geographic -lehtiä. Niitä selatessani olen aina löytänyt jokusen numeron, jossa on Kiinaan liittyvä artikkeli. Nimensä veroisesta lehdestä voi aina odottaa löytävänsä kauniita kuvia, mutta täytyy myöntää, että itse tekstit artikkeleissa ovat usein puuduttavaa luettavaa, vaikka ne tarjoavatkin tärkeää taustatietoa kuvien aiheista ja kohteista. Alla valikoima lehdestä skannaamiani hienoja kuvia eri puolilta Kiinaa - osa kuvista on kuin kuva-arvoituksia! Kuvat on ottanut Georg Gerster, ja ne ovat ilmestyneet Larry Kohlin artikkelissa "Above China" maaliskuussa 1989.
lauantai 22. toukokuuta 2010
Puoli vuotta kiinaa, II/2010
Aikani omistautuneena kiinan kielen opiskelijana on nyt kestänyt reilusti yli kolme ja puoli vuotta, ja ajattelin, että taas olisi pieni puolivuotisraportti paikallaan; toivon, että tämän lukemisesta on hyötyä sellaisille, joita kiinan opiskelun raskaus turhauttaa, tai niille jotka pohtivat, voiko ahkeruus tämän työlään kielen kanssa johtaa lopulta mihinkään.
Uskon edelleen, että kyllä se voi. Itselläni eivät puhetaidot ole suuremmin ehtineet kehittyä, sillä en ole ollut riittävän rohkea tai oma-aloitteinen aloittaakseni kiinalaisten kanssa keskusteluja heidän omalla kielellään. Tämä vaikuttaisi tällä hetkellä olevan suurin heikkouteni ja ongelmani, enkä varmaan pääse siitä ylitse ennen kuin seuraavan kerran saan tilaisuuden päästä pidemmäksi aikaa manner-Kiinan maaperälle. Monenlaisia suunnitelmia siihen suuntaan minulla onneksi on jo mielessä.
Kuluneen puolivuotisen aikana olen päässyt tavoitteeseeni, joka on yksinkertainen: sanavarastoni kartuttaminen tuhannella sanalla vuodessa. Puolen vuoden aikana kävin läpi viisitoista sanalistaa, opin 520 uutta sanaa tai sanontaa ja tasan sata uutta kirjoitusmerkkiä. Uutta oppiessa vaadittavien kirjoitusmerkkien määrä väheni entisestään: ensimmäiset tuhat merkkiänihän saavutin vuodessa, ja kaksi tuhatta meni rikki noin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Nykyisellä tahdilla kolmannen tuhannen saavuttamiseen menee vielä viisi vuotta, tosin odotettavissa on, että tahti hidastuu entisestään. Ehkä vuosikymmenen loppuun mennessä kuitenkin voin juhlistaa uutta rajapyykkiä...
Viidestätoista sanalistasta on itselleni kehittynyt jo vakio, itseään toistava sykli, jonka opettelemisen aikana myös kertaan kaiken aikaisemmin oppimani muistin virkistämiseksi. Olen huomannut, että vaikka kerrattavia sanoja tulee kuuden kuukauden välein viitisen sataa lisää, vähenee kertaamiseen kuluva aika kuitenkin tasaisen varmasti. Tällä on selvä yhteys siihen, että suurin osa uusista sanoista koostuu tutuista kirjoitusmerkeistä: uutta tutuin merkein opittaessa vanhoista sanoista tulee ällistyttävällä tavalla "läpinäkyvämpiä", itse itseään selittäviä. On ilo kohdata vanhastaan tuttu sana, jonka muistaminen on aina ennen ollut hankalaa, ja huomata, että sen merkitys on yhtäkkiä täysin päivänselvä.
Opiskelussa olen käyttänyt toimivaksi toteamiani lähteitä: New Practical Chinese Reader 4 on tarjonnut erittäin haastavia ja mielenkiintoisia tekstejä sekä loputtoman määrän hienosti selitettyjä kieliopin ja kiinan kielen rakenteiden piirteitä. Tuntuu siltä, että mielipiteiden ja monimutkaisempienkin lauseiden ilmaiseminen alkaa pian olla mahdollista suhteellisen vähällä änkyttämisellä! ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunnit taas ovat pitäneet huolen siitä, että korvani pysyvät vireessä, ja samalla olen saanut harjoitella koneella kirjoittamista kirjoittaessani dialogeja muistiin sanojen pänttäämistä varten.
Olen ollut näihin kahteen lähteeseen niin tyytyväinen, etten oikeastaan ole muuta kaivannut, ja aionkin käyttää niitä myös seuraavan puolen vuoden aikana - oppikirjasarjasta saan pian aloittaa viidennen, vielä haastavamman osan (osia on yhteensä kuusi), ja myös ChinesePod:issa pääsen jossain vaiheessa siirtymään Upper Intermediate -tasolle.
Jatkossa yritän sisällyttää sanaston opettelemisen rinnalle eräitä asioita, joiden toivon nopeuttavan oppimistani ja auttavan aikaisemmin opitun pitämisessä mielessä entistäkin paremmin. Ostin hiljattain MDBG Chinese Reader -ohjelman, jota voin käyttää kiinalaiselta ystävältäni saamani 2000-luvun kiinalaisen romaanin lukemisessa (romaani on minulla Word-tiedostona). Toinen kiinalainen ystäväni puolestaan antoi minulle lahjaksi 35-osaisen kiinalaisen tv-sarjan, joka on viime vuosina ollut suosittu ja aiheeltaan sen verran ikävästi ajankohtainen, että sen esittäminen on Kiinassa kielletty. Tavoitteeni on seurata näissä molemmissa paljon dialogia oppiakseni, kuinka kiinaksi oikeasti arjen keskellä kommunikoidaan.
Kesän jälkeen saan vielä uuden tilaisuuden käyttää oppimaani käytännössä: olen ilmoittautunut vaihto-oppilaiden tuutoriksi syyslukukaudelle, ja kerroin haluavani ensisijaisesti kiinalaisia opiskelijoita autettavakseni. En haluaisi enää kovin kauan jatkaa epäonnistumisen pelon ja epävarmuuden määräilemällä tiellä, vaan silloin minun on viimeistään korkea aika avata rohkeasti suuni ja alkaa suoltaa sitä kiinan kielen tietoani, jonka olen suurella vaivalla ja antaumuksella saavuttanut. Puolen vuoden päästä nähdään, kuinka on käynyt!
Uskon edelleen, että kyllä se voi. Itselläni eivät puhetaidot ole suuremmin ehtineet kehittyä, sillä en ole ollut riittävän rohkea tai oma-aloitteinen aloittaakseni kiinalaisten kanssa keskusteluja heidän omalla kielellään. Tämä vaikuttaisi tällä hetkellä olevan suurin heikkouteni ja ongelmani, enkä varmaan pääse siitä ylitse ennen kuin seuraavan kerran saan tilaisuuden päästä pidemmäksi aikaa manner-Kiinan maaperälle. Monenlaisia suunnitelmia siihen suuntaan minulla onneksi on jo mielessä.
Kuluneen puolivuotisen aikana olen päässyt tavoitteeseeni, joka on yksinkertainen: sanavarastoni kartuttaminen tuhannella sanalla vuodessa. Puolen vuoden aikana kävin läpi viisitoista sanalistaa, opin 520 uutta sanaa tai sanontaa ja tasan sata uutta kirjoitusmerkkiä. Uutta oppiessa vaadittavien kirjoitusmerkkien määrä väheni entisestään: ensimmäiset tuhat merkkiänihän saavutin vuodessa, ja kaksi tuhatta meni rikki noin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Nykyisellä tahdilla kolmannen tuhannen saavuttamiseen menee vielä viisi vuotta, tosin odotettavissa on, että tahti hidastuu entisestään. Ehkä vuosikymmenen loppuun mennessä kuitenkin voin juhlistaa uutta rajapyykkiä...
Viidestätoista sanalistasta on itselleni kehittynyt jo vakio, itseään toistava sykli, jonka opettelemisen aikana myös kertaan kaiken aikaisemmin oppimani muistin virkistämiseksi. Olen huomannut, että vaikka kerrattavia sanoja tulee kuuden kuukauden välein viitisen sataa lisää, vähenee kertaamiseen kuluva aika kuitenkin tasaisen varmasti. Tällä on selvä yhteys siihen, että suurin osa uusista sanoista koostuu tutuista kirjoitusmerkeistä: uutta tutuin merkein opittaessa vanhoista sanoista tulee ällistyttävällä tavalla "läpinäkyvämpiä", itse itseään selittäviä. On ilo kohdata vanhastaan tuttu sana, jonka muistaminen on aina ennen ollut hankalaa, ja huomata, että sen merkitys on yhtäkkiä täysin päivänselvä.
Opiskelussa olen käyttänyt toimivaksi toteamiani lähteitä: New Practical Chinese Reader 4 on tarjonnut erittäin haastavia ja mielenkiintoisia tekstejä sekä loputtoman määrän hienosti selitettyjä kieliopin ja kiinan kielen rakenteiden piirteitä. Tuntuu siltä, että mielipiteiden ja monimutkaisempienkin lauseiden ilmaiseminen alkaa pian olla mahdollista suhteellisen vähällä änkyttämisellä! ChinesePod:in Intermediate-tason oppitunnit taas ovat pitäneet huolen siitä, että korvani pysyvät vireessä, ja samalla olen saanut harjoitella koneella kirjoittamista kirjoittaessani dialogeja muistiin sanojen pänttäämistä varten.
Olen ollut näihin kahteen lähteeseen niin tyytyväinen, etten oikeastaan ole muuta kaivannut, ja aionkin käyttää niitä myös seuraavan puolen vuoden aikana - oppikirjasarjasta saan pian aloittaa viidennen, vielä haastavamman osan (osia on yhteensä kuusi), ja myös ChinesePod:issa pääsen jossain vaiheessa siirtymään Upper Intermediate -tasolle.
Jatkossa yritän sisällyttää sanaston opettelemisen rinnalle eräitä asioita, joiden toivon nopeuttavan oppimistani ja auttavan aikaisemmin opitun pitämisessä mielessä entistäkin paremmin. Ostin hiljattain MDBG Chinese Reader -ohjelman, jota voin käyttää kiinalaiselta ystävältäni saamani 2000-luvun kiinalaisen romaanin lukemisessa (romaani on minulla Word-tiedostona). Toinen kiinalainen ystäväni puolestaan antoi minulle lahjaksi 35-osaisen kiinalaisen tv-sarjan, joka on viime vuosina ollut suosittu ja aiheeltaan sen verran ikävästi ajankohtainen, että sen esittäminen on Kiinassa kielletty. Tavoitteeni on seurata näissä molemmissa paljon dialogia oppiakseni, kuinka kiinaksi oikeasti arjen keskellä kommunikoidaan.
Kesän jälkeen saan vielä uuden tilaisuuden käyttää oppimaani käytännössä: olen ilmoittautunut vaihto-oppilaiden tuutoriksi syyslukukaudelle, ja kerroin haluavani ensisijaisesti kiinalaisia opiskelijoita autettavakseni. En haluaisi enää kovin kauan jatkaa epäonnistumisen pelon ja epävarmuuden määräilemällä tiellä, vaan silloin minun on viimeistään korkea aika avata rohkeasti suuni ja alkaa suoltaa sitä kiinan kielen tietoani, jonka olen suurella vaivalla ja antaumuksella saavuttanut. Puolen vuoden päästä nähdään, kuinka on käynyt!
torstai 13. toukokuuta 2010
Tehtaan tytöt - Kylä
Teoksensa toisen osan otsikolla Chang johdattelee lukijaa hektisen kaupungin jälkeen maaseudulle, pieniin kyliin. Jäljellä olevissa kuudessa luvussa vietetään kuitenkin melko paljon aikaa jo tutuksi käyneessä kaupungissakin, mikä on pienoinen pettymys, sillä subjektiivisia Kiinan maaseutukuvauksia ei mielestäni voi koskaan olla liikaa.
Chang viettää toisessa osassa edelleen aikaa ensimmäisessä osassa esiteltyjen tyttöjen tai naisten kanssa. Kaupungissa seurataan maailman suurimmaksi tituleeratun ostoskeskuksen valmistumista ennenaikaisesti rappeutuvan maalipinnan kautta; tyttöjen vaihtaessa tiheään tahtiin työtä ja asuinpaikkaa tutustumme ihmeellisten uutteiden, tablettien, jauheiden ja muiden ”terveystuotteiden” suoramyyntihuijaukseen sekä liikemaailmassa alati läsnä olevaan korruptioon ja keinotteluun.
Maaseudullekin onneksi ehditään: saamme todistaa elämäntyylien räikeää vastakkainasettelua ja perhehierarkian kääntymistä päälaelleen, kun kaupungista tuleva perheen toinen tytär alkaa neuvoa vanhemmilleen, kuinka heidän tulisi elää, pitäen ohjat melko hyvin käsissään tarjoamansa rahallisen tuen avulla. Maaseutu näyttäytyy kaupunkilaiselämään tottuneen silmissä heti ankeana, tylsänä paikkana, josta pitää päästä suhteellisen pian takaisin pois – ehkä siinä syy sille, ettei kirjakaan pienissä kylissä kovin kauaa viivy.
Chang pääsee haastateltavansa seurassa osallistumaan maaseuduilla häihin; naimisiinmenoon liittyvät rituaalit ovat ehdottoman kiehtovia. Lisäksi hän tapaa monia omaan sukuunsa liittyviä ihmisiä, joilta hän saa arvokasta tietoa isovanhemmistaan, suvustaan, sekä ylipäätään kiinalaisesta tavasta tehdä sukututkimusta. Maaseudun ihmisistä huokuu aito kiinalaisuus, kun taas kaupungissa kaikki tuntuu joko keinotekoiselta tai länsimaalaistuvalta.
Jään mielenkiinnolla odottamaan vastaavanlaista kirjallisuutta miesten näkökulmasta (miten olisi Rakennustyömaan pojat?). Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi nimittäin sellainen mielikuva, että nuorten miesten elämä siirtolaistyöläisenä on paljon vaikeampaa kuin naisten, joista yritteliäimmät usein löytävät tiensä liukuhihnalta vähemmän turruttaviin ja parempipalkkaisiin töihin.
Alla vielä edellisen tekstin tapaan kiinan opiskelijoille sanastoa, johon kiinnitin lukiessani huomiota:
Chang viettää toisessa osassa edelleen aikaa ensimmäisessä osassa esiteltyjen tyttöjen tai naisten kanssa. Kaupungissa seurataan maailman suurimmaksi tituleeratun ostoskeskuksen valmistumista ennenaikaisesti rappeutuvan maalipinnan kautta; tyttöjen vaihtaessa tiheään tahtiin työtä ja asuinpaikkaa tutustumme ihmeellisten uutteiden, tablettien, jauheiden ja muiden ”terveystuotteiden” suoramyyntihuijaukseen sekä liikemaailmassa alati läsnä olevaan korruptioon ja keinotteluun.
Maaseudullekin onneksi ehditään: saamme todistaa elämäntyylien räikeää vastakkainasettelua ja perhehierarkian kääntymistä päälaelleen, kun kaupungista tuleva perheen toinen tytär alkaa neuvoa vanhemmilleen, kuinka heidän tulisi elää, pitäen ohjat melko hyvin käsissään tarjoamansa rahallisen tuen avulla. Maaseutu näyttäytyy kaupunkilaiselämään tottuneen silmissä heti ankeana, tylsänä paikkana, josta pitää päästä suhteellisen pian takaisin pois – ehkä siinä syy sille, ettei kirjakaan pienissä kylissä kovin kauaa viivy.
Chang pääsee haastateltavansa seurassa osallistumaan maaseuduilla häihin; naimisiinmenoon liittyvät rituaalit ovat ehdottoman kiehtovia. Lisäksi hän tapaa monia omaan sukuunsa liittyviä ihmisiä, joilta hän saa arvokasta tietoa isovanhemmistaan, suvustaan, sekä ylipäätään kiinalaisesta tavasta tehdä sukututkimusta. Maaseudun ihmisistä huokuu aito kiinalaisuus, kun taas kaupungissa kaikki tuntuu joko keinotekoiselta tai länsimaalaistuvalta.
Jään mielenkiinnolla odottamaan vastaavanlaista kirjallisuutta miesten näkökulmasta (miten olisi Rakennustyömaan pojat?). Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi nimittäin sellainen mielikuva, että nuorten miesten elämä siirtolaistyöläisenä on paljon vaikeampaa kuin naisten, joista yritteliäimmät usein löytävät tiensä liukuhihnalta vähemmän turruttaviin ja parempipalkkaisiin töihin.
Alla vielä edellisen tekstin tapaan kiinan opiskelijoille sanastoa, johon kiinnitin lukiessani huomiota:
回家 (huí jiā) 'palata kotiin' - 'kotiinpaluusta' puhutaan myös silloin, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa lähes koko elämänsä elänyt kiinalais-amerikkalainen matkustaa paikkaan, josta hänen sukunsa on kauan sitten lähtenyt
平反 (píng fǎn) 'poliittinen rehabilitointi' - esim. kulttuurivallankumouksen aikana uransa, kotinsa ja maineensa menettäneet ihmiset saivat myöhemmin mahdollisuuden ”maineenpalautukseen”
摩 (mó) 'ostoskeskus', lyhenne sanasta 摩登 (mó dēng) 'moderni', joka itsessään on englanninkielisen ääntämyksen pohjalta muodostettu lainasana; myös sanojen mall ja mó lausumisessa voi nähdä yhtäläisyyksiä
佣金 (yòng jīn) 'provisio, lahjus' - alunperin vain provisiota merkinnyt sana on saanut uusia vivahteita, kun tuotteiden kauppaamiseksi myyjien on pitänyt ruveta maksamaan tuleville ostajille lahjuksia; tämä kahta eri asiaa merkitsevä sana on hyvä esimerkki kiinan kielen kontekstisidonnaisesta luonteesta
谈恋爱 (tán liàn ài) 'seurustella, kuherrella' (kirjaimellisesti 'puhua rakkaudesta')
lauantai 8. toukokuuta 2010
Tehtaan tytöt - Kaupunki
Yksi kiinnostavimmista viime aikoina julkaistuista, Kiinaa käsittelevistä kirjoista on Leslie T. Changin kirjoittama Tehtaan tytöt - Unelmia muuttuvassa Kiinassa (Otava, suom. Jaana Iso-Markku). Kahteen osaan - "Kaupunki" ja "Kylä" - jaettu 464-sivuinen teos käsittelee nuorten kiinalaisten siirtotyöläisnaisten (ja -tyttöjen) elämää Dongguanissa, eräässä Kiinan suurimmista tehdaskaupungeista. Amerikkalaissyntyinen kirjailija vietti useita vuosia Kiinassa haastatellen ihmisiä, pääasiassa erilaisissa tehtaissa työskenteleviä naisia.
Kaupunkiin sijoittuva kirjan ensimmäinen osa sisältää jo niin paljon havainnollista ja yksityiskohtaista asiaa nyky-Kiinasta, että minun oli pakko laskea kirja käsistäni ja pitää muutama päivä taukoa – kirjoitan toisesta osasta myöhemmin.
Chang kertoo mm. tyttöjen erilaisista syistä jättää maaseutu ja perheensä ja lähteä kaupunkiin: yllättäen köyhyyttä ei pidetä tärkeimpänä syynä, vaan tyttöjä ajaa kaupunkiin myös toimettomuus maatilalla, josta vanhemmat ja muu perhe pystyvät vaivatta pitämään huolta. Tyttöjen elämää kaupungissa seuratessaan Chang kirjoittaa naisten häikäisevästä sopeutumiskyvystä ja miehiin verrattuna hyvistä mahdollisuuksista uralla etenemiselle, joka tosin usein vaatii häikäilemätöntä valehtelua, mutta mahdollistaa myös luokkarajojen ylittämisen, sosiaalisen nousun, jollaisesta Kiinassa ei 1900-luvulla vielä kannattanut unelmoida.
Vapaa-aikanaan tytöt yrittävät joko parhaansa mukaan kehittää itseään, tai sitten löytää sopivan aviomiehen. Huonosti toimivat treffipalvelut kukoistavat Dongguanissa, samoin kuin käsittämättömiltä kuulostavat englannintunnit tai itsensä kehittämiseen opastava kirjallisuus.
Ihmiskohtaloiden rinnalla Chang antaa lukijalle myös aikaa tutustua tyttöjen ympäristöön, valaisemalla mm. tehdaskaupungin syntyyn ja kehitykseen liittyviä vaiheita, esittelemällä maailman suurimman tehtaan ja kertomalla vielä omankin sukunsa tarinan, joka toimii samalla paitsi Kiinan historian kertauksena, myös oivana rinnakkaiskuvauksena sille, mitä kymmenet miljoonat nuoret tytöt käyvät elämässään läpi tämän päivän Kiinassa.
Kiinan kielen opiskelijana kiinnitin Kaupunki-osassa paljon huomiota pinyinillä tarjottuun, tekstissä silloin tällöin esiintyvään ja selitettyyn kiinankieliseen sanastoon, josta osan esittelen tähän lopuksi:
Kaupunkiin sijoittuva kirjan ensimmäinen osa sisältää jo niin paljon havainnollista ja yksityiskohtaista asiaa nyky-Kiinasta, että minun oli pakko laskea kirja käsistäni ja pitää muutama päivä taukoa – kirjoitan toisesta osasta myöhemmin.
Chang kertoo mm. tyttöjen erilaisista syistä jättää maaseutu ja perheensä ja lähteä kaupunkiin: yllättäen köyhyyttä ei pidetä tärkeimpänä syynä, vaan tyttöjä ajaa kaupunkiin myös toimettomuus maatilalla, josta vanhemmat ja muu perhe pystyvät vaivatta pitämään huolta. Tyttöjen elämää kaupungissa seuratessaan Chang kirjoittaa naisten häikäisevästä sopeutumiskyvystä ja miehiin verrattuna hyvistä mahdollisuuksista uralla etenemiselle, joka tosin usein vaatii häikäilemätöntä valehtelua, mutta mahdollistaa myös luokkarajojen ylittämisen, sosiaalisen nousun, jollaisesta Kiinassa ei 1900-luvulla vielä kannattanut unelmoida.
Vapaa-aikanaan tytöt yrittävät joko parhaansa mukaan kehittää itseään, tai sitten löytää sopivan aviomiehen. Huonosti toimivat treffipalvelut kukoistavat Dongguanissa, samoin kuin käsittämättömiltä kuulostavat englannintunnit tai itsensä kehittämiseen opastava kirjallisuus.
Ihmiskohtaloiden rinnalla Chang antaa lukijalle myös aikaa tutustua tyttöjen ympäristöön, valaisemalla mm. tehdaskaupungin syntyyn ja kehitykseen liittyviä vaiheita, esittelemällä maailman suurimman tehtaan ja kertomalla vielä omankin sukunsa tarinan, joka toimii samalla paitsi Kiinan historian kertauksena, myös oivana rinnakkaiskuvauksena sille, mitä kymmenet miljoonat nuoret tytöt käyvät elämässään läpi tämän päivän Kiinassa.
Kiinan kielen opiskelijana kiinnitin Kaupunki-osassa paljon huomiota pinyinillä tarjottuun, tekstissä silloin tällöin esiintyvään ja selitettyyn kiinankieliseen sanastoon, josta osan esittelen tähän lopuksi:
出去 (chū qù) kirjaimellisesti 'lähteä ulos' tarkoittaa Kiinassa yleisesti myös siirtotyöläiseksi/maailmalle lähtöä
流动人口 (liú dòng rén kǒu) 'ajelehtiva väestö'
外地人 (wài dì rén) alunperin 'vieras, ulkopuolinen', nyttemmin myös yksinkertaisesti 'siirtotyöläinen'
高不成低不就 (gāo bù chéng dī bù jiù) viittaa liukuhihnatyöltä ylenemään onnistuneeseen naiseen, jolle maalaismies ei enää kelpaa, mutta jota kaupunkilaismiehet kuitenkin edelleen halveksivat; sanonta soveltuu myös esimerkiksi työtä etsivään ihmiseen, joka ei halua surkeaa työtä, mutta jolla ei ole valmiuksia parempaankaan
狂离 (kuáng lí) 'hullu lähtö' on tapa jättää työnsä tehtaassa nopeasti siten, että yhden tai kahden kuukauden palkka jää saamatta, eikä vielä ole uutta työpaikkaakaan tiedossa
吃苦耐劳 (chī kǔ nài láo) 'kykeneväinen tekemään kovasti töitä ja kestämään vastoinkäymisiä', tärkeä ominaisuus siirtotyöläiselle
乱 (luàn) 'kaoottinen, vaarallinen' on yleinen käsitys Dongguanin katujen elämästä - usein työläiset mieluummin viettävätkin vapaa-aikansa turvassa tehtaan porttien sisäpuolella, mistä tavallisesti löytyy paljon palveluja ja ajanviettopaikkoja
麻木 (má mù) 'lamaantunut, turta', sana jolla jopa vasta teini-ikäiset, liukuhihnalla elämäänsä kyllästyneet tytöt usein kuvailevat mielialaansa
成功学 (chéng gōng xué) 'menestysoppi' viittaa Dongguanissa kukoistavaan kirjallisuuden lajiin, joka käsittää mitä erikoisimpia teoksia ja jotka "lupaavat" siivittää nuoren lukijan menestyksen tielle
坐台小姐 (zuò tái xiǎo jiě) viittaa esim. karaokebaareissa asiakkaiden kanssa istuviin seuralaistyttöihin, jotka usein tarjoavat myös seksipalveluja; mikäli asiakas haluaa seksiä, he siirtyvät maksua vastaan toiseen huoneeseen 'pikaruoalle', 快餐 (kuàicān)
torstai 29. huhtikuuta 2010
MDBG Chinese Reader
Kolmisen viikkoa sitten kirjoitin MDBG-sivuston tarjoamasta Chinese Reader -ohjelmasta. Lupasin ladata sen kahdeksi viikoksi ilmaiseen koekäyttöön ja kertoa sen jälkeen, olisinko mahdollisesti valmis pulittamaan oikeaa rahaa ohjelman omistamisesta.
Uutiseni ovat pääasiassa hyviä: ohjelma vastaa odotuksiani, lisäksi se toimii vieläkin ihan hyvin, vaikka koeaika on umpeutunut useita päiviä sitten. Kattavalta vaikuttavan sanakirjan automaattinen päivittäminen tosin ei varmaankaan enää onnistu, lisäksi toiminta ylipäätään on hieman hidastunut ja muistutuksia käyttöoikeuden loppumisesta on alkanut sadella.
Testailin MDBG:n tuotetta pääasiassa kiinalaisia verkkosivuja selaillen, lisäksi kävin läpi aiemmin opiskelussa käyttämiäni lyhyempiä tekstejä sekä erästä kiinankielistä kirjaa, jonka sain taannoin ystävältäni elektronisessa muodossa. Kokemuksieni perusteella voin huoletta mainostaa, että Chinese Reader tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää kiinankielisiä tekstejä. Kovin syvälle ei teksteihin kuitenkaan aina välttämättä voi päästä, jos käyttäjä itse ei tunne kiinan kielen kielioppirakenteita ja vivahteita, osaa erottaa kontekstista joidenkin merkkien monista eri käyttötarkoituksista sen oikean, tai tiedä toisin paikoin (ohjelman tehdessä virheen), missä eri sanojen välillä kulkee raja. Alla esimerkki tyypillisestä väärinkäsityksestä, vaikka tässä tapauksessa terve järki saanee itse kunkin hälytyskellot nopeasti soimaan:
Lause 你快喝口水。’juo äkkiä suullinen vettä’ kääntyy ohjelman mukaan jotakuinkin seuraavasti: ’sinä nopea juoda sylki’. Eli ohjelma tunnisti sanan 口水 ’sylki’, vaikka 口 tässä yhteydessä toimii tietynlaisena mittasanana tuolle kulaukselle tai suulliselle (喝一口水). Luonnollisesti tämänlaisen lauseen kääntäminen vaatii ylipäätään ymmärrystä kiinan lauserakenteista, sillä aivan yhtä hyvin joku voisi vaikka ajatella, että lause kääntyy ’olet nopea, nielaise sylkesi’ tai muuta yhtä absurdia.
Eli kääntäjäksi ei MDBG Chinese Readerin kanssa ehkä kannata heti ruveta, mutta olen varma, että siitä saa verrattoman avun kiinan kielen opiskeluun ja erityisesti tilanteisiin, jolloin oikeasti pitää saada verkkosivun tai artikkelin olennainen sisältö käännettyä ilman aikaa vievää sanakirjan selailua. Aion ehdottomasti sijoittaa ohjelman ostamiseen ja tehdä sen avulla opiskelustani monipuolisempaa, nopeampaa ja – kauhistus! – vaivattomampaa.
Uutiseni ovat pääasiassa hyviä: ohjelma vastaa odotuksiani, lisäksi se toimii vieläkin ihan hyvin, vaikka koeaika on umpeutunut useita päiviä sitten. Kattavalta vaikuttavan sanakirjan automaattinen päivittäminen tosin ei varmaankaan enää onnistu, lisäksi toiminta ylipäätään on hieman hidastunut ja muistutuksia käyttöoikeuden loppumisesta on alkanut sadella.
Testailin MDBG:n tuotetta pääasiassa kiinalaisia verkkosivuja selaillen, lisäksi kävin läpi aiemmin opiskelussa käyttämiäni lyhyempiä tekstejä sekä erästä kiinankielistä kirjaa, jonka sain taannoin ystävältäni elektronisessa muodossa. Kokemuksieni perusteella voin huoletta mainostaa, että Chinese Reader tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää kiinankielisiä tekstejä. Kovin syvälle ei teksteihin kuitenkaan aina välttämättä voi päästä, jos käyttäjä itse ei tunne kiinan kielen kielioppirakenteita ja vivahteita, osaa erottaa kontekstista joidenkin merkkien monista eri käyttötarkoituksista sen oikean, tai tiedä toisin paikoin (ohjelman tehdessä virheen), missä eri sanojen välillä kulkee raja. Alla esimerkki tyypillisestä väärinkäsityksestä, vaikka tässä tapauksessa terve järki saanee itse kunkin hälytyskellot nopeasti soimaan:
Lause 你快喝口水。’juo äkkiä suullinen vettä’ kääntyy ohjelman mukaan jotakuinkin seuraavasti: ’sinä nopea juoda sylki’. Eli ohjelma tunnisti sanan 口水 ’sylki’, vaikka 口 tässä yhteydessä toimii tietynlaisena mittasanana tuolle kulaukselle tai suulliselle (喝一口水). Luonnollisesti tämänlaisen lauseen kääntäminen vaatii ylipäätään ymmärrystä kiinan lauserakenteista, sillä aivan yhtä hyvin joku voisi vaikka ajatella, että lause kääntyy ’olet nopea, nielaise sylkesi’ tai muuta yhtä absurdia.
Eli kääntäjäksi ei MDBG Chinese Readerin kanssa ehkä kannata heti ruveta, mutta olen varma, että siitä saa verrattoman avun kiinan kielen opiskeluun ja erityisesti tilanteisiin, jolloin oikeasti pitää saada verkkosivun tai artikkelin olennainen sisältö käännettyä ilman aikaa vievää sanakirjan selailua. Aion ehdottomasti sijoittaa ohjelman ostamiseen ja tehdä sen avulla opiskelustani monipuolisempaa, nopeampaa ja – kauhistus! – vaivattomampaa.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Radiossa ja yleisön edessä
Finn-nese
Itsekriittisyydestä tai lapsellisesta häpeän tunteesta johtuen en halunnut mainostaa tätä aikaisemmin, joten mainitaan sitten nyt kun on jo liian myöhäistä.
Sain kunnian tehdä kahden Tampereella suomea opiskelevan kiinalaisen - Onnin ja Tarjan - kanssa radiolähetyksen heidän ohjelmaansa "Finn-nese - Chinese culture in Finland". Tampereen yliopiston paikallisradiossa Radio Moreenissa vastikään kuultu, jokunen viikko sitten äänitetty puolituntinen käsitteli kiinan kieltä ja sen opiskelua, ja minut oli pyydetty mukaan jakamaan vinkkejä opiskeluun liittyen sekä kertomaan kokemuksistani Pekingissä.
Oman äänen kuuleminen saa valtaosan ihmisistä tuntemaan olonsa kiusaantuneeksi, joten niinpä itsekin kuuntelin ohjelmaa aluksi puna poskilla. Olin lukenut puheenvuoroni aika pitkälti paperista, ja siltä se välillä kuulostikin, mutta kuitenkin ohjelmasta jäi lopulta todella positiivinen mieli. Keskustelua tauotti mukavasti kolme kiinalaista laulua (joita sain olla mukana valitsemassa), ja puheen taustalla soi tunnelmallinen, rauhoittava kiinalainen instrumentti. En ole koskaan aikaisemmin kiinnittänyt yhtä paljon huomiota taustamusiikkiin - ehkä sitä ei käytetä niin usein?
Chinese Language Speech Event 2010
Törmäsin myös tänään yliopistolla julisteeseen, joka mainostaa tänä perjantaina (16.4.) Helsingin Konfutse-instituutissa kolmatta kertaa järjestettävää vuotuista kiinan kielen tapahtumaa "Chinese Language Speech Event". Itse osallistuin tapahtumaan kaksi vuotta sitten kurssikaverini kanssa: esitimme kiinaksi pari hauskaa, lyhyttä dialogia. Harjoittelimme pitkään kiinan opettajamme avustuksella esitystä, joten kokemus oli sangen hyödyllinen puhetaitojen kehittämisen kannalta, esiintymiskokemuksesta puhumattakaan. Ilmeisesti onnistuimme ihan hyvin, sillä esityksillemme naurettiin - vieläpä oikeissa kohdissa!
Tapahtuma on suunnattu kielen opiskelijoille ikään tai taitotasoon katsomatta; osallistua voi parin kanssa tai isommassakin ryhmässä, eikä esityksen aiheella ole kauheasti väliä, kunhan kieli on kiina. Näiden lyhyempien esitysten ohella tapahtuma toimii karsintana Chinese Bridge -kilpailulle, jonka voittaja voi päästä Kiinassa järjestettäviin semifinaaleihin tai jopa finaaliin. Kaksi vuotta sitten kilpailijoilta vaadittiin kiinankielisen suullisen esityksen lisäksi jonkin kiinalaisen kulttuurin osa-alueen esittelemistä yleisölle - silloin tarjolla oli mm. laulua ja kämmenhierontaa.
Mikäli olet perjantaina klo 16-20 Helsingissä vailla tärkeämpää tekemistä, piipahda ihmeessä Konfutse-instituuttiin seuraamaan, kuinka tulevat kiinan kielen ammattilaiset näyttävät taitojaan!
Itsekriittisyydestä tai lapsellisesta häpeän tunteesta johtuen en halunnut mainostaa tätä aikaisemmin, joten mainitaan sitten nyt kun on jo liian myöhäistä.
Sain kunnian tehdä kahden Tampereella suomea opiskelevan kiinalaisen - Onnin ja Tarjan - kanssa radiolähetyksen heidän ohjelmaansa "Finn-nese - Chinese culture in Finland". Tampereen yliopiston paikallisradiossa Radio Moreenissa vastikään kuultu, jokunen viikko sitten äänitetty puolituntinen käsitteli kiinan kieltä ja sen opiskelua, ja minut oli pyydetty mukaan jakamaan vinkkejä opiskeluun liittyen sekä kertomaan kokemuksistani Pekingissä.
Oman äänen kuuleminen saa valtaosan ihmisistä tuntemaan olonsa kiusaantuneeksi, joten niinpä itsekin kuuntelin ohjelmaa aluksi puna poskilla. Olin lukenut puheenvuoroni aika pitkälti paperista, ja siltä se välillä kuulostikin, mutta kuitenkin ohjelmasta jäi lopulta todella positiivinen mieli. Keskustelua tauotti mukavasti kolme kiinalaista laulua (joita sain olla mukana valitsemassa), ja puheen taustalla soi tunnelmallinen, rauhoittava kiinalainen instrumentti. En ole koskaan aikaisemmin kiinnittänyt yhtä paljon huomiota taustamusiikkiin - ehkä sitä ei käytetä niin usein?
Chinese Language Speech Event 2010
Törmäsin myös tänään yliopistolla julisteeseen, joka mainostaa tänä perjantaina (16.4.) Helsingin Konfutse-instituutissa kolmatta kertaa järjestettävää vuotuista kiinan kielen tapahtumaa "Chinese Language Speech Event". Itse osallistuin tapahtumaan kaksi vuotta sitten kurssikaverini kanssa: esitimme kiinaksi pari hauskaa, lyhyttä dialogia. Harjoittelimme pitkään kiinan opettajamme avustuksella esitystä, joten kokemus oli sangen hyödyllinen puhetaitojen kehittämisen kannalta, esiintymiskokemuksesta puhumattakaan. Ilmeisesti onnistuimme ihan hyvin, sillä esityksillemme naurettiin - vieläpä oikeissa kohdissa!
Tapahtuma on suunnattu kielen opiskelijoille ikään tai taitotasoon katsomatta; osallistua voi parin kanssa tai isommassakin ryhmässä, eikä esityksen aiheella ole kauheasti väliä, kunhan kieli on kiina. Näiden lyhyempien esitysten ohella tapahtuma toimii karsintana Chinese Bridge -kilpailulle, jonka voittaja voi päästä Kiinassa järjestettäviin semifinaaleihin tai jopa finaaliin. Kaksi vuotta sitten kilpailijoilta vaadittiin kiinankielisen suullisen esityksen lisäksi jonkin kiinalaisen kulttuurin osa-alueen esittelemistä yleisölle - silloin tarjolla oli mm. laulua ja kämmenhierontaa.
Mikäli olet perjantaina klo 16-20 Helsingissä vailla tärkeämpää tekemistä, piipahda ihmeessä Konfutse-instituuttiin seuraamaan, kuinka tulevat kiinan kielen ammattilaiset näyttävät taitojaan!
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Ollako vanhanaikainen vaiko moderni?
Pekingissä asuessani tapasin kerran pohjoisamerikkalaisen, nuorehkon miehen, joka puhui täysin sujuvaa kiinaa. Tietenkin kyselin, kuinka häneltä luistaa kirjoitettu kiina, koska oletan että todellinen puhutun kielen järkevä hallinta edellyttää väkisinkin ainakin jonkinasteista kirjoitetun kiinan tuntemusta. Hän kertoi, ettei osaa käsin kirjoittaa juuri mitään, vaan on oppinut merkkijärjestelmän täysin tietokoneen ja internetin välityksellä.
Aloin tuntea itseni vanhanaikaiseksi, sellaiseksi, joka käyttää äänekästä ja kömpelöä kirjoituskonetta muiden kanniskellessa pieniä läppäreitä salkuissaan. Olen miettinyt tuota kohtaamista viime aikoina yhä enemmän: olenko "menettänyt" kuukausia, jopa vuoden tai pari, opiskellessani tehottomasti kiinaa käsin kirjoittamalla, vaikka lähes kaikki asiat hoidetaan nykyisin tietokoneen avulla? Olisinko voinut oppia kiinaa paljon nopeammin ja syvemmin, jos olisin valinnut epäjärjestelmällisemmän polun: nippu sanalistoja ja tekstejä eri lähteistä olisikin nyt satoja tietokoneen ruudun edessä vietettyjä tunteja. Oikean ohjelman valittuani olisin kursorilla merkkejä osoittamalla saanut niiden ääntämykset ja merkitykset kätevästi silmieni eteen, ja ajan myötä merkeistä olisi tullut riittävän tuttuja, eikä työlästä kertausta ehkä tarvittaisi...
Onneksi en ihan tosissani ole kamalan huolissani valitsemani tien suhteen - se on varmasti ollut se oikea juuri minulle, sillä olen nauttinut uuden oppimisesta ja kehittymisestä suunnattomasti jo lähes neljä vuotta, eikä tuntemuksissa ole odotettavissa muutosta. Painaessani lyijykynän paperia vasten saan nähdä omat aikaansaannokseni: jokainen merkki on ainutlaatuinen - joskus merkki näyttää tyhmältä, toisinaan tuntuu siltä, että on syntynyt pieni mestariteos. Käsialani muuttuu koko ajan, ja joka kuukausi huomaan vedoissani uusia piirteitä, jotka vievät käsialaani kauemmaksi tietokoneen ruudulta saaduista kirjoitusmerkkien tylsistä malleista. Jonakin päivänä käsialani on kenties kehittynyt niin sekavaksi, että merkkejäni voisi luulla kiinalaisen kirjoittamiksi! Käsin harjoittelu tarjoaa lisäksi yhden lyömättömän etulyöntiaseman: harjaantumisen toisiaan muistuttavien merkkien pienten, mutta tärkeiden, erojen välittömään tunnistamiseen.
Kaikesta konservatiivisuudestani huolimatta olen nyt päättänyt kokeilla vaihtoehtoa, jonka olisin voinut valita jokunen vuosi takaperin. Lataan koneelleni koekäyttöön paljon kehutun MDBG Chinese Reader -sovelluksen, johon saa tutustua maksutta kahden viikon ajan. Ohjelman perusversio tarjoaa seuraavanlaisia ominaisuuksia:
- Instant mouseover Chinese-English translations
- Listen to Mandarin Chinese pronunciations
- Built-in offline dictionary featuring the same extensive content as the MDBG Chinese-English dictionary website
- Keep track of your favorite words
- Supports most Microsoft Windows applications, including Firefox, Internet Explorer, Microsoft Office, MSN, Gtalk, QQ, ICQ, etc
Tämän avulla voin siis kursoria osoittamalla saada haluamani sanan käännöksen ja halutessani kuunnella myös sen ääntämyksen. MDBG Chinese Reader erottuu edukseen sillä, että se on yhteensopiva lähes kaikkien Windows-sovellusten kanssa; lisäksi sen mukana tulee MDBG-sivustoon perustuva päivitettävä sanakirja, jota voi käyttää myös offline-tilassa - sellaista olen kaivannut.
Tutustuttuani ohjelmaan tuon tarjotun 14 vuorokauden ajan raportoin tänne kokemuksistani ja siitä, olisinko valmis pulittamaan ohjelman omistamisesta 59 Yhdysvaltain dollaria (noin 44 euroa). MDBG on tarjonnut minulle jo lähes neljän vuoden ajan ilmaiseksi lyömättömän nettisanakirjan, joten pieni rahallinen tuki olisi vähintäänkin reilu tapa kiittää sivuston ylläpitäjiä.
Luonnollisesti otan mielelläni vastaan kommentteina käyttökokemuksia samankaltaisista ohjelmista.
Aloin tuntea itseni vanhanaikaiseksi, sellaiseksi, joka käyttää äänekästä ja kömpelöä kirjoituskonetta muiden kanniskellessa pieniä läppäreitä salkuissaan. Olen miettinyt tuota kohtaamista viime aikoina yhä enemmän: olenko "menettänyt" kuukausia, jopa vuoden tai pari, opiskellessani tehottomasti kiinaa käsin kirjoittamalla, vaikka lähes kaikki asiat hoidetaan nykyisin tietokoneen avulla? Olisinko voinut oppia kiinaa paljon nopeammin ja syvemmin, jos olisin valinnut epäjärjestelmällisemmän polun: nippu sanalistoja ja tekstejä eri lähteistä olisikin nyt satoja tietokoneen ruudun edessä vietettyjä tunteja. Oikean ohjelman valittuani olisin kursorilla merkkejä osoittamalla saanut niiden ääntämykset ja merkitykset kätevästi silmieni eteen, ja ajan myötä merkeistä olisi tullut riittävän tuttuja, eikä työlästä kertausta ehkä tarvittaisi...
Onneksi en ihan tosissani ole kamalan huolissani valitsemani tien suhteen - se on varmasti ollut se oikea juuri minulle, sillä olen nauttinut uuden oppimisesta ja kehittymisestä suunnattomasti jo lähes neljä vuotta, eikä tuntemuksissa ole odotettavissa muutosta. Painaessani lyijykynän paperia vasten saan nähdä omat aikaansaannokseni: jokainen merkki on ainutlaatuinen - joskus merkki näyttää tyhmältä, toisinaan tuntuu siltä, että on syntynyt pieni mestariteos. Käsialani muuttuu koko ajan, ja joka kuukausi huomaan vedoissani uusia piirteitä, jotka vievät käsialaani kauemmaksi tietokoneen ruudulta saaduista kirjoitusmerkkien tylsistä malleista. Jonakin päivänä käsialani on kenties kehittynyt niin sekavaksi, että merkkejäni voisi luulla kiinalaisen kirjoittamiksi! Käsin harjoittelu tarjoaa lisäksi yhden lyömättömän etulyöntiaseman: harjaantumisen toisiaan muistuttavien merkkien pienten, mutta tärkeiden, erojen välittömään tunnistamiseen.
Kaikesta konservatiivisuudestani huolimatta olen nyt päättänyt kokeilla vaihtoehtoa, jonka olisin voinut valita jokunen vuosi takaperin. Lataan koneelleni koekäyttöön paljon kehutun MDBG Chinese Reader -sovelluksen, johon saa tutustua maksutta kahden viikon ajan. Ohjelman perusversio tarjoaa seuraavanlaisia ominaisuuksia:
- Instant mouseover Chinese-English translations
- Listen to Mandarin Chinese pronunciations
- Built-in offline dictionary featuring the same extensive content as the MDBG Chinese-English dictionary website
- Keep track of your favorite words
- Supports most Microsoft Windows applications, including Firefox, Internet Explorer, Microsoft Office, MSN, Gtalk, QQ, ICQ, etc
Tämän avulla voin siis kursoria osoittamalla saada haluamani sanan käännöksen ja halutessani kuunnella myös sen ääntämyksen. MDBG Chinese Reader erottuu edukseen sillä, että se on yhteensopiva lähes kaikkien Windows-sovellusten kanssa; lisäksi sen mukana tulee MDBG-sivustoon perustuva päivitettävä sanakirja, jota voi käyttää myös offline-tilassa - sellaista olen kaivannut.
Tutustuttuani ohjelmaan tuon tarjotun 14 vuorokauden ajan raportoin tänne kokemuksistani ja siitä, olisinko valmis pulittamaan ohjelman omistamisesta 59 Yhdysvaltain dollaria (noin 44 euroa). MDBG on tarjonnut minulle jo lähes neljän vuoden ajan ilmaiseksi lyömättömän nettisanakirjan, joten pieni rahallinen tuki olisi vähintäänkin reilu tapa kiittää sivuston ylläpitäjiä.
Luonnollisesti otan mielelläni vastaan kommentteina käyttökokemuksia samankaltaisista ohjelmista.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Orastavia kielimatkasuunnitelmia
Valmistumiseeni on vielä aikaa, mutta sen jälkeinen aika kesästä 2011 alkaen alkaa jo kovasti kuumottaa mielessä. Jonkinnäköinen päätös mielessäni on nyt syntynyt ainakin siitä, että valmistumisen kunniaksi teen kesällä kielimatkan, jonka jälkeen puhun sujuvasti kiinaa ja osaan käyttää monipuolisesti sitä lähes 6000 sanan ja 2500 kirjoitusmerkin varastoani, jonka olen siihen mennessä ehtinyt saavuttaa. Matka tosin vaatii paljon suunnittelua.
Ihan ensimmäisenä vilkaisin Peking Universityn nettisivuilta kielikurssien hintoja: 400 yuanin ilmoittautumismaksun jälkeen kuuden viikon kurssi (120 h) kustantaisi 5500 yuania ja kahdeksan viikon kurssi (160 h) 6900 yuania. Hinta sisältää ilmeisesti majoituksen kahden hengen huoneessa ja viikonloppuekskursiot kaupan päälle. Ei hirveän paha hinta, vaikka kiinalaiset ystäväni sitä kauhistelivatkin. Opetusryhmän koko saattaa olla jopa 15 oppilasta, ja yhden oppitunnin hinnaksi muodostuisi laskujeni mukaan viitisen euroa. Beijing Language and Culture University tarjoaa kursseja melko samanoloiseen hintaan, mutta vaikuttaa siltä, että ryhmäkoot ovat hieman isompia ja että hintaan pitää lisätä majoituksesta tuntuvasti lisää.
Onneksi aikaa on vielä riittämiin - olen itse asiassa liikkeellä turhankin aikaisin, joten suunnittelulle jää paljon aikaa. Tällä hetkellä kielikurssia valitessa tärkeimmältä tuntuvat seuraavat asiat:
Työskennellessäni Pekingissä sain käydä kerran viikossa maksutta kiinan tunnilla, ja monesti olin luokan ainoa oppilas. Tällöin opettajani (joita minulla oli tuona aikana kaksi, vanhempi ja nuorempi) pystyivät puristamaan kielitaidostani kaiken irti, etenkin siksi, että he eivät osanneet lainkaan englantia. Huomasin, ettei opettajan tarvitse välttämättä olla kokenut ammattilainen - harjoittelija tai opettajaksi tähtäävä opiskelijakin voi saada aikaan erinomaisia tuloksia voidessaan kohdistaa huomionsa yhteen oppilaaseen. Tunnit olivat raskaita mutta äärimmäisen tehokkaita, lisäksi ne motivoivat ja tarjosivat onnistumisen tunteita kerta toisensa jälkeen.
Voisinko löytää tällaisen yksityiskurssin Kiinasta? Yksityisopetusta kolme tai neljä tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ja vino pino kotitehtäviä päälle?
Lähitulevaisuudessa aion käyttää käsissäni olevan ylimääräisen ajan eri kielikouluihin tutustumiseen ja kirjoittaa ylös tusinan verran mielenkiintoisia yhteystietoja. Syksyllä voisin alkaa lähestyä näitä kouluja ja kilpailuttaa niitä kysellen, millä hinnalla ne voisivat tarjota minulle tarpeisiini räätälöidyn kurssin kesällä 2011. Muutamalla ranskalaisella viivalla voin helposti kuvailla, mitä tarvitsen - ajasta puolet voisi esimerkiksi käyttää puhe- ja kuunteluvalmiuksien kehittämiseen, ja toinen puoli omistettaisiin itse valitsemani oppikirjan läpikäymiselle.
Hinta tällaisella kurssilla olisi varmasti isossa ryhmässä toteutettavaa kurssia kalliimpi, mutta toisaalta oppilaitokselle tarjoutuva tilaisuus opiskelijan tai harjoittelijan käyttämiseen voisi myös tuoda kurssin hintaa jonkin verran alemmas - lisäksi joku nuori kiinalainen voisi saada hyvää työkokemusta! Tulevan lukuvuoden aikana minulla on sen verran opintojen lomassa aikaa, että voin tarvittaessa osa-aikatyöllä säästää jonkin verran ylimääräistä matkalle, joka saattaa osoittautua elämäni tärkeimmäksi.
Yksi Kiinan eduista on se, että sieltä löytyy ottajia ulkomaalaisten rahoille. Optimistisen ja innokkaan puoleni näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että mikäli asiakkaan toiveita ei koulun tai muun laitoksen virallisesta tarjonnasta löydy, voidaan asialle aina tehdä jotakin. Aika näyttää, olenko väärässä.
Ihan ensimmäisenä vilkaisin Peking Universityn nettisivuilta kielikurssien hintoja: 400 yuanin ilmoittautumismaksun jälkeen kuuden viikon kurssi (120 h) kustantaisi 5500 yuania ja kahdeksan viikon kurssi (160 h) 6900 yuania. Hinta sisältää ilmeisesti majoituksen kahden hengen huoneessa ja viikonloppuekskursiot kaupan päälle. Ei hirveän paha hinta, vaikka kiinalaiset ystäväni sitä kauhistelivatkin. Opetusryhmän koko saattaa olla jopa 15 oppilasta, ja yhden oppitunnin hinnaksi muodostuisi laskujeni mukaan viitisen euroa. Beijing Language and Culture University tarjoaa kursseja melko samanoloiseen hintaan, mutta vaikuttaa siltä, että ryhmäkoot ovat hieman isompia ja että hintaan pitää lisätä majoituksesta tuntuvasti lisää.
Onneksi aikaa on vielä riittämiin - olen itse asiassa liikkeellä turhankin aikaisin, joten suunnittelulle jää paljon aikaa. Tällä hetkellä kielikurssia valitessa tärkeimmältä tuntuvat seuraavat asiat:
- mahdollisimman pieni ryhmäkoko mahdollistaisi intensiivisen ja tehokkaan kurssin, ja siitä voin myös maksaa
- omatoimisesti etsitty majoitus kiinalaisessa perheessä tuplaisi Kiinassa vietetyn ajan tehon, kun taas kampuksella nyhjöttäminen voisi tehdä vapaa-ajan kielenkäytöstä passiivista ja liian englantipainotteista
Työskennellessäni Pekingissä sain käydä kerran viikossa maksutta kiinan tunnilla, ja monesti olin luokan ainoa oppilas. Tällöin opettajani (joita minulla oli tuona aikana kaksi, vanhempi ja nuorempi) pystyivät puristamaan kielitaidostani kaiken irti, etenkin siksi, että he eivät osanneet lainkaan englantia. Huomasin, ettei opettajan tarvitse välttämättä olla kokenut ammattilainen - harjoittelija tai opettajaksi tähtäävä opiskelijakin voi saada aikaan erinomaisia tuloksia voidessaan kohdistaa huomionsa yhteen oppilaaseen. Tunnit olivat raskaita mutta äärimmäisen tehokkaita, lisäksi ne motivoivat ja tarjosivat onnistumisen tunteita kerta toisensa jälkeen.
Voisinko löytää tällaisen yksityiskurssin Kiinasta? Yksityisopetusta kolme tai neljä tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ja vino pino kotitehtäviä päälle?
Lähitulevaisuudessa aion käyttää käsissäni olevan ylimääräisen ajan eri kielikouluihin tutustumiseen ja kirjoittaa ylös tusinan verran mielenkiintoisia yhteystietoja. Syksyllä voisin alkaa lähestyä näitä kouluja ja kilpailuttaa niitä kysellen, millä hinnalla ne voisivat tarjota minulle tarpeisiini räätälöidyn kurssin kesällä 2011. Muutamalla ranskalaisella viivalla voin helposti kuvailla, mitä tarvitsen - ajasta puolet voisi esimerkiksi käyttää puhe- ja kuunteluvalmiuksien kehittämiseen, ja toinen puoli omistettaisiin itse valitsemani oppikirjan läpikäymiselle.
Hinta tällaisella kurssilla olisi varmasti isossa ryhmässä toteutettavaa kurssia kalliimpi, mutta toisaalta oppilaitokselle tarjoutuva tilaisuus opiskelijan tai harjoittelijan käyttämiseen voisi myös tuoda kurssin hintaa jonkin verran alemmas - lisäksi joku nuori kiinalainen voisi saada hyvää työkokemusta! Tulevan lukuvuoden aikana minulla on sen verran opintojen lomassa aikaa, että voin tarvittaessa osa-aikatyöllä säästää jonkin verran ylimääräistä matkalle, joka saattaa osoittautua elämäni tärkeimmäksi.
Yksi Kiinan eduista on se, että sieltä löytyy ottajia ulkomaalaisten rahoille. Optimistisen ja innokkaan puoleni näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että mikäli asiakkaan toiveita ei koulun tai muun laitoksen virallisesta tarjonnasta löydy, voidaan asialle aina tehdä jotakin. Aika näyttää, olenko väärässä.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Hakusanoja, osa II
Tuli taas mieleeni vilkaista, mitä Google Analytics kertoo blogini ”suosiosta”. Edelleen vaikuttaisi siltä, että joku täällä käy lueskelemassa, vaikka kirjoittelenkin nykyään luvattoman harvoin. Eli kiitokset taas kaikille blogiini eksyneille!
Erityisen yllättynyt olen siitä, että viime aikoina Googleen tehdyn sanahaun kautta sivuni on löydetty päivittäin useita kertoja, mikä on merkki siitä, että kirjoituksia eri aiheisiin liittyen on ehtinyt kertyä jo aika kattavasti. Seuraavassa erittelen hieman hakusanoja, joiden avulla Kiinasta tai muusta kiinnostuneet ovat sivuni löytäneet.
Sekä käyntikertojen että blogissani vietetyn ajan perusteella mitattuna selvästi eniten tänne päätyy kiinan kielestä ja sen opiskelemisesta kiinnostuneita lukijoita. Itse asiassa olen huomannut, että jos syöttää Googleen hakusanaksi "kiinan kieli", löytyy linkki blogiini heti ensimmäisten tarjottavien sivujen joukosta. Ei sentään ennen Wikipediaa tai muita itsestään selviä lähteitä, mutta mahtava juttu silti! Muita vastaavia hakusanoja ovat "kiinan opiskelu", "miten opin kiinaa" ja "kiinan kielen ääntämys". Usein hakusanoista voi saada ideoita uusille teksteille.
Kommenttien perusteella lukijoiden joukosta löytyy mukavasti sekä kiinan kielen aloittelijoita että kieleen jo ainakin jonkin verran tutustuneita. Mielelläni myös ihan pyynnöstä kirjoittaisin johonkin tiettyyn kielen osa-alueeseen liittyen omista kokemuksistani ja jakaisin opiskeluvinkkejä.
Myös Suomen ja Kiinan väliset kulttuurierot tuntuvat kiinnostavat ihmisiä, ja aiheeseen liittyen blogista löytyykin jokunen Pekingin-harjoitteluni aikainen juttu. Mielestäni tällaisia asioita on kivointa etsiä monien erilaisten ihmisten blogeista, sillä jokainen eri syistä Kiinaan päätyvä kokee asiat omalla tavallaan, puhumattakaan siitä, että ihmiset myös päätyvät hieman eri puolille valtaisaa, kulttuurisesti ja maantieteellisesti monimuotoista Kiinaa. Eikä liene yllätys, että suomalainen mielellään lukee kokemuksia juuri toisen suomalaisen näkökulmasta. Kannattaa vilkaista ainakin hiljattain Guangzhouhun vaihtoon lähteneen Saran ajatuksia täältä.
En ihan tiedä, millä logiikalla Analytics mittaa sivustossa vietetyn ajan, sillä hakusanoista noin kolme neljännestä on johtanut kestoltaan olemattomiin vierailuihin. Sellaisten "visiittien" joukosta kuitenkin löytyy usein ne mielenkiintoisimmat hakusanat, jotka pistävät välillä miettimään, että mitäköhän sellaista olen mennyt kirjoittamaan, että blogini voi niiden sanojen avulla internetistä löytää… Alla suosikkejani, joukossa toki myös vähemmän ihmeellisiä esimerkkejä:
kiinan opiskelu on vaikeaa
kuinka opetella kieli nopeasti
olen onnistunut opinnoissani
mitä kieltä opiskella
sujuva oppiminen
henri kiinan kielellä
huono kiinapäivä
missä on vessa
kuinka usein vessaan
vessat ilman koppeja
rauhallisen taivaan aukio
kiinalainen tyttöystävä
vinkkejä tyttöjen hurmaamiseen (en muista tarjonneeni vinkkejä)
kiinan kääntäjä tampere (kysyntää siis olisi!)
gay tampere (hmm...)
Erityisen yllättynyt olen siitä, että viime aikoina Googleen tehdyn sanahaun kautta sivuni on löydetty päivittäin useita kertoja, mikä on merkki siitä, että kirjoituksia eri aiheisiin liittyen on ehtinyt kertyä jo aika kattavasti. Seuraavassa erittelen hieman hakusanoja, joiden avulla Kiinasta tai muusta kiinnostuneet ovat sivuni löytäneet.
Sekä käyntikertojen että blogissani vietetyn ajan perusteella mitattuna selvästi eniten tänne päätyy kiinan kielestä ja sen opiskelemisesta kiinnostuneita lukijoita. Itse asiassa olen huomannut, että jos syöttää Googleen hakusanaksi "kiinan kieli", löytyy linkki blogiini heti ensimmäisten tarjottavien sivujen joukosta. Ei sentään ennen Wikipediaa tai muita itsestään selviä lähteitä, mutta mahtava juttu silti! Muita vastaavia hakusanoja ovat "kiinan opiskelu", "miten opin kiinaa" ja "kiinan kielen ääntämys". Usein hakusanoista voi saada ideoita uusille teksteille.
Kommenttien perusteella lukijoiden joukosta löytyy mukavasti sekä kiinan kielen aloittelijoita että kieleen jo ainakin jonkin verran tutustuneita. Mielelläni myös ihan pyynnöstä kirjoittaisin johonkin tiettyyn kielen osa-alueeseen liittyen omista kokemuksistani ja jakaisin opiskeluvinkkejä.
Myös Suomen ja Kiinan väliset kulttuurierot tuntuvat kiinnostavat ihmisiä, ja aiheeseen liittyen blogista löytyykin jokunen Pekingin-harjoitteluni aikainen juttu. Mielestäni tällaisia asioita on kivointa etsiä monien erilaisten ihmisten blogeista, sillä jokainen eri syistä Kiinaan päätyvä kokee asiat omalla tavallaan, puhumattakaan siitä, että ihmiset myös päätyvät hieman eri puolille valtaisaa, kulttuurisesti ja maantieteellisesti monimuotoista Kiinaa. Eikä liene yllätys, että suomalainen mielellään lukee kokemuksia juuri toisen suomalaisen näkökulmasta. Kannattaa vilkaista ainakin hiljattain Guangzhouhun vaihtoon lähteneen Saran ajatuksia täältä.
En ihan tiedä, millä logiikalla Analytics mittaa sivustossa vietetyn ajan, sillä hakusanoista noin kolme neljännestä on johtanut kestoltaan olemattomiin vierailuihin. Sellaisten "visiittien" joukosta kuitenkin löytyy usein ne mielenkiintoisimmat hakusanat, jotka pistävät välillä miettimään, että mitäköhän sellaista olen mennyt kirjoittamaan, että blogini voi niiden sanojen avulla internetistä löytää… Alla suosikkejani, joukossa toki myös vähemmän ihmeellisiä esimerkkejä:
kiinan opiskelu on vaikeaa
kuinka opetella kieli nopeasti
olen onnistunut opinnoissani
mitä kieltä opiskella
sujuva oppiminen
henri kiinan kielellä
huono kiinapäivä
missä on vessa
kuinka usein vessaan
vessat ilman koppeja
rauhallisen taivaan aukio
kiinalainen tyttöystävä
vinkkejä tyttöjen hurmaamiseen (en muista tarjonneeni vinkkejä)
kiinan kääntäjä tampere (kysyntää siis olisi!)
gay tampere (hmm...)
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Reilua elektroniikkaa?
Suomalaiset ovat ylpeitä kännykkäkansan maineestaan. Nykyään matkapuhelimia on henkeä kohden Suomessa reilusti yli tarpeen, ja aikaansa seuraavat nuoret vaihtavat yllättävän usein mallia pysyäkseen kehityksessä mukana, tai vaihtoehtoisesti voidakseen tuntea olonsa itsevarmaksi vastatessaan puhelimeen (kokemusta on, ja ainakin omalle, vuoden 2003 mallilleni usein tirskutaan säälivästi).
Kuten kaikkeen nykypäivän massatuotantoon, elektroniikankin valmistukseen liittyy suuria eettisiä ja ekologisia epäkohtia: myös oma kannettava tietokoneeni ja mp3-soittimeni kuuluvat siihen valtavaan joukkoon, johon pitäisi kiinnittää "eettisesti epäkunnossa"-tarra. IT-tuotantoon liittyvät ongelmat ovat erityisen suuria Kiinassa, missä valmistetaan mm. puolet maailman kännyköistä - joka sekunti 18 uutta yksilöä!
Kiina on tunnettu maailman suurimmasta muuttotyöläisten määrästä: jopa 150 miljoonaa ihmistä on jättänyt kotinsa ja lähtenyt kaupunkiin työn perässä. IT-alalle päätyy erityisesti nuoria, kouluttamattomia naisia, jotka päätyvät tekemään 10-12-tuntisia työpäiviä jopa seitsemänä päivänä viikossa - erittäin matalalla tuntipalkalla. Mikäli he haluavat säästää rahaa - vaikka perheelle lähetettäväksi tai omaa tulevaisuutta varten - pitää heidän tehdä ylitöitä; toisilla ylityötuntien määrä voi nousta jopa 150:aan yhden kuukauden aikana. Työtehtävät ovat tavallisesti puuduttavan yksitoikkoisia ja tahdiltaan kiivaita, ja työolot saattavat olla terveydelle vaaralliset. Ammattiliittoja ei Kiinassa sallita; työoloihin liittyviä lakeja kyllä löytyy, mutta niiden noudattamista ei voida valtavassa maassa valvoa riittävän tehokkaasti. Olosuhteisiinsa tyytymätön työntekijä on voimaton, sillä hänet voidaan helposti korvata uudella tulokkaalla.
Sähkö- ja elektroniikkajäte on toinen asia, jota tavallinen kuluttaja tuskin tulee ajatelleeksi esimerkiksi mielenkiintoista Kiina-blogia tietokoneen ruudulta lueskellessaan. Valtaosa meistä ei huolehdi kunnolla hylkäämänsä elektroniikan kierrätyksestä, jolloin se päätyy myrkyttämään ympäristöämme - keskivertoeurooppalainen tuottaa yli 15 kiloa lajittelematonta e-jätettä vuodessa! Lisäksi tuotteen kierrättämättä jättäminen tarkoittaa sitä, että uuden tuotteen valmistus vaatii enemmän luonnonvaroja, jotka saadaan esimerkiksi metallikaivoksista ympäri maailmaa - tietysti puutteellisissa oloissa. Elektroniikkajätettä viedään EU:sta paljon esimerkiksi Aasiaan ja Afrikkaan, missä ihmiset yrittävät saada niistä pientä lisätuloa - vaarantaen usein kuitenkin vain terveytensä (aiheeseen liittyen suosittelen myös dokumenttielokuvaa Manufactured Landscapes).
Mitä vihreyteen tulee, Greenpeacen vertailussa Nokia ja Sony Ericsson pärjäävät elektroniikkajäteistä parhaiten, vaikka molemmilta löytyy edelleen paljon parannettavaa - vihreys on usein katsojan silmässä, eikä kapitalistin lyhyen aikavälin intressi kovin helposti kohtaa elämän suojelijan kauaskantoisen näkemyksen kanssa. Punaisempaa puolta värittävät mm. Microsoft, HP ja Nintendo. Olen ollut Nintendo-poika pienestä pitäen, mutta enpä onneksi ole ostanut kyseisen yhtiön tuotteita uutena sitten SNES-konsolin ilmestymisen vuonna 1992.
MakeITfair-kampanja pyrkii vaikuttamaan siihen, että edellä mainitut, vääryyksiä pursuavat ilmiöt lievenisivät, ja että ihmiset tulisivat niistä entistä tietoisemmaksi ja oppisivat siten vaatimaan tuotteiltaan reilua tuotantoa. Kampanjan tavoitteena on yksinkertaisesti haastaa isot elektroniikka-alan brändiyhtiöt kantamaan vastuunsa sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien asioiden parantamisesta. Yritysten tulisi olla tietoisia siitä, mitä tuotteiden koko tuotantoketjussa tapahtuu, ja kyetä takaamaan eettisyys sekä tuotteiden valmistajille että niiden kuluttajille.
Mitä sitten voi yksittäinen kuluttaja tehdä? Tehokas keino on uutta ostaessa tiedustella, löytyykö valikoimista tuotteita, joiden eettisyyden myyjä voi kuluttajalle taata. Kielteisen tai tietämättömän vastauksen saava, liikkeestä tyytymättömästi mutisten poistuva asiakas pistää myyjän aina ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Mitä enemmän yritys menettää asiakkaita jonkin yksittäisen seikan vuoksi, sitä todennäköisemmin se alkaa suhtautua ongelmiin vakavasti.
Voit myös tämän luettuasi surffata makeITfair-sivuille ja lähettää sen kautta postia suuryrityksille. Mikäli nämä keinot eivät tunnu riittäviltä, kannattaa miettiä omaa suhtautumistaan elektroniikkaa kohtaan: käytä ostamaasi tuotetta niin pitkään kuin pystyt; jos siihen tulee vika, korjauta se mieluummin kuin hankit heti tilalle uuden; uuden hankinnan koittaessa selvitä ehdottomasti, miten tarpeettomaksi käyneen laitteen voi kierrättää, tarjoa sitä tuttavillesi tai laita vaikka nettihuutokauppaan myyntiin – pääasia, että et heitä sitä menemään tai suotta jätä sitä lojumaan vuosikausiksi kaapin pohjalle.
Lähteitä: makeITfair-kampanja, www.makeitfair.fi ja makeitfair.org
Kuten kaikkeen nykypäivän massatuotantoon, elektroniikankin valmistukseen liittyy suuria eettisiä ja ekologisia epäkohtia: myös oma kannettava tietokoneeni ja mp3-soittimeni kuuluvat siihen valtavaan joukkoon, johon pitäisi kiinnittää "eettisesti epäkunnossa"-tarra. IT-tuotantoon liittyvät ongelmat ovat erityisen suuria Kiinassa, missä valmistetaan mm. puolet maailman kännyköistä - joka sekunti 18 uutta yksilöä!
Kiina on tunnettu maailman suurimmasta muuttotyöläisten määrästä: jopa 150 miljoonaa ihmistä on jättänyt kotinsa ja lähtenyt kaupunkiin työn perässä. IT-alalle päätyy erityisesti nuoria, kouluttamattomia naisia, jotka päätyvät tekemään 10-12-tuntisia työpäiviä jopa seitsemänä päivänä viikossa - erittäin matalalla tuntipalkalla. Mikäli he haluavat säästää rahaa - vaikka perheelle lähetettäväksi tai omaa tulevaisuutta varten - pitää heidän tehdä ylitöitä; toisilla ylityötuntien määrä voi nousta jopa 150:aan yhden kuukauden aikana. Työtehtävät ovat tavallisesti puuduttavan yksitoikkoisia ja tahdiltaan kiivaita, ja työolot saattavat olla terveydelle vaaralliset. Ammattiliittoja ei Kiinassa sallita; työoloihin liittyviä lakeja kyllä löytyy, mutta niiden noudattamista ei voida valtavassa maassa valvoa riittävän tehokkaasti. Olosuhteisiinsa tyytymätön työntekijä on voimaton, sillä hänet voidaan helposti korvata uudella tulokkaalla.
"Tuotantoketjun lopussa brändiyritykset käyvät kovaa kisaa hinnoista, mikä lisää hinnoittelupaineita ketjun alkupäässä. Kuluttajat kaikkialla maailmassa pitävät halvoista hinnoista, mikä ei voi olla vaikuttamatta tehdastyöläisiin palkkoineen Kiinassa."
Sähkö- ja elektroniikkajäte on toinen asia, jota tavallinen kuluttaja tuskin tulee ajatelleeksi esimerkiksi mielenkiintoista Kiina-blogia tietokoneen ruudulta lueskellessaan. Valtaosa meistä ei huolehdi kunnolla hylkäämänsä elektroniikan kierrätyksestä, jolloin se päätyy myrkyttämään ympäristöämme - keskivertoeurooppalainen tuottaa yli 15 kiloa lajittelematonta e-jätettä vuodessa! Lisäksi tuotteen kierrättämättä jättäminen tarkoittaa sitä, että uuden tuotteen valmistus vaatii enemmän luonnonvaroja, jotka saadaan esimerkiksi metallikaivoksista ympäri maailmaa - tietysti puutteellisissa oloissa. Elektroniikkajätettä viedään EU:sta paljon esimerkiksi Aasiaan ja Afrikkaan, missä ihmiset yrittävät saada niistä pientä lisätuloa - vaarantaen usein kuitenkin vain terveytensä (aiheeseen liittyen suosittelen myös dokumenttielokuvaa Manufactured Landscapes).
Mitä vihreyteen tulee, Greenpeacen vertailussa Nokia ja Sony Ericsson pärjäävät elektroniikkajäteistä parhaiten, vaikka molemmilta löytyy edelleen paljon parannettavaa - vihreys on usein katsojan silmässä, eikä kapitalistin lyhyen aikavälin intressi kovin helposti kohtaa elämän suojelijan kauaskantoisen näkemyksen kanssa. Punaisempaa puolta värittävät mm. Microsoft, HP ja Nintendo. Olen ollut Nintendo-poika pienestä pitäen, mutta enpä onneksi ole ostanut kyseisen yhtiön tuotteita uutena sitten SNES-konsolin ilmestymisen vuonna 1992.
MakeITfair-kampanja pyrkii vaikuttamaan siihen, että edellä mainitut, vääryyksiä pursuavat ilmiöt lievenisivät, ja että ihmiset tulisivat niistä entistä tietoisemmaksi ja oppisivat siten vaatimaan tuotteiltaan reilua tuotantoa. Kampanjan tavoitteena on yksinkertaisesti haastaa isot elektroniikka-alan brändiyhtiöt kantamaan vastuunsa sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien asioiden parantamisesta. Yritysten tulisi olla tietoisia siitä, mitä tuotteiden koko tuotantoketjussa tapahtuu, ja kyetä takaamaan eettisyys sekä tuotteiden valmistajille että niiden kuluttajille.
Mitä sitten voi yksittäinen kuluttaja tehdä? Tehokas keino on uutta ostaessa tiedustella, löytyykö valikoimista tuotteita, joiden eettisyyden myyjä voi kuluttajalle taata. Kielteisen tai tietämättömän vastauksen saava, liikkeestä tyytymättömästi mutisten poistuva asiakas pistää myyjän aina ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Mitä enemmän yritys menettää asiakkaita jonkin yksittäisen seikan vuoksi, sitä todennäköisemmin se alkaa suhtautua ongelmiin vakavasti.
Voit myös tämän luettuasi surffata makeITfair-sivuille ja lähettää sen kautta postia suuryrityksille. Mikäli nämä keinot eivät tunnu riittäviltä, kannattaa miettiä omaa suhtautumistaan elektroniikkaa kohtaan: käytä ostamaasi tuotetta niin pitkään kuin pystyt; jos siihen tulee vika, korjauta se mieluummin kuin hankit heti tilalle uuden; uuden hankinnan koittaessa selvitä ehdottomasti, miten tarpeettomaksi käyneen laitteen voi kierrättää, tarjoa sitä tuttavillesi tai laita vaikka nettihuutokauppaan myyntiin – pääasia, että et heitä sitä menemään tai suotta jätä sitä lojumaan vuosikausiksi kaapin pohjalle.
Lähteitä: makeITfair-kampanja, www.makeitfair.fi ja makeitfair.org
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)